Olenko ainoa nainen joka haluaa olla kotirouva?
Olen siis 22 vuotias ja menossa naimisiin tänä kesänä, mieheni on 26 vuotias ja olemme seurustelleet 2 vuotta, tiesin melkein heti tavattuamme että hän on se oikea, meillä vain kaikki sopi yhteen heti. Meillä ei ole koskaan ollut riitoja siivouksesta tai rahasta jotka näyttävät olevan palstalla suurimpia ongelmia parisuhteissa. Meillä hommat toimivat niin että minä, joka tienaan huomattavasti vähemmän hoidan kotityöt kokonaan, minä siivoan, pyykkään ja kokkaan kaiken. Ja minusta näin on hyvä.
Minusta on oikeasti mukavaa valmistaa miehelle aamiainen ja evästä töihin, laittaa ruoka valmiiksi kun hän tulee kotiin ja muutenkin mielyttää häntä kaikin mahdollisin tavoin.
Mies taas puolestaan tekee kunnon uraa ja maksaa kaikki kulumme kuten vuokran ja laskut. Hän puolestaan hemmottelee minua viemällä minua ostoksille ja matkoille ja on muutenkin erittäin romanttinen ja saattaa tuoda kukkia joskus montakin kertaa viikossa.
Minusta elämämme on siis suorastaan täydellistä tällä tavoin.
Ainoa ongelmamme on muiden suhtautuminen suhteeseemme. Ystäviemme ja perheeni mielestä minä olen ALISTETTU ja LUOVUN omasta urastani!? Siis en kertakaikkiaan ymmärrä että miksi meidän suhteemme kuuluu kellekkään muulle? Mieheni ei minua pakottanut siivoamaan ja kokkaamaan vaan edelleen itse tarjoutuu ja yrittää auttaa, mutta minusta on mukavaa huolehtia hänestä ja tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ja mitä uraani tulee niin olen aina ollut sitä sorttia että teen mitä vain työtä kunhan laskut tulee hoidettua eli ura ei nyt koskaan ole oikeasti ollut mikään suuri asia sydämessä.
Miksi siis muille tämä on niin vaikea asia?
Minua usein kiusallaan verrataan tuontivaimoihin ja kotiorjiin joka on minusta oikeasti todella loukkaavaa. Tuntuu että jos ei halua olla itsenäinen "kaikki ostetaan/hoidetaan puoliksi" nainen, niin sitten on pakko olla alistettu ja hyväksikäytetty miehen orja.
Roolijako muiden ongelma?
57
412
Vastaukset
- niinpä niinpä
No nuo murinat varmaankin juontavat tästä nykyajan naistasa-arvon huutelusta, kokevat siis, että sun pitäisi oikeasti olla kuten muutkin eli uranainen joka ei sitä puolisoa paapo yms yms.
Mutta jos kerta ihan oikeasti tykkään tuosta asetelmasta ja teillä talous ja elämä toimii niin älä välitä muiden mutinoista. Voi toki olla, että jonain päivänä ku olet vanhempi ja muuta niin kyrsiinnyt tuohon asetelmaan (tätäkin voivat esim. läheisesi pelätä) tai olla kyrsiintymättä. Omapa on elämäsi.- herraasiallinen
Olipas vaihtelua muihin asiaa koskeviin alotuksiin.
Miksi nainen kuvataan nykyään kylmänä miesvihaavana uranaisena joka on elämässään kerran-kaksi poissa töistä 9kk ajan pierasemassa lapsen ja heti synnytyksen jälkeen takaisin oravanpyörässä?!
Olen tasa-arvon voimakas kannattaja (rasismi erityisesti ärsyttää) ja nykyinen naisen "normi" on todella vinksahtanut.
Emme ole yhdenvertaisia vaan tasa-arvoisia! Miehekkyys ja naisellisuus hyvissä mittakaavoissa kunniaan ;)
- Nainen 89
Tätä olen yrittänyt ystävillenikin sanoa mutta turhaan. Perheen milestä pitää olla hyvä ura ja olla itsenäinen ettei käy huonosti ja ymmärrän tämän kyllä, mutta omapahan on elämäni. Eikä asia haittaisi minua jos se ei olisi edennyt uhkailuun. Nyt on äiti päättänyt jättää häämme väliin jos en hänen sanojensa mukaisesti "pistä stoppia tällaiselle hyväksikäytölle".
Ystävieni mielestä olen liian nuori avioitumaan ja vielä kannattaisi katsella ympärille ja kokeilla muita miehiä ja avioitua sitten kun on kokeilut kokeiltu. - Mirkku lopelta
Niinpä, sanos muuta, ei se vaan mene perille vaikka kuinka aina nalkuttaa, hups piti sanoa että neuvoo;)
Ja sitten annas olla kun se rontti tulee illalla kotio.. eiku viina haisee ja pipari vokaa ei muuta oo milessä.. se jätkä.... - sama mutta eri
Minulla on samatilanne mutta sinun osalta- mies tekee suurta uraa ja aina töissä MUTTA maksamme vuokrat puoliksi, eikä hän ostele lahjoja vie matkoille shoppailemaan syömään. En saa mitään takaisin palveluksistani tai asioista joita teen hänen/meidän eteen.. Sinuna olisin siis myös tyytyväinen miksi et olisi. Jos saat mieheltä huomiota ja hän kohtelee sinua kuin kukkaa kämmenellä. Minä en saa kukkia tai lahjoja edes syntymäpäivänä.
- wake up call
Sinulla on huono mies.
- eartaetgaeg
Mikäpä siinä sitten, kun homma kerran toimii noin - pelkästään positiivistahan se on, ettei tarvitse kinata kotitöistä.
Sen verran kyyninen kuitenkin olen, että kaksi vuotta yhdessä oloa on vasta pelkkä pintaraapaisu syvempää parisuhdetta kohti. Jos vielä 10-15 vuoden ja parin-kolmen lapsen jälkeen olet onnellinen pyörittäessäsi töissäkäymisen lisäksi lapsiperheen perusarkea miehen panostaessa siihen tilipussillaan, sitten sinua voi todellakin onnitella loistavasta valinnasta...- Nainen 89
eartaetgaeg:
Ollaan jo sovittu että jos lapsia tulevaisuudessa hankitaan voin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi jos niin halua, minun ammatissani pitkäkään poissaolo ei ole suuri ongelma, töitä saa aina jos haluaa.
Ja mieheni on kyllä erittäin avulias ja lapsirakas (jopa enemmän kuin minä), että en usko suuriakaan ongelmia tulevan. En tiedä saattaa johtua kulttuuri eroista, mutta hänelle perhe on se tärkein ja ura tulee toisena. - taertgae32qwq
Nainen 89 kirjoitti:
eartaetgaeg:
Ollaan jo sovittu että jos lapsia tulevaisuudessa hankitaan voin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi jos niin halua, minun ammatissani pitkäkään poissaolo ei ole suuri ongelma, töitä saa aina jos haluaa.
