Miksi 3-kymppiset eivät hanki lapsia ?

Olemme itse karvan yli kolmikymppinen korkeakoulutettu pariskunta.

Meillä on kaksi lasta, olisi kolmaskin, jollein olisi keskosena menehtynyt.

Ihmettelemme usein mitkä ovat syyt, kun kaveripiiristämme ei juuri kukaan pariskunnista ole hankkinut lapsia ? Suhde on jotain 2/10, jolla on lapsia.

Onko niin, että elämä ilman lapsia koetaan niin paljon helpompana tai antoisana.

Emme tuomitse tätäkään ettei lapsia hankita, mutta minua askarruttaa suunnattomasti ne syyt ? Mitä ne on ?

Kun katson ympärilleni monet ovat palkkatyössä tehden arkea. Usein puhutaan uraohjuksista. Eipä siltä, eivät nämä ole mitään omia firmojakaan laittaneet. Toisaalta ollaan urakeskeisia, toisaalta elämä näkyy olevan pintaliitoa, vailla konkreettisia ja selkeitä päämääriä. Eivät nämä ihmiset tyhmiä ole, referenssejen perusteella ihan asiallisia.

Onko kysymys siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä he elämältään haluavat ?

Kysymys, mistä ammennatte ne voimat ? Haluatteko elää vanhuutenne ilman jälkeläisiä ?

Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista.
Ilmianna
Jaa

132 Vastausta



No minä kyllä hankkisin lapsia, mutta kovin vaikeaa on niitä ilman puolisoa tehdä... Toki näin naisena olisi kohtalaisen helppo harrastaa yhdenillan juttuja lapsen saaminen mielessä, mutta minun mielestäni lapsi ansaitsee sekä isän, että äidin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Oikein, asian tulee olla juuri näin. Lapsi tarvitsee äidin ja isän.

Puoliso toki tarvitaan, onko niin, että asiallisia on vaikea löytää?

Toki miehessä ja Miehessä on eroa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
minä vaan,,,,,,, kirjoitti:
Oikein, asian tulee olla juuri näin. Lapsi tarvitsee äidin ja isän.

Puoliso toki tarvitaan, onko niin, että asiallisia on vaikea löytää?

Toki miehessä ja Miehessä on eroa.
Toinen, jo pitkälti yli kolmekymppinen nainen vastaa, että ei seurustelukumppania tai ehkä puolisoakaan olisi vaikea löytää. Sen sijaan on ollut suunnattoman vaikea löytää sellaista miestä joka haluaisi joskus lapsiakin. Eli lapsia haluamattomat tai niitä vasta ehkä joskus 10 vuoden kuluttua EHKÄ haluavat miehet ovat lleet minun kohdalleni osunut ongelma.

Yllättävän moni nelikymppinenkään mies ei ole varma että haluaako lapsia vai ei. Moni roikuttaisi naista suhteessa vuosikaudet löyhän ehkän voimalla, ja lopputulos voisi hyvin olla että lopulta tulisi kuitenkin se lopullinen ei ja mahdollisuudet olisivat oman iän takia ohi.

Olen päättänyt hankkia lapsen lähivuosina yksin. Turha tässä on enää odotella parisuhdetta, johon lapsi tulisi. Ensin kun pitää seurustella aika monta vuotta ilman lapsia niin olisinkin jo äkkiä liian vanha.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
lapset hankitaan nykyään viiskymppisinä ???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Toki olisin tehnyt lapset jo kymmenen vuotta sitten, mutta eihän nuo nykymiehet halua sitoutua..
Omassa ystäväpiirissäni monet naiset olisivat valmiita äideiksi, mutta lapset tarvitsevat myös isän. Eli johtopäätös: kolmikymppisillä naisilla ei ole lapsia, koska ei löydy sopivia miehiä siihen hommaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
Eikä !

Tuota en ymmärrä. Onko nää miehet sitten kautta linjan noin piloilla ?

Jotenkin tuntuu, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, varsinkin mitä enempi mennään 3-kympin yli. Tullaanko tällöin kronkeliksi, vai onko "hyvät jo viety" ?

Oletko katsonut myös maakunnan, tuolta ovat monet tutut jopa pääkaupunkiseudun typykät löytäneet vielä sellaisia, jotka jaksavat vetää perämoottorin käyntiin.

Mutta pointsit asiallisesta kommentista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
minä vaan,,,,,, kirjoitti:
Eikä !

Tuota en ymmärrä. Onko nää miehet sitten kautta linjan noin piloilla ?

Jotenkin tuntuu, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, varsinkin mitä enempi mennään 3-kympin yli. Tullaanko tällöin kronkeliksi, vai onko "hyvät jo viety" ?

Oletko katsonut myös maakunnan, tuolta ovat monet tutut jopa pääkaupunkiseudun typykät löytäneet vielä sellaisia, jotka jaksavat vetää perämoottorin käyntiin.

Mutta pointsit asiallisesta kommentista.
Asustelen suht pienessä kaupungissa, mutta täälläkin trendinä tuntuu olevan, että kolmikymppisten miesten täytyy juosta kylillä viikonlopusta toiseen. Ainoat sitoutumishaluiset ovat sellaisia kalmankalpeita nörttejä, joilta ei miesten hommat lainkaan onnistu ja joita ei oikein miehiksi voi edes kutsua... Hakevat ehkä enemmän äidin korviketta kuin naista.

Parilla samanikäisellä ystävättärellä on lapsia, heillä molemmilla mies noin 15 vuotta vanhempi.. Ehkä täytyykin seuraavaksi lähteä tanssilavalle tsekkaamaan keski-ikäisiä.. huoh..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30+ kirjoitti:
Asustelen suht pienessä kaupungissa, mutta täälläkin trendinä tuntuu olevan, että kolmikymppisten miesten täytyy juosta kylillä viikonlopusta toiseen. Ainoat sitoutumishaluiset ovat sellaisia kalmankalpeita nörttejä, joilta ei miesten hommat lainkaan onnistu ja joita ei oikein miehiksi voi edes kutsua... Hakevat ehkä enemmän äidin korviketta kuin naista.

Parilla samanikäisellä ystävättärellä on lapsia, heillä molemmilla mies noin 15 vuotta vanhempi.. Ehkä täytyykin seuraavaksi lähteä tanssilavalle tsekkaamaan keski-ikäisiä.. huoh..
Menee vähän asian vierestä, mutta miten naisilla on pokkaa vaatia miehiä suoriutumaan "miesten hommista", kun eivät itse suoriudu omistaan? Ne "naisten hommathan" on ulkoistettu päiväkoteihin ja iltapäiväkerhoihin verovaroilla hoidettaviksi. Kaiken lisäksi naiset vielä vaativat miehiä osallistumaan jäljelläoleviin "naisten töihin" omien "miesten töidensä" päälle. Että joko rupeaa raksuttamaan, miksei perheen perustaminen nykymiestä kiinnosta?

Nörttimiehille olen itse kateellinen. Onneksi nörttikaverini auttavat yleensä ilmaiseksi, kun olen k*sessa läppärini kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nahjusenkelini kirjoitti:
Menee vähän asian vierestä, mutta miten naisilla on pokkaa vaatia miehiä suoriutumaan "miesten hommista", kun eivät itse suoriudu omistaan? Ne "naisten hommathan" on ulkoistettu päiväkoteihin ja iltapäiväkerhoihin verovaroilla hoidettaviksi. Kaiken lisäksi naiset vielä vaativat miehiä osallistumaan jäljelläoleviin "naisten töihin" omien "miesten töidensä" päälle. Että joko rupeaa raksuttamaan, miksei perheen perustaminen nykymiestä kiinnosta?

Nörttimiehille olen itse kateellinen. Onneksi nörttikaverini auttavat yleensä ilmaiseksi, kun olen k*sessa läppärini kanssa.
Tuossa olet aika lailla oikeassa.

Tuossa on juuri niitä femakkomaisia piirteitä, nämä kaikki, jotka halauavat absoluuttista tasa-arvoa malliin, hankitaan lapsia jos mies synnyttää, kannattaa ihan unohtaa ihan suosiolla.

Jos sitä pitää toitottaa, on selvää, ettei parisuhteesta tule mitään. Kannattaa unohtaa.

Meillä ei parisuhteessa ole tasa-arvoa, hyvä tasapaino kylläkin.

Se vaan on niin, että jonkun on käytävä töissä, jos toinen hoitaa lapsia.

Naisten hommissa voi välillä auttaa, mutta jos joutuu naisille (siis näille alkaen usein 80-luvulla kasvaneille, yli paapotuille) tekemään kaikki naisten työt valmiina omien miestentöidenkin lisäksi, kannattaa suosiolla olla hakeutumatta tälläiseen parisuhteeseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sivusta katsonut... kirjoitti:
Tuossa olet aika lailla oikeassa.

Tuossa on juuri niitä femakkomaisia piirteitä, nämä kaikki, jotka halauavat absoluuttista tasa-arvoa malliin, hankitaan lapsia jos mies synnyttää, kannattaa ihan unohtaa ihan suosiolla.

Jos sitä pitää toitottaa, on selvää, ettei parisuhteesta tule mitään. Kannattaa unohtaa.

Meillä ei parisuhteessa ole tasa-arvoa, hyvä tasapaino kylläkin.

Se vaan on niin, että jonkun on käytävä töissä, jos toinen hoitaa lapsia.

Naisten hommissa voi välillä auttaa, mutta jos joutuu naisille (siis näille alkaen usein 80-luvulla kasvaneille, yli paapotuille) tekemään kaikki naisten työt valmiina omien miestentöidenkin lisäksi, kannattaa suosiolla olla hakeutumatta tälläiseen parisuhteeseen.
Mielummin siis ilman siiderivalasta, kuin siiderivalaan kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nahjusenkelini kirjoitti:
Menee vähän asian vierestä, mutta miten naisilla on pokkaa vaatia miehiä suoriutumaan "miesten hommista", kun eivät itse suoriudu omistaan? Ne "naisten hommathan" on ulkoistettu päiväkoteihin ja iltapäiväkerhoihin verovaroilla hoidettaviksi. Kaiken lisäksi naiset vielä vaativat miehiä osallistumaan jäljelläoleviin "naisten töihin" omien "miesten töidensä" päälle. Että joko rupeaa raksuttamaan, miksei perheen perustaminen nykymiestä kiinnosta?

Nörttimiehille olen itse kateellinen. Onneksi nörttikaverini auttavat yleensä ilmaiseksi, kun olen k*sessa läppärini kanssa.
Lähti nyt tosiaan ehkä vähän väärään suuntaan.. Itse ymmärsin tuon kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Mun mielestä hommat hoitaa se, jolla on enempi aikaa tai joka siinä nyt sattuu sopivasti olemaan. Mies voi käydä kaupassa ja laittaa ruokaa sillä aikaa, kun mä vaihdan autoon renkaat. Tai toisinpäin, jos mies niin haluaa. Mä käytän ihan yhtä sujuvasti akkuporaa kuin tehosekoitintakin. Mulle siis ei ole naisten tai miesten hommia erikseen. Yhteisiä kotihommia kaikki.

Lastenhoidosta en tiedä, koska niitä ei ole mulle suotu, mutta kyllä nuo päiväkodit ja koulun iltapäiväkerhot on tehty töitä tekeville vanhemmille. Jos oot kotona, niin hoidat lapsesi itse.

Se mua ihmetyttää, että vauvan tullessa isompi lapsi viedään päiväkotiin, että saadaan olla vauvan kanssa kotona ja on helpompaa niin. Toki lapset haluavat leikkiä ikätovereidensa kanssa, mutta sitä varten on myös avoimia päiväkoteja ja erilaisia kerhoja.

