Kyse on siis veljestäni, joka sairastui yllättäin n. 5 vuotta sitten. Mitään kunnon diagnoosia ei ole tehty ja pelkään hänen elämänsä valuvan hukkaan. Veljeni on tällä hetkellä 21-vuotias ja kaikki alkoi kun hän siirtyi yläasteelta lukioon. Hän on perheen nuorimmainen. Isoveljelläni ja minulla on paljon ystäviä, työpaikat ja muutenkin mukava elämä.
Kutsun häntä nimellä "Pekka". Lukioon siirryttyä hän alkoi käyttäytyä oudosti. Hän lintsasi tunneilta ja tuntui jäävän jälkeen muista. Epäilen, että taustalla on ollut jonkinlaista kiusaamista. Pekka pelasi nuorena myös lahjakkaiden joukossa jalkapalloa ja lopetti kuin seinään, samalla jäi ystävät jalkapallon parista. Pekka alkoi sulkeutua omaan huoneeseen kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan telkkaria, hän oli suorastaan pakkomielteinen tietyistä sarjoista. Ajattelimme, että kyse on puhtaasti murrosiästä. Vietin 18 v. syntymäpäiviäni olimme ystävieni kanssa juomassa. Veljeni joi samaan aikaan salaa (hän oli alaikäinen). Jälkeen päin ystäväni sanoi, että veljeni oli sanonut humalassa olevansa "ihan vitun masentunut". Kysyin tätä häneltä myöhemmin, eikä hän halunnut puhua asiasta.
Lukiosta linstailun myötä tuli kuvioihin varastaminen. Siis ihan mitättömien juttujen varastaminen, kuten limsapullo tai karkkipussi. Rahaa hänellä olisi ollut myös ostaa niitä. Myöhemmin tuli lisää outoja piirteitä. Hän alkoi naureskella itsekseen, eikä pystynyt pidättelemään naurua esimerkiksi luokkahuoneessa. Mukaan tuli myös itsekseen puhumista ja pian hän joutuikin laitokseen tarkkailuun. Siellä hänelle määriteltiin lievä psykoosi. Lääkkeiden myötä entinen urheilijapoika lihosi useita kymmeniä kiloja ja muuttui täysin eri ihmiseksi. Pekka pitää edelleen urheilusta ja pelailee useita lajeja. En tiedä onko hänellä oikeastaan yhtään kaveria.
Olen täysin ymmälläni ja niin kovin surullinen. Tuntuu että hän ei pääse nauttimaan nuoruudestaan millään tavalla. Itse saman ikäisenä olin jo reissussa toisella puolen maailmaa, opiskelin ja vietin hauskaa elämää. En usko, että äiti tai isä osaa oikein käsitellä asiaa ja he kommentoivat/huutavat Pekalle joka ikisestä pienestä asiasta mitä hän tekee. Oikeastaan veljeni sairastumisen myötä omakin elämä meni aika sekaisin ja halusin vain muuttaa mahdollisimman pian omilleni. En ole koskaan aikaisemmin puhunut tästä kenellekkään, koska se on ollut arka aihe minulle. Asun itse toisella paikkakunnalla kuin veljeni.
Voiko kyse olla pelkästään masennuksesta?
Kutsun häntä nimellä "Pekka". Lukioon siirryttyä hän alkoi käyttäytyä oudosti. Hän lintsasi tunneilta ja tuntui jäävän jälkeen muista. Epäilen, että taustalla on ollut jonkinlaista kiusaamista. Pekka pelasi nuorena myös lahjakkaiden joukossa jalkapalloa ja lopetti kuin seinään, samalla jäi ystävät jalkapallon parista. Pekka alkoi sulkeutua omaan huoneeseen kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan telkkaria, hän oli suorastaan pakkomielteinen tietyistä sarjoista. Ajattelimme, että kyse on puhtaasti murrosiästä. Vietin 18 v. syntymäpäiviäni olimme ystävieni kanssa juomassa. Veljeni joi samaan aikaan salaa (hän oli alaikäinen). Jälkeen päin ystäväni sanoi, että veljeni oli sanonut humalassa olevansa "ihan vitun masentunut". Kysyin tätä häneltä myöhemmin, eikä hän halunnut puhua asiasta.
