mutta puran silti mieltäni...ärsyttää niin paljon...
Lasten isä on töiden takia paljon poissa Suomesta ja asume muutenkin kaukana toisistamme, välillämme on 200km...
Joka helvatan kerta joudn taistelemaan lasten tapaamisista...meillä ei ole tarkkoja päiviä ja aikoja paperilla isän töiden takia ja siksi olemme aina sumplineet tapaamiset.. Joka kerta vaan saamme riidan aikaiseksi siitä kun minä haluaisin että hän näkee lapsia useammin ja se tuntuu olevan hälle ihan liikaa. Nyt näkee lapsia 2-3 kertaa kahden kuukauden aikana, 3-4 päivää kerrallaan..näissä päivissä on siis mukana matkustuspäivät...esim. 3 päivän aikana lapset ovat isän luona yhden kokonaisen päivän, toiset menevät matkustamiseen... Minä haluaisin että isä pitäisi lapsia pitempään kerrallaan, esim 5 päivää..neljäkin käy mutta tuo kolme päivää on ihan yhtä tyhjän kanssa... Vetoaa aina omaan työhönsä ja sen rankkuuteen.. ja siihen ettei jaksa koko ajan matkustella edes takas (yleensä minä vien lapset ja hän tuo)..ja joskus siihen ettei juuri sillä hetkellä ole varaa ruokkia lapsia ta hakea..
Ai että ärsyttää! Muut isät tappelee siitä että eivät näe lapsia tarpeeksi ja minä saan kinastella siitä että isä tapaisi lapsiaan enemmän...aset tykkää isästään ja isä on hyvä isä silloin kun on lasten kanssa, mutta oma vapaa-aika tuntuu menevän edelle..tokihan sitä ymmärtää että pitää saada sitä vapaa-aikaakin ja pitää voida levätäkkin..mutta eipä sitä ydinperheessäkään vietettä viikon lepohetkiä perheestä...Mies useasti on töissä muutaman viikon putkeen ja vapaalla sitten saman verran, riippuu aina työvuorosta..
Ja ei kukaan minulta kysy että onko minulla rahaa ruokkia lapset tai jaksanko minä tai haluaisinko nukkua...eijei...ja tänään kasvoille heitettiin se että minähän tätä halusin....niin..halusin juu kun kyllästyin elämään ihmisen kanssa kuka a)juo, viikottain itsensä humalaan ...yleensä baarissa b)pettää c)ei hallitse rahan käyttöä d)ei osallistu kotitöihin e) listaa voisi myös jatkaa......
mutta koska on luavnnut eromme jälkeen muuttua niin pitäisihän se uskoa.....ja ottaa hänet takaisin...kun yritän keskustella asioista järkevästi niin alamme riidellä ja ei tuu aas yhtään mitään...
Useasti olen luvannut itselleni että en ala hänen kanssaan tappelemaan...
Bhuuuuuh...ja kun olen sanonut hälle että saa tavat lapsia niin paljon kuin haluaa ja pitää niin kauan kuin haluaa...kun on muutenkin paljon poissa niin lapsia ajatellen...ja yleensä hän on saau tpäivätkin päättää, kun ei minulla yleensä ole mitään menoja...jos on, olen toki esittänyt itsekkin toiveita...mutta aina isä ehdottaa että se 3 tai 4 päivää ja sitten muutama päivä ennen kuin lähtee taas reissuun...luulisi että haluaisi olla mahd paljon lastensa kanssa...
noh...n tiiä,,kaipa se on minussa se vika...
Lasten isä on töiden takia paljon poissa Suomesta ja asume muutenkin kaukana toisistamme, välillämme on 200km...
Joka helvatan kerta joudn taistelemaan lasten tapaamisista...meillä ei ole tarkkoja päiviä ja aikoja paperilla isän töiden takia ja siksi olemme aina sumplineet tapaamiset.. Joka kerta vaan saamme riidan aikaiseksi siitä kun minä haluaisin että hän näkee lapsia useammin ja se tuntuu olevan hälle ihan liikaa. Nyt näkee lapsia 2-3 kertaa kahden kuukauden aikana, 3-4 päivää kerrallaan..näissä päivissä on siis mukana matkustuspäivät...esim. 3 päivän aikana lapset ovat isän luona yhden kokonaisen päivän, toiset menevät matkustamiseen... Minä haluaisin että isä pitäisi lapsia pitempään kerrallaan, esim 5 päivää..neljäkin käy mutta tuo kolme päivää on ihan yhtä tyhjän kanssa... Vetoaa aina omaan työhönsä ja sen rankkuuteen.. ja siihen ettei jaksa koko ajan matkustella edes takas (yleensä minä vien lapset ja hän tuo)..ja joskus siihen ettei juuri sillä hetkellä ole varaa ruokkia lapsia ta hakea..
Ai että ärsyttää! Muut isät tappelee siitä että eivät näe lapsia tarpeeksi ja minä saan kinastella siitä että isä tapaisi lapsiaan enemmän...aset tykkää isästään ja isä on hyvä isä silloin kun on lasten kanssa, mutta oma vapaa-aika tuntuu menevän edelle..tokihan sitä ymmärtää että pitää saada sitä vapaa-aikaakin ja pitää voida levätäkkin..mutta eipä sitä ydinperheessäkään vietettä viikon lepohetkiä perheestä...Mies useasti on töissä muutaman viikon putkeen ja vapaalla sitten saman verran, riippuu aina työvuorosta..
Ja ei kukaan minulta kysy että onko minulla rahaa ruokkia lapset tai jaksanko minä tai haluaisinko nukkua...eijei...ja tänään kasvoille heitettiin se että minähän tätä halusin....niin..halusin juu kun kyllästyin elämään ihmisen kanssa kuka a)juo, viikottain itsensä humalaan ...yleensä baarissa b)pettää c)ei hallitse rahan käyttöä d)ei osallistu kotitöihin e) listaa voisi myös jatkaa......
mutta koska on luavnnut eromme jälkeen muuttua niin pitäisihän se uskoa.....ja ottaa hänet takaisin...kun yritän keskustella asioista järkevästi niin alamme riidellä ja ei tuu aas yhtään mitään...
Useasti olen luvannut itselleni että en ala hänen kanssaan tappelemaan...
Bhuuuuuh...ja kun olen sanonut hälle että saa tavat lapsia niin paljon kuin haluaa ja pitää niin kauan kuin haluaa...kun on muutenkin paljon poissa niin lapsia ajatellen...ja yleensä hän on saau tpäivätkin päättää, kun ei minulla yleensä ole mitään menoja...jos on, olen toki esittänyt itsekkin toiveita...mutta aina isä ehdottaa että se 3 tai 4 päivää ja sitten muutama päivä ennen kuin lähtee taas reissuun...luulisi että haluaisi olla mahd paljon lastensa kanssa...
noh...n tiiä,,kaipa se on minussa se vika...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.