potkut veivät itsetunnon

Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Yritysmaailmassa ihmisiä otetaan koejalalle jonka lopussa sanotaan että kiitos hei. Ei todennäköisesti susta johdu vaan markkinataloudesta ja muusta olemattomasta paskasta. Eikä se välttämättä susta johdu että oot käyny työhaastatteluissa ja ei ole tärpännyt, vaan siitä että työpaikat ovat yleensäki nykyään kiven alla ja ne haastattelijat on kokemattomia.. Katsovat ihan liikaa koulutushistoriaa ja sellaista. Tsemppiä!

Joskus ottavat firmassa koeajalle jo ihan tarkoituksella jo että siiten lopussa annetaan potkut. Joíssakin tapauksissa jopa saavat jotain tukea kun ottavat jonkun firmaan ja saavat edulllisen työntekijän. Voi olla hyvä, jos kemiat eivät sovi yhteen, että piempää työsuhdetta ei aloiteta. En teidä mikä on ollut se syy?

En osaa auttaa, mutta vertaistukea voin tarjota... Itsellä aivan sama tilanne, mutta noita potkuja koeaikana on takana jo reilun puolen vuoden sisällä kolmet. Aina olen parhaani yrittänyt, en ole myöhästellyt tms., mutta en vain riitä. Nyt olen ollut vakava-asteisen masennuksen takia kolmisen kuukautta sairaslomalla, takana myös sairaalajakso, enkä enää edes uskalla yrittää hakea mitään työtä kun olen jo valmiiksi varma että epäonnistun taas. Niskassa on kuitenkin sen verran velkaa ja huoli asunnon menettämisestä, että jotain tässä pitäisi keksiä :/

Voin kuvitella, miltä teistä tuntuu. Itsellänikin työnhaku aiheuttaa ahdistusta ja itsetunto on alhaalla mm. aiemmin saatujen potkujen takia. Olin kyseisessä firmassa töissä 1,5 vuotta, joten en saanut potkuja koeajalla, mutta jostain syystä he halusivat päästä minusta eroon, enkä sitä syytä koskaan saanut selvitettyä. Tein parhaani töissä, sain projektit ajallaan tehtyä, ja joustin opiskeluistani, koska laitoin työt opintojen edelle. Siksi opinnot viivästyivät ja opintotukikuukaudet loppuivat kesken, joten en enää voi suorittaa opintoja loppuun, kun sossukaan ei suostu opintojani rahoittamaan, vaikka opintolainaa on useita tonneja.

Ei ollut pitkiä sairaslomia, myöhästymisiä tai epäasiallista käytöstä, tai mitään muutakaan, minkä vuoksi en olisi ollut hyvä työntekijä. (Enkä nyt tässä väitä, ettäkö pitkillä sairaslomilla olleet olisivat huonoja työntekijöitä, kukaan ei ole syyllinen omaan sairastumiseensa). En siis kerta kaikkiaan keksi, mikä minussa oli vikana. Arvosanat opinnoistakin ovat olleet hyviä, koska olen niin kovasti halunnut saada itselleni paremman elämän sen jälkeen, kun lapsena kärsin köyhyydestä. Olen siis tehnyt valtavasti töitä tulevaisuuteni eteen, mutta siitä huolimatta sain potkut ilman syytä :( Asia aiheuttaa niin paljon ahdistusta ja masennusta (taustalla vielä koulu- ja työpaikkakiusaamista sekä hylätyksi tulemisia parisuhteissa), että syvällä sisimmässä luulen itsekin, että minussa on jotain vikaa. En usko omiin kykyihini, vaikka opiskelutodistukset ja työtodistukset näyttävät kaikkea muuta. Olen ollut muutamissa haastatteluissa, mutta en ole tullut valituksi sen jälkeen, kun sain potkut edellisestä työpaikasta.

Tekisi mieli vain luovuttaa ja alkaa elää omaa elämää. Olen stressannut niin paljon opiskelujen takia, että sosiaalinen elämänikin on kärsinyt, kun en ole ehtinyt opiskeluilta näkemään kavereita. Olisi vain pitänyt elää, saada huonoja arvosanoja ja paskat välittää, millaisiin töihin pääsen. Luovuttaminen vetää puoleensa, mutta toinen puoli minusta vielä vaatii yrittämään. Miksi minusta ei muka olisi hyviin töihin, kun hyvissä töissä on niin paljon ihmisiä, jotka ovat menestyneet opinnoissa paljon huonommin kuin minä?

Tämä nykyinen kilpailuyhteiskunta tuhoaa ilmapiirin kaikille työpaikoilla ja ihmisten elämissä. Kiltit ja pätevät ihmiset kärsivät, kun toiset puukottavat selkään pönkittääkseen omaa asemaansa.