Mulle tuli joskus keskellä koulupäivää sellanen "kohtaus" et sydän löi muutaman sekunnin TOSI tiheesti ja tuntu et pomppaa ylös kurkusta. Ja aikasemmin oon käyny sydänfilmeis kun ollu syke n.100 pintaan levossa. Mutta filmeissä ei ollu mitään, on ollu vaa nopee syke.
Sen kohtauksen jälkeen pääsin jatkotutkimuksiin ja sydän tutkittiin ultralla.Ensin lääkäri epäili jotain toisen sydänäänen jakautumaa tai jotain mut sen ultran jälkeen sano et läpät ja kammiot on ihan ok, ettei o mitään vikaa. Ja määräs mulle jotain lääkkeitä minkä voi ottaa jos syke on liian nopee.Ja sano et jos ne kohtaukset pahenee nii tuu sit uudestaan."kaikki on nii normaalia"sano lääkäri,mut mulla on ollu sellanen "kohtaus" vaan sen yhden kerran ja sit on ollu muljahtelua.Nyt on ollu sitä muljahtelua ja välillä tuntuu pientä kipua jossain oikean rinnan kohdalla.Mut se kestää muutaman sekunnin eikä o voimakasta kipua.Ja se tulee vaan seisoessa/istuessa eikä esim.rasituksessa.
Ja yleensä kun oon syöny ruuan ni sen jälkeen sydän hakkaa lujempaa kun normaalisti?Onko se normaalia?vai voisko esim.johtua verensokerista?
Ois kiva jos jotkut jolla on ite samanlaista tai tietää näistä asioista niin kiroittas mulle et mitä mieltä ootte..et onko sydän oikeesti ok vai voiko mulla silti olla jotain vaikka oon käyny filmeis ja ultras??Ja onko sellanen normaalia et sydän välillä muljahtaa aika pahasti ja tuntuu et sekoo hetkesk?Välillä iskee paniikki kun en tiedä et onko mulla jotain vai onko ihan normaalia..välillä itken itteni uneen kun pelottaa nii paljon..oon 21.vee tyttönen.
Sen kohtauksen jälkeen pääsin jatkotutkimuksiin ja sydän tutkittiin ultralla.Ensin lääkäri epäili jotain toisen sydänäänen jakautumaa tai jotain mut sen ultran jälkeen sano et läpät ja kammiot on ihan ok, ettei o mitään vikaa. Ja määräs mulle jotain lääkkeitä minkä voi ottaa jos syke on liian nopee.Ja sano et jos ne kohtaukset pahenee nii tuu sit uudestaan."kaikki on nii normaalia"sano lääkäri,mut mulla on ollu sellanen "kohtaus" vaan sen yhden kerran ja sit on ollu muljahtelua.Nyt on ollu sitä muljahtelua ja välillä tuntuu pientä kipua jossain oikean rinnan kohdalla.Mut se kestää muutaman sekunnin eikä o voimakasta kipua.Ja se tulee vaan seisoessa/istuessa eikä esim.rasituksessa.
Ja yleensä kun oon syöny ruuan ni sen jälkeen sydän hakkaa lujempaa kun normaalisti?Onko se normaalia?vai voisko esim.johtua verensokerista?
Ois kiva jos jotkut jolla on ite samanlaista tai tietää näistä asioista niin kiroittas mulle et mitä mieltä ootte..et onko sydän oikeesti ok vai voiko mulla silti olla jotain vaikka oon käyny filmeis ja ultras??Ja onko sellanen normaalia et sydän välillä muljahtaa aika pahasti ja tuntuu et sekoo hetkesk?Välillä iskee paniikki kun en tiedä et onko mulla jotain vai onko ihan normaalia..välillä itken itteni uneen kun pelottaa nii paljon..oon 21.vee tyttönen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla oli samoja oireita ekan kerran 18-vuotiaana. Kävin rasituskokeessa ja sain terveeen paperit. Jos oireita on vain levossa eikä esim. urheillessasi niin se on hyvä merkki. Usein nämä oireet perityvät omilta vanhemmilta ja sinun kannattaa kysellä, onko heillä ollut samoja oireita. Kun lääkärikin on todennut sinut terveeksi niin voinet olla huoleti. Minulla on ollut samoja oireita koko ikäni ja aina välillä on otettu EKG:tä ja ties mitä kokeita. Mitään ei ole koskaan löytynyt.