Ja mieheni on kyllä erittäin avulias ja lapsirakas (jopa enemmän kuin minä), että en usko suuriakaan ongelmia tulevan. En tiedä saattaa johtua kulttuuri eroista, mutta hänelle perhe on se tärkein ja ura tulee toisena.Perhe on hänelle se tärkein ja ura tulee toisena..? Ai, no aloituksestasi sai kyllä toisenlaisen käsityksen.
No, onnea vain teille - elämä vain ei aina mene kuin elokuvissa ja kun vain toinen vanhemmista on töissä, hänen on tehtävä niitä sata lasissa pystyäkseen elättämään perheen ja maksamaan esim asuntolainaa ym. Siinä ei välttämättä jää ihan niin paljon aikaa kotona olevan vanhemman auttamiseen lasten kanssa ym kuin mitä äkkisältään voisi luulla...
- Nainen 89
Ikävää kuulla ettei oma miehesi osaa arvostaa panostasi. Alussa meilläkin maksettii kaikki puoliksi mutta sitten sovittiin että kun minä kuitenkin tienaan vähemmän ja maksan kaikki ruuat, hygienia ja pesutarvikkeet on helpompaa että hän sitten maksaa kaiken muun.
Minusta tuntuu että meidän parisuhteemme toimii täydellisesti tällä tavalla.
Minusta tuntuu että suurin osa naisista tahtoo tasa-arvoa, mutta samalla tahtovat tulla kohdelluiksi kuin prinsessat. Mielestäni on epäreilua että kaikki hoidetaan yhdessä (ruoka, siivous, raha-asiat) mutta sitten odotetaan että mies ostelee lahjoja, suklaata, ruusuja ja on aina romattinen. Ja jos mies ei sitten näitä kaikkia toteuta niin vielä pihdataan seksiä.- 56t4333336356
Tämä teksti paljasti, että OLET OIKEASTI MIES joka siellä kirjoittaa, esittäen OLEVANSA MUKA NAINEN.
- foliokukkahattutäti
56t4333336356 kirjoitti:
Tämä teksti paljasti, että OLET OIKEASTI MIES joka siellä kirjoittaa, esittäen OLEVANSA MUKA NAINEN.
Joo niin oletkin ja siriukselta.
- Älä kuuntele
Ainahan jollain on jotain sanomista, älä ota stressiä! Jos tekisit uraa, olisit kylmä uratykki. Jos taas et tekisikään kotitöitä vaan vaatisit miestä osallistumaan, ja itsekin kävisit töissä ja siis olisit halunnut ns. tasa-arvoista suhdetta, olisit feministi joka pilaa suhteen. Jos teet lapsia nuorena, teet niitä liian nuorena, jos taas vanhempana, olet liian vanha. Jos miehesi olisi 36- tai yli, hänkin olisi liian vanha ja vaikka olisitte miten onnellisia, riittäisi kaikkietietäviä totuuden torvia kertomaan, miten onnettomaksi tulet. Ja sitä rataa, usko pois, ne ketkä haluavat jauhaa, jauhavat. Älä kuuntele heitä, totea että jaa, jaa, ja elä omaa elämääsi. Ei sinun tarvitse tehdä valintojasi juorujen tai muiden mukaan, ja voit ystävällisesti opastaa ystävillesi ja perheellesi, että rakkaat, pitäkää te huoli ihan omista suhteistanne, niin minä pidän huolta omastani. En todellakaan aio alistua teidän arvosteluunne.
Monia tapoja on elää. Jotkut parisuhteet toimivat ihan aidosti ja oikeasti, vaikkei pari edes asu yhdessä, siis vaikka pari olisi naimisissakin! Jotkut elää toisinpäin kuin te, nainen tekee uraa ja mies on enemmän kotona, ja sekin voi toimia. Toisilla kaikki menee tasan mahdollisimman tarkkaan ja osa keikkuu sitten milloin missäkin välissä. On monia erilaisia tapoja rakentaa parisuhde ja te sovitte toisillenne, koska tuommoisen suhteen missä molemmat ovat samaa mieltä, olette saaneet.
Moni urheilijan vaimo tekee juuri noin. He ovat "oma rotunsa" kuten sinäkin. He ovat juurikin tuollaisia ja vaikka mies on julkisesti sankari, on fakta se, että heidän vaimonsa ovat yhtä ansioituneita heidän menestyksestään ja hyvin pitkälle sen mahdollistaneet. Samoin uratykkien vaimot. He ovat tehneet siitä menestyksestä puolet. Juuri noin. Joten et ole yksin etkä ainoa.
Minulle tuo ei sopisi, mutta ymmärrän sinua hyvin. Niin täytyy elää, kuin uskoo hyväksi, ja se on silloin oikein kun molemmat ovat aidosti onnellisia ja tyytyväisiä. Te olette onnekkaita, joten älä anna muiden höpöttämisten vaikuttaa siihen: ehkä he ovat vain kateellisia... Nimittäin sitäkin he voivat ihan oikeasti olla. Ei ehkä tavasta aina miten te elätte, vaan siitä onnesta mitä sillä saatte. Joten, anna olla, ota rennommin, ja jätä arvostelut ihan omaan arvoonsa. Te saatte elää parisuhdettanne juuri kuten haluatte ja parhaaksi katsotte.- Nainen 89
kiitos tästä, näin olen itsekkin ajatellut.
Minulle on vain vain kamalan vaikeaa puhua tästä ystävilleni ja perheelleni, koska tuntuu ettei minua kuunnella tai että minua katsotaan alaspäin valintojeni takia.
En ole mikään hissukka ja sanon kyllä vastaan jos siihen on tarvetta, mutta tuntuu oudolta joutua selittelemään omia valintojaan jokaiselle vastaantulijalle.
- Suomalainen32
NÄIN JUURI!
Miksi kaikki kaltaisesi naiset ottavat ulkkiksen? Eikö suomimies kelpa? - setäpoika
Hienoa kuulla että vielä on oikeita naisiakin tässä maassa! Ihan vilpittömästi suosittelen kuuntelemaan sydämen ääntä. Joskus siitä seuraa ongelmiakin, mutta
mitä muuta voisi kestävästi tehdä?
Ulkopuolisten puheista ei kannata paljon välittää. Tietysti välit äitiin ovet tärkeät, mutta et elä täällä häntä varten. Välejä ei kannata turhaan kiristää riitelyllä, elää vaan omaa elämää. Jos siihen kuuluu avioliitto ja lapset ja kotiäitiys niin asiahan on sillä selvä!
Omaisuudesta sen verran, että avioliitossa kaikki omaisuus on yhteistä, ellei puolisoilla ole avioehtoa. Sen verran voit pitää asiassa puoliasi, että haluat teidän elävän ilman avioehtoa. Teidän tapauksessannehan molemmat puolisot tuovat perheeseen täyden panoksen ja olette siihen molemmat tyytyväisiä.
