2-3kk pennun ulkoilutus

Pennun paras sosiaalistamisaika päättyy siinä 12-14 viikon iässä. Siihen mennessä pentu muodostaa maailmankuvansa raamit. Jos pentu näkee tänä aikana ainoastaan sisätiloja ja aina saman pihapiirin, on kaikki ulkopuolella oleva uutta ja kenties pelottavaa, ja uuteen totuttelu on vaikeampaa. NIINPÄ onkin tuikiTÄRKEÄÄ käydä tutkimassa maailmaa kattavasti ja laajasti.

Siis, onhan niitä koiria joita ei koskaan edes rokoteta (kun ajatellaan et ei se sairastu niihin mitä vastaan rokotukset on) ja ovat elänneet pitkän onnellisen elämän.

Todellakin pitää heti lähteä tutustumaan kaikkeen, kaupunkiin, autoihin, metsiin, ihmisiin, eri lenkki reitteihin, julkisiin kulkuvälineisiin (jos asuu sellaisessa paikassa missä niitä tulee käytettyä lähes päivittäin), autoiluun, toisiin koiriin (pitää vain tarkistaa että tämä toinen koira on rokotettu ja terve) kaikkeen mahdollisiin. Pitää vain pitää huolen ettei esim mene tutkimaan toisen koiran jätöksiä tai muutenkaa pistä suuhunsa mitään sopimatonta.

Ja tietenkin olla pihalla niin paljon, kuin pentu haluaa/jaksaa olla, että siitä tulee miellyttävä kokemus, eikä sellainen ''onks pakko, haluan olla sisällä'', ja sisäsiisteyskin lähtee hyvään nousuun, kun tulee enemmän tehtyä ulos kun siellä kerta ollaankin paljon

kiitos!

aloittaja

Meillä nyt 10vko pentu ja vanhempi koira, käydään jo pennun kanssa "lenkillä" ei tietenkään mitään pitkiä, mutta sen verran kun pentu jaksaa, kuljetaan pellolla, metsässä, ylitetään suojateitä, ohitetaan muita koiria, totutellaan kulkemaan hihnassa ja vapaana turvallisissa paikoissa jne.

Minusta on tärkeää, että pentu pääsee tutustumaan muuhunkin maailmaan kuin siihen oman talon nurkkaan. Tottakai katsotaan, ettei pentu laita mitään suuhunsa tai haistele pahemmin muiden jätöksiä, samalla olen jo yrittänyt opettaa ihan peruskäskyjä, kuten jätä =)..

Tottakai sitä itsekin välillä miettii, onko tämä hyväksi pennulle (nivelet, taudit), mutta olen kuitenkin sitämieltä, että ongelmien välttämiseksi on sosiaalistaminen aloitettava jo pienestä pitäen =)

Pentumme on nyt reilut 3kk ja virtaa sillä on hurjasti. Tietysti juuri nyt pitää jaksaa käydä sen kanssa tutustumassa ympäristöön ja maailman ihmeellisyyksiin. Ei siitä silti missiota pidä tehdä, että KAIKKI asiat pitäisi kokea parin viikon aikana.

Tärkeää olisi, että pennulle muodostuu se perusluottamus omistajiinsa, että nämä ovat turvallisia ja pentu uskaltaa hyvien uusien kokemustensa innoittamana myöhemminkin tutustua uusiin asioihin.

Meillä on:
-tutustuttu perheen ystäväpiiriin
-lenkkeilty monipuolisesti ympäristössä
-ihmetelty ohikulkijoita ja kulkuneuvoja
-ihmetelty toisia koiria läheltä ja kaukaa
-pidetty vahtia kotipihasta käsin
-käyty autoajelulla, eläinlääkärillä, eläinkaupassa, kylässä

Edellisten lisäksi meillä on:
-totutettu pentu peruskäskyihin
-totutettu pentu ihmisen käsittelyyn (harjaus, kynnet, korvat, hampaat, taluttimessa kulkeminen)
-totutettu pentu perheen rytmiin

Suurena apuna ovet muuten olleet perheen aikuiset koirat.

