Olen ostanut isokoisen rodun molossipennun. Kiinnostaisi omaksi iloksi treenata tottista, kun edellisen palveluskoirarotuisenkin kanssa olen tehnyt. Palkkana käytin patukkaa. Nyt kuitenkin kasvattaja on maininnut, ettei tällaisten rotujen kanssa saa taistella, kun on käytetty aikoinaan taistelukoirina.
Onko kokemusta vastaavista roduista ja mielipiteitä?
Patukalla kouluttaja
Molossitottistelija
18
171
Vastaukset
- Tälleen
min luulen että koulutuksessa käytetty sana taistelutahto, ei tarkoita koirien välistä taistelua, vaan lähinnä koiran halua leikkiä, noutaa palloa yms., rättileikkejä yms. Molossit eivät ole palveluskoiria, älli niillä riittää kyll, mutta helppoheikin niksit ei niiden koulutuksessa pitkälle kanna. Niiden saanti tottelemaan kysyy kyll koiran kouluttajalta taitoa. Mutta tiedän esim yhden sarplaninacin tottelevaisuusvaliona.
Minkä rotuinen koirasi on ? - canis.familiaris
Kokemusta keskareista ja rotikoista hieman. En ymmärrä aina noita "yleisluonteisia" mielipiteitä ilman perusteita...Ei ihan riitä tuo taistelukoira perusta, jos käy niin eikö myyminenkin olisi hieman hankalaa? (tarkoitus)
Kai tässäkin pätee se, että miten ja missä määrin. Esim. sama voisi päteä spk.n kanssa. Koira käy "hieman" lämpimänä, jos purupatulalla palkitsee koulutusta. Kierrokset myös hirttää sillä myös päälle. Ei suositella "aloittelijalle"...kö?
Itse en juuri saanut rotikkaa purupatukasta kiinnostumaan, mutta hihasta sain. Keskari näytti suurin piirtein keskaria...motivointi purupatukkaan voi olla haastavaa...kai tämäkin on yksilö ja opeusasia, mutta jos onnistuu, niin miksi ei.
Ei mikään toimiva tapa ole väärä, jos se pysyy tavoitteessa ja tarkoituksessa. - Tälleen
Canis, muutkin kuin keskari kyllä osaa vetää naamalleen tuon mainitsemasi ilmeen. Minun estrela katseli juuri tuon näköisenä patukkaa ja minua........
Ja noutamisharjoituksia se piti kyll kylähullun touhuna. Pitäydyimme ihan vaan karsitussa perustottelevaisuudessa. Mutta kiva koira siitä tuli- canis.familiaris
"noutamisharjoituksia se piti kyll kylähullun touhuna..." välillä tuntui että kaikkea mitä olisi halunnnut yrittää. Parhaan tuloksen sai, kun asioita haki kaiken tekemisen "ohella" arkielämässä...Tässä tapauksessa koira kyllä toimi ja oppi..Pitää hieman "möllittää"...
Juu en minä keskarille, mitään hihahommia pohtinut, mutta ajattelin että jos yhteistä tekemistä purupatukalla, joka vahvistaisi ja yhdistäisi paremmin, kun oli jo 5kk kun tuli hoitoon vuodeksi.
Katsoi säälivästi ja vetäytyi mököttämään. Muuten oli kyllä hauska ja elävä, joka piinasi vanhaa alfasikarotikkaa, mennen tullen...Kun rotikka ei sitten jaksanut, keksi keskari, nopeasti iskeä rakkaan alfasikarotikan arimpaan kohtaa, eli kultamussukka kissoihin. Siitä hihat paloi rotikalla. Rotikka palvoi ja hoiti kissojaan mustasukkaisesti (uros)
Sitä tuolla vain, että kyllä keskari on elävä koira ja tekevä....jos saa itse päättää itsenäisesti..mitä ja milloin....ihanteellinen maatilakoira.
Koulutus oli hieman "haastavaa" lähinnä ajallisesti, kun oli tottunut hieman nopeampiin koiriin..
Ilmeisesti ei ole laumis,koska ei puhuta laumiksenpennusta,vaan vähän muista?
Tuota,luulen tietäväni,mistä kyse...