Onnea ja menestystä teille!- Nainen 89
Kiitos.
Ollaan jo sovittu että jos ero joskus tulisi niin kaikki menee puoliksi eli mitään avioehtoa ei olla ottamassa. Miehen omassa kulttuurissa on ihan normaalia olla kotivaimona jos miehellä on siihen varaa joten hänen perheensä hyväksyy päätöksemme täysin. - 543345534
"oikeita naisia"
ai onko ne jotain transuja feikkinaisia sitten jos eivät halua kotiorjia...siis kotivaimoja?
- niin tai näin
Olet palvelija miehellesi. Vaikka miehes maksaa laskut niin pitäisi sen siltin osallistua kotitöihin. itse en kehtaisi olla siivoomatta, pesemättä omia vaatteitani ja voisin kokata ruokaa vaimolle/tyttöystävälle siltin vaikka tienaisin kuinka paljon. mut jokainen tekee niin kui haluaa.
- Nainen 89
Miksi pitäisi? Hän tekee reilusti enemmän töitä kuin minä ja joskus viikonloppujakin ja tienaa enemmän. Minä teen osapäivätyötä joten tottakai on minun tehtäväni hoitaa puolestani kotia. Miehen puolesta voisin lopettaa työni heti koska hän tienaa tarpeeksi elätääksen kummatkin, mutta tällä hetkellä kun meillä ei ole lapsia, niin työttömänä tylsistyisin varmasti aika pian, kun päivisin omatkin ystävät ovat töissä.
- fifties
Iloinen palvelija. Sinun nim. niin tai näin äitisi tai isoäitisi on ollut palvelija miehelleen, ellet ihan köyhistä työläisoloista ole tullut.
Aloittajan ystävät ovat uskomattomia lattaotsia ja vielä taukki äiti päälle. Älä sure, heillä ei ole (ystävättäresi) suurimmalla osalla vielä tietoakaan puolisosta, saatan arvata millaista heidän touhunsa miesmarkkinoilla on (toivpottavasti muistavat kondomin käytön myös hiprakassa). Ja mitähän akatemiatohtoria se sinun äitisi sinusta väenväkisin olisi vääntämässä, ilmeisesti hän ei tunne sinua/teitä pariskuntana itse asiassa yhtään. Rasistisia ennakkoluuloja miestäsi kohtaani?
Muutaman harvan esimerkin valossa sanoisin, että kestävimmät ja kauneimmat avioliitot olen nähnyt silloin, kun mies ei ole ollut suomijuntti vaan ulkomailta.
Melkein naurattaa nämä "kyllä miehen pitää tiskata, ja pestä lattiat, ja viedä roskis, ja tampata matot, hiiteen ruusut". Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi. Niin sitä piti sanomani, että ota etäisyyttä sukuun ja ystävättäriisi, tai sano napakasti takaisin jos taas mussutetaan, kun edes yksi on saanut elämänsä järjestykseen jo nuorella iällä. Tulet kotiäitinä ja -rouvana eri teitä (kerhot, lapset, lasten harrastukset) löytämään samanhenkisiä uusia ystäviä, fiksumpia kuin osa nykyisistä. Onnea jo etukäteen häävalmisteluihinne! - sunnuntaifilosofi
Suosittelen hankkimaan eläkevakuutuksen ja todellakin huolehtimaan siitä, että menette naimisiin ilman avioehtoa. Sen jälkeen tee elämälläsi ihan mitä haluat.
- 5353455
No on tässäki taas provo.
- nainen 89
En kyllä ole mies enkä provo. Onko se väärin jos mies elättää ja minä vastapalvelukseksi hoidan kodin ja lapset? En ole koskaan ollut urasuuntaunut ihminen, mutta olen kyllä elättänyt itseni 17 vuotiaasta lähtien ja voisin tehdä niin nytkin, mutta kun ei tarvitse. Teen kyllä nyt töitä mutta en todellakaan kokopäiväisesti ja tulevaisuudessa aion kyllä lapsien myötä jäädä kotirouvaksi, koska voin.
Tässä se ongelma ihmisille onkin, jos olisin itse Thaimaalainen kuten mieheni ei kukaan varmaan sanoisi mitään sillä sehän olisi vain normaalia että vaimo on "kotiorjana". - 3971
"Tuntuu että jos ei halua olla itsenäinen "kaikki ostetaan/hoidetaan puoliksi" nainen, niin sitten on pakko olla alistettu ja hyväksikäytetty miehen orja."
Väärin. Se risoo, että kaikki pitää maksaa puoliksi mahdollisesti jopa tuloeroista huolimatta. Silti nainen tekee pääasiassa kaikki kotityöt. Itseasiassa se alistettu ja hyväksikäytetty kotiorja on tuo "itsenäinen nainen", jolla vielä kaiken kukkuraksi maksatetaan puolet kuluista.
Jos jättäytyy töistä pois kotirouvaksi, silloin mies tavallaan maksaa sinun tilisi, jolloinka sinun työsi on huolehtia kodista. Mutta tällöin miehen pitää antaa lisäksi käyttöön myös sitä omaa rahaa, mikä monelta unohtuu..- ei oikea nainen
Kaipa nämä arvon urokset todella viihtyyvät myös töissä, olisi syytä myös koulunpenkillä viihtyä.... :-D Melko usein sitä nykyään tarvitsee nimittäin sen hirviöfeikkifeministikarmeudenkin hikisiä tuloja nykyään jos aikoo jotain omistaa, niinkuin esimerkiksi asunnon. Mutta mukavahan se varmaan on haaveilla niistä OIKEISTA naisista, haaveillaanhan me naisetkin usein niistä oikeista miehistä, sellaisista jotka eivät märise kuin kakarat jos joutuu joskus jotain aikuisten hommia hoitamaan. :-D
Ja alkuperäiselle sen verran, että asetelmanne ei tule miksikään koskaan muuttumaan joten jo aikaisemman vastaajan tavoin toivon että olet valintoihisi tyytyväinen vielä 10 vuoden päästäkin ja tilanteesta huolimatta. Aika moni meistä epäaidoista naisistakin on alkuhuumassa passannut miehensä pilalle myös vain huomatakseen että saa todellakin tehdä sitä sitten lopun elämäänsä ja ilman minkäänlaista arvostusta, ja käydä tietenkin lisäksi siellä palkkatöissä niinkuin Suomessa on yleensä pakko ja tapana. Ts. miehesi voi vaikka sairastua tai joutua työttömäksi jolloin sinun pitäisi mennä töihin, mutta usko huviksesi että vuosien kuluttua voi olla täysin mahdoton tehtävä saada mies ymmärtämään että hänen pitäisi vuorostaan osata ja tehdä siellä kotona jotain kun sinä olet töissä. Saat tehdä kaiken, ja sen lisäksi et ole enää se "oikea" nainen näköjään suomalaisten uroiden mielestä. Ehkä sinua varoitellaan siksi että ainakin sinua vanhemmat oikeasti tietävät vähän enemmän... Mutta jokaisenhan se on tietenkin itse hakattava päätänsä seinään. Joten ihan vilpittömästi toivon että kaikki menee hyvin, työtä, terveyttä ja avio-onnea riittää. Melko heikoillahan sinä olet jos huonosti käy. - 15 + 11
"Omaa rahaa"?