Ja mitä ne nykypäivän miestentyöt sitten on? Asutaan kerrostaloissa, jossa huoltofirma hoitaa lumityötkin..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
35+ kirjoitti:
Lähti nyt tosiaan ehkä vähän väärään suuntaan.. Itse ymmärsin tuon kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Mun mielestä hommat hoitaa se, jolla on enempi aikaa tai joka siinä nyt sattuu sopivasti olemaan. Mies voi käydä kaupassa ja laittaa ruokaa sillä aikaa, kun mä vaihdan autoon renkaat. Tai toisinpäin, jos mies niin haluaa. Mä käytän ihan yhtä sujuvasti akkuporaa kuin tehosekoitintakin. Mulle siis ei ole naisten tai miesten hommia erikseen. Yhteisiä kotihommia kaikki.

Lastenhoidosta en tiedä, koska niitä ei ole mulle suotu, mutta kyllä nuo päiväkodit ja koulun iltapäiväkerhot on tehty töitä tekeville vanhemmille. Jos oot kotona, niin hoidat lapsesi itse.

Se mua ihmetyttää, että vauvan tullessa isompi lapsi viedään päiväkotiin, että saadaan olla vauvan kanssa kotona ja on helpompaa niin. Toki lapset haluavat leikkiä ikätovereidensa kanssa, mutta sitä varten on myös avoimia päiväkoteja ja erilaisia kerhoja.

Ja mitä ne nykypäivän miestentyöt sitten on? Asutaan kerrostaloissa, jossa huoltofirma hoitaa lumityötkin..
"Jos oot kotona, niin hoidat lapsesi itse" - Kovin vaikuttaa mustavalkoiselta, et ilmiselvästi ole ollut pienten lasten kanssa.

- Tarkoittaako tämä sitä, että pitäisi olla kokonaan pienten lasten kanssa ilman apua (kuten mahdollisuutta viedä vaikka osapäivinä päiväkotiin) ?
- Missä välissä esimerkiksi kotona oleva vanhempi voi hoitaa pakollisia asioita, jos toinen tekee pitkää päivää. Tarviihan äitinkin käydä esim lääkärissä, tms.
- Mitenkä menetellään tilanteissa jossa kaupungissa ei asu lainkaan sukulaisia ?
- Onko ihanne se, että pitää tehdä hevosen päivää molempien, toinen kotona lasten kanssa, toinen töissä ?
- Lapsista pitää kuitenkin huolehtia 24/7
- Päiväkotiin lapsi viedään, kerhossa edellytetään usein vanhemman läsnäoloa, tai aika jää liian lyhyeksi asioiden hoitoon.

___

Hommat toki hoitaa se, kenellä on siihen kulloinkin parhaat mahdollisuudet, tämä on itsestäänselvyys. Tätä ei edes tarvitse mainita.

___

Miesten töitä voi olla esimerkiksi talon rakentaminen, lattiakaivon puhdistus, auton huolto ja vahaus, rännien puhdistus, lattian vahaus, talouden rahoittaminen, teknisten laitteiden korjaus ja säätö, halkojen hakkaus, ikkunanpesut laajassa mittakaavassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ap. mietti miski kaveripiirin pariskunnat ovat lapsettomia. Joten kumppanin puuttuminen ei ehkä ole syynä. Sopivan kumppanin puuttuminen kyllä voi olla... Ehkä toinen ei ole valmis sitoutumaan, yhteinen lapsi on iso askel suhteessa. Vaikka toisaalta jotkut tekevät lapsia vähän aikaa seurusteltuaan, naimisiin menon kanssa sitten vitkutellaan kun "ei haluta sitoutua".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30+ kirjoitti:
Asustelen suht pienessä kaupungissa, mutta täälläkin trendinä tuntuu olevan, että kolmikymppisten miesten täytyy juosta kylillä viikonlopusta toiseen. Ainoat sitoutumishaluiset ovat sellaisia kalmankalpeita nörttejä, joilta ei miesten hommat lainkaan onnistu ja joita ei oikein miehiksi voi edes kutsua... Hakevat ehkä enemmän äidin korviketta kuin naista.

Parilla samanikäisellä ystävättärellä on lapsia, heillä molemmilla mies noin 15 vuotta vanhempi.. Ehkä täytyykin seuraavaksi lähteä tanssilavalle tsekkaamaan keski-ikäisiä.. huoh..
Hei, nörtit voivat olla ihan kivoja, kun tutustuu. Mitä tarkoittaa kalmankalpea?? Jotkut naiset tykkäävät "nörteistä" kovastikin! Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enempi nörttejä osaa arvostaa. Mistä päättelet, että hakevat äidin korviketta? Kotitöitä oppii tekemällä.
"Säälittävä rillipäänörä, joka kou­lussa fanitti 1960-luvun scifi-sarja Thunderbirdsia ja uppoutui fantasia­maailmoihin, ohjasi aikuisena maailman katsotuimman trilogian Sor­musten herrasta." Tämä poimintana artikkelista: http://ylioppilaslehti.fi/2011/09/nortit-valloittivat-maailman/

Eli siitä vaan nörtteihin tutustumaan...voipi löytyä todella ihana ja älykäskin mies!! Ja keskustelunaihetta riittää muustakin, kuin naisten tissien koosta...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Itse olen kolmeakymppiä lähentelevä mies, enkä ole milloinkaan halunnut lapsia. Mitään erityistä syytä en osaa keksiä, pikemminkin haluaisin kuulla perustelun, miksi minun pitäisi haluta lapsia. Mitä vanhuuteen tulee, aion joka tapauksessa nauttia sopivan lääkecocktailin siinä vaiheessa, kun olen joutumassa toisten passattavaksi. Silloin on tietysti hyvä vain, ettei ole jälkeläisiä turhaan suremassa.

Lapsentekokielteisyys tietenkin rajoittaa omalta osaltaan mahdollisuuksiani parisuhdemarkkinoilla, mutta mitä siitä? Yleensähän mies suostuu lapsentekoon lähinnä juuri siksi, ettei eukko lähtisi kävelemään. Tämä on aika säälittävää. Sitä paitsi eukko usein lähtee joka tapauksessa, ja nimenomaan siinä vaiheessa, kun lapset on tehty.
Ilmianna
Jaa
Itse seurustelin nelisen vuotta tällaisen "ikiteinin" kanssa, jolle tärkeintä oli maanantaista alkaen odottaa vikonlopun viettoa koskeissa merkeissä. Eipä ihme, kun oma itsepuolustusmekanismikin tuolloin sai minut ajattelemaan, etten itsekään halua lapsia. Tämä mieshän olisi jatkanut rilluttelua vaikka olisi tullut isäksi..ja hoidettavia olisi ollut kaksi..

Onneksi päätimme erota lähinnä alkoholi-/rahariitojen takia. Löysin 24-vuotiaana elämäni miehen, pari vuotta nuoremman peräti. Hänpä olikin jo hyvässä uraputkessa ja valmis ostamaan ison asunnon ja hankkimaan lapsiakin juuri minun kanssani. Edellisessä suhteessaan nainen oli näitä asioita halunnut, mutta mies ei ollut aivan varma kumppanista.

Nyt on siis vauva tulossa ja kaikin puolin pyyhkii hyvin. Parisuhde kukoistaa ja ulkoiset puitteen on nekin vimpan päälle pystytetty ilman mahdottomia velkoja. Naimisiin karautetaan vielä ennen vauvan syntymää. Pystyn kuvittelemaan meidät Espanjaan eläkeläisinä ja lapsenlapsia hyysäämään. Tärkeintä mielestäni tässä parisuhteessa ovat yhteiset tulevaisuuden haaveet, jotka auttavat varmasti jaksamaan väsyttävän vauva-arjen yli.
Ilmianna
Jaa
Ensinnäkin, mitä ne syyt sinua hyödyttävät? Olet jo päässäsi päättänyt, että lapsettomien elämä on yhtä pintaliitoa ja uran rakentamista taikka vailla päämäärää.
Kaikki eivät halua perhe-elämää, ei siihen mitään muuta syytä tarvita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
En ole mitään päättänyt, olen vain sen useamman osalta havainnut.

En tuomitse.

Ihmettelen vain kun nämä eivät itsekkään tiedä mitä elämältä haluavat, vuodet vaan menevät ohi..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
oh khöm kirjoitti:
En ole mitään päättänyt, olen vain sen useamman osalta havainnut.

En tuomitse.

Ihmettelen vain kun nämä eivät itsekkään tiedä mitä elämältä haluavat, vuodet vaan menevät ohi..
siis sinun mielestäsi jokaisella tulisi olla suunnitelma valmiiksi elämälleen?
tyyliin;
- 16-vuotiaana ammatinvalinta valmiina ja eikun opiskelemaan
- 18-vuotiaana tapaan elämäni miehen/naisen
- 19-20 vuotiaana valmistuminen ja pyrkimys korkeammalle opintoasteelle
- 25-vuotiaana naimisiin elämän miehen/naisen kanssa ja heti häiden jälkeen eka lapsi aluille ja asuntolaina(eikä unohdeta farmariautoa, kultaista noutajaa puutarhaa)
- 27-vuotiaana toinen lapsi
- 29- vuotiaana 3 lapsi
- 30- vuotiaana vanhin lapsi eskariin ja toinen lapsi tarhaan
- 32 vuotiaana töidenhaku ja vanhin lapsi kouluun
- 35-vuotiaana mieheltä paljastuu salasuhde lapsettomaan naiseen
- 36- vuotiaana ero
- yksineloa ja riitoja lasten hoitamisvuoroista kunnes seuraava mies löytyy.

JNE

eli toisin sanoen pitäisi aikatauluttaa elämänsä sinun mielestäsi, ettei vaan ole "tylsää"

ihan tiedoksi sinulle, elämää voi elää vailla varsinaista päämäärää. ei kaikkea kuulu aikatauluttaa, joskus pitää mennä virran mukana kunnes löytyy se oma juttu.
elämästä kuuluu nauttia eikä stressata joka ikinen hetki.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elämääeisenenempää kirjoitti:
siis sinun mielestäsi jokaisella tulisi olla suunnitelma valmiiksi elämälleen?
tyyliin;
- 16-vuotiaana ammatinvalinta valmiina ja eikun opiskelemaan
- 18-vuotiaana tapaan elämäni miehen/naisen
- 19-20 vuotiaana valmistuminen ja pyrkimys korkeammalle opintoasteelle
- 25-vuotiaana naimisiin elämän miehen/naisen kanssa ja heti häiden jälkeen eka lapsi aluille ja asuntolaina(eikä unohdeta farmariautoa, kultaista noutajaa puutarhaa)
- 27-vuotiaana toinen lapsi
- 29- vuotiaana 3 lapsi
- 30- vuotiaana vanhin lapsi eskariin ja toinen lapsi tarhaan
- 32 vuotiaana töidenhaku ja vanhin lapsi kouluun
- 35-vuotiaana mieheltä paljastuu salasuhde lapsettomaan naiseen
- 36- vuotiaana ero
- yksineloa ja riitoja lasten hoitamisvuoroista kunnes seuraava mies löytyy.

JNE

eli toisin sanoen pitäisi aikatauluttaa elämänsä sinun mielestäsi, ettei vaan ole "tylsää"

ihan tiedoksi sinulle, elämää voi elää vailla varsinaista päämäärää. ei kaikkea kuulu aikatauluttaa, joskus pitää mennä virran mukana kunnes löytyy se oma juttu.
elämästä kuuluu nauttia eikä stressata joka ikinen hetki.
Luuletko että olisin niin naivi, että aikatauluttaisin elämäni esittämällä tavallasi.