Mulla on kanssa ollut välillä nopeita tykytyksiä. Ei rasituksessa vaan enempi levossa. Sydän on tutkittu ja epäilys WpW:stä mutta jäi vain arvoitukseks. Jos olen "stressaantunut" niin tulee muljahduksia..lisälyöntisyytä. Nekin ovat hyvänlaatuisia. Aina kun hermostun tai menen kumaraan, niin tulee lisälyöntejä..kaikki nämä ovat hyvälaatuisia. Nopeaa tikutusta tulee silloin kun yöunet jää vähiin. Sydän on tutkittu ja mitään "pahaa" ei ole, joten yritän unohtaa ja jatkaa normaalia elämää eli eikun lenkille ja koirien kanssa harrastamaan ja yritän olla pelkäämättä muljahduksia ja lisälyöntejä. Niitä jos pelkää niin tulee paniikki ja...kaikki alkaa alusta. =))))
mulla on tutkittu myös sydäntä monen monta kertaa. Oikeastaan vaivani alkoivat kolmikymppisenä. Ensimmäisistä rytmihäiriöistä en ollut moksiskaan, vaikka sydän laukkasi todella lujaa, mutta sitten tuli avioero ja tietysti uuden elämän opettelu lasten kanssa yhdessä. Aika oli rankkaa ja silloin alkoi tulla pahoja tykytyksiä, joista todella pelästyin. Kävin lääkärissä monet kerra (joskus jopa kahdesti päivässä!!) ja sydän tutkittiin, eikä mitään löytynyt.Sain uni-ja rauhoittavia lääkkeitä ja niillä pärjäsin jonkin aikaa. Meni aikaa ja tapasin nykyisen mieheni ja kolmannen lapseni isän. Kaikki hyvin eikä mitään sydänoireita kahteen vuoteen. En ole ikinä ollut "kuppiin sylkijä", mutta jossain vaiheessa alkoi alkoholi (punaviini) maistua hyvältä. Sitten kuoli äitini vajaa vuosi sitten, ja alkoahan siihen tarvittiin, että taas selvittiin eteenpäin!!! Tällähetkellä elämäntilanne on se, että minulla on ihana perhe, aviomies ja mielekäs työ...vieläkin alkoholi maistuu liian usein..aivan liian usein!!! En juo koskaan mitään hirveitä kännejä, vaan se on sellaista tissuttelua. Jonkin aikaa sitten palasivat rytmihäiriöt. Nyt ne eivät loppuneetkaan hetkessä, niinkuin aikaisemmin vaan minun oli pakko lähteä sairaalaan. Sairaalassa syke oli 170, mutta laski vähitellen ilman lääkettä suoneen. Sain lähetteen kardiologille ja kävinkin siellä. Minulla oli myös holterin laita kannettavana. Mitään ei löytynyt, paitsi suht korkea leposyke (85 kert.min). Lääkäri ei ollut laisinkaan huolestunut.Hän määräsi minulle lääkettä tykytykseen tarvittaessa, joita olen nyt ottanut muutaman aamuisin, kun tuntuu ettei pulssi laske millään!! Tiedän, että korkea pulssi johtuu aamulla tupakasta tai kahvista tai sitten edellisillan viinistä..!!! Onneksi kolesterolini ja verenpaineeni ovat hyvät, joten jotain suojaa elimistössä on. Äitini puoleisesta suvusta todella moni on kuollut veritulppaan (monessa eri muodossa, äitini keuhkoveritulppaan)ja siksi olenkin menossa verikokeeseen, josta saa määriteltyä kannanko veressä geeniä, joka altistaa veritulpille. Kertokaahan omista kokemuksista..
mäki kävin lekuris viime talven ku leposyke vaihteli 90-140 välil ku se mul normaalisti oli 50-60.otettii sydän filmi eikä siin ollu mitää.laittovat kotiin.sit alko tulee kohtauksii elikkä tipahdin vaa ihan täysin.kuulin mitä ympäril puhuttii mut en ees suuta saanu auki.tuli noin 7kertaa päiväs.menin lääkärii.otettii uus sydänfilmi,kaikki ok.laitto kotii ja lääkkeeks lääkäri sano et ota viinaryyppy ainaku tuntuu pahalta! ja hengitä paperipussii. meni hermo ja huusin sille et en kykene sitä tekemää ku ei kädet toimi sillä hetkel ja poistuin.ei tainnu tälläst 22vee sälliä kovin vakavasti ottaa. reilun viikon ajan viel tuli kohtauksii ja joskus niin pahoi et näin hyvinki vahvoi hallusinaatioit.sit alko helpottaa.edelleen tosin kärsin sykkeeni kans toisinaa ja joskus tuntuu kipua rintakehäs.en tiedä mikä on,ei kai mikää ku "asiantunteva" lekuri niin sano.lisäkokeisii ei suostunu määräämään. näin arvauskeskuksissa!
Sydämen kuuluukin välillä vähän temppuilla.. siis tehdä muljahduksia ym. se ihan normaalia.. Toiset reagoi asioihin niin että saavat rymihäiriöitä.. EKG ei juurikaan näytä mitään, muuta kuin sen, että mikään ei ole todella pahasti vialla!
mulla ekg loistava mutta, ultralla löyty läppävuotoa ja sähkövikaa ym. mut mikään niistä ei ole varallista..
Mitä väsyneenpi ja stressaantuneempi on sitä enemmän oireita tulee.. Olkaa vain onnellisia ettei mitään vakavaa ole löytynyt!!
Mä olen kanssa joskus "pyörtynyt", maannut lattialla kylmästä hiestä märkänä taju kankaalla, vaikka hereillä kuitenkin, eli kuulee tuntee ym. Unihalvausen tyyppisistä oireista.. Sydämeen ei kuitenkaan silloin satu ja hakkaa ihan rauhallisesti, joten en epäile sitä niinkään sydänkohtaukseksi..lääkäri ei siihen kauheasti noteerannut..
Näitä pyörtymisiä tulee vain kovan stressin alla, elikkä aivojen liikatoiminnasta ja totaalisesta väsymyksestä varmaankin..
Onko jollakin tietoo verisuonten heikkous taudista,siinä suoni repeää ja johtaa esim:aivohalvaukseen jos joku tietäis sairauden nimen jotta voisi käydä tutkimassa ja ei tarvitsisi enää pelätä???????????
Kyseessä on aivojen pintaverisuonen pullistuman repeämä eli lukinkalvonalainen verenvuoto, ( subaraknoidaalivuoto SAV ).
Vakava sairaus joka johtaa useimmiten kuolemaan.
Niitä on noin 1000 tapausta vuodessa. Sairastuneet yleensä alle 50 vuotiaita. Esiintyy kuitenkin harvoin ennen aikuisikää.
Joten sinun ei kannata olla peloissasi.