Tännää niinko varmaa joka päivä
kaupunkil kulki ontue, keppis kans
yks miäs, laiha ja huanosti puettu.
Hänes oli jottai näkymättömyyt.
Kukkaaa ei huamannu kompurointii
paksus lumes - määkä mittää tehny.
E tiä oliks sil ollu joku halvaus
tai vaik parksinssoni tauti
tai mitä kaikkii niit onki.
Sitäkää e tiä, olisko se ilahtunu,
jos mää olisi auttanu sitä
siin lume paljoures.
Ko maailmas o nii monelaisii
näkymättömyyre tapoi.
Kui niihinki suhtautus oikei?
Yhret o näkymättömii ihos tähre,
toiset runsaa vartalos
ja jokku viäl väärälaisen nenäs.
Heit ei yhtää lohrut jos sannoo,
et sinul o sit hiano luanne
tai et fiksumpaa ihmis saa hakkee.
Samallai se olis ollu varmaa
se Eeriksoni kans.
Se olis vaa äyskässy:
"Mitä sää oikee yrität!"
kaupunkil kulki ontue, keppis kans
yks miäs, laiha ja huanosti puettu.
Hänes oli jottai näkymättömyyt.
Kukkaaa ei huamannu kompurointii
paksus lumes - määkä mittää tehny.
E tiä oliks sil ollu joku halvaus
tai vaik parksinssoni tauti
tai mitä kaikkii niit onki.
Sitäkää e tiä, olisko se ilahtunu,
jos mää olisi auttanu sitä
siin lume paljoures.
Ko maailmas o nii monelaisii
näkymättömyyre tapoi.
Kui niihinki suhtautus oikei?
Yhret o näkymättömii ihos tähre,
toiset runsaa vartalos
ja jokku viäl väärälaisen nenäs.
Heit ei yhtää lohrut jos sannoo,
et sinul o sit hiano luanne
tai et fiksumpaa ihmis saa hakkee.
Samallai se olis ollu varmaa
se Eeriksoni kans.
Se olis vaa äyskässy:
"Mitä sää oikee yrität!"
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin..enpä tiedä onko meistä tullu välinpitämättömiä kanssaihmisiä
kohtaan..ajatellaan että kyllä se ontuu siellä hangessa kuten muinakin
päivinä..paljon sellaisiakin joiden ´ontumiset´on syvällä jossain sisimmässä..
niitä ei näe muutakuin ehkä kasvoilta..jos ehtii katsoa..noita ontuvia on
varmaan pilvin pimein..harva tohtii ulkopuoliselta apua kysyä..siitähän on vaivaa..
toisilla taasen niin kiire ettei mitään huomaakkaan..auttaviakin toki löytyy vaan aina
ei apu kelpaa ja siitä tuleekin mieleen että välttämättä autettava ei sitä haluakkaan..
ja sillä tavalla auttajastakin tulee arka..ei uskalla aina mennä kysymään..
pärjäätkö..ajattelemisen aihetta kuitenkin runollasi annoit.
Kiitoksia tee..
Onija, mukava kun vastasit ja pohdit kanssani tätä auttamista tai muuta empatian osoittamista. Ei niin yksinkertaista aina Suomessa.
Itselläni on kahtalaisia kokemuksia. Yksi opiskelutoveri, tyttö, jota rohkaisin pitämään kaulansa esillä, vaikka siinä oli iso Gobatshov.syntymämerkki, oli siitä ilmeisen kiitollinen, Ainakin tuli seuraavana päivänä kaula paljaana ja pää pystyssä muitten joukkoon. Ja lähetti vuosia myöhemmin syntymäpäiväonnittelun.
Sitten taas, kun yritin auttaa tuntematonta mummelia avaamaan katuosuuttaan ok-alueeella lumisateen jälkeen, sanoi: " Mitä sinä oikein yrität!" Jäin sitä hämmentyneenä miettimään.
tee.. Olet oikeassa.. ei se ole niin yksinkertaista..me olemme ilmeisesti
´kaksinkertaisia´..jos ei heti epäillä niin ainakin ihmetellään ja vielä
ääneen jos koittaa jotenkin avittaa..aivan kuten tuo sinun ´mummelisikin´..
kyllähän tästä pohdittavaa saisi vaikka kuinka..
Onija, yksi ystävällisyyden osoittamisen este on viime aikoina tullut tullut pedofiliahysterian takia ainakin miespuolisille, pian ehkä myös naisille. Olipa tilanne mikä tahansa, muiden lapsia ei enää uskalla puhutella. Aiemmin sellainen oli luonnollista kanssakäymistä.
Tämä sama epäluulo näkyy usein muutenkin, jos osoittaa yli velvollisuuden menevää ystävällisyyttä. Sääli.
tee.. olen lasten kanssa päivittäin.. näen..kuulen..paljon..
ehkä juuri sen talkia uskallan puhua..juuri tulevaisuudelle..lapsille.. he sitä ovat..
pedofiilisyys on yliammuttua..sitähän voi historiasta lukea..
ei tarvita tätä päivää..ollut aina..siitä vaan vaiettu..ollaan oltu hiljaa..
ystävällisyyttä en tule pelkäämään..lapset opetan sitä kunnioittamaan..
Kiitän upeasta vastauksestasi tee..
Osa ihmisistä on kokenut niin paljon, ettei auttaminen enää tunnukaan hyvältä.
Siis jos joku sitä tarjoaa. Sen ennemmin kieltää, kun taas kerran petttyy, tai ei saa siitä mitään iloa. Oma emotionaalisuus on kokenut konkurssin. Vastaanottoa ei vaan enää ole. Myötätunto on muuttunut myrkyksi.
Koskettava... runosi ovat aina vedonneet minuun.
Ystäväni, niinpä, Ihmisenä oleminen on vaikeaa kaikenlaisissa olosuhteissa.
- Yritä siinä sitten elää.
Kiitos vastauksestasi!
Pohdiskelin runosi sanomaa, ja
mielestäni taustalla piilee sana 'kyynisyys', toki
sana sanana, koska
tuolle sanallekin on määritelty niin monta eri sisältöä.
Mutta itse mieltäisin Eeriksonin tokahduksen kyynisyyden näin:
"elämisen kovettanaisuuden".
Tähtisilmä, paitsi pelkoa elämän kovettamien vastaanottoreaktiosta, pelkään että omassa ohikulussa on halua sivuuttaa tilanne. Tunnen velvollisuutta tehdä jotain, mutten halua sitä.
Kiitos sinulle pohdiskelustasi!
tykkäsin kovin,kiitos tee!
xxx, on aina ilo, kun joku tykkää runosta, vajavaisestakin. Minä tykkään sinun runoistasi, vaikka runoja liian harvoin kommentoin.
Kiitos sinulle!