Noissa tietyissä roduissa, jotkut kasvattajat on vähän sitä mieltä,että tuolla voidaan "kaivaa" niitä taistelutaipumuksia sieltä geenien perukoilta esiin.Ja sitten "pelätään",että menee överiksi ja sitä ei hallita sitten.Hallinta sitten kun ei ole ihan samaa luokkaa kuin esim.palveluskoirilla.
En ihan kokonaan tuota tyrmääkkään.Ehkä sanoisin,että jos tietää mitä tekee,(jos siis kunnolla lähdetään hitsaamaan),ja ns.johtajuusjututkin on ihan ok,niin kyllä saalisviettiä/taistelutahtoa käyttää voi koulutuksessa.
Itse olen käyttänyt noita viettejä.
ps.Tuo sarppivalio on kyllä ollut melkoinen koira.Taitaa olla niin poikkeuksellinen koira,kuin osunut poikkeukselliselle ohjaajalle.Ja melkoinen lopputulos tullut kaikenkaikkiaan.- canis.familiaris
Juu jotain tuollaista aavistelinkin. Torpataan niin ei satu mitään...silti jos ja kun se helposti viritettävä sakukin "aukaistaan" niin aika pitelemätön juttu on sekin väärissä käsissä ja se tapahtuu helposti.
- Tälleen
En muista nyt sen sarpin omistajan ( naisen ) nimeä, mutta hän on kouluttanut leonbergistä ja pyreneitten mastiffista tottelevaisuusvaliot myös. Kertakaikkiaan taidokas kouluttaja =). Joten ei kai se molossin koulutus mikään mahdoton asia ole, mutta ihan tavallisemmat tavat ei taida jokakohdassa sellaisen koiran kanssa toimia, haastetta riittää siis. Mutta säilyyhän mielenkiinto, ja kun tulosta alkaa tulla, se tuntuu varmasti aika hienolta !
Lykkyä matkaan !Nim."Tälleen"
Minulla olisi sellainen mielikuva,että ko.nainen on tottelevaisuuskokeitten ylituomari ja pitkäaikainen harrastaja(ellen nyt ihan väärin muista).Nimi on jossain tuolla takaraivossa,mutten nyt saa sieltä sitä esiin.Erittäin pätevä ihminen.
Minkään koiran kouluttaminen valioksi ei ole mahdottomuus. Eriasia on kuinka paljon siihen viitsii nähdä aikaa ja vaivaa, sekä toisinaan uhrata rahaa.
Itselläni pari keskiaasianpaimenkoiraa ja toisesta niistä saisi hyvinkin pienellä vaivalla tottelevaisuusvalion. En vain näe sitä mitenkään tärkeänä itselleni vaan treenaillaan lähinnä omaksi iloksi.
Toisen valioksi saattaminen taas kysyisi huimasti kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä. En näe kyllä tätäkään itselleni erityisen tärkeänä, kun ei nuo kisat missään määrin kiinnosta.
Aloittajalle. Meillä ei lihapullan voimalla tehdä yhtään mitään. Eikä se lihapulla kyllä kelpaisikaan.
Toinen myy vaikka äitinsä koulutuspatukasta ja sillä motivoiden tekee mitä tahansa. Jos koira aluksi jotakuinkin näyttää minulle keskaria (kuten joku täällä asian ilmoitti), muuttuu ääni kellossa heti kun patukkaa vilauttaa ja hoksaamisen nopeus muuttuu ryömimisestä päätä huimaavaksi.
Toisella pätee myös patukka. Mutta harjoitukset pitää jättää olemattoman lyhyiksi, kun patukka herättelee turhankin hyvin taistelutahdon.
Patukalla itse ajan takaa saalisviettiä.
Itse lähtisin kokeilemaan mielummin makkaralla. Jos makkara ei tehoa, siirtyisin kilpajuoksu leikkiin ja taputuksiin, sitten vasta lähteä saalisviettiä, taistelutahtoa ja aggressioviettiä herättelemään. Riippuen koirasta, voi vietin laskeminen olla enemmän kuin vaikeaa.
Jokainen koira oppii ja tottelee makkaralla, eriasia on kuinka rivakasti se tapahtuu. Jokaisen koiran kuitenkin tarvitsee syödä, enemmin tai myöhemmin, joten ruoka on jo siinä suhteessa hyvä motivointiväline.No tuossa olen kyllä eri mieltä.Eipä taida kaikkia saada valioksi...