Päämääriä ja tavoitteita voi olla, mutta esittämäsi aikataulutus on lähinnä huvittava.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
oh khöm kirjoitti:
En ole mitään päättänyt, olen vain sen useamman osalta havainnut.

En tuomitse.

Ihmettelen vain kun nämä eivät itsekkään tiedä mitä elämältä haluavat, vuodet vaan menevät ohi..
Yhdellä työkaverilla oli tarkat suunnitelmat elämän varalle ja esim. lapsi piti saada ennen kuin täyttää 30. Hän tekikin lapsen sitten epäsopivan kumppanin kanssa. Hän ei uskonutkaan,e ttä oavt yhdessä loppuelämänsä ja mies petti ym. Mutta geenit on kuulemma hyvät. Mies oli hyvänäköinen ym.

En mäkään nyt välttämättä tarkkaan tiedä mitä elämältä haluan, mutta en koe, että vuodet vierii ohi? Kyllä tässä kokoajan eletään täyttä häkää?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elämääeisenenempää kirjoitti:
siis sinun mielestäsi jokaisella tulisi olla suunnitelma valmiiksi elämälleen?
tyyliin;
- 16-vuotiaana ammatinvalinta valmiina ja eikun opiskelemaan
- 18-vuotiaana tapaan elämäni miehen/naisen
- 19-20 vuotiaana valmistuminen ja pyrkimys korkeammalle opintoasteelle
- 25-vuotiaana naimisiin elämän miehen/naisen kanssa ja heti häiden jälkeen eka lapsi aluille ja asuntolaina(eikä unohdeta farmariautoa, kultaista noutajaa puutarhaa)
- 27-vuotiaana toinen lapsi
- 29- vuotiaana 3 lapsi
- 30- vuotiaana vanhin lapsi eskariin ja toinen lapsi tarhaan
- 32 vuotiaana töidenhaku ja vanhin lapsi kouluun
- 35-vuotiaana mieheltä paljastuu salasuhde lapsettomaan naiseen
- 36- vuotiaana ero
- yksineloa ja riitoja lasten hoitamisvuoroista kunnes seuraava mies löytyy.

JNE

eli toisin sanoen pitäisi aikatauluttaa elämänsä sinun mielestäsi, ettei vaan ole "tylsää"

ihan tiedoksi sinulle, elämää voi elää vailla varsinaista päämäärää. ei kaikkea kuulu aikatauluttaa, joskus pitää mennä virran mukana kunnes löytyy se oma juttu.
elämästä kuuluu nauttia eikä stressata joka ikinen hetki.
Joskus vaan havahdutaan siihen perheen perustamiseen vähän liiankin myöhään.Vuosikausia on eletty omaa elämää ja sitten yks kaks ennen neljääkymppiä aletaan miettiä,että kuinkas ne lapset.Ja sitten on hätä,kun ne ei enää tulekaan sormia napsauttamalla.
Ja aina sen lapsen kanssa saa tehdä sen parinkymmenen vuoden huoltosopimuksen,ennen kuin urakka on ohi eli sopivasti ennen eläkeikää on homma hoidettu.Jos aloittelee aikaisemmin,niin jo neljän-viidenkympin tienoilla elämä helpottaa.Mutta kukin tavallaan,jokaisella on omat tavat elää.Itse olen viisikymppinen ja lapset on maailmalla ja nyt nautin isovanhemmuudesta,lastenhoitoa silloin tällöin,ei 24/7.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elämääeisenenempää kirjoitti:
siis sinun mielestäsi jokaisella tulisi olla suunnitelma valmiiksi elämälleen?
tyyliin;
- 16-vuotiaana ammatinvalinta valmiina ja eikun opiskelemaan
- 18-vuotiaana tapaan elämäni miehen/naisen
- 19-20 vuotiaana valmistuminen ja pyrkimys korkeammalle opintoasteelle
- 25-vuotiaana naimisiin elämän miehen/naisen kanssa ja heti häiden jälkeen eka lapsi aluille ja asuntolaina(eikä unohdeta farmariautoa, kultaista noutajaa puutarhaa)
- 27-vuotiaana toinen lapsi
- 29- vuotiaana 3 lapsi
- 30- vuotiaana vanhin lapsi eskariin ja toinen lapsi tarhaan
- 32 vuotiaana töidenhaku ja vanhin lapsi kouluun
- 35-vuotiaana mieheltä paljastuu salasuhde lapsettomaan naiseen
- 36- vuotiaana ero
- yksineloa ja riitoja lasten hoitamisvuoroista kunnes seuraava mies löytyy.

JNE

eli toisin sanoen pitäisi aikatauluttaa elämänsä sinun mielestäsi, ettei vaan ole "tylsää"

ihan tiedoksi sinulle, elämää voi elää vailla varsinaista päämäärää. ei kaikkea kuulu aikatauluttaa, joskus pitää mennä virran mukana kunnes löytyy se oma juttu.
elämästä kuuluu nauttia eikä stressata joka ikinen hetki.
Tämän kaavan mukaan lapset kannattaakin tehdä vasta 35v ja vasta silloin kun menojalkaa ei vipata ja jaksaa sitä perhe-elämää mutta haratuskiaa ei kannata koskaan lopettaa ja moelmpien puolisoiden pitää olla omaakin aikaa ja eikä jämähtää sinne neljänseinan sisälle lapseten kanssa. Onneksi on vain yksi laspi ja hänkin aikuinen ja kivaa on ollut mutta lapseen rahaa palanut mutta ei haittaa ja vieläkin yli 25v jälkeen olemme lapseni äidin kanssa parisuhteessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tapoja on monia kirjoitti:
Joskus vaan havahdutaan siihen perheen perustamiseen vähän liiankin myöhään.Vuosikausia on eletty omaa elämää ja sitten yks kaks ennen neljääkymppiä aletaan miettiä,että kuinkas ne lapset.Ja sitten on hätä,kun ne ei enää tulekaan sormia napsauttamalla.
Ja aina sen lapsen kanssa saa tehdä sen parinkymmenen vuoden huoltosopimuksen,ennen kuin urakka on ohi eli sopivasti ennen eläkeikää on homma hoidettu.Jos aloittelee aikaisemmin,niin jo neljän-viidenkympin tienoilla elämä helpottaa.Mutta kukin tavallaan,jokaisella on omat tavat elää.Itse olen viisikymppinen ja lapset on maailmalla ja nyt nautin isovanhemmuudesta,lastenhoitoa silloin tällöin,ei 24/7.
Minusta vaikuttaa, että sinä et ole havahtunut siihen todellisuuteen, että aika harva kykenee suunnittelemaan elämäänsä edes vuotta pidemmälle. Kuitenkin kirjoittelet heti perään suunnitelmista ja siitä, miten lapsi vaatii ainakin sen 20 vuoden sitoutumisen. Fakta on, että monille elämä on liian kaoottista, että siihen pitäisi vielä hankkia lapsiakin mukaan.

Mielenkiintoinen sana tuo "jälkeläiset" ja sitten puhutaan vielä vanhemmista "referenssien" kera. Aika taloudellista tämä pohdiskelu, vaikka kyseessä ovat kuitenkin elämänvalinnat ja -arvot.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"Kysymys, mistä ammennatte ne voimat ? Haluatteko elää vanhuutenne ilman jälkeläisiä ?"

Kukapa ei haluaisi sitä idyllistä perhevalokuvaa, jossa menestyneet, kauniit, ja tasapainoiset lapset hymyilevät onnellisten harmaapäisten vanhempien ympärillä.

Moni vaan jättäisi sen jumalattoman huolen, väsymyksen, kiireen, kasvatuksen,
v.. tutuksen väliin, ja hyppäisi suoraan tuohon valokuvavaiheeseen. Mutta näinhän se ei mene. Eikä tuo onnellinen perhepotrettikaan ole taattu, vaikka mitä teksit.

Miksi vaivaat päätäsi muiden lisääntymishaluttomuudella? Elä sinä nyt sitä onnellista perhe-elämääsi kun kerran olet sen halunnut.

Itselläni on sisarusten lapsia, jotka varmaan poikkeavat katsomaan vanhusta, jos perintö yhtään kiinnostaa;). Tai sitten testamenttaan varani kodittomille kulkukissoille.
Ilmianna
Jaa
"Moni vaan jättäisi sen jumalattoman huolen, väsymyksen, kiireen, kasvatuksen,
v.. tutuksen väliin, ja hyppäisi suoraan tuohon valokuvavaiheeseen. Mutta näinhän se ei mene. Eikä tuo onnellinen perhepotrettikaan ole taattu, vaikka mitä teksit."

En näkisi asiaa noinkaan.

Jokainen päivä on elämää, ja valokuva on vain otos.

Ratkaisevaa on elämän sisältö. Enkä todellakaan tarkoita tällä yksilön oman elämän maksimaalista helppoutta/mukavuuden halua.

-Jos tuntuu siltä, että huolet, väsymys, kiire, kasvatus, v.tutus ei ole elämää, voi olla että jää elämä elämättä.

Elämään kun kuuluu vastoinkäymiset, juuri ne vivahteet tekevät elämästä elämän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
"Elämään kun kuuluu vastoinkäymiset, juuri ne vivahteet tekevät elämästä elämän."

Oma elämäni on ollut niin täynnä tuskaa ja vastoinkäymisiä, että en niitä enää tietoisesti halua hankkia.

Jos joidenkin oma lapsuus ja nuoruus on ollut helppoa, ja niistä on selvitty ilman traumoja ja terapiaa, niin onnea vaan. Kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Kun tätä maailman menoa katselee, niin ei käy kateeksi vanhemman rooli. Mutta onneksi teillä on voimia ja halua kasvattaa lapsistanne tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Sellaisia tähän maailmaan tarvitaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
noita-akka kirjoitti:
"Elämään kun kuuluu vastoinkäymiset, juuri ne vivahteet tekevät elämästä elämän."

Oma elämäni on ollut niin täynnä tuskaa ja vastoinkäymisiä, että en niitä enää tietoisesti halua hankkia.

Jos joidenkin oma lapsuus ja nuoruus on ollut helppoa, ja niistä on selvitty ilman traumoja ja terapiaa, niin onnea vaan. Kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Kun tätä maailman menoa katselee, niin ei käy kateeksi vanhemman rooli. Mutta onneksi teillä on voimia ja halua kasvattaa lapsistanne tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Sellaisia tähän maailmaan tarvitaan.
On ymmärrettää että lähtökohdat voivat olla kovin erilaisia, on rikkinäisiä perheitä jne.

Tämä on epäsuhtaista, että lapsi ei voi valita vanhempiaan. Ja vanhemmatkin voivat joutua elämässä olosuhteiden uhreiksi, kuten vakava sairastuminen, elämänhallinan ja arvojen menetys tms.

Vanhemman rooli on nykyäänkin aika vaativa, sellaista sukkulointia työn ja perheen välissä. Leimaavaa on hektisyys, kännykän kautta seuraavat työt. Tulosta halutaan yhä pienemmin resurssein.