Lukiosta linstailun myötä tuli kuvioihin varastaminen. Siis ihan mitättömien juttujen varastaminen, kuten limsapullo tai karkkipussi. Rahaa hänellä olisi ollut myös ostaa niitä. Myöhemmin tuli lisää outoja piirteitä. Hän alkoi naureskella itsekseen, eikä pystynyt pidättelemään naurua esimerkiksi luokkahuoneessa. Mukaan tuli myös itsekseen puhumista ja pian hän joutuikin laitokseen tarkkailuun. Siellä hänelle määriteltiin lievä psykoosi. Lääkkeiden myötä entinen urheilijapoika lihosi useita kymmeniä kiloja ja muuttui täysin eri ihmiseksi. Pekka pitää edelleen urheilusta ja pelailee useita lajeja. En tiedä onko hänellä oikeastaan yhtään kaveria.
Olen täysin ymmälläni ja niin kovin surullinen. Tuntuu että hän ei pääse nauttimaan nuoruudestaan millään tavalla. Itse saman ikäisenä olin jo reissussa toisella puolen maailmaa, opiskelin ja vietin hauskaa elämää. En usko, että äiti tai isä osaa oikein käsitellä asiaa ja he kommentoivat/huutavat Pekalle joka ikisestä pienestä asiasta mitä hän tekee. Oikeastaan veljeni sairastumisen myötä omakin elämä meni aika sekaisin ja halusin vain muuttaa mahdollisimman pian omilleni. En ole koskaan aikaisemmin puhunut tästä kenellekkään, koska se on ollut arka aihe minulle. Asun itse toisella paikkakunnalla kuin veljeni.
Voiko kyse olla pelkästään masennuksesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jotakin on tapahtunut veljen elämässä: voi olla että hänellä on ollut jo pitempään paineita, mutta siirtymien lukioon on sitten käynyt liian haastavaksi. En ole asiantuntija, mutta ei ainakaan mikään ihan lievä masennus ole kysymyksessä. Voistteko jotenkin sisaruksinan ja perheenä saada hänen puhumaan ja enemmän ihmisten pariin.
Ammattilaisen puheille "Pekka" olisi nyt saatava.
Kuulostaa ikävälle.Epäilemättä jotain henkistä väkivaltaa ,kiusaamista tms koulussa sattunut ja joko sen takia tai sen lisäksi alkanut mieli kärsiä kovasti.
Kuulostaa oudolta,ettei tarkempaa diagnoosia.Eikös psykoosi ole sellainen kestoltaan vaihteleva mutta ohimenevä useimmiten.Ja sitä varmaan sairaalassa hoidettu.Millainen lääkityksensä mahtaa olla tätä nykyä?
Olisi varmaan paikallaan käydä uudemman kerran erikoislääkärin puheilla ja kertoa koko tapahtumaketju.Kyllä sairaus ja lääkkeetkin muuttavat ihmistä mutta lääkitystä luulisi löytyvän sellastakin,missä vähäisemmät sivuvaikutukset.
Voisitko sinä tai joku läheinen mennä Pekan mukaan kuulemaan ammattilaisen mielipiteen tilastaan ja voisiko sitä parantaa.
Kuulostaa vähän siltä,että vanhemmat ikäänkuin "häpeävät" tai yrittävät kieltää koko sairastumisen.Mitään häpeämistä ei ole sairauden hoitamisessa.Asumisjärjestelyt eivät kuulosta parhaalta mahdolliselta.Veljeäsi voisi kai kuntouttaa ja vähitellen vaikka ajatella itsenäisempää asumis ym.systeemiä ??
Paikkakunnasta riippuen jos ei julkiselle puolelle pääse lääkäriin,melkein parempi mennä yksityiselle.Otatte mukaan kopion sairaskertomuksestaan ja tiedot hoidoista lääkkeistä.Vois olla hyvä hankkia asiatietoa sairaudesta vanhemmille luettavaksi.Kunhan nyt saatte tietää mikä tarkalleen sairaus on.Tarkottavat varmaan hyvää Pekalle.mutta se joka asiasta(negat,) sanominen ja huutaminen lopetettava.Se tappaa pienenkin halun selvitä itse arjessaan.