Varsinkin jos puhutaan nykyajasta,neljästä luokasta ja arvosteluista.
Noista vaikeammin koulutettavista roduista edes kisoihin asti ja tuloksen saaminenkaan kun ei ole helppo juttu.Jos puhutaan tyypillisestä rodunsa edustajista.Poikkeuksia voi löytyä,ja jos osuu vielä pätevälle kouluttajalle,niin tulosta syntyykin.
Mutta nykyaikana valioksi,niin enpä usko,että kaikista koirista siihen olisi.Jos olisi,niin kyllä sitä näyttöä enemmän olisi harvinaisemmissakin roduissa.Ylipäätään niin valioksi,kuin korkeammista luokista.Saati tuloksia ylipäätään.Kyllä noittenkin tulosten tekijöistä löytyy melkoisen päteviäkin kouluttajia,jotka olisivat koirasta valion saaneet,jos koiralla olisi riittävän pitkälle potentiaalia ollut.
Ei nyt millään pahalla,mutta kotitokoilusta ei ihan voi kummenkaan vetää osviittaa siihen,miten koira kisoissa toimisi.Kisatilanne kun pelkästään on jo ihan eri juttu koiralle.
Aggressiovietille viemistä en kyllä molosseille(varsinkan tyypillisille) suosittele.Ylipäätään se on sellainen juttu,ettei parane lähteä touhuilemaan sen "luomiseen",ellei ole tosi pätevä kouluttaja ja hanskaa myös nuot vaativammat jutut.molossi kirjoitti:
No tuossa olen kyllä eri mieltä.Eipä taida kaikkia saada valioksi...
Varsinkin jos puhutaan nykyajasta,neljästä luokasta ja arvosteluista.
Noista vaikeammin koulutettavista roduista edes kisoihin asti ja tuloksen saaminenkaan kun ei ole helppo juttu.Jos puhutaan tyypillisestä rodunsa edustajista.Poikkeuksia voi löytyä,ja jos osuu vielä pätevälle kouluttajalle,niin tulosta syntyykin.
Mutta nykyaikana valioksi,niin enpä usko,että kaikista koirista siihen olisi.Jos olisi,niin kyllä sitä näyttöä enemmän olisi harvinaisemmissakin roduissa.Ylipäätään niin valioksi,kuin korkeammista luokista.Saati tuloksia ylipäätään.Kyllä noittenkin tulosten tekijöistä löytyy melkoisen päteviäkin kouluttajia,jotka olisivat koirasta valion saaneet,jos koiralla olisi riittävän pitkälle potentiaalia ollut.
Ei nyt millään pahalla,mutta kotitokoilusta ei ihan voi kummenkaan vetää osviittaa siihen,miten koira kisoissa toimisi.Kisatilanne kun pelkästään on jo ihan eri juttu koiralle.
Aggressiovietille viemistä en kyllä molosseille(varsinkan tyypillisille) suosittele.Ylipäätään se on sellainen juttu,ettei parane lähteä touhuilemaan sen "luomiseen",ellei ole tosi pätevä kouluttaja ja hanskaa myös nuot vaativammat jutut.Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Minä olen vain sillä kannalla, että saa valion, rodusta riippumatta. No sitten on tietysti erikseen ne koirat, joilla jo normielämäkään ei ole hankassa omistajan toimesta. Jos saisi aloittaa aivan puhtaalta pöydältä, onnistuu varmasti.
Minusta kilpailuluokat on hyvä juttu. Kyllä minä hattua nostan sille, joka spanielinsa saa suojelupuolella toimimaan tai sille, joka mastiffinsa saa toimimaan tottelevaisuusosion puolella. Ei se kuitenkaan mahdottomuus ole. Kaikille koirille löytyy joku asia, mistä ne myyvät vaikka sielunsa.
No joo, voihan sitä tietysti alkaa spekuloimaan, löytyykö koirasta potkua vaikkapa suojelupuolella, joka on varmaankin ehdottomasti rankin osio monellekin koiralle. Jokaisella koiralla suojeluvietti on, eriasia on kuinka voimakas. Eikä se suojeluviettikään ole avain vaan taistelutahdolla pääsee varmaankin vielä pidemmälle, eikä koirakaan ota niin kierroksia.