Jäätyäni kotiin oli perheen kaikki rahat periaatteessa myös minun "omaa rahaani"!
Verotussyistä oli perheemme ainoa penkkitili minun nimissäni.
Talletuskorko oli 4,5%:n luokkaa ja se lisättiin tilinomistajan bruttotuloihin ja verotettiin progression mukaan.
Eläkkeemme menevät yteiselle käyttelytilille jolta rinnakkaisten luottokorttien laskut suoraveloitetaan.
Mieheni jäätyä kotiin tekee hän kotitöistä suurimman osan.
Omasta aloitteestaan! - Nainen 89
Oikeassa olet, mutta tuntuu ettei voi koskaan voittaa. Jos jää kotirouvaksi muut naiset (oikeasti ei koskaan miehet) arvostelevat sinua taukoamatta valinnoista ja "maksullisena naisena" olemisesta. Ja jos taas hakeudut uralle joudut silti hoitamaan taloudessa kaiken ja valittamaan siitä miehellesi lopunelämääsi.
Meillä toimii tämä järjestely ja olemme sitä pitkään miettineet ja puhuneet miten kaikki hoidetaan ja miten edetään tulevaisuudessa jos huonosti kävisi.
Meillä menee niin että mies antaa minulle rahaa uusiin vaatteisiin/koruihin ja muuhun pieneen kivaan jos sitä pyydän koska mieheni oikeasti nauttii siitä jos pukeudun nätisti ja olen edustava. Mieheni ei ole kovin kiinnostunut vaatteista itselleen ja ainoa mihin hän tuhlaa rahojaan on oikeastaan minä. Minä saan päättää mitä kotiin ostetaan oli se sitten uusi Tv tai pesukone sillä miestäni ei vain oikeasti kiinnosta yhtäpaljoa kuin minua.
- 1 + 12
Ajatusmaailma on muuttunut.
Avioituessani 1969 minua huomattavasti paremmin koulutetun miehen kanssa piti pienen paikkakunnan ympäristö liittoamme epäsäätyisenä.
Jo ennen avioitumista oli itsestään selvää, että minä jään lasten tultua kotiin.
Kotiäitinä hoidin kaikki talouteemme kuuluvat asiat, paitsi kotyöt niin myöskin kaiken rahaliikenteen tuloja lukuun ottamatta.
Myöhempinä vuosina, mentyäni aikanaan työhön, tein "urani" ay- jakunnallispolitiikassa.
Näin yli 40:n vuoden jälkeenkin tarkastellen, ratkaisu oli meille erinomaisen sopiva.
Mistään alisteisuudesta ei ole koskaan ollut puhe jos ei nykyisen, vanhenevan mieheni tiettyjä "mieltymyksiä" oteta lukuun. - Nainen 89
Olen samaa mieltä että jos kaikki jaetaan pitäisi ne kotityötkin jakaa tottakai. Toiseksi olemme kyllä ajatelleet kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, että jos mieheltä menisi työ ja niin edelleen. Minua ei haittaa käydä töissä jos siihen on tarvetta ja tiedän että miehelleni riittää kyllä aina töitä joko omalla alallaan tai sitten auttamassa perheyrityksessään eli suurempaa ongelmaa tuosta tuskin tulisi.
Minulla on iso perintö tulossa jonka sijoitamme minun eläkkeitäni varten ja siihen myös avioehdon otamme ihan miehen ehdotuksesta jotta jos huonosti kävisi minulla olisi kaikki hyvin.
Ja miksi ihmeessä en jaksaisi tätä menoa 10 vuoden päästä? Kodin siivoaminen ja kokkaaminen on oikeasti hyvin nopeaa työtä jota ei voi verrata kokopäivätyöhön, tottakai kun lapsia olisi on työtä myös enemmän, mutta jos te uranaisetkin selviätte lapsista ja kodinhoidosta (jossa miehenne eivät auta) niin luusi minunkin.- ei oikea nainen
No ajattelin lähinnä itse sitä tilannetta, että miten jaksat sitten 10 vuoden päästä jos se miehesi ei pystyisi käymään töissä, eikä halua tehdä niitä kotitöitäkään ja sinulla on niitä lapsia. Ja voin kuule kertoa että 35-vuotiaana esimerkiksi väsyttää vähän herkemmin kuin parikymppisenä.
Ihanaa että sinua ei haittaa käydä töissä, sinulla on varmasti sitten joku vähän parempikin paikka kiikarissa. Sellainen, jossa työnantajaakaan ei haittaa vaikka cv:si näyttää tyhjää viimeisen 10 vuoden ajalta vaikka paikkaan on luultavasti muitakin hakijoita, ja palkka sellainen että saat elätettyä sen pesueesi yhtä hyvin kuin miehesikin saisi.
Mutta tuo perintöhän muuttaakin kaiken, varsinkin perheesi varmaan ilahtuu kun mainitset että ajattelit sitten elellä heidän rahoillaan....vähän niinkuin perintöä odotellessa... :-D - Jaa väsyttää?!
ei oikea nainen kirjoitti:
No ajattelin lähinnä itse sitä tilannetta, että miten jaksat sitten 10 vuoden päästä jos se miehesi ei pystyisi käymään töissä, eikä halua tehdä niitä kotitöitäkään ja sinulla on niitä lapsia. Ja voin kuule kertoa että 35-vuotiaana esimerkiksi väsyttää vähän herkemmin kuin parikymppisenä.
Ihanaa että sinua ei haittaa käydä töissä, sinulla on varmasti sitten joku vähän parempikin paikka kiikarissa. Sellainen, jossa työnantajaakaan ei haittaa vaikka cv:si näyttää tyhjää viimeisen 10 vuoden ajalta vaikka paikkaan on luultavasti muitakin hakijoita, ja palkka sellainen että saat elätettyä sen pesueesi yhtä hyvin kuin miehesikin saisi.
Mutta tuo perintöhän muuttaakin kaiken, varsinkin perheesi varmaan ilahtuu kun mainitset että ajattelit sitten elellä heidän rahoillaan....vähän niinkuin perintöä odotellessa... :-DSori vaan, mutta tuohon että 35-vuotiaana väsyttää herkemmin, niin voin kyllä kuule kertoa, että ei kyllä väsytä. Olen erittäin hyväkuntoinen ja terveesti elävä 35-vuotias ja ikävä tuottaa pettymys, mutta ei kyllä vielä väsytä ollenkaan herkemmin kuin parikymppisenä. Täytyy kertoa oikein, ettei ole minkäänlaisia palautumisongelmia vielä, treenikerrat eivät ole vähentyneet, kunto ja voimat ovat suurempia kuin niillä parikymppisillä kenen kanssa treenaan, ja siis joo, tottakai naamasta näkee, että 15 vuotta on tullut lisää, mutta kropasta ei.