Suomessa usein pyritään siihen, että yksi tekisi kymmenen ihmiset työt. Vailla ajatusta jää se, miten työmarkkinat saataisiin joustamaan siten, että niille 9 muullekkin tulisi luontainen työnkysyntä tarve. Ei tempputyöllistämistä / näennäistyötä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oletko aivan varma, että nuo pariskunnat, joihin viittaat, todella EIVÄT HALUA lapsia? Tiedän tuttavapiiristäni pariskuntia, jotka kovasti yrittävät vailla tulosta. Samassa jamassa olemme itsekin ja iältämme n. 30 v. Lapsia ei hankita, ne saadaan, jos saadaan. On tullut kipeästi todettua.
Ilmianna
Jaa
Useimmat kolmikymppiset ovat niin paljon jo elämää nähneet että tietävät, minkä vastuun lapsi tuo tullessaan. Parikymppiset ja teinit tekevät lapsia ajattelemattomuuttaan, vanhemmiten rima nousee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Allekirjoitan tuon täysin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Monet kolmekymppiset myös tiedostavat omien vanhempiensa olevan jo niin vanhoja (esim. meillä, minä 35 ja mies 36, yhä elossa olevat omat vanhempani 67 ja 75 vuotta mutta niin sairaita etteivät haluaisi tai varmaan jaksaisikaan enää yhtään lastenhoitoa, mieheni vanhemmat jo kuolleet) että mummoloita ei olisi. Olisihan se lasten tappio sekä sukulaisuussuhteen puuttumisen takia että sen takia, että isovanhemmat ovat monille tärkeä lastenhoitoapu.

Jos lasten hankkimisen estää nuorempana opiskelu, uran luominen, velkataakka, huono työtilanne, se trendi että nykyisin lapsia "ei kuulu" tehdä nuorena, niin vanhempana taas tuo isovanhempien puute on yksi syy siihen että miksi ei enää kannatakaan tehdä lapsia.

Vaikeaahan se on nykymaailmassa kun yrittää keksiä, että mihin väliin ne lapset mahtuisivat. Eivät oikein mihinkään. Tämä on vain aikuisten maailma, valitettavasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
ei kuule voisi vähempää kiinnostaa "lapsiperhehelvetti".
lapset ovat kiittämättömiä ja jo ala-asteelta lähiten lapsille opetetaan että;" jos vanhempasi kurittavat sinua niin tule vaan lapsettomalle kuraattoritädille kertomaan että voidaan sitten tehdä yhdessä vanhempiesi elämästä helvettiä"..(on omakohtaista kokemusta kun olin "siskopuoli" tällaiselle lapselle)

nyky-yhteiskunta muutenkin on niin sairas että en halua tuottaa tänne yhtään ihmistä enempää kärsimään. on kouluampumisia, koulukiusaamista, raiskaukset ovat yleistyneet mutta raiskauksista saatavat tuomiot alentuneet raiskaajaa ei rangaista millään tavalla, varsinkaan jos tämä on kaiken hyvän lisäksi ulkomaalainen,työt ovat kiven alla, koulutuspaikkaa on vaikea saada, luonnonvarat ehtyvät mutta silti rakennetaan lisää "hypermarketteja", huumeidenkäyttö on yleistynyt sekä nuorten alkoholisoituminen..
eli miksi siis haluaisin tuhota mielenterveyteni ei niin välttämättömän asian takia?
perheen perustaminen kun ei ole koskaan ollut minulle mikään välttämättömyys. en ole koskaan kokenut tarvetta lisääntyä, enemmänkin tämä asia olisi rasite..en pidä lapsista edes niin paljon.
sanonta;" lapset ovat kivoja niin kauan kun eivät ole omia" pätee aika hyvin tapauksessani..niin kauan kun lapsissa on "palautusoikeus" niin olen tyytyväinen. omaa lasta en halua ikinä.
kissa ja koira riittävät vallan mainiosti miehen lisäksi.
oma rauhakin on mukava lisä ja lomat kun saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa sekä nukkua PITKÄÄÄN.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
mistäköhän tuo miinus kommenttiini tuli..
ehkä maininta "lapsiperhehelvetti" kiehahdutti jotakuta äitiä.

eli toisin sanoen vapaaehtoisesti lapsettomia ei suvaita. no mutta, ei kuule liikuta meikäläistä siinä vaiheessa hirveän paljon kun saan olla vaan ja nauttia levollisista vapaapäivistäni ilman hirveää aikataulutusta.

ei vain saisi kirjoittaa omista tuntemuksistaan ja mielipiteistään todenmukaisesti vaan perheellisiä pitäisi kehua "saavutuksistaan" ja ihailla perhe-elämää ja kaikkia maailman äitejä. menepäs ja möläytä naisena että et halua lapsia, ikinä, niin herranjestas sitä halveksunnan määrää!? äitinikin on yrittänyt määrätä elämästäni tässä asiassa että;"kyllä nyt yksi lapsi ainakin pitää tehdä" ja kun kysyin kerran että miksi?miksi se yksi lapsi pitäisi tehdä jos ei yhden ainuttakaan halua, niin ei osannut perustella, otti vain nokkiinsa siitä että oma tytär ei nyt vaan halua lapsia.

koen tärkeämmäksi asiaksi elää omaa elämääni juuri niinkuin itse haluan, niin että olen myös itse onnellinen, koska aiemmin olen enemmänkin pyrkinyt miellyttämään muita. nyt olen löytänyt itseni ja aion elää elämääni juuri niinkuin tykkään.
en aio seurata "laumaa" ja olla yksi lammas lisää joka tekee juuri niinkuin muutkin.

luulenpa vain että useimmilla vapaaehtoisesti lapsettomilla on järkevämmät syyt olla lapsettomia, kuin perheellistyneillä on syynsä perheellistyä. useimmissa tapauksissa lapsi on "vahinko"/parisuhdelaastari/äidin uusi lelu jne...lapsella on jo valmiiksi niin monta tehtävää jotka vanhemmat ovat hänelle määränneet että lapsen parasta ei noissa tapauksissa olla edes ajateltu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
lapsettomat n26+m30! kirjoitti:
mistäköhän tuo miinus kommenttiini tuli..
ehkä maininta "lapsiperhehelvetti" kiehahdutti jotakuta äitiä.

eli toisin sanoen vapaaehtoisesti lapsettomia ei suvaita. no mutta, ei kuule liikuta meikäläistä siinä vaiheessa hirveän paljon kun saan olla vaan ja nauttia levollisista vapaapäivistäni ilman hirveää aikataulutusta.

ei vain saisi kirjoittaa omista tuntemuksistaan ja mielipiteistään todenmukaisesti vaan perheellisiä pitäisi kehua "saavutuksistaan" ja ihailla perhe-elämää ja kaikkia maailman äitejä. menepäs ja möläytä naisena että et halua lapsia, ikinä, niin herranjestas sitä halveksunnan määrää!? äitinikin on yrittänyt määrätä elämästäni tässä asiassa että;"kyllä nyt yksi lapsi ainakin pitää tehdä" ja kun kysyin kerran että miksi?miksi se yksi lapsi pitäisi tehdä jos ei yhden ainuttakaan halua, niin ei osannut perustella, otti vain nokkiinsa siitä että oma tytär ei nyt vaan halua lapsia.

koen tärkeämmäksi asiaksi elää omaa elämääni juuri niinkuin itse haluan, niin että olen myös itse onnellinen, koska aiemmin olen enemmänkin pyrkinyt miellyttämään muita. nyt olen löytänyt itseni ja aion elää elämääni juuri niinkuin tykkään.
en aio seurata "laumaa" ja olla yksi lammas lisää joka tekee juuri niinkuin muutkin.

luulenpa vain että useimmilla vapaaehtoisesti lapsettomilla on järkevämmät syyt olla lapsettomia, kuin perheellistyneillä on syynsä perheellistyä. useimmissa tapauksissa lapsi on "vahinko"/parisuhdelaastari/äidin uusi lelu jne...lapsella on jo valmiiksi niin monta tehtävää jotka vanhemmat ovat hänelle määränneet että lapsen parasta ei noissa tapauksissa olla edes ajateltu.
En ollut tuo miinustaja, mutta luulen että miinus saattoi tulla tuosta lapsen "kurittamisesta". Kirjoittamasi perusteella olen kanssasi samaa mieltä - teidän ei pidä hankkia lapsia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ihmisihminen kirjoitti:
En ollut tuo miinustaja, mutta luulen että miinus saattoi tulla tuosta lapsen "kurittamisesta". Kirjoittamasi perusteella olen kanssasi samaa mieltä - teidän ei pidä hankkia lapsia.
kurittamisella en jälleen kerran tarkoittanut kenties mielessäsi vilissyttä lapsen verille pieksämistä saatika mitään muutakaan fyysistä väkivaltaa.
tarkoitin nimenomaan sääntöjä ja selkeää kuria lapsella.
miksi kurittaminen automaattisesti mielletään väkivallaksi?
lapsella KUULUU OLLA SÄÄNNÖT, jotta hänestä kasvaisi täysipäinen aikuinen ihminen.
nykyään vain tuntuu olevan valloillaan tietynlainen vanhempien välinpitämättömyys lapsiaan kohtaan, mikä on minusta sinänsä hämmentävää että tarkoittaako nykypäivänä lapsesta välittäminen sitä että lapselle ei luoda sääntöjä lainkaan vaan lapsi saa "toteuttaa" itseään. siksi perheetkin ovat ajautuneet siihen että eletään lapsen ehdoilla ja lapsi määrää huushollissa kaiken.

ehkä jos lapsillekin vielä nykypäivänä luotaisiin heti pienestä pitäen säännöt ja opetettaisiin mikä on oikein ja mikä väärin, niin ei tarvitsisi miettiä mitä mahdollisesti omalle lapselle tulevaisuudessa tapahtuu kun on kaiken maailman epätasapainoisia yksilöitä liikkeellä.nykypäivänä ei vain ole turvallista saada lapsia, saat koko ajan pelätä milloin hänelle sattuu jotain pahaa; raiskataanko hänet koulussa, uhataanko tappaa, ampuuko joku hänet hengiltä koska ampujan tyttöystävä halusi erota, milloin joku tarjoaa huumeita/muita päihteitä, entäs koulukiusaaminen, kuinka pahaksi se voi mennä, hakataanko lapsi vain sen takia että ulkonäkö ei satu jotakuta miellyttämään.

jos vanhemmat nykyään vaivautuisivat panostamaan lastensa kasvatukseen niin näitäkin ongelmia olisi vähemmän. koulujen on vaikea tehdä yhteistyötä sellaisten vanhempien kanssa joille on yksi ja sama mitä sille omalle lapselle kuuluu, ei haluta vaivautua itse puuttumaan asioihin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ihmisihminen kirjoitti:
En ollut tuo miinustaja, mutta luulen että miinus saattoi tulla tuosta lapsen "kurittamisesta". Kirjoittamasi perusteella olen kanssasi samaa mieltä - teidän ei pidä hankkia lapsia.
ja kuule, jos otat nokkiisi siitä että joku ei halua lapsia koska osaa ajatella asian järjen kannalta niin voivoi.
mielestäni lapsia ei tule edes suunnitella siinä vaiheessa jos lapsesta leivotaan parisuhdelaastaria/"tyhjiön" täyttäjää.
lapsen tulee saada syntyä rakastaville vanhemmille joilla on perusasiat kunnossa.
lapsi on kuitenkin uusi pieni ihminen, eikä mikään lelu jonka voi sysätä nurkkaan kun kiinnostus lakkaa. omasta lapsesta tulee pitää hyvää huolta ja kasvattaa tätä ja olla kiinnostunut lapsensa asioista ja terveydestä jatkuvasti ei vain jouluna ja juhannuksena.