Mutta noin periaatteessa.
Meillä on se ongelma, ettei rotu ole pk-rotu, eli kilpailuoikeuksia ei ole. Eikä se haittaa. Joskus kun tulee fiilis käydä mittailemassa omia taitoja ja edistystä, osallistutaan johonkin paikalliseen tottiskisaan. Toki tuo koira, jonka kanssa enemmän on touhuillut, on sinänsä erikoinen rotunsa edustaja, että on motivoitava aika easy. Potkua löytyisi vaikka mihin. Oikeastaan kaikkeen muuhun paitsi vesihommiin.
Toisen koiran kanssa saisi tehdä tupla työn. Olen sen jo huomannut ihan arkielämässä, mutta myös kentällä, kun siellä käydään. Hermopuoli ei ole läheskään samaa luokkaa kuin toisella. Mutta hermo koiralla kyllä kestäisi, jos vaan jaksaisi hioa ja viilata.
No joo, tuon aggressiovietin käyttöön ottamisesta mainitsemista vähän aikaa epäröin, mutta ajattelin sen tuohon nyt laittaa, kun se toisinaan on ihan hyvä juttu. En toki nyt ihan jokaiselle vastaan tulijalle ehdottaisi, mutta kokeemmalla kyllä varmasti hyvä väline.
Riippuu sekin toki rodusta ja vähän koiran pinnastakin. Jotain valmiiksi heikkopinnaista ei varmaan kannata siihen leikkiin ottaa, mutta jos ajatellaan vaikka jotain perustason rotkulaa, niin esille saa varmasti uusia puolia koirasta. Ja sanotaan nyt vielä, ennenkuin joku kiljuu, en puhu nyt siitä sinun mustistasi, sinä siellä joka tietoa etsit aggressiovietin nostamisesta.altin kirjoitti:
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Minä olen vain sillä kannalla, että saa valion, rodusta riippumatta. No sitten on tietysti erikseen ne koirat, joilla jo normielämäkään ei ole hankassa omistajan toimesta. Jos saisi aloittaa aivan puhtaalta pöydältä, onnistuu varmasti.
Minusta kilpailuluokat on hyvä juttu. Kyllä minä hattua nostan sille, joka spanielinsa saa suojelupuolella toimimaan tai sille, joka mastiffinsa saa toimimaan tottelevaisuusosion puolella. Ei se kuitenkaan mahdottomuus ole. Kaikille koirille löytyy joku asia, mistä ne myyvät vaikka sielunsa.
No joo, voihan sitä tietysti alkaa spekuloimaan, löytyykö koirasta potkua vaikkapa suojelupuolella, joka on varmaankin ehdottomasti rankin osio monellekin koiralle. Jokaisella koiralla suojeluvietti on, eriasia on kuinka voimakas. Eikä se suojeluviettikään ole avain vaan taistelutahdolla pääsee varmaankin vielä pidemmälle, eikä koirakaan ota niin kierroksia.
Mutta noin periaatteessa.
Meillä on se ongelma, ettei rotu ole pk-rotu, eli kilpailuoikeuksia ei ole. Eikä se haittaa. Joskus kun tulee fiilis käydä mittailemassa omia taitoja ja edistystä, osallistutaan johonkin paikalliseen tottiskisaan. Toki tuo koira, jonka kanssa enemmän on touhuillut, on sinänsä erikoinen rotunsa edustaja, että on motivoitava aika easy. Potkua löytyisi vaikka mihin. Oikeastaan kaikkeen muuhun paitsi vesihommiin.
Toisen koiran kanssa saisi tehdä tupla työn. Olen sen jo huomannut ihan arkielämässä, mutta myös kentällä, kun siellä käydään. Hermopuoli ei ole läheskään samaa luokkaa kuin toisella. Mutta hermo koiralla kyllä kestäisi, jos vaan jaksaisi hioa ja viilata.
No joo, tuon aggressiovietin käyttöön ottamisesta mainitsemista vähän aikaa epäröin, mutta ajattelin sen tuohon nyt laittaa, kun se toisinaan on ihan hyvä juttu. En toki nyt ihan jokaiselle vastaan tulijalle ehdottaisi, mutta kokeemmalla kyllä varmasti hyvä väline.