Olen siis tosi pahoillani, mutta kokemuksesta voin sanoa, että ellei puhuta henkisestä väsymyksestä joihinkin asioihin (ei kyllästyminen, asioihin kiinnostuksen menettäminen tai kohteiden vaihtuminen jne.) niin kyllä 35-vuotiaana se väsyminen on ihan omien elämäntapojen tulosta. Se on siis ihan valinnoista johtuvaa, eikä mitään iän tuomaa. Sen saa valita, mutta siitä pitäisi ottaa sitten vastuu eikä alkaa syyttämään ikää näin nuorena.
Ei siis pitäisi vielä väsyttää ollenkaan iän takia, mikä tietty olisikin naurettavaa. Jos naisen eliniän ennuste on noin 86 vuotta ja jo yli 50 vuotta aikaisemmin väsyttää, niin aika surkeeta on. Tosin, jotkuthan senkin valitsee.
Mutta tosiaan, he valitsevat sen. Halusivat sitä myöntää tai eivät, ottivat siitä ennenaikaisesta väsymisestään ja "vanhenemisestaan" vastuun tai eivät. Tosiasia on se, että ihmiselle 35 vuotta on vähän. Liian vähän väsymiseen. - snowflakeinapril
Miten musta alkaakin tuntua, että olet provo...
Nyt on sitten iso perintökin tulossa... Sorry vaan, mutta ei tarinasi oikein vakuuta. Ensin esität jotain varhain itsenäistynyttä duunarinaista, joka on tavannut unelmiensa prinssin parikymppisenä ja nyt sitten halutaan heittäytyä kotirouvaksi 22 v kypsässä iässä... Haloo! Jos olet oikeasti verta ja luuta oleva ihminen, maailmankuvasi on jokseenkin epärealistinen. Luuletko oikeasti, että jos miehesi jää työttömäksi, sinä saat hyväpalkkaisen duunin tuosta vain sormia napsauttamalla?! Tällä hetkellä työtä ei saa kaikki hyvinkoulutetut ja työkokemusta omaavatkaan ihmiset, joten miten sitä saisi parikymppisenä laakereilleen lepäämään jäänyt kotirouva? Rohkenenko udella, minkä tasoisen koulutuksen olet saanut..?
Ei voi muuta kuin toivoa, että elelette papin aamenen jälkeen "happily ever after" ilman, että elämän myrskyt sinua koskettavat. Pudotus perinnöstä huolimatta voi olla kipeä, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. No, rahalla saa tietenkin palkattua vaikka lastenhoitajan ja siivoojan, jos todellisuus ei aivan vastaa ruusuisia kuvitelmia... - Nainen 89
ei oikea nainen kirjoitti:
No ajattelin lähinnä itse sitä tilannetta, että miten jaksat sitten 10 vuoden päästä jos se miehesi ei pystyisi käymään töissä, eikä halua tehdä niitä kotitöitäkään ja sinulla on niitä lapsia. Ja voin kuule kertoa että 35-vuotiaana esimerkiksi väsyttää vähän herkemmin kuin parikymppisenä.
Ihanaa että sinua ei haittaa käydä töissä, sinulla on varmasti sitten joku vähän parempikin paikka kiikarissa. Sellainen, jossa työnantajaakaan ei haittaa vaikka cv:si näyttää tyhjää viimeisen 10 vuoden ajalta vaikka paikkaan on luultavasti muitakin hakijoita, ja palkka sellainen että saat elätettyä sen pesueesi yhtä hyvin kuin miehesikin saisi.
Mutta tuo perintöhän muuttaakin kaiken, varsinkin perheesi varmaan ilahtuu kun mainitset että ajattelit sitten elellä heidän rahoillaan....vähän niinkuin perintöä odotellessa... :-Den kyllä koskaan sanonut eleleväni perinnöllä, perintöä on tullut kaikille lähisukulaisilleni isoisältä rahaston muodossa jonka saa käyttöön kun täyttää 25 vuotta. omat sukulaiset ovat rahansa käyttäneet pääosin asuntoon tai autoihin kuten minäkin luultavasti, toinen vaihtoehto on sijoittaa ja säästää juuri niille eläkepäiville.
Tuntuu että suomalaisten suurin huoli on se tulevaisuus ja "mitä jos?" ajattelu, miten voi nauttia elämästä jos kokoajan pitää huolehtia tulevasta. Mitä jos kuolenkin huomenna? - 14 + 1
snowflakeinapril kirjoitti:
Miten musta alkaakin tuntua, että olet provo...
Nyt on sitten iso perintökin tulossa... Sorry vaan, mutta ei tarinasi oikein vakuuta. Ensin esität jotain varhain itsenäistynyttä duunarinaista, joka on tavannut unelmiensa prinssin parikymppisenä ja nyt sitten halutaan heittäytyä kotirouvaksi 22 v kypsässä iässä... Haloo! Jos olet oikeasti verta ja luuta oleva ihminen, maailmankuvasi on jokseenkin epärealistinen. Luuletko oikeasti, että jos miehesi jää työttömäksi, sinä saat hyväpalkkaisen duunin tuosta vain sormia napsauttamalla?! Tällä hetkellä työtä ei saa kaikki hyvinkoulutetut ja työkokemusta omaavatkaan ihmiset, joten miten sitä saisi parikymppisenä laakereilleen lepäämään jäänyt kotirouva? Rohkenenko udella, minkä tasoisen koulutuksen olet saanut..?
Ei voi muuta kuin toivoa, että elelette papin aamenen jälkeen "happily ever after" ilman, että elämän myrskyt sinua koskettavat. Pudotus perinnöstä huolimatta voi olla kipeä, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. No, rahalla saa tietenkin palkattua vaikka lastenhoitajan ja siivoojan, jos todellisuus ei aivan vastaa ruusuisia kuvitelmia...Miten hänen kavereidensa (avioliittoa vastustavat) todellisuus ja tulevaisuus sitten on parempi kuin ap:n? Kerropa nyt minulle! Miten parisuhteeseen sitoutumattomuus, lasten teon ja avioitumisen lykkääminen ja työ/opiskelusuuntautuneisuus tekevät ihmisestä paremman ja takuuonnellisen? Mikä mielestäsi on elämässä onnea, mikä onnettomuutta? Ovatko 2-3 lasta alle kolmikymmenvuotiaalla onnettomuus? Perustele kiitos!
