Eroon liiman haistelusta

Kontaktiliima oli ensimmäinen askeleeni liimojen haistelussa ala-asteelle päästyäni. Aina kun opettajat käänsivät päänsä pois minusta, oli aivan välttämätön pakko puristaa purkkia jotta pääsisin haistelemaan noita jumalten luomia tuoksuja. Aluksi nuuhkaisu päivässä riitti minulle mutta tästä kehkeytyi myöhemmin ongelmia.

Yläasteella meininki olikin toinen kun puukäsiluokassa meille esiteltiin ensimmäistä kertaa kuumaliimapyssy. Ne ensimmäiset mielikuvat mihin tämän laitteen kanssa pystyisi - liimaa suoraan suoneen pienen modifikaation avulla. Seuraavina öinä en saanut nukutuksi kun kuvittelin pienessä mielessäni tulevia pärinöitä. Onnistuinkin myöhemmin anastamaan eräänä puukäsitunnin aikana kotiini yhden noista laitteista ja jopa luomaan tästä piikitettävän version josta olin uneksinut viikkoja. Ensimmäinen kerta pelotti mutta jumalauta sitä pärinän määrää kun kuumaliima pääsi verenkiertoon.

Nykyään asun yksin, kämpässäni on useita liimapurkkeja jotka ovat sijoiteltu jokaiseen huoneeseen. Minulla on aivan käsittämätön halu haistella näitä lähes joka viidestoista minuutti. Jopa ulos lähtiessäni minun pitää ottaa ainakin yksi pieni purkki mukaan jotten saisi vieroitusoireita, kaupassakin minun täytyy mennä heti ensimmäisenä askarteluvälineiden luo tutkailemaan uudet liimat ja vertailla näiden tuoksuja - mukaan lähtee tietenkin parhaimmat tuoksut antanut purkki.

Olen yrittänyt lopettaa mutta en pysty siihen, tarvitsen ammattiapua.