Pahimmassa tapauksessa se entinen Pekka ei ehkä palaa,mutta se nykyinen voi oikealla tuella,hoidolla,kuntoutuksella yms:lla saada uuden vähän erilaisen mutta oman elämän.Siellä vois hyvinkin olla voinnin parantuessa opiskelua,harrastuksia,ystäviä,vertaistukea,itsenäisempää asumista,työpaikkaakin....kaikki on mahdollista kun saatte oikeanlaista apua!!
Ymmärrän huolesi.Ollut teille kaikille kova paikka hänen sairastumisensa.Miksi ihmeessä et ole kellekään voinut aiheesta puhua?On kai sinulla luottoystäviä?
Ota sinä jos kukaan muu ei kykene,se ensimmäinen askel Pekan tilanteen paremmaksi saamisessa !!! Voimia ja rohkeutta!!
"En usko, että äiti tai isä osaa oikein käsitellä asiaa ja he kommentoivat/huutavat Pekalle joka ikisestä pienestä asiasta mitä hän tekee. "
Tuossahan se olennainen tuli.
Valmiiksi sairasta kyykytetään.
Itsekin olin arka ja pelokas lapsi, isäni kyykytti kunnes sairastuin vaikeaan masennukseen. Sitten tuli lisää kyykytystä.
Olen ap.
Niin ehkä se on jotenkin vaikeaa uskoa omista vanhemmista, kun aivan varmasti he vain parasta haluavat niin kuin ovat minun ja isoveljeni tapauksessa tahtoneet. Etenkin isäni on lempeä ja mukava mies, mutta äiti on temperamenttinen ja monesti hyvin äkkipikainen sanoissaan. Osaa olla ilkeä ja syyllistävä. Olen tämän itsekin kokenut omalta osaltani, tulemme silti ihan OK juttuun. Niin hankalalta kuin se tuntuukin sanoa, se on totta että vanhempani ikään kuin häpeävät sairautta. Mielestäni se on väärin.
Minulla on luottoystäviä, mutta en aluksi halunnut puhua asiasta koska ajattelin sen olevan vain väliaikaista. En tavallaan halunnut leimata veljeäni "mielisairaaksi". Nyt kun vuosia on kulunut eikä asiat ole oikein parantunut tuntuu pahalta etten itse ole tehnyt asialle kunnolla mitään. Olin pitkään ulkomailla ja palasin takaisin Suomeen töihin. Aina kun olen käymässä kotona pelaan mailapelejä pikkuveljeni kanssa ja potkin palloa pihalla, hän ei kuitenkaan halua puhua asioista. Ei meillä yleensäkään puhuta asioista, vaan mielummin työnnetään syrjään ja esitetään ettei ongelmia ole. Pintapuoli kun on niin tärkeää...
Olen ehdottanut vanhemilleni pienen sijoitusasunnon ostoa, johon veljeni voisi mennä asumaan aluksi vaikka muutama päivä tai tunti kerrallaan. Hän ei todellakaan ole oma-alotteinen, eikä motivoitunut opettelemaan asioita itse. Äitini ei myöskään anna mahdollisuutta opetella itse asioita, vaan teke kaikki hänen puolestaan sellaisella "vihaisella" asenteella. Vanhemmilleni on hankalaa puhua asioista, etenkin äitini on niin itsepäinen, että luulee aina olevansa oikeassa. Voin rehellisesti sanoa, että olen perheessä ainoa joka on oikeilla jäljillä ja tietää mitä pitäisi tehdä. Saatan lähteä tekemään maisterivaiheen takaisin kotikaupunkiini. Jos näin käy otan omaksi projektikseni pikkuveljeni, jotta hän saa taas elämästä kiinni.
Toivon vain ettei ole liian myöhäistä. Sinulle "vakkari" oletko saanut omasta elämästä kiinni ja päässyt eroon kyykytyksestä?