Riippuu sekin toki rodusta ja vähän koiran pinnastakin. Jotain valmiiksi heikkopinnaista ei varmaan kannata siihen leikkiin ottaa, mutta jos ajatellaan vaikka jotain perustason rotkulaa, niin esille saa varmasti uusia puolia koirasta. Ja sanotaan nyt vielä, ennenkuin joku kiljuu, en puhu nyt siitä sinun mustistasi, sinä siellä joka tietoa etsit aggressiovietin nostamisesta.Joo,kyllä sitä sielunkauppaa voi tehdä,mutta kokeissa onkin sitten eri juttu.Siellä kun ei enää kauppaa käydä,ja viettikestävyys ratkaisee paljon.Myöskin ulkopuoliset tekijät.
Arvostelut on tiukkoja myös.Jos tottelevaisuuskokeista puhutaan.
Itse olen kyllä sitä mieltä myös,että jokaisesta koirasta on johonkin.Vaikka tokoonkin.Mutta se sitten,kuinka pelitetään,kun puhutaan jo kilpailumaisesta tottelevaisuudesta,virallisesta(pilkun viilauksesta), ja/tai kuinka pitkälle pötkimisestä,niin onkin sitten toinen juttu.Siinä kun tulee ne rotuominaisuudet jo vahvasti mukaan.
Ihan niinkuin kaikessa muissakin,välineurheilua... ;D
Sen verran kauan kun noita syteemeitä kun on tullut "katsottua",niin kyllä ne on elämän realiteetit näkyy tuossakin.
ps.Vaikka ei pk-kilpailuoikeuksia ole,niin onhan noita lajeja,joissa voi kokeita suorittaa/kisata.Ja antaa siis näyttöä.Mikä sen hienompaa,kun nähdä kisoihin edes osallistuvan(mihin vaan ylipäätään)jonkun vaikeamman koulutettavan ja/tai ylipäätään hyvin haastavan rodun.Edes osallistuvan.Eipä pahemmin vaan ole.
Kuten esim.tokossa.
Jos haluaa enemmän koiralle luontaisia lajeja kuten pk-puolella,niin pekopuolella on niin haku,kuin jälkikin.Myöskin mejä on kaikille avoin.
Että aika paljon löytyy,jos koenäyttöä halajaa tai vähän esimerkkiä muille antaa ;)- canis.familiaris
molossi kirjoitti:
Joo,kyllä sitä sielunkauppaa voi tehdä,mutta kokeissa onkin sitten eri juttu.Siellä kun ei enää kauppaa käydä,ja viettikestävyys ratkaisee paljon.Myöskin ulkopuoliset tekijät.
Arvostelut on tiukkoja myös.Jos tottelevaisuuskokeista puhutaan.
Itse olen kyllä sitä mieltä myös,että jokaisesta koirasta on johonkin.Vaikka tokoonkin.Mutta se sitten,kuinka pelitetään,kun puhutaan jo kilpailumaisesta tottelevaisuudesta,virallisesta(pilkun viilauksesta), ja/tai kuinka pitkälle pötkimisestä,niin onkin sitten toinen juttu.Siinä kun tulee ne rotuominaisuudet jo vahvasti mukaan.
Ihan niinkuin kaikessa muissakin,välineurheilua... ;D
Sen verran kauan kun noita syteemeitä kun on tullut "katsottua",niin kyllä ne on elämän realiteetit näkyy tuossakin.
ps.Vaikka ei pk-kilpailuoikeuksia ole,niin onhan noita lajeja,joissa voi kokeita suorittaa/kisata.Ja antaa siis näyttöä.Mikä sen hienompaa,kun nähdä kisoihin edes osallistuvan(mihin vaan ylipäätään)jonkun vaikeamman koulutettavan ja/tai ylipäätään hyvin haastavan rodun.Edes osallistuvan.Eipä pahemmin vaan ole.
Kuten esim.tokossa.
Jos haluaa enemmän koiralle luontaisia lajeja kuten pk-puolella,niin pekopuolella on niin haku,kuin jälkikin.Myöskin mejä on kaikille avoin.
