Osaako kissa ikävöidä omistajaansa?

Mikäli kissa on tottunut kerrostaloasunnossa olemaan vain sisällä, en itse ainakaan suosittelisi ulkoiluttamista ilman valvontaa. Koko elämänsä sisällä ollut kissa ei todennäköisesti osaisi ulkona liikkua - ja kyllä, kissa todennäköisesti yrittäisi myös päästä takaisin vanhalle "reviirilleen".

Uskon, että kissa muuten tulisi toimeen vanhemmillasi, mutta kannattaa vielä harkita tuota ulkoilutusta. Mielummin sitten vaikka valjaissa jos kissa on tottunut niihin, tai jonnekin tarhaan.

No jos kissa kerran on tottunut kyseisessä paikassa olemaan ulkona, niin ei toimivaa käytäntöä kannata muuttaa. Kissalle se on suuren riemun aikaa kun saa nauttia keväisen luonnon antimista.

No joo, sittenhän tilanne on eri, jos kissa on kerran tottunut ympäristöön! Sitten huoletta vain vanhempien hoitoon! Ja muista ottaa itsekin rennosti! (:

Ikävöikö kissa omistajaa? siihen en osaa vastata. Kissa on utelias eläin ja se lähtee helposti tutkimaan uutta ympäristöä/ kautta etsimään omaa tuttua, turvallista reviiriä. Jos varman päälle haluaa pelata, kissa ulkoilee tuon evakko ajan vain valjaissa. Tykkääkö se siitä? Tuskin, mutta eipä ainakaan joudu hukkateille, auton alle jne..

Onhan kissalla mikrosiru, jotta päätyy takaisin omistajalle mikäli sattuu katoamaan?

En nyt viittaa tuohon, että kannattaako kisu jättää vanhemmillesi. Siis ehdottomasti voit sen sinne jättää :) kyllä kissat pärjää ilman sitä "omistajaansakin".

Mutta olen kyllä huomannut, että jollain tasolla kissat ikävöivät omistajiaan. Ei välttämättä edes seuramielessä vaan ehkä ruokkijamielessä. Itse ainakin olen huomannut, että kun puolisoni ei ole muutamaan yöhön kotona kissamme alkoi aina käyttäytyä vähän hassusti. Se maukui ovella ja oli muutenkin outo. Puolisoni on ruokkinut useammin kissat, joten varmaan se vain ajatteli, ettei minulta sitten saa niin hyvin ruokaa..Who knows..

Toisaalta kisu oli myös outo aina kun minä olin poissa.

Nyt otimme sille kaverin ja nykyään se ei kyllä huomaa vaikka olisimme poissa molemmat :)

Ainakaan oma kissani ei piittaa kenestäkään ihmisestä. Siitä on ihan sama kuka laittaa ruokaa kuppiin, kunhan ympäristö on mieluista. Luultavasti se jäisi innoissaan asumaan vanhempieni luokse, koska siellä on ns. paremmat puitteet.

Meillä tuo itämainen 100% ikävöi . Se huutaa sydäntäsärkeväti perään jo siinävaiheessa kun poistun kotoa ja kun on hoidossa tai meillä käy hoitaja niin kissa on kokoajan piilossa eikä syö ensimmäiseen 3-4 päivään mitään ....ja voi sitä riemua kun tulen takaisin...kissa kiipeää väkipakolla syliin ja ei ensimmäisinä päivinä päästä minua silmistään .

Onneksi ei ole tarvetta juurikaan jättää tuota hoitoon vaan kissa reissaa sulavasti mukana . Vieraat paikatkaan eivät ole ongelma jos vaan olen itse mukana .

hoidin vastikään naapurin kissaa, ja huomasi että se ikävöi jo ihan seuraa! sain sen vastaan aina oven avatessani kovan naukumisen kanssa, eikä ruokakupille menty ennen kuin oli saanut olla 10-15 minuutiia sylissäni hellittävänä. Vappuna teinkin niin, että otin sen luokseni koko päiväksi ettei yksin tarvinnut olla. ja sehän kävi helposti, kun asumme kerrostalossa vastakkaisissa asunnoissa.

Naapurikin sanoi palattuaan että oli ollut häntäkin vastassa riemuissaan kissa, ja todella hellyydenkipeä : )

Aloittajan kissalla on kyllä seuraa hänen vanhemmillaan, mutta kyllä kissa aina omaa omistajaansa jonkin verran kaipaa, muut ovat vain korvikkeita sille. Itse olen myös viettänyt nuoruusikäni kissojen kanssa, vanhemmillani on tälläkin hetkellä kolme kissaa, joista tosin yksi on sisareni.