en meinaa taas mitään "kukkahattutäti-hyysäämistä" vaan todellista vastuunkanto ja välittämistä.
nämä asiat kun tuntuvat joiltain vanhemmilta todella puuttuvan kun lapsesta on kyse..lasta tykätään vain esitellä esineenä. ja muistetaan mainita jos lapsi on jollain tavalla jossain asiassa menestynyt, jotta saadaan naapurin äiti kateelliseksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
lapsettomat n26+m30! kirjoitti:
kurittamisella en jälleen kerran tarkoittanut kenties mielessäsi vilissyttä lapsen verille pieksämistä saatika mitään muutakaan fyysistä väkivaltaa.
tarkoitin nimenomaan sääntöjä ja selkeää kuria lapsella.
miksi kurittaminen automaattisesti mielletään väkivallaksi?
lapsella KUULUU OLLA SÄÄNNÖT, jotta hänestä kasvaisi täysipäinen aikuinen ihminen.
nykyään vain tuntuu olevan valloillaan tietynlainen vanhempien välinpitämättömyys lapsiaan kohtaan, mikä on minusta sinänsä hämmentävää että tarkoittaako nykypäivänä lapsesta välittäminen sitä että lapselle ei luoda sääntöjä lainkaan vaan lapsi saa "toteuttaa" itseään. siksi perheetkin ovat ajautuneet siihen että eletään lapsen ehdoilla ja lapsi määrää huushollissa kaiken.

ehkä jos lapsillekin vielä nykypäivänä luotaisiin heti pienestä pitäen säännöt ja opetettaisiin mikä on oikein ja mikä väärin, niin ei tarvitsisi miettiä mitä mahdollisesti omalle lapselle tulevaisuudessa tapahtuu kun on kaiken maailman epätasapainoisia yksilöitä liikkeellä.nykypäivänä ei vain ole turvallista saada lapsia, saat koko ajan pelätä milloin hänelle sattuu jotain pahaa; raiskataanko hänet koulussa, uhataanko tappaa, ampuuko joku hänet hengiltä koska ampujan tyttöystävä halusi erota, milloin joku tarjoaa huumeita/muita päihteitä, entäs koulukiusaaminen, kuinka pahaksi se voi mennä, hakataanko lapsi vain sen takia että ulkonäkö ei satu jotakuta miellyttämään.

jos vanhemmat nykyään vaivautuisivat panostamaan lastensa kasvatukseen niin näitäkin ongelmia olisi vähemmän. koulujen on vaikea tehdä yhteistyötä sellaisten vanhempien kanssa joille on yksi ja sama mitä sille omalle lapselle kuuluu, ei haluta vaivautua itse puuttumaan asioihin.
...ettette lapsista mitään tajua, pysykää vain lapsettomina.
Vaikka monesti juuri lapsettomilla on varmat käsitykset ns. lapsenkasvatuksesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
lapsettomat n26+m30! kirjoitti:
ja kuule, jos otat nokkiisi siitä että joku ei halua lapsia koska osaa ajatella asian järjen kannalta niin voivoi.
mielestäni lapsia ei tule edes suunnitella siinä vaiheessa jos lapsesta leivotaan parisuhdelaastaria/"tyhjiön" täyttäjää.
lapsen tulee saada syntyä rakastaville vanhemmille joilla on perusasiat kunnossa.
lapsi on kuitenkin uusi pieni ihminen, eikä mikään lelu jonka voi sysätä nurkkaan kun kiinnostus lakkaa. omasta lapsesta tulee pitää hyvää huolta ja kasvattaa tätä ja olla kiinnostunut lapsensa asioista ja terveydestä jatkuvasti ei vain jouluna ja juhannuksena.

en meinaa taas mitään "kukkahattutäti-hyysäämistä" vaan todellista vastuunkanto ja välittämistä.
nämä asiat kun tuntuvat joiltain vanhemmilta todella puuttuvan kun lapsesta on kyse..lasta tykätään vain esitellä esineenä. ja muistetaan mainita jos lapsi on jollain tavalla jossain asiassa menestynyt, jotta saadaan naapurin äiti kateelliseksi.
Heh, jännästi tuli kirjoituksestasi sellainen fiilis että sinusta tulisi halutessasi hyvä äiti. Ainakin ymmärrät mitä vastuu lapsesta tarkoittaa.

Ei kaikkien tarvitse haluta lasta. Minulla on muutama lapseton ystävä juurikin samankaltaisista syistä eikä minulla ole koskaan ollut vaikeuksia ymmärtää heidän päätöstään vaikkakaan asia ei minulle edes kuulu.

Ole rauhassa lapseton, Se on jokaisen oma valinta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos leikitään JOS-leikkiä.. Jos en olisi pitänyt lastani/tullut edes raskaaksi 22vuotiaana,tuskin olisin hankkinut lapsia vieläkään ja olen nyt 35 vuotias. Pidän lapsista,rakastan omaani enkä kadu mutta lisää en halua. En koskaan,päinvastoin ihmettelen miksi joku tieten tahtoen haluaa tehdä tähän maailmaan lapsia.
Lapseni on tärkein minulle elämässäni mutta kyllä minä nautin jo siitä että lapseni on kasvanut isoksi.
Ilmianna
Jaa
tarviiko elämällä olla niitä "tavoitteita". Elämä on lahja, mistä varmasti saa eniten irti ne, jotka ymmärtää nauttia hetkestä tässä ja nyt. Ei lapseton elämä ole yhtään vähemmän syvällistä tai sitä paljon puhuttua pintaliitoa. Samanlaista arkea se on.. ilojen ja surujen aiheet ehkä erilaisia. Ja muista tosiaan, ettei niitä lapsia tehdä, vaan saadaan. Aika surullista, että tätäkin ajatusta vasten lapsettomien elämää pidetään jotenkin merkityksettömämpänä.
Ilmianna
Jaa
Niin aika samanlaista lapsettomien ja perheellisten elämä on. Yhtä lailla lapsettomien pitää pestä pyykkiä,kokata ja siivota, maksaa laskut ja lainat ym.

Minä en halua lapsia, elämäni on onnellista juuri näin. Lapsista saa olla koko loppuelämänsä huolissaan, ovatpa he 18v tai 50v. Oma äitini murehtii meitä paljonkin, murehtii miten me nyt pärjäämme ja onko kaikki hyvin. Kyllähän me pärjäämme, mutta ei se äidin huolehtiminen siihen lopu.
Ilmianna
Jaa
"Eivät nämä ihmiset tyhmiä ole, referenssejen perusteella ihan asiallisia."

Miten tämä liittyi lastenhankintaan? Nekö ovat fiksuja ja asiallisisa joilla on lapsia ja lapsettomat eivät ole?

Syitähän voi olla monia, ehkä he eivät saa lapsia. Ehkä he eivät tiedä mitä haluavat elämältään tai tietävät mitä haluavat, eivätkä halua lapsia. Toiset eivät kaipaa lapsia ja elävät ihan onnellisina ilman. Ja onko kaikki nekään joilla on lapsia kovin tyytyyväisiä elämäänsä? Meillä on 7 henkilöä työpaikallani ja neljällä ei ole lapsia. Ja ovat sen ikäisiä, että eivät enää varmaan saisi. En ole koskaan kysellyt syitä, eikä juuri kiinnostakaan muiden lapsiasiat. Minulle on sama onko jollain lapsia vai ei. Jotkut inhoavat lapsia. Ja on varmaan paljon erilaisia syitä miksi jotkut ei halua lapsia.

Toisaalta myös moni karvan yli kolmekymppinen voi ajatella, että tässä vielä ehtii hyvin lapset hommaamaan. Oletko varma, että kaverisi eivät aio hankkia lapsia myöhemmin?

Meillä lapsi hommattiin pitkälti yli 30 v. Lasta yritettiin pari vuotta. Me olimme tyytyväisiä kaksisteen olemiseen alkuun. Matkusteltiin ym. Elämäämme ei kuitenkaan voinut kutsua pintaliidoksi, emmekä ole urakeskeisiä. Aika samanlaista se oli silloin kuin nytkin. Ei vaan tullut tunnetta, että lapsi pitäisi olla. Ihmiset ovat erilaisia. Ja kai sitä pelkäsi, että onko hyvä isä/äiti. Onko kumppani se, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni jne. Itse olen kaikissa asioissa hyvin harkitsevaa tyyppiä. Minulla ei ikinä ollut vauvakuumettakaan.

Enkä olisi osannut etukäteen kuvitella kuinka ihanaa se on. Ehkä moni muukaan ei osaa, eikä siksi osaa sitä kaivata. Lapset myös kyllä hankaloittavat/mutkistavat tietyllä tavalla asioita, sekin pisti miettimään. Meillä ei ole juuri mahdollista saada lapsenvahtia, joten oma aika, harrastukset ym. on kortilla. Kaksi krt ollaan 1 1/2 vuoden aikana oltu miehen kanssa kaksin jossakin.

Ehkä ennen oli niin, että lapset hommattiin kun niin on tapana tehdä, mentiin naimisiin kun oli niin tapana tehdä. Nyt on enemmän vaihtoehtoja?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Mä olisin kyllä antanut syyksi juuri tuon, että ovat tyhmiä, mutta kun se ei johdu siitäkään niin en keksi kyllä syitä!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alas katsova kirjoitti:
Mä olisin kyllä antanut syyksi juuri tuon, että ovat tyhmiä, mutta kun se ei johdu siitäkään niin en keksi kyllä syitä!
Joskus voi olla ihan viisastakin jättää lapset hankkimatta. Useampikin voisi tehdä niin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mitä konkreettisia selkeitä päämääriä pitäisi olla?

Kiinnostaako sinua yhtä suunnattomasti se miksi ihmiset hankkivat lapsia? Vai onko syyt ihan yksi hailee, kunhan hommaavat niitä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Niin sanoin, että päämääriä tai tavoitteita VOI olla.

Piäisikö elää ilman mitään päämääriä tai kiinnekohtia ?

Pitäsikö olla täysin kunnianhimoton ?

Kyllä minulla on ainakin tarve tehdä talo, sekä masinoida monta muutakin asiaa kuntoon. Tehdä omalla firmalla leipä jne. Olkoonkin vaikka se farmariauto tallissa.

Kukin käyttää aikansa kuten parhaaksi näkee, minä teen omaan lukuuni.

En lähde kenenkään alaiseksi .erseen nuolijaksi. Muutenhan menisi kaikki vapaa-aikakin. Itseasiassa oma firma on ihan ok vaihtoehto epävarmuuden, silpputyön, narsististen pikkupomojen, väärien asioiden tekemisen, vaihtoehtona.

Itseasiassa voin sanoa, että muutama lapsi tuossa tulee kyllä hoidettua, ei tunnu missään. Jos oma vapaa-aika olisi niin tärkeätä kuin täällä annetaan ymmärtää, en olisi nykyisessä tilanteessa, olisin uikuttaja.

Niin ja tärkein ASENNAN UUSIA IHMISIÄ TOISEN SISÄÄN, vaikka se vähän krouvilta kuulostaakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Siskollani on lapsia kaksi ja hän on ne ihan selvästi halunnut naimisiinmenonsa jälkeen. Veljeni on kohta 30 v. Hänellä ja hänen vaimollaan ei ole lapsia, vaikka he sitä kovasti haluaisivatkin. Vaimolla on endometrioosi ja veljeni ei voi koskaan saada omia biologisia jälkeläisiä.