Että aika paljon löytyy,jos koenäyttöä halajaa tai vähän esimerkkiä muille antaa ;)juu samaa mieltä.. =O (ei vain uskalla olla eri) mutta koira tarkoituksen mukaan...Käyttö ominaisuus vastaamaan käyttöominaisuutta...Siksi kai ne rodut on...kai?
Ei ladasta ferraria saa, eikä ole tarviskaan. Kummallakin on kannattajansa ja oma käyttötarkoituksensa....Tämä oli sellainen pakkokommentti....minäkö pilkunviilaaja?..=} canis.familiaris kirjoitti:
juu samaa mieltä.. =O (ei vain uskalla olla eri) mutta koira tarkoituksen mukaan...Käyttö ominaisuus vastaamaan käyttöominaisuutta...Siksi kai ne rodut on...kai?
Ei ladasta ferraria saa, eikä ole tarviskaan. Kummallakin on kannattajansa ja oma käyttötarkoituksensa....Tämä oli sellainen pakkokommentti....minäkö pilkunviilaaja?..=}"Ei ladasta ferraria saa, eikä ole tarviskaan." Tuo pitkälti tiivistää koko koiramaailman yhteenlauseeseen. Joka toimii myös toisinpäin, ettei ferrarista saa ladaa, eikä ole tarvettakaan saada.
No joo, itse suorastaan rakastan kikkailla kaikennäköisten ja kokoisten koirien kanssa. Mitä suurempi haaste, sitä "hauskempaa" minulla =) Ja ettei pääse ylpistymään, lienee aiheellista myös kertoa, että niitä rotukohtaisia rajoituksia ihan oikeasti on. Ainakin kun yrittää saada vähän paksumpaan kuntoon päässyttä aasialaista mahtumaan renkaan läpi tai putkeen... siinä viimeistään valkenee mitä "tekemätön paikka" tarkoittaa :D
Mutta joo, joka koirasta on tottelevaisuuskentälle tai vaikka verijäljelle, se on vain omistajasta kiinni löytyykö tarpeeksi intoa, tahtoa, keksiliäisyyttä ja joskus kokemustakin. Muuttumaton fakta on anyway se, että toiset rodut on jossakin parempia ja toiset taas jossakin muussa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei voisi haluta tähdätä korkealle, vaikkei se musti nyt ihan kaikkia esimerkiksi hakukoiran kriteerejä täyttäisikään.
Järjenkäyttö on tietenkin sallittua ja pidän ehkä tyhmänkin rohkeana tavoitetta kouluttaa keskarista suojelukoiraa tai vastaavaa. Ei toki mikään lytätty ajatus, mutta sitten pitäisi jo samaa potenttiaalia löytyä hihnan pitelijästäkin mitä löytyy koirasta. Muuten huudetaan yhteen ääneen "kusessa ollaan", kun taidot piisaa vietin nostoon, muttei laskuun. Kun omasta rodusta jotakuinkin kunnialla puhun, on helpompaa herättää jopa hallitsematon suojeluvietti kuin hallittu taistelutahto. Sitten mennään suohon ja kovaa, kun se koira lähtee käsistä. Eli se kokemus on toisinaan etuoikeus tehdä jotakin.
Mutta aloittajalle samaa ohjetta edelleen peräänkuulutan. Ota käteen lihapulla, ohjaa koira istumaan ja palkkaa. Älä ota käteen patukkaa, nosta viettiä ja sitten yritä sillä lihapullalla sitä laskea.- canis.familiaris
altin kirjoitti:
"Ei ladasta ferraria saa, eikä ole tarviskaan." Tuo pitkälti tiivistää koko koiramaailman yhteenlauseeseen. Joka toimii myös toisinpäin, ettei ferrarista saa ladaa, eikä ole tarvettakaan saada.
