Elikkäs, mulla on noin 8-9kk vanha leikattu poikakissa, joka hyökkäilee jalkoihin. Olen yrittänyt opettaa kissaa pois tästä tavasta mutta tuloksetta. Kiellän joka kerta, kun tämä jalkoihin hyökkää ja olen yrittänyt kävellessä pitää kissaa silmällä siten, että saan kiellettyä tätä jo ennen itse hyökkäystä (= kun näen, että kissa aikoo taas hyökätä). Tästä kissa on oppinut vain sen, että hyökkää nopeasti jalkoihin, ottaa kynsillä kiinni ja lähtee samantien juoksemaan pois, eli tekee nopeita yllätyshyökkäyksiä. Jos vesiruiskun kanssa kävelen, tällöin kissa tekee vielä nopeampia hyökkäyksiä esimerkiksi sohvan ja nojatuolin välistä, jolloin kissa pääsee juoksemaan suojaan ennen kuin ehdin ruiskaista tätä vedellä.
Kissa on vielä suhteellisen nuori, joten tuo paha tapa pitäisi saada koulutettua pois mahdollisimman nopeasti, ettei siitä tulisi pysyvä tapa. En vain tiedä miten saisin koulutettua tuon tavan pois. Mitä keinoja ehdottaisitte? Entä te, jotka olette olleet samassa tilanteessa - saitteko tämän häiriökäyttäytymisen loppumaan vai jäikö se ihan pysyväksi tavaksi?
Kissa on vielä suhteellisen nuori, joten tuo paha tapa pitäisi saada koulutettua pois mahdollisimman nopeasti, ettei siitä tulisi pysyvä tapa. En vain tiedä miten saisin koulutettua tuon tavan pois. Mitä keinoja ehdottaisitte? Entä te, jotka olette olleet samassa tilanteessa - saitteko tämän häiriökäyttäytymisen loppumaan vai jäikö se ihan pysyväksi tavaksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
karmee karjaisu just iskun osuessa ja ehkä jalan tömistys saman tien, tai mikesi jonkunmoinen läppäisykin. Kyllä ne kissatkin toisiaan läppii ja emo komentaa pentujaa sähähtäen. Kissa pitää nyt jalkajahtia leikkina. Suihkepullo on tullut sille vain pelivälineeksi. Jos viitsit, niin sivele housunpuntit etikalla tai sitruunamehulla, jotta kiinnostus vähentyisi. Varaa myös taskuusi männynkäpyjä. Kun huomaat kissan valmistautuvan jalkahyäkkäykseen, heitä käpy kierimään laittialle, mielenkiinto suuntautuun melkoisen varmasti uuteen kohteeseen.
Meillä oli vähän sama homma, paitsi että hyökkäili käsiinkin. Omistajiin kohdistetut hyökkäykset loppui kuin seinään kun otettiin meidän pojalle toinen pentu kaveriksi. Ei saatu muulla loppumaan, mutta tämä tosiaan toimi heti. Keskenään voivat sitten painia ja leikkiä jahtausleikkejä, eli tehdä normaaleja pentuasioita. :)
Kissakaveri on hyvä vaihtoehto, mikäli siihen on muuten mahdollisuudet. Silloin ne paini- ja hyökkäilyleikit voi kohdistaa toiseen kissaan eikä ihmiseen. Eli toinen pentu/nuori voisi olla harkitsemisen arvoinen.
Voisit myös kokeilla kiljaista aina, kun kissa hyökkää jalkaasi. Kissat ilmoittavat toisilleenkin korkeammalla kiljaisulla, että nyt meni yli ja sattuu ja kissaa "puhuvan" kissan luulisi ymmärtävän, ettei se ole enää leikkiä, kun toista sattuu. Tosin liian nuorena kissakontaktit kadottaneella kissalla voi olla vaikeuksia ymmärtää kissojenkaan eleitä ja ääntelyä.