Kuulostaa hyvältä ap:n suunnitelma :)
Mutta et voi yksin kantaa vastuuta opiskelun ohessa.Tarvitsette avuksi myös terv.hoidon ja sos.puolen ammatti-ihmisten panosta.P:n hoitoketju aktivoitava puhaltamaan yhteen hiileen.
Olisipa jokaisella lähellään kaltaisesi ihminen,joka huomaa toisen pahoinvoinnin eikä epäröi ryhtyä toimeen tilanteen parantamiseksi.
Vanhemmille myös "puhuttelu" /konsultaatio paikallaan,ehkä paras jos se tulis alan ammattilaisilta ?
Kiitos Iipa ihanasta ja rakentavasta palautteesta, sinun takia asia eteni huomattavasti nopeampaa. Kerronpa nyt hieman hyviäkin uutisia.. soitin pitkän puhelun äidilleni tänään ja päätimme alkaa panostamaan yhdessä entistä enemmän veljeni kuntoutukseen. Pekka aloitti viime viikolla myös uudessa koulussa ja on jo saanut ainakin yhden hyvä ystävän. Mahtava fiilis, kun tämä todellakin on askel parempaan suuntaan.
:-)
Itse oon tosi samanlainen kuin kuvailemasi pekka mutta 2 vuotta vanhempi.
Omana syynä masennukseen ja muutenkin luovuttamiseen on se että ei ole kavereita, ja kiusattu ja se että olen homo ( masentaa erittäin paljon ).
Onko hänellä koskaan ollut tyttöystävää? Vai onko kiinnostunut tytöistä.
Jos oikeasti haluat auttaa veljeäsi niin puhu sille suoraan ja jos se ei sano mitään niin puhu vaan.
Pahasti masentuneella on todella vaikea puhua asioista sillä tuntuu että kukaan ei ymmärrä millaista on oikeasti olla masentunut mikä taitaa olla totta.
Ap :lle : Kuulostaa oikein hyvältä !! Olen etenkin veljesi puolesta iloinen kuullessani että olet jo aloittanut suunnitelmasi toteutuksen .Vaatii sitkeyttä ja voimia mutta kohti parempaa pikku hiljaa...
Kiva jos osasin jotenkin olla avuksi :)
Sairaus voi olla moniulotteinen ja monista syistä?Veljesi yleiskunnon romahdus voi johtua hermojen osittaisesta romahduksesta.Masennus sopii kuvaan kuten muukin epäolennainen käyttäytyminen.Oliko hänellä jo ennen kotona kovaa? EnTÄ PELIT OTTIKO HÄN NE KOVIN VAKAVASTI?jos hän jakautui harrastuksiltaa moniin lajeihin tiukkaan voi olla ettei hänen kokonaisuus kestännyt kaikkea?Ei roboottikaan kestä kuin aikansa.Hilojaisemmalla tahdilla hänen ikäisensä voi kuroa umpeen menettänyyttään ja voimistua uudelleen lääkärinsä löytämillä sopivilla lääkkeillä joita on pitkälle luonnonlääkkeiden tapaisiakin joilla voi palautua aivan hyvin.
Sairaus voi olla moniulotteinen ja monista syistä?Veljesi yleiskunnon romahdus voi johtua hermojen osittaisesta romahduksesta.Masennus sopii kuvaan kuten muukin epäolennainen käyttäytyminen.Oliko hänellä jo ennen kotona kovaa? EnTÄ PELIT OTTIKO HÄN NE KOVIN VAKAVASTI?jos hän jakautui harrastuksiltaa moniin lajeihin tiukkaan voi olla ettei hänen kokonaisuus kestännyt kaikkea?Ei roboottikaan kestä kuin aikansa.Hilojaisemmalla tahdilla hänen ikäisensä voi kuroa umpeen menettänyyttään ja voimistua uudelleen lääkärinsä löytämillä sopivilla lääkkeillä joita on pitkälle luonnonlääkkeiden tapaisiakin joilla voi palautua aivan hyvin.