No joo, itse suorastaan rakastan kikkailla kaikennäköisten ja kokoisten koirien kanssa. Mitä suurempi haaste, sitä "hauskempaa" minulla =) Ja ettei pääse ylpistymään, lienee aiheellista myös kertoa, että niitä rotukohtaisia rajoituksia ihan oikeasti on. Ainakin kun yrittää saada vähän paksumpaan kuntoon päässyttä aasialaista mahtumaan renkaan läpi tai putkeen... siinä viimeistään valkenee mitä "tekemätön paikka" tarkoittaa :D
Mutta joo, joka koirasta on tottelevaisuuskentälle tai vaikka verijäljelle, se on vain omistajasta kiinni löytyykö tarpeeksi intoa, tahtoa, keksiliäisyyttä ja joskus kokemustakin. Muuttumaton fakta on anyway se, että toiset rodut on jossakin parempia ja toiset taas jossakin muussa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei voisi haluta tähdätä korkealle, vaikkei se musti nyt ihan kaikkia esimerkiksi hakukoiran kriteerejä täyttäisikään.
Järjenkäyttö on tietenkin sallittua ja pidän ehkä tyhmänkin rohkeana tavoitetta kouluttaa keskarista suojelukoiraa tai vastaavaa. Ei toki mikään lytätty ajatus, mutta sitten pitäisi jo samaa potenttiaalia löytyä hihnan pitelijästäkin mitä löytyy koirasta. Muuten huudetaan yhteen ääneen "kusessa ollaan", kun taidot piisaa vietin nostoon, muttei laskuun. Kun omasta rodusta jotakuinkin kunnialla puhun, on helpompaa herättää jopa hallitsematon suojeluvietti kuin hallittu taistelutahto. Sitten mennään suohon ja kovaa, kun se koira lähtee käsistä. Eli se kokemus on toisinaan etuoikeus tehdä jotakin.
Mutta aloittajalle samaa ohjetta edelleen peräänkuulutan. Ota käteen lihapulla, ohjaa koira istumaan ja palkkaa. Älä ota käteen patukkaa, nosta viettiä ja sitten yritä sillä lihapullalla sitä laskea.Juu. Itseä ei kiinnosta enään pk eikä muu touhu, ei ole kiinnostanut pitkään aikaan.
Joka arki tilanteissa toimiva koira on ihan mukava rakentaa ajan kanssa ja kyllä arjessa haasteita riittää, jos niin haluaa...liitetään junat, ritilaportaat, hissit tunnelit, mitä ikinä, niin ei aika kyllä pitkäksi käy...mutta tulos näkyy...Tätä pidän mielenkiintoisempana ja haastavampana, kuin samaa junnaamista liikeissä toiseen jne..vaikka pk perusasiat onkin pohjana..
Lisä haastetta antaa kv-koirat ja ok-kouluttaminen, jos intoa riittää. Minua kiinnostaa vain koirat ja rodut, sekä niiden tuomat haasteet. Ei aika käy pitkäksi ja enemmän oppii kuin muuten junnaamalla samoja liikeistä....Jos kasvattaisin, niin tietysti eri suhtautuminen.
Vielä noista kokeista, että eihän niissä mitata, kuin sen hetkistä oppitasoa ja yhteistyötä...ei ainakaan pitäisi, kilpailla toisia vastaan, vaan antaa oma näyttö ja katsoa, mitä parannetaan ensi kertaan...jne..monilla se on toisin.
Vielä kiinnostaisi muutama juttu, mutta katsotaan ensin, mihin pentu voisi taipua...sitten vasta miettiä mitä...
Huomenna uusi kv-koira ja siitä ne arki haasteet alkaa....Tekeminen monipuolisessa ympäristössä...kaikkea asfaltin ja meriveden välistä.
Ap.lle edelleen. jos jotain tekee, niin pääasia, että tietää mitä. Tähän liittyy vahvasti myös se, että tietää ne mahdolliset muutokset tai suunnat mitkä ei ole toivottuja, jos johonkin ohjaa..Eli tietää mihin pitää asiaan ohjata ja oikoa tai pakittaa, jos tavoite ei ole toivottu.... altin kirjoitti:
"Ei ladasta ferraria saa, eikä ole tarviskaan." Tuo pitkälti tiivistää koko koiramaailman yhteenlauseeseen. Joka toimii myös toisinpäin, ettei ferrarista saa ladaa, eikä ole tarvettakaan saada.