- snowflakeinapril
14 + 1 kirjoitti:
Miten hänen kavereidensa (avioliittoa vastustavat) todellisuus ja tulevaisuus sitten on parempi kuin ap:n? Kerropa nyt minulle! Miten parisuhteeseen sitoutumattomuus, lasten teon ja avioitumisen lykkääminen ja työ/opiskelusuuntautuneisuus tekevät ihmisestä paremman ja takuuonnellisen? Mikä mielestäsi on elämässä onnea, mikä onnettomuutta? Ovatko 2-3 lasta alle kolmikymmenvuotiaalla onnettomuus? Perustele kiitos!
Missä kohdassa ilmaisin, että vastustan parisuhteeseen sitoutumista, lasten saaamista (huom., lapsia ei todellakaan "tehdä"!) tai avioitumista..?
Se, että ihmisellä on ammatti ja työ, tekevät vaan kaikesta aika paljon yksinkertaisempaa. Minä haluan tarjota lapsilleni MYÖS taloudellisesti turvatun lapsuuden - karu totuus kun on, että pelkällä rakkaudella ei nyky-yhteiskunnassa ei pitkälle pötkitä. Minä en kirjoittanut, että 2-3 lasta alle 3-kymppisenä ovat jokin "onnettomuus", koska ihmisen kypsyys vanhemmaksi ei ole iästä kiinni. Minä kommentoin ALOITTAJAN asenteita - että aloittaja vaikuttaa elävän aika pitkälti pilvilinnoissa ja prinsessahää-fiilareissa osatakseen kuvitella, mitä esim lapsiperheen arki on. Minä EN kommentoinnut kaikkien telluksen 22-vuotiaiden morsiainten ajatusmaailmaa. Understood? - ei oikea nainen
Jaa väsyttää?! kirjoitti:
Sori vaan, mutta tuohon että 35-vuotiaana väsyttää herkemmin, niin voin kyllä kuule kertoa, että ei kyllä väsytä. Olen erittäin hyväkuntoinen ja terveesti elävä 35-vuotias ja ikävä tuottaa pettymys, mutta ei kyllä vielä väsytä ollenkaan herkemmin kuin parikymppisenä. Täytyy kertoa oikein, ettei ole minkäänlaisia palautumisongelmia vielä, treenikerrat eivät ole vähentyneet, kunto ja voimat ovat suurempia kuin niillä parikymppisillä kenen kanssa treenaan, ja siis joo, tottakai naamasta näkee, että 15 vuotta on tullut lisää, mutta kropasta ei.
Olen siis tosi pahoillani, mutta kokemuksesta voin sanoa, että ellei puhuta henkisestä väsymyksestä joihinkin asioihin (ei kyllästyminen, asioihin kiinnostuksen menettäminen tai kohteiden vaihtuminen jne.) niin kyllä 35-vuotiaana se väsyminen on ihan omien elämäntapojen tulosta. Se on siis ihan valinnoista johtuvaa, eikä mitään iän tuomaa. Sen saa valita, mutta siitä pitäisi ottaa sitten vastuu eikä alkaa syyttämään ikää näin nuorena.
Ei siis pitäisi vielä väsyttää ollenkaan iän takia, mikä tietty olisikin naurettavaa. Jos naisen eliniän ennuste on noin 86 vuotta ja jo yli 50 vuotta aikaisemmin väsyttää, niin aika surkeeta on. Tosin, jotkuthan senkin valitsee.
Mutta tosiaan, he valitsevat sen. Halusivat sitä myöntää tai eivät, ottivat siitä ennenaikaisesta väsymisestään ja "vanhenemisestaan" vastuun tai eivät. Tosiasia on se, että ihmiselle 35 vuotta on vähän. Liian vähän väsymiseen.Et ole tosissasi... :-D
Se mikään vitsin valinta ENÄÄ SIINÄ VAIHEESSA ole jos joudut valvomaan sairaan lapsen kanssa öitä. Mitä ihmettä kuvittelet että kertoo muka se, miten palaudut treeneistä? Onko elämä ja lapset sinulle joku jumppatuokio? :-D Voi hyvääää päiväää.... Kannattaa mielummin vetää elintavat niin perseelleen kuin ikinä pystyy, siinä se selviää pystytkö vielä oikeasti toimimaan kun et ole nukkunut ja syönyt kunnolla viikkokausiin ja kokoajan pitää kumminkin olla skarppina. Kirjoituksesta päätellen et muuta teekkään kuin hoidat itseäsi kaikinpuolin hyvin ja ensisijaisesti itsesi. Sellaiseksiko ajattelit todellakin sen kaikkein pahimman skenaarion mukaisen tilanteen, että huolehdit ihan ekaksi siitä omasta kunnostasi? :-D
- 7 + 17
Niin, olet jo viisi vuotta ollut työelämässä ja tiedät mitä se on. Nauti elämästäsi häpeilemättä. Ystävä joka ei iloitse kanssasi ja puolestasi ei oikeastaan olekaan oikea ystäväsi.
- Meillä toisin
Meillä on tilanne toisin päin. Eli minä nainen olen se joka tässä taloudessa tienaa paremmin, koska mieheni vielä opiskelee. Mieheni hoitaa pääosin kotia, koska on AINA ennen minua kotona, on usein vapaapäiviä jne. Tietysti hänen koulunsa on välillä rankkaa ja toki ymmärrän sitten antaa hänelle lukurauhan ja minä hoidan kodinkin... :) Kyllä minäkin tottakai osallistun kodinhoitoon - tykkään sisustaa, pyyhkiä pölyjä ja luututa ja tykkään, että koti on siisti.
Teen siis 3-vuorotyötä sairaanhoitajana ja mieheni valmistuttua hän luultavasti tekee vain päivätyötä ja tienaa paljon paremmin joten katsotaan sitten järjestelyt uusiksi... - Nainen_87_
Jos sinulla ei ole mitään tuloja (eikä ilmeisesti oikein älliä sitä edes hankkia) olet täysin riippuvainen miehestäsi. Usko pois, kun ero tulee niin mies ei ehkä olekaan yhtä valmis antamaan sinulle puolta omaisuudestasi. Kun et pysty huolehtimaan itsestäsi niin sinuns on taivuttava miehesi jokaiseen oikkuun jotta hän huolehtisi sinusta.
Rehellisyyden nimessä. Minusta ei ole mitään alhaisempaa kuin elää toisen siivellä. Onneksi tuollaisia tyhjäpäitä ei nykyään enää paljon ole..- Nainen 89
Minulla on tuloja ja olisi töitä vaikka loppuelämäksi jos sitä haluaisin.
Tiedän että jos ero tulisi se tulisi minun puoleltani koska mieheni on kasvatettu uskomaan yhteen ja ikuiseen avioliittoon ja tiedän että hän mielummin kuluttaisi vaikka vuosia ratkomalla ongelmiamme kuin ottamalla eron ensimmäisen riidan jälkeen.