Itse tulen 99% varmuudella jäämään lapsettomaksi. Ehdin saada sterilisaation ennen kuin täytän 28 v. Vaikka en ole yli 30 v, eikä mulla ole lapsia, niin täytän kriteerit sairauksillani. Saan sterilisaation kohdalla "sairaus, joka vakavasti rajoittaa kykyä hoitaa lasta". Olen erittäin tietoinen huonosta terveydentilastani ja mun mielestä olisi vain ihan käsittämättömän itsekästä ja tyhmää edes miettiä raskautta mun sairauksilla ja lääkityksillä. Tiedän, että joskus myöhemmin mua voi harmittaa, että en voi lapsia saada, mutta otan sen riskin. Isompi riski mun kohdalla olisi alkaa yrittämään sitä lasta. Tällä hetkellä en todellakaan edes haluaisi lasta. En yleisesti ottaen pidä lapsista kovinkaan paljoa, vaikka tutuille lapsille on erittäin mielelläni täti. :)

Tunnen monia, jotka ovat syystä taikka toisesta jääneet kokonaan lapsettomiksi ja he ovat sitä mieltä, että elämänsä voi elää ihan onnellisena ja hyvänä ilman lapsiakin. :) Tunnen myös monia, jotka ovat hyvin nuoresta alkaen olleet sitä mieltä, että eivät halua lapsia. Mulla tosiaan sen lisäksi syynä sairaudet.

Mun elämä ei todellakaan ole tyhjää. Olen sinkku ja asun lemmikkieni kanssa ja olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen tilanteeseen. :) Olen onnellinen, koen olevani rakastettu, enkä koskaan tunne oloani yksinäiseksi. :) Mulla on mun lemmikit ja jos seuraa kaipaan, niin sitähän löytyy. Jos tarvitsen jotakuta auttamaan sellaisissa asioissa, joihin en itse pysty (esim jotain teknisiä hommia), niin mulla on isä, 2 veljeä ja mun ex, joka on mun erittäin hyvä ystävä. Eli en jää yksin, jos en jotain "miesten hommaa" osaa tai pysty tehdä. :)

Ihmiset vaan ovat erilaisia. Kun omaa tilannettani ja terveyttäni mietin, niin olen oikeasti iloinen kun edes itseni kykenen hoitamaan...
Ilmianna
Jaa
"Onko kysymys siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä he elämältään haluavat ?"

Kysymys on siitä, että TIETÄÄ mitä elämältään EI halua, eli lapsia.

Mitä on pintaliito? Onko se sinun mielestäsi kaikkea muuta kuin se lapsiperhe-elämä?
Eikö ihminen voi keskittyä vain siihen elämään itsessään, tarvitseeko olla jotain ihmeellisiä päämääriä ja aina jotain uutta odotettavaa? Minä olen tyytyväinen ja onnellinen tässä ja nyt, haluan olla rauhassa kaksin mieheni kanssa ja elää tavallista elämää. Minä en tarvitse koko ajan mitään mieltämullistavia uusia kokemuksia tehdäkseni elämästäni kiinnostavaa, se on sitä jo muutenkin joka päivä. Siihen ei tarvita hienoja työpaikkoja, omakotitaloja, lapsia, koiraa ja farmaria.

"Kysymys, mistä ammennatte ne voimat ?"
Mitkä voimat? Ai voimia jaksaa elämää yleensä? Elämä on helppoa, kun tekee siitä sellaisen kuin haluaa, tekee sen mihin itse kykenee, eikä vaadi itseltään koko ajan liikoja. Parisuhde on suurin voima, ystävät, omat jutut.

Haluatteko elää vanhuutenne ilman jälkeläisiä ?"

KYLLÄ.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Miksi mennä muuttamaan asioita, jos on jo onnellinen? Tämän onnellisemmaksi en edes halua, elämä on ihanaa kahdestaan miehen kanssa, enkä halua ottaa riskiä, että lasten jälkeen onnellisuus vähenisi. Ja se kyllä vähenisi, koska lapsia kumpikaan ei halua.

Voimia kyllä riittää, kun ei tarvitse herätä 6.00 lasten takia. Ei tarvitse kuunnella itkevää ja kiukuttelevaa lasta, jolla ei ole mitään tekemistä. Ei tarvitse kuskata lapsia päiväkoteihin, kouluihin, harrastuksiin.

Juuri näin on hyvä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Selkeä vastaus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
minä vaan,,,,,,,,, kirjoitti:
Selkeä vastaus.
Moni näyttään ykyään haluavan elää vanhuutensa ilman jälkeläisiä, vaikka heillä niitä olisikin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Nykyään lapsuus ja nuoruus jatkuu lähemmäs kolmeakymppiä, ei olla valmiita ottamaan mistään vielä vastuuta. Nuoret pitävät välivuosia ja vetelehtivät sen sijaan että lukisivat heti ammatin itselleen. Eikä kannata pykätä lapsia jos ei pysty vastaamaan niiden toimeentulosta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Ihmeellistä kyllä, näin on.

Vaikka jostain syystä murrosikä aikaistuu, niin tämä oma-aloitteesuus ja kasvaminen hidastuu. Aika merkillistä.

Eli kyllä siellä jossain mukavuusvyöhykkeellä pyöritään.

Tietysti peräkammarin poikia ja vanhoja piikoja on ollut aina, mutta nyt korostuu tämä mukavuuden halu, tavoitellaan maksimaalisen helppoa ja mukavaa elämää.

Sohvakauppoja on tullut kuin sieniä sateella ja internet on mahdollistanut helpon elämän, myös virtuaalipuolella.

Lapset leikkivät ennen ulkona pihalla, nyt pelataan pelikonsoleilla.

Ajat vaan on muuttuneet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nykyisenä massakoulutuksen aikana opiskelupaikkaa on vaikea saada, ja suuri osa koulutusohjelmista on työelämän kannalta täysin hyödyttömiä. Itsekin olen kolmeakymppiä lähentelevä mies vailla oikeaa ammattia ja säännöllistä työtä. Mutta en minä mitään perhettä muutenkaan haluaisi.

Toisaalta moni kyllä pykää niitä lapsia, vaikkei pystykään heitä itse elättämään. Yhteiskunnan tukia tällaiselle tehtailulle pitäisi karsia. Mitä itseeni tulee, niin kyllä: olen hyvin mukavuudenhaluinen. Minulla on vain tämä yksi elämä käytettävissä, ja aion käyttää sen johonkin ihan muuhun kuin veronmaksajien tuottamiseen Valtiolle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sivusta seuraaaja... kirjoitti:
Ihmeellistä kyllä, näin on.

Vaikka jostain syystä murrosikä aikaistuu, niin tämä oma-aloitteesuus ja kasvaminen hidastuu. Aika merkillistä.

Eli kyllä siellä jossain mukavuusvyöhykkeellä pyöritään.

Tietysti peräkammarin poikia ja vanhoja piikoja on ollut aina, mutta nyt korostuu tämä mukavuuden halu, tavoitellaan maksimaalisen helppoa ja mukavaa elämää.

Sohvakauppoja on tullut kuin sieniä sateella ja internet on mahdollistanut helpon elämän, myös virtuaalipuolella.

Lapset leikkivät ennen ulkona pihalla, nyt pelataan pelikonsoleilla.

Ajat vaan on muuttuneet.
eiköhän kyse ole ihan siitä että ihmisillä on varaa valita minkälaista elämää haluavat elää.
"ennen vanhaan" naisilla ei ollut äänioikeutta, eikä kouluttautumismahdollisuuksia.
naiset olivat vain ns."kodin hengettäriä" joilla ei ollut elämää kodin ulkopuolella. oli vain kodinhoito, ruoanlaitto ja lasten pykääminen maailmaan.

nyt kun vihdoin on muitakin mahdollisuuksia, niin miksi tilaisuuteen elää lapsettomana ja omalla tavallaan ei saisi tarttua?onko se "epänaisellista", kenties "kakaramaista".

tiesitkös että kyllä ne lapsettomatkin käyvät töissä ja "kantavat vastuunsa" omasta elämisestään ja maksavat veroja tekemästään työstä jotta kotona istuksivat "äiti-ihmiset" voivat nostaa tukiaisensa..
lapsettomat myös pesevät pyykkinsä, siivoavat kotinsa, hoitavat lemmikkieläimensä, auttavat ystäviään mahdollisesti lastenhoidossa, tekevät ruokaa, hoitavat parisuhdettaan, maksavat laskunsa...
sinua vain taitaa potuttaa se tosiasia että sinäkin olisit voinut valita toisin.

taidat vain olla kateellinen lapsettomille. heidän kun ei tarvitse vapaa-ajallaan herätä aamulla klo 6 lapsen takia, ja viihdyttää ja hoivata lasta. he voivat keskittyä ihan itseensä ja nauttia hiljaisuudesta ja kumppanistaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
olet kateellinen kirjoitti:
eiköhän kyse ole ihan siitä että ihmisillä on varaa valita minkälaista elämää haluavat elää.
"ennen vanhaan" naisilla ei ollut äänioikeutta, eikä kouluttautumismahdollisuuksia.
naiset olivat vain ns."kodin hengettäriä" joilla ei ollut elämää kodin ulkopuolella. oli vain kodinhoito, ruoanlaitto ja lasten pykääminen maailmaan.

nyt kun vihdoin on muitakin mahdollisuuksia, niin miksi tilaisuuteen elää lapsettomana ja omalla tavallaan ei saisi tarttua?onko se "epänaisellista", kenties "kakaramaista".

tiesitkös että kyllä ne lapsettomatkin käyvät töissä ja "kantavat vastuunsa" omasta elämisestään ja maksavat veroja tekemästään työstä jotta kotona istuksivat "äiti-ihmiset" voivat nostaa tukiaisensa..
lapsettomat myös pesevät pyykkinsä, siivoavat kotinsa, hoitavat lemmikkieläimensä, auttavat ystäviään mahdollisesti lastenhoidossa, tekevät ruokaa, hoitavat parisuhdettaan, maksavat laskunsa...
sinua vain taitaa potuttaa se tosiasia että sinäkin olisit voinut valita toisin.

taidat vain olla kateellinen lapsettomille. heidän kun ei tarvitse vapaa-ajallaan herätä aamulla klo 6 lapsen takia, ja viihdyttää ja hoivata lasta. he voivat keskittyä ihan itseensä ja nauttia hiljaisuudesta ja kumppanistaan.
Olenko kateellinen, ihan rehellisesti voin sanoa, että en.

Kyllä minä tiedän nuo arjen rutiinit luettelemattakin, ne ovat aivan normaalia arjen pyöritystä. Eikö nämä arjen rutiinit kuulu käytännössä jokaiseen suhteeseen, jota eletään saman katon alla ? Joka noista tekee numeron, niin voi voi...

Olisin voinut valita toisin ? Haloo ??? Olenhan toki elänyt sinkkuna opiskeluaikanani ja sen jälkeen 10 vuotta parisuhteessa ilman lapsia. Sitten lasten kanssa.

Mitä minun olisi pitänyt valita toisin ? Jatkaa samaa oravanpyörää ilman tietoa jälkeläisistä ?