No joo, itse suorastaan rakastan kikkailla kaikennäköisten ja kokoisten koirien kanssa. Mitä suurempi haaste, sitä "hauskempaa" minulla =) Ja ettei pääse ylpistymään, lienee aiheellista myös kertoa, että niitä rotukohtaisia rajoituksia ihan oikeasti on. Ainakin kun yrittää saada vähän paksumpaan kuntoon päässyttä aasialaista mahtumaan renkaan läpi tai putkeen... siinä viimeistään valkenee mitä "tekemätön paikka" tarkoittaa :D
Mutta joo, joka koirasta on tottelevaisuuskentälle tai vaikka verijäljelle, se on vain omistajasta kiinni löytyykö tarpeeksi intoa, tahtoa, keksiliäisyyttä ja joskus kokemustakin. Muuttumaton fakta on anyway se, että toiset rodut on jossakin parempia ja toiset taas jossakin muussa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei voisi haluta tähdätä korkealle, vaikkei se musti nyt ihan kaikkia esimerkiksi hakukoiran kriteerejä täyttäisikään.
Järjenkäyttö on tietenkin sallittua ja pidän ehkä tyhmänkin rohkeana tavoitetta kouluttaa keskarista suojelukoiraa tai vastaavaa. Ei toki mikään lytätty ajatus, mutta sitten pitäisi jo samaa potenttiaalia löytyä hihnan pitelijästäkin mitä löytyy koirasta. Muuten huudetaan yhteen ääneen "kusessa ollaan", kun taidot piisaa vietin nostoon, muttei laskuun. Kun omasta rodusta jotakuinkin kunnialla puhun, on helpompaa herättää jopa hallitsematon suojeluvietti kuin hallittu taistelutahto. Sitten mennään suohon ja kovaa, kun se koira lähtee käsistä. Eli se kokemus on toisinaan etuoikeus tehdä jotakin.
Mutta aloittajalle samaa ohjetta edelleen peräänkuulutan. Ota käteen lihapulla, ohjaa koira istumaan ja palkkaa. Älä ota käteen patukkaa, nosta viettiä ja sitten yritä sillä lihapullalla sitä laskea.Juu,eläkä ota turboa,jos rahkeet ei riitä,äläkä ota diiseliä,jos hermot ei kestä :D
Ja minäkin pidän kikkailuista.Ja haasteista.Ja haasteista pidän vielä niinkin paljon(tai sitten järjen köyhyyttä),että olen kikkaillut ihan virallisille koetasoille,ja vielä muitakin "ressukoita" :D.
Siellä sitä tulee viimeistään ne elämän realiteetit vastaan,kun ei meekään kuin strömssöössä ja tulee ladojen ja ferrarien erot esiin.Jo pelkästään siinä ajassa,kun niitä ladoja on sinne operoinut.
Mutta tähdätä voi vaikka kuinka korkealle.Ja mikäs sen hienompaa,jos/kun sinne sattuu pääsemäänkin ;)Tuntuu paaaaljon makeammalle,kuin sen ferrarin kanssa pääsy.
Lihapullasta sen verran,että saalisviettikin perustuu ruuanhankkimisviettiin,eli siihen lihapullaan.Välttämättä lihapullat ei viettiä laske,tietynlaisilla koirilla,sen enempää.Riippuu miten vahvana ominaisuutena mikin on.
Sillä kannattaa mennä,mikä eniten koissuun kolahtaa.Ja toki huomioida,että itse sen myös klaaraa.
ps.Ei se koko hyvää varjeluskoiraa tee.Vähän kuin nyrkkeilyssä.Päästä ne hommat lähtee.Kuin yleensäkin kokeissa,yksi juttu ei vielä mitään ratkaise.
Tässä sitten linkkiä,ettei se koko mitään ratkaise :DDD
http://www.youtube.com/watch?v=34rkBDjwglI&feature=player_embedded
Ps. Warning !Loppukuvat ei heikkohermoisille !
- Molossitottistelija
Kiitos asiallisista vastauksista. Ei ole laumanvartija. Molossille vielä kysymys, miten olet onnistunut?
Noh,ihan ok.Tosin ei kannata välttämättä mihinkään yhteen fakkiutua,sekoitellakkin voi.
Itse olen tässä lähinnä sekakäyttäjä :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "984446Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293303No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452370- 351378
- 341113
- 321036
- 121033
- 158997
- 6924
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12862