Ei se ole siivellä elämistä jos oikeasti huolehtii kotitöistä, ruuasta, lapsista ja sitten vielä miehestä. - Nainen_87_
Nainen 89 kirjoitti:
Minulla on tuloja ja olisi töitä vaikka loppuelämäksi jos sitä haluaisin.
Tiedän että jos ero tulisi se tulisi minun puoleltani koska mieheni on kasvatettu uskomaan yhteen ja ikuiseen avioliittoon ja tiedän että hän mielummin kuluttaisi vaikka vuosia ratkomalla ongelmiamme kuin ottamalla eron ensimmäisen riidan jälkeen.
Ei se ole siivellä elämistä jos oikeasti huolehtii kotitöistä, ruuasta, lapsista ja sitten vielä miehestä.:D. Pistää aika hiljaiseksi nämä sinun juttusi. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vaikutat niin järjettömän naiivilta että turha sinulle kai on mitään selittää. Usko huviksesi, MIKÄÄN elämässä ei ole ikuista. Vähiten sellainen avioliitto jossa toinen on täysin vietävissä. Jos olisin mies niin olisin dumpannut sinut jo ajat sitten, ei sinussa juuri haastetta tai persoonaa taida olla.
- setäpoika
Tämähän on oikein huvittavaa luettavaa, kun katkerat ja "itsenäiset" naiset täällä repivät... omaa turhautuneisuuttaan kai..
Ap:llä ihan harvinaisen selvät ja täyspäiset suunnitelmat. Ja selvästi hän on miettinyt, ettei käsikirjoitus välttämättä toteudu ihan niinkuin suunniteltu. Mielestäni ap:ta ei kuin kannattaa, mitä muutakaan?- ei oikea nainen
Joo. Jos mies ei mieti ja huolehdi tulevaisuudestaan, hän on vaan vähän yksinkertainen. Jos nainen ei jätä kaikkea yhden kortin varaan, hän on yhtäkkiä oltava jotenkin katkera ja muutenkin emotionaalisesti viallinen, ellei suorastaan luonnevikainen. Setäpoika ottaa ja katsoo, vaikuttaako meno ja nuoret miessukupolvet siltä että ne saa mistään huolehdittua ihan oikeasti, ihan itse, ihan sinne vaimon elämän loppuun asti ja lasten aikuisuuteen asti. Että naiset ja lapset voivat hyvillä mielin heittäytyä miehen varaan, laajemminkin eikä vaan yksittäistapauksena. Näyttää sen verran olevan selvät sävelet nimittäin sen suhteen kuinka helkkarin viallisia me kaikki muut ollaan, vaikka aloittajalle kävisikin elämässä hyvin.
Aloittajalle ei ole omat urat eikä työt niin kovin tärkeitä, kunhan laskut tulee maksettua, mutta niistähän huolehtiikin muuten puoliso... hemmottelut, ruusut, korut ja matkat tuntuvat olevan tärkeitä kumminkin, ne onkin silleen ilmaisia mikä on todistettu, koska eihän aloittajakaan niistä mitään maksa, joten ne työt ja urat eivät edelleenkään ole oikein kovin tärkeitä asioita. :-D Ihquu, aloittajan mielestä systeemi on hyvä, toivottavasti ei harmita jos joskus hemmottelussa tulee vähän taukoa jostain syystä. Kyllä, tässä on todellakin suuren elämän ja budjetin suunnittelun tähtihetket käsillä. Meidän viallisten tulee kaikkien ottaa oppia.
- setäpoika
Hei oikeesti, laita oma ketju sun murheista. Selvästi puristaa vahvasti. Turhautuneisuutta ja katkeruutta ja kyllästymistä ja epätoivoakin viesteissäsi... Mietitään apuja sullekin. Ja tämä oli ihan vilpittömästi sanottu!
- setäpoika
Tää siis tolle ei oikea nainen - nimimerkille.
- ei oikea nainen
setäpoika kirjoitti:
Tää siis tolle ei oikea nainen - nimimerkille.
Siis ihan vilpittömästi kysyn, mitä sinä sillä toisella ketjulla tekisit? Jos sinulla ei oikeasti ole muuta sanottavaa tähänkään kuin minun ja muidenkin sellaisten arvostelu jotka ajattelevat toisella tavalla, niin miten ihmeessä se sinun sanallinen arkkusi aukeaa yhtään sen kummemmin että sanon sanottavani jossain hieman eri paikassa? Eihän sinun olisi ollut pakko mitään tähänkään sanoa jos ei kerran sanottavaa löydy. Yhteenkään esittämääni asiaanhan et oikeastaan vastannut, ainoastaan iloitset siitä kuinka huvittavaa ja surkeaa ja suorastaan epätoivoista on muiden ihmisten elämä sinun mielestäsi kun eivät ole kanssasi samaa mieltä? Jos kerran olet sitä mieltä että siis ihan yleisesti ottaen naisten kannattaa taantua jonnekin kivikaudelle ja luottaa siihen että kyllä mies hoitaa niin voi senkin hei sanoa, ja se lasketaan vielä mielipiteeksi itse asiasta. En todellakaan tiedä miksi pikku luonneanalyysisi muista kirjoittajista pitäisi laskea. Vai toivotko että tämä keskustelu menee nyt seuraavaksi siihen että arvioidaan sinut?
- viistoistpluskasi
No nyt menee teksti vähän paksuksi. Ap otti kantaa siihen, miten ympäristö suhtautuu konservatiivisen parisuhdekäsityksen valitsemiseen. Joillekin kirjoittajille tuntuu olevan ongelma se, että nainen jää kotiin ja pääsee sitä kautta hieman vähemmällä eli rumasti sanottuna "elämään miehensä siivellä".
Itse olen onnellinen siitä, että en ole tällä hetkellä halukas hankkimaan lapsia. Näyttää nimittäin siltä, että nykyiset miessukupolvet ovat tosiaan, kuten joku kirjoitti, viallisia perustamaan elämänpituista parisuhdetta lapsineen. Valtaosa perheistä, joita tiedän ovat rikkinäisiä. Vain yli nelikymppisillä tuntuu nykyään olevan terve perhe-elämä. Nuoremmat, etupäässä parikymppiset, vaihtavat kumppanista toiseen ja puksauttavat lapsia milloin sattuu. - 13 + 12
Niin, nyt puhut suomalaisista nuorista miehistä. Ap:n mies on toiselta puolen maapalloa ja mentaliteetti avioliiton ja perheen suhteen on sielläpäin tyystin toinen. Siis mies on eri kulttuurista, jossa vallitsevat samat arvot kuin meillä ennen sotia.
En henkilökohtaisesti tunne thaimaalaisia, mutta uskon että ihmisen ja suvun/perheen kunnia on tärkeämpää kuin hetken huvit tai raha. Siis perheestä huolehtiminen ajaa kaiken ohi, pettämismahdollisuuksien, uran ja minkään itsekkään touhun.