________
Korjaus, yleisesti lapsettomat eivät juurikaan auta lastenhoidossa. Harvinaista on. Toki pärjätään ilmankin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
olet kateellinen kirjoitti:
eiköhän kyse ole ihan siitä että ihmisillä on varaa valita minkälaista elämää haluavat elää.
"ennen vanhaan" naisilla ei ollut äänioikeutta, eikä kouluttautumismahdollisuuksia.
naiset olivat vain ns."kodin hengettäriä" joilla ei ollut elämää kodin ulkopuolella. oli vain kodinhoito, ruoanlaitto ja lasten pykääminen maailmaan.

nyt kun vihdoin on muitakin mahdollisuuksia, niin miksi tilaisuuteen elää lapsettomana ja omalla tavallaan ei saisi tarttua?onko se "epänaisellista", kenties "kakaramaista".

tiesitkös että kyllä ne lapsettomatkin käyvät töissä ja "kantavat vastuunsa" omasta elämisestään ja maksavat veroja tekemästään työstä jotta kotona istuksivat "äiti-ihmiset" voivat nostaa tukiaisensa..
lapsettomat myös pesevät pyykkinsä, siivoavat kotinsa, hoitavat lemmikkieläimensä, auttavat ystäviään mahdollisesti lastenhoidossa, tekevät ruokaa, hoitavat parisuhdettaan, maksavat laskunsa...
sinua vain taitaa potuttaa se tosiasia että sinäkin olisit voinut valita toisin.

taidat vain olla kateellinen lapsettomille. heidän kun ei tarvitse vapaa-ajallaan herätä aamulla klo 6 lapsen takia, ja viihdyttää ja hoivata lasta. he voivat keskittyä ihan itseensä ja nauttia hiljaisuudesta ja kumppanistaan.
Kyllä täässä piilee juuri se helppous, kun molemmat tienaavat senverran että elättävät itsensä, on elämä helpointa.

Mitä nyt arjen ruutinit ja "pari" suhteen hoito vievät laatuaikaa pois.

Silloin kun aletaan elättämään muita, tarkoitan perhettä, joudutaan usein ponnistelemaan. Kulupuoli kun perheellisillä asettuu helposti korkeammalle, arjen kiinteät kustannukset ovat suuremmat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen niitä naisia joka ei ole koskaan edes halunnut lapsia. Ne sitovat liikaa, jos on lapsia niin omat menot on sen jälkeen menty. Koen lapset vain haittana, en muuna. Onneksi miesystäväni on samaa mieltä. Olen muutenkin sitä mieltä että jos mies kuulee tulevansa isäksi niin silloin alkavat syrjähypyt. Neljälle ystävättärelleni on käynyt näin. Lapset kun syntyivät niin miehet lähtivät vieraisiin. Selitys oli se että ainainen lasten kitinä otti aivoon sekä että vaimo oli haluton seksiin. Jostainhan sitä oli saatava. Kolmella on nyt avioero menossa. Taas tulee yh-äitejä jotka sittten etsivät elättäjiä vapaista miehistä. Mielipiteeni on kautta aikain ollut se että lapset pilaavat hyvän avioliiton tai muun suhteen. Eivät miehet todellisuudessa lapsia halua, ne tehdään vaan vaimon mieliksi kun nämä ovat niitä kitisemässä "kun muillakin on". Onko tämä hyvä perusta hyvälle parisuhteelle jos mies on sitä mieltä ettei hän halua lapsia. Ystävättäreni saivat ihan ansionsa mukaan. Kyselin heiltä miksi he tekivät lapsia. Vastaus oli juuri tuo kun toisillakin on. Ovat alle 25 joten heitä voi pitää melko lapsellisina kuten tuon ikäiset yleensä ovat. Kahden naisen mies oli vaatinut aborttia mutta naiset eivät olleet suostuneet. Nyt heillä on avioerot menossa kummallakin. Kysyn vaan että kannattiko tehdä lapset kun mies vastusti. Nyt olen kuunnellut molempien itkua ja valitusta vahingoniloisena että siitäs saitte kun väkisin piti pykätä. Olen monta kertaa laittanut kiittimet ristiin että olen älynnyt olla raskautumatta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
"Olen muutenkin sitä mieltä että jos mies kuulee tulevansa isäksi niin silloin alkavat syrjähypyt. Neljälle ystävättärelleni on käynyt näin. Lapset kun syntyivät niin miehet lähtivät vieraisiin. Selitys oli se että ainainen lasten kitinä otti aivoon sekä että vaimo oli haluton seksiin. Jostainhan sitä oli saatava. Kolmella on nyt avioero menossa. Taas tulee yh-äitejä jotka sittten etsivät elättäjiä vapaista miehistä. Mielipiteeni on kautta aikain ollut se että lapset pilaavat hyvän avioliiton tai muun suhteen. Eivät miehet todellisuudessa lapsia halua, ne tehdään vaan vaimon mieliksi kun nämä ovat niitä kitisemässä "kun muillakin on"."

Hahaaa! Olen 31v. kolmen lapsen isä ja olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Vaimo alkoi vinkumaan lapsia varmaan kahdeksan vuotta sitten ja juuri niinkuin sanoit, koska muillakin kavereilla oli. Hän oli tuolloin 23v. (ja matalasti koulutettu kuten nuoret äidit yleensä). Itse en ole koskaan lapsista välittänyt, mutta kilttinä miehenä lopulta lupauduin kun ajattelin, että ei kai sitä koskaan tarpeeksi valmis ole. No poika tuli ja siitä alkoi erilainen uusi elämä. Arki sujui ihan hyvin ja vaimo alkoi puhumaan toisesta lapsesta melko pian. No pulla oli varsin pian uudestaan uunissa ja ikäeroa lapsille tuli hieman reilu vuosi. Jossain vaiheessa jäin kotiin hoitamaan lapsia, että vaimo pääsisi opiskelemaan uutta ammattia. Lapset olivat tähän aikaan jotain 2 ja 1 -vuotiaita. Siinä vaiheessa homma alkoi meemään metsään. Tuon ikäisenä molemmat vaipoissa, syötettävinä, puettavina, passattavina ja silti ehtivät saada helvetisti tuhoa aikaan. Ulkoilu ja kaikki asiointi kanssa vi*un stressaavaa kun kaksi päätöntä säntää eri suuntiin ymmärtämättä kieltoja tai mitään muutakaan. Meikäläinen paloi muutenkin lapsia vieroksuvana loppuun, turhauduin ja katkeroiduin. Oli siinä sitten muutakin epäonnea, joka väsytti arkea huomattavasti lisää. Meinasi tulla suhteelle loppu. Vaimo haki "tukea" työtoveristaan kun kärvistelin kakaroiden kanssa kotona. En tänä päivänäkään tiedä, että kuinka pitkälle tämä "työtoveruus" johti, mutta minkä sille enää voi. No asiat saatiin kuitenkin järjestykseen, rakennettiin talo ja hankittiin kolmas lapsi. Tähän kolmanteen olen suhtautunut jostain syystä aivan eri lailla ja se on luojan lykky se. On niin paljon helpompaa kun on vain yksi syötettävä, poukkoileva vaippahousu kerrallaan. Mutta huutoa, riehumista ja kiukuttelua riittää silti ja se vie rouvalta seksihalut. Itse olen melko "viriili" ja kyllä on välillä tuskaa kun seksi pyörii 24/7päässä eikä mitään voi. Lasten hoidossa autan kyllä sen minkä töiltäni pystyn. Vaimo valvoo usein illalla myöhään lasten nukkumaanmenon jälkeen, koska se on sitä hänen omaa aikaansa. Sitten on seuraavana päivänä taas väsynyt ja arki on tuskaa. Vieraissa en ole käynyt (enkä käy, vaikka kaikenlaisia ajatuksia päässä pyörii), mutta en yhtään ihmettele, että näin useissa tapauksissa käy, kun kotona on se väsynyt, rutinoitunut, leipääntynyt ja valittava vaimo. Ymmärrän kyllä täysin, että on väsynyt ja leipääntynyt, sellainen minäkin olin. Vanhemmuus voi olla todella raskasta ja kallista, mutta siitä voi myös oppia ja kehittää omaa ajattelutapaa. Itse olen kasvanut ihmisenä parempaan suuntaan ja osaan käsitellä asioita eri tavalla. Paljon tuskaa ja väsymystä, mutta jotain hyvääkin. Sterilointi tuli kyllä otettua. Jos tästä joskus vielä omakin elämä koittaisi...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ihme miehiä koska minulla ja naisellani oli paljon seksiä raskasuaikana ja kun lapsi syntyi niin ymmärtäväinen naiseni hoiteli muuten seksin ja kun jälitarkastu oli ohi niin taas oli seksiä riittävästi mutta annoin naiselle aikaa harrastuksiin kun lapsi oli pieni että silleen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Onko tämä hyvä perusta hyvälle parisuhteelle jos mies on sitä mieltä ettei hän halua lapsia"

Ei ole, mutta ei ole myöskään se, että nainen joutuu luopumaan toiveistaan miehen takia. Mies sitten ettii vapaaehtoisesti lapsettoman naisen, jos ei halua lapsia.

Niin ja noi miehet, jotka pettävät sen takia etteivät saa seksiä pettävät kyllä myös ilman lapsia jos tulee vaimolle haluton kausi esim. sairauden takia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En mä ainakaan ole kade. Mulle on lapset tuoneet elämään uuden ulottuvuuden, josta hedonistit eivät mitään tiedä, joten eivät voi sitä myöskään kaivata. Niin, hedonistit: elämä pyörii oman nautinnon ympärillä kuin antiikin Roomassa :D. Parisuhteen arvosta sinällään voi olla monta mieltä, mutta ei kannata tuudittautua sen kestävyyteen edes lapsettomana. Miehet nääs tuppaavat kyllästymään siihen samaan torttuun joka tapauksessa, oli lapsia saatikka ei.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Pelkästä velvollisuudestako sinä 09 itse olet lapsia hommannut? Vaiko kuitenkin itseäsi varten, omaksi iloksesi ja "nautinnoksesi"?

Minä hoidan velvollisuuteni, hankin ulottuvuudet elämään jostain muusta asiasta kuin lapsista ja lopun aikaa pyöriskelen hedonistisesti omassa nautinnossani mieheni kanssa oikein tyytyväisenä. Olet oikeassa, sitä ei kaipaa mitä ei koskaan ole halunnutkaan, eikä asian puuttuminen hetkauta elämää suuntaan tai toiseen. Parisuhde voi kariutua, mutta niin voi elämässä tapahtua muitakin epämiellyttäviä asioita, siksipä onkin nautittava siitä elämästä parhaaksi katsomallaan tavalla eikä murehtia mahdollisia tulevia vastoinkäymisiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eiköhän ne miehet nimenomaan kyllästy juuri semmoiseen elämään joka eletään joka päivä samalla tavalla ja aikatauluttaen..
siksi ne miehet pettävät sitä perheenäitiään kun tämä on lasten tulon jälkeen muuttunut vain äidiksi ja unohtanut miten olla myös parisuhteen toinen osapuoli.
seksi ja sen harrastaminen naisilta unohtuu kokonaan lapsen tulon jälkeen ja ulkonäköäkään ei enää hoideta.
siinä mies sitten oikein "nauttii" ikuisessa selibaatissa harakanpesän näköisen vaimonsa kanssa jolle lapset ovat kaikki kaikessa ja mies vain se rahapussi jolla kustannetaan se eläminen..muuta virkaa miehellä ei tuossa tilanteessa enää ole.

ihmekös sitten tulee avioero kun mies löytää lapsettoman sielunkumppaninsa, jonka kanssa jälleen elää ja rakastaa..samalla kun ex vaimo jää ihmettelemään että "mites se nyt tollai?"...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"Niin, hedonistit: elämä pyörii oman nautinnon ympärillä kuin antiikin Roomassa :D."

