Viivi on yliarvostetuin

onkin ihmettelemistä! Kuitenkin Viivi on valittu halutuimmaksi kesäheilaksi ÄÄNESTYKSELLÄ, johon sai osallistua vain yhdellä äänellä ja Viivi voitti ylivoimaisesti. Joku muukin pitää Viivistä kuin näiden palstojen porukka ja Wagner! :)

...

Suomessa on kauniita naisia harvassaan ainakin julkisuudessa kuten huomaa varsinki mitä Viivin nostamiseen aikamme kaunottareksi tulee. Tosin todelliset kaunottaret eivät edes ole julkisuudessa vaan niitä näkee jopa naapurissa, Ja todelliset kaunottaret ovat yleensä sen verran älykkäitä, että eivät edes hakeudu misseiksi julkkiksi wanna be....jne, vaan elelevät normaalia tavallista elämää julkisuudesta pois.

Mä tarkastelisin tässä kysymyksessä Viiviä mieluiten ikonina. Pari vuotta sitten oli joku Janina Frostell, jota palvottiin. Silloin(kin) mulle tuli tunne, että ei toi nyt voi olla NOIN ihailtu vain kauniina naisena, vaan ihailu synnyttää ihailua, mutta ihailemista ilmaiseva käytös voi myös auttaa selventämään sosiaalisen elämän järjestystä.

Tämä ei ole Viivin (tai Janinan) viehättävyyden aliarviontia kun väitän, että kyse ei ole pelkästään heidän ulkonäkönsä esteettistä mielihyvää aiheuttavista seikoista, jonka tähden he ovat The Kauniita Naisia Suomessa.

Ikonina he auttavat ratkaisemaan ongelmaa, joka liittyy siihen, miten yksilö (mies) on toisten yksilöiden mielestä suuntautunut seksuaalisesti.
Kutsun probleemaa tässä "heterouden selväksitekemisen ongelmaksi sosiaalisissa tilanteissa".

Eli: Viivin tai Janinan ihaileminen tavalla, että toisille (esim. kuuloetäisyydellä olevat kaverit tai lehtien palstoilla "tavallisen miehen" statuksella lausuntoja antavat) tehdään selväksi, "olen hetero, koska ihailen kaunista naista".

Tämä voi kuulostaa jostakin ehkä saivartelulta, mutta sosiaalipsykolgian näkökulmasta toisten ihmisten persoonaan ja ajatuksiin liittyvien asioiden ennakoiminen on ensiarvoisen tärkeää, kuten:
onko henkilö ystävä vai vihollinen, turvallinen vai vaarallinen. Kun tämäntyyppisiä ongelmia tulee ratkaista nopeasti tai uudistaa jo varmaksi oletettu käsitys yksilön persoonasta, ikoninen ilmiö, kuten "Suomen seksikkäin nainen" on hyvä väline, jolla ongelmatilanne voidaan ratkaista.

Toinen tapa on esimerkiksi amerikkalaisissa populaarielokuvissa käytetty puolipakollinen stereotyyppi homon hahmo. Tämän liioittelevan poikkeavalle käytökselle voi turvallisesti nauraa ja osoittaa oma streittiytensä.

Samalla varustetaan oman persoona toisten silmissä myös pitkäkestoisemmalla "homoepäilysuojauksella" kun elokuvassa tuodaan esille, millainen on virallinen käsitys homon julkisesta käytöksestä: naismainen miehen toimintatavaksi, ja siksi naurettava. Kun ei käyttäydy samoin, ei ole pelkoa, että toiset epäilisivät homoksi.

En tarkoita, että Viiviä ihailevat tai elokuvien homoille nauravat miehet olisivat aina kaappihomoja - väite on lähinnä köyhää käänteispsykologiaa. Sen sijaan väitän, että "heterouden selväksi tekemisen ongelma" vaivaa sosiaalisella tasolla seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, molempia sukupuolia. Arkitilanteissa kyse on usein vastaamisesta ns. hetero-oletukseen.