On se pentu minkä ikäinen/rotuinen tahansa ulkona ollaa PALJON!!! Sanoohan sen jo selvä järkikin ettei koiran paikka ole sisällä, varsinkaan pentuna jolloin sosiaaliataminen on parhaimmillaan. Emon rokotukset turvaa pennun 10-12 viikoille joten ei mitään hätää. Ulkoilua, tutustumista ympäristöön ja kaikkein tärkeiintä....muutakin syötävää kuin sitä kuivamuonaa :)

Kukaan ei oikein vastannut tähän liikunnan määrään. Pennun sosialistaminen kuuluu tehdä kunnolla uuvuttamatta pentua. Riippuen rodusta pennun lenkit on pidettävä sopivan lyhyinä noin 6kk ikään asti joten luuston kehitys ei kärsi. Eli pennun kanssa saa mielummin lähteä todella monta kertaa minilenkeille kuin parille pitkälle. Kuitenkin olisi hyvä kävellä pieni reitti jotta pentu saa samalla tutkia ympäristöään ja harjoitella hihnakäyttäytymistä :)

Ilman muuta muualle kuin kotinurkille. Itse otimme 11 vkon ikäisen pennun, jonka kasvattaja ei ollut "joutanut" sosiaalistamaan pentua kunnolla. Asumme vielä maaseudulla, ja ajokortittomana jouduin turvautumaan miehen "joutamiseen ja jaksamiseen" ajaa meidät keskustaan ihmisten ilmoille. Sosiaalistaminen jäi siis huonoksi. Nyt koira on kohta 1 v ja liikkuminen ihmisten ilmoilla alkaa onneksi sujua, mutta tosi vaikeata se on ollut useamman kuukauden aikana. Koiralle vielä 6 kk iässä jouduttiin tekemään isompi leikkaus, joten 2 kk leikkauksen jälkeen liikkuminen oli lähes mahdotonta. Oli tosi vaikeata nuoren, arahkon koiran kanssa liikkua alussa. Yritti hyökkäillä ihmisten ja koirien luo. Nyt tosin muutaman viikon aikana on vasta liikkuminen ollut helpompaa, eikä koira enää pälyile ympäriinsä niinkuin nuorempana.

Meillä on 4kk pentu ja käydään kerran päivässä kunnon pitkä lenkki joka on 30 min - 1 tunti ja pitkät lenkit tehdään koska pentu on todella energinen.Muut lenkit on 10 -30 min pitkiä :) Pennussa on Samojedinkoiraa ja Villakoiraa . Ja lisäksi meillä on myös Kääpiö villakoira uros :)

Mut pentua ei saa liikaa rasittaa, aluksi vaan samaa lenkkiä ja sitten laajennetaan.

Älä vie pitkille lenkeille vielä ton ikästä koiraa. Niin nuoren koiran lihakset ei oo vielä kehittyneet kunnolla ja se ei saa vielä pitkiä lenkkejä tehä. Ei ne agilitiinkään ota vielä noin nuoria koiria ihan just tosta syystä ku lihakset ei oo vielä kehittyneet. Ite vein omaa koiraani semmosille 15 miinuutin kävelyille 3-4 kertaa päivässä.

Meillä tehtiin niin, että kun alkoi pihapiiri käydä liian pieneksi, lähdettiin pidemmälle. Pentu oli juurikin 10-11 viikon paikkeilla. Eipä sille 3 kk ikäisenä enää pelkkä talon ympäri riittänytkään, vaan ruvettiin kävelemään ja riekkumaan metsässä. Ja kun näytti siltä, että alkaa paukut loppua, niin lähdettiin kotiin. Pentu on kehittynyt täysin normaalisti, eikä sillä ole mitään kasvuhäiriöitä.

Riippuu tietysti koirasta ja koiran luonteesta, mutta meillä tuo olisi seonnut aika nopeasti. Nykyäänkin huomaa todella herkästi, jos ei ole pariin päivään päässyt kunnolla purkamaan energiaansa eli kyllä tuo vaatii jo pidempiä lenkkejä. Ei me mitään triathloneja vedetä, mutta reippaita kävelylenkkejä kumminkin. Välillä tuntuu siltä, että mä hyydyn nopeammin kuin neiti itse. :)