Suomalaisista vain kristillisestä kodista olevat, itse uskossa olevat miehet pärjäisivät tässä lajissa nykyään.
Nämä suomalaiset nuoret ateisti-egoistit, joita löytyy joka kapakasta, eivät sovellu perheenisiksi juuri pidemmäksi aikaa kuin mitä lapsen alullepano vaatii. Tai yritystä saattaa olla, ja lupauksia, mutta sitten homma muuttuu tylsäksi eikä aina olekaan kivaa kotona, ja eikun menoksi!- Nainen 89
komppaan edellistä että mieheni on ihan eri kulttuurista vaikka onkin jo yli kymmenen vuotta asunut suomessa.
Hänet on kasvatettu siihen että avioliitto on ikuinen.
Minä tiedän faktana että jos meillä tulisi ongelmia avioliitossamme mies ainakin olisi valmis uhraamaan vuosia huonoille ajoille kunhan lopulta löytäisimme uuden yhteisen sävelen. Tuntuu että ero on nykyään niin helppoa eikä tabu niin ihmiset eroavat heti kun pienikin erimielisyys ilmentyy.
Mitä 3 huonoa vuotta on verrattuna vaikka 30 hyvään vuoteen? - Anette'
Nainen 89 kirjoitti:
komppaan edellistä että mieheni on ihan eri kulttuurista vaikka onkin jo yli kymmenen vuotta asunut suomessa.
Hänet on kasvatettu siihen että avioliitto on ikuinen.
Minä tiedän faktana että jos meillä tulisi ongelmia avioliitossamme mies ainakin olisi valmis uhraamaan vuosia huonoille ajoille kunhan lopulta löytäisimme uuden yhteisen sävelen. Tuntuu että ero on nykyään niin helppoa eikä tabu niin ihmiset eroavat heti kun pienikin erimielisyys ilmentyy.
Mitä 3 huonoa vuotta on verrattuna vaikka 30 hyvään vuoteen?Näissä kulttuureissa on myös ihan normaalia että miehellä on useita naisia. Onko teilläkin niin?
- Kotirva vsta 89
Parasta kun tekee niinkuin itse tykkää. Oman elämäsi elät, et muiden, eikä ne sun. Vähättelevät ystävät ei ole ystäviä. Muista se.
- Cloetta...
Et ole ainoa. Tutkimustenkin mukaan perinteisiä mies-nainen roolijakoja on yllättävän paljon parisuhteissa ja nimenomaan niissä, missä koetaan olevan onnellisimpia.
Meillä tämä perinteinen jako on toiminut yli 30 vuotta. Tosin kotiäitivuosien jälkeen lähtiessäni sitä uraa luomaan, lapset olivat vielä koululaisia, osallistui mieskin kotitöihin ja osallistuu yhä edelleen mutta ei siksi, että tekisimme kaiken puoliksi vaan haluaa kantaa kortensa kekoon. Muutoin työjako on selvä . mies hoitaa talon korjaukset, autoon liittyvät asiat, asumiskustannukset ja toimii kuljettajana milloin kenellekin. Minun valtakuntaani ovat keittiö ja kodin kaikenlainen laittaminen. Pyykkejä pesee kuka milloinkin.
Aikoinaan minäkin sain kuulla (80-luvun lopussa!) miten minunkin pitäisi mennä töihin niin kuin muidenkin naisten. No jaa, minä totesin vain että nautin suunnattomasti kotiäidin roolistani ja ei tulisi mieleenikään lähteä aamuisia raahaamaan lapsia hoitoon ja alkuillasta takaisin. Ei kiitos. Elämäni onnellisimmat ja antoisimmat vuodet sijoittuvat juuri tuohon aikaan kun olin kotiäitinä.
Nyt olen uranainen ja voin hyvällä omalla tunnolla keskittyä työntekoon. Aikansa kutakin.- Nainen 89
Juuri näin mekin olemme ajatelleet. Kyllä minäkin haluan palata töihin kun (tulevat) lapsemme olisivat tarpeeksi vanhoja ja tiedän että mieheni auttaisi silloin kotitöissä koska auttaa nytkin kun olen töissä. Tällä hetkellä vain haluan tehdä suurimman osan kotitöistä itse ja joudun siis "käskemään" miehen pois jaloista.
Eniten harmittaa se että omia valintoja täytyy selittää ystäville jotka katsovat kieroon valintojani jotka eivät heille kuulu alunperinkään.
- 33 v mies
No se on just tota aivopesua olla muka alistettu kun toinen elättää töillä perheen ja toinen panostaa kotihommiin. Jos tarvetta ei ole mennä töihin rahan puolesta, niin miksi ihmeessä sitä olisi pakko silti käydä töissä? Itse ainakin miehenä viihtyisin ihan hyvin koti-isänäkin, mutta parisuhteessani meidän molempien on käytävä töissä jos haluaa pitää autonsa ja talonsa :)
Sinun tilanteessasi voisit ihan hyvin sanoa että "Nyt loppuu se suunsoitto, kun siksi minä tuon koen." tai jotain vastaavaa.
Onko elämässä muutenkaan mitään järkeä luoda sen suurempia uria jos ei kiinnosta. Itse voisin tehdä enemmänkin töitä, mutta haluan pitää viikonloput vapaina ja ei ylityötkään oikein kiinnosta. Jos saan saamme tällä tavalla molempia tyydyttävästi rahaa, niin miksi sitä omaa työtaakkaansa lisäämään. Jääpähän enemmän vapaa-aikaa tehdä omia juttuja. - Löytäisinpä minäkin
Arvostaisin kaltaistasi naista enemmän kuin mitään muuta elämässä. Siis jos tuollaisia on oikeasti edes olemassa jossain.
- huoh teitä
Tulee oikein paha olo kun noita vastauksia lukee. Miks ihmiset on niin helkkarin katkeria.
Kuulostaa tosi kivalta että saa tehdä osa-aikaisena töitä ihan sen takia kun se on kivaa. Ja kotona saa puuhastella ja laittaa kotia kuntoon. Sitä omaa rkasta varten. Siitähän tulee helkkarin hyvä olo kun tekee toiselle jotain kivaa. (Laittaa ruokaa yms.) Ja miehelle tulee varmasti yhtä hyvä olo kun hemmottelee viemällä ulos syömään ym.
Kaikilla ei ole semmoista kunnianhimoa, että on pakko olla ura, jotkut keskittyy olemaan onnellisia. Jos tosta järjestelystä tulee hyvä olo, ni miks pitää olla heti mollaamassa. Aina ollaan huutelemassa että kyllä sitä paskaa vielä sataa niskaan, oota vaan! Ihmiset vois joskus oikeesti olla onnellisia toisten puolesta, eikä aina kateellisia ja toivoa pahaa. Ei o sulta pois jos jollain on kivaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m4186067- 855406
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest484414- 523961
- 603818
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo1823492Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv1193244Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky643220Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse33046- 432289