No niin, nyt saatiin se hyvä ihminen palstalle, joka on pyyteettömästi ja uhrautuen lisääntynyt ja haluaa siitä hyvästä sulan hattuunsa ;DDDDD.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Aika monet itse täällä kehuu, miten haluaa keskittyä itseensä ja nautintoihin, eikä siksi halua lapsia. Siitähän tuo tuntui olevan tiivistys.
Kukaan ei ole väittänyt, että lapsia tehtäisiin velvollisuudesta. Jos lapset tekee saadakseen elämäänsä tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, niin se juuri on tervettä, sitten tulee terveitä lapsiakin mitä todennäiköisimmin.
Minusta on säälittävää, jos kolmekymppiset alleviivaavat että eivät mitään rääkyviä vaippaperseitä kestä kun voi nautiskella ihan itsekseen täysillä... Uskon että aika moni niistä romahtaa toisiin ajatuksiin ennen pitkää, ja silloin ovat kyllä mielestäni saaneet ansionsa mukaan, kun niin piti uhota omalla nautinnolla ja elämän ihanuudella.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oma lapseni oli vahinko, ja pakko myöntä etten aiemmin ollut kovinkaan kiinnostunut lapsista. Mutta kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että tämä "vahinko" pääsi käymään! Lapseni on ehdottomasti parasta mitä minulle on tähänastisessa elämässä tapahtunut, tuonut elämään todellakin aivan uuden ulottuvuuden.

Mutta vaikka en koskaan suunnitellut tulevani äidiksi, huomaan nykyään itsekin ihmetteleväni kuinka jotkut ystävistäni eivät halua hankkia lapsia :D Eniten kuitenkin ihmettelen näitä 30 ystäväpariskuntia jotka kommentoivat asiaan: "Kyllä sitten joskus..." !!!!???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
ehkä he kommentoivat tuolla tavalla (Kyllä sitten joskus...") ettei tarvitsisi kuunnella kaltaistesi "perheellistyneiden" ihmettelyä sen enempää..mitäköhän siihen sanoisit sitten jos joku ystäväsi heittäisikin että "EI KIITOS IKINÄ" jos kysyt perheellistymisen ajankohdasta..
itseä ainakin jaksaa ottaa päähän nämä tyypit jotka automaattisesti olettavat että tottakai jokainen nyt haluaa lapsia..varsinkin naiset nyt aina haluavat lapsia..muka.

ei, en halua lapsia, lapset eivät kiinnosta minua tipan tippaa. en koe että lapsi elämääni rikastuttaisi, ennemminkin lapsi olisi tiellä ja esteenä ja jatkuva huolenaihe.
miksi siis tietoisesti pitäisi vaikeuttaa elämäänsä?

en ole itse asiassa kuullut ikinä että äidit puhuisivat kovin positiiviseen sävyyn äitiydestä ja perhe-elämästä, ennemminkin valittavat milloin rahanpuutteesta, yhteisen ajan puutteesta miehen kanssa, unenpuutteesta, elämän puutteesta kun jokainen päivä tuntuu samalta, lapsen tottelemattomuudesta jne.. listaa voisi jatkaa loputtomiin.
ja sitten kun joku lapseton kehtaa mainita "pyhälle äiti-ihmiselle" ettei aio lisääntyä ja tämä on vielä oma valinta, niin se halveksunnan määrä on suunnaton.."äiti-ihminen" tivaa syitä vain lisääntymättömyydelle koska ei voi uskoa että joku ei halua samankaltaista elämää mikä hänellä on ja koska ihmiset jotka eivät lisäänny ovat hänen mielestään epänormaaleja koska he viitsivät ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä, sen sijaan kun "äiti-ihminen" sattui "unohtamaan" ehkäisyn yhden baari-illan päätteeksi jotta voisi toteuttaa itseään ja olla "samanlainen kuin kaikki muutkin naiset".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
fdhgdfxhnxrfthbrfsz kirjoitti:
ehkä he kommentoivat tuolla tavalla (Kyllä sitten joskus...") ettei tarvitsisi kuunnella kaltaistesi "perheellistyneiden" ihmettelyä sen enempää..mitäköhän siihen sanoisit sitten jos joku ystäväsi heittäisikin että "EI KIITOS IKINÄ" jos kysyt perheellistymisen ajankohdasta..
itseä ainakin jaksaa ottaa päähän nämä tyypit jotka automaattisesti olettavat että tottakai jokainen nyt haluaa lapsia..varsinkin naiset nyt aina haluavat lapsia..muka.

ei, en halua lapsia, lapset eivät kiinnosta minua tipan tippaa. en koe että lapsi elämääni rikastuttaisi, ennemminkin lapsi olisi tiellä ja esteenä ja jatkuva huolenaihe.
miksi siis tietoisesti pitäisi vaikeuttaa elämäänsä?

en ole itse asiassa kuullut ikinä että äidit puhuisivat kovin positiiviseen sävyyn äitiydestä ja perhe-elämästä, ennemminkin valittavat milloin rahanpuutteesta, yhteisen ajan puutteesta miehen kanssa, unenpuutteesta, elämän puutteesta kun jokainen päivä tuntuu samalta, lapsen tottelemattomuudesta jne.. listaa voisi jatkaa loputtomiin.
ja sitten kun joku lapseton kehtaa mainita "pyhälle äiti-ihmiselle" ettei aio lisääntyä ja tämä on vielä oma valinta, niin se halveksunnan määrä on suunnaton.."äiti-ihminen" tivaa syitä vain lisääntymättömyydelle koska ei voi uskoa että joku ei halua samankaltaista elämää mikä hänellä on ja koska ihmiset jotka eivät lisäänny ovat hänen mielestään epänormaaleja koska he viitsivät ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä, sen sijaan kun "äiti-ihminen" sattui "unohtamaan" ehkäisyn yhden baari-illan päätteeksi jotta voisi toteuttaa itseään ja olla "samanlainen kuin kaikki muutkin naiset".
Tämä on totta, mutta näinhän se on yleensäkin, että ihmiset ovat valittajia. Yleensä negatiivisista asioista puhutaan, mutta ei niinkään positiivisista. Ja näin voi saada käsityksen, että jonkun elämä on pelkkää kurjuutta. Meillä esim. työkaverit saattaa tokaista,että 0 lasta on hyvä lukumäärä, mutta uskon että he eivät kuitenkaan kadu lasten saamista. Itsekin huomasin valittavan lapseni vatsavaivoista ja yövalvomisista ja harvemmin sanovan kuinka ihana lapsi on. Mietin jälkeenpäin, että siitä taisi saada väärän käsityksen.

Lapsen kanssa kieltämättä ei ole aina niin helppoa, mutta kyllä ne hyvät asiat voittaa. Ja olen usein onnesta soikeana. Ei vaan tule hehkutettua, ehkä se tuntuu höhlältä. Voi kuinka ihanaa oli kun lapseni taas halasi ja painoin posken poskeani vasten ja rutisti jne. Ja kuinka ihana nauru/hymy lapsellani on jne. Tai kuinka lapsi teki jotain hauskaa.Toki niistäkin tulee puhuttua. Yritän kyllä välttää puhumasta liikaa lapsestani. Lapsettomana joskus vaivaantui, kun joku puhui vain lapsista. Muitakin puheenaiheitakin pitäisi olla!

Ennen lapsen saantia huomasin kyllä saman, että vanhemmat usein valittaa ja tuntui olevan hiukan kateellisia, kun saimme mennä miten lystää jne. Meillä jopa eräs sukulainen yllytti muksujansa sotkemaan kun olivat meillä kylässä?!
Mietin, että miksi vanhemmat kehoittavat meitäkin hommaamaan lapsia vaikka eivät itse tunnu olevan tyytyväisiä lapsiperhe-elämäänsä. Haluavatko kateuksissaan, että loppuu se meidän "ihana lapseton elo"?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Onhan noita syitä kirjoitti:
Tämä on totta, mutta näinhän se on yleensäkin, että ihmiset ovat valittajia. Yleensä negatiivisista asioista puhutaan, mutta ei niinkään positiivisista. Ja näin voi saada käsityksen, että jonkun elämä on pelkkää kurjuutta. Meillä esim. työkaverit saattaa tokaista,että 0 lasta on hyvä lukumäärä, mutta uskon että he eivät kuitenkaan kadu lasten saamista. Itsekin huomasin valittavan lapseni vatsavaivoista ja yövalvomisista ja harvemmin sanovan kuinka ihana lapsi on. Mietin jälkeenpäin, että siitä taisi saada väärän käsityksen.

Lapsen kanssa kieltämättä ei ole aina niin helppoa, mutta kyllä ne hyvät asiat voittaa. Ja olen usein onnesta soikeana. Ei vaan tule hehkutettua, ehkä se tuntuu höhlältä. Voi kuinka ihanaa oli kun lapseni taas halasi ja painoin posken poskeani vasten ja rutisti jne. Ja kuinka ihana nauru/hymy lapsellani on jne. Tai kuinka lapsi teki jotain hauskaa.Toki niistäkin tulee puhuttua. Yritän kyllä välttää puhumasta liikaa lapsestani. Lapsettomana joskus vaivaantui, kun joku puhui vain lapsista. Muitakin puheenaiheitakin pitäisi olla!

Ennen lapsen saantia huomasin kyllä saman, että vanhemmat usein valittaa ja tuntui olevan hiukan kateellisia, kun saimme mennä miten lystää jne. Meillä jopa eräs sukulainen yllytti muksujansa sotkemaan kun olivat meillä kylässä?!
Mietin, että miksi vanhemmat kehoittavat meitäkin hommaamaan lapsia vaikka eivät itse tunnu olevan tyytyväisiä lapsiperhe-elämäänsä. Haluavatko kateuksissaan, että loppuu se meidän "ihana lapseton elo"?
Se on sama kuin missä tahansa parisuhteessa: oli onnellinen tai ei, harvoin niitä puolison hyviä puolia hehkutetaan. Kaikenlaista valitusta sen sijaan kuulee. Ja silti sen puolison kanssa ollaan tosi onnellisia!

Joten älkää nyt lapsettomat pelkkien valitusten takia luulo että lapsiperheen elämä on kurjaa ja ankeaa. Äidit ja isät vain eivät kehtaa hehkuttaa kuinka ihania heidän lapsensa oikeasti ovat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sanoinko kysyneeni keltään yhtään mitään? Olen huomannut että useimmiten lapsettomilta ei juuri tarvi aiheesta kysellä, he kyllä ottavat sen puheeksi ihan itse ja moni on kyllä sanonut suoraan kysymättäkin: EI KIITOS IKINÄ.

Toisilla on ihan järkevätkin syyt, kuten huoli maailman tulevaisuudesta, omat perinnölliset sairaudet, tai halutaan mielummin keskittyä tekemään vaikka uraa. Ja oma lukunsa tietysti ovat he joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollista saada lasta.

Mutta se että joku sanoo suurinpiirtein inhoavansa lapsia aina jotenkin särähtää korvaan, ja alan miettiä mikä mahtaa olla taustalla. Kentiees rankka lapsuus itsellä? Kaikkihan olemme kuitenkin joskus olleet lapsia, niin mielestäni outoa sanoa inhoavansa ylipäänsä lapsia (tämänkin olen tosiaan kuullut erään lapsettoman suhteessa elävän naisen suusta).

Sitten ovat vielä nämä 30 pariskunnat, jotka ihan tosissaan puhuvat "sitten joskus" hankkivansa lapsia, ja tuskin mikään hätävale on kun on ihan lukumäärä ja nimetkin mietittynä valmiiksi. Olisiko 40v sopiva ikä? Ehkä jos yhden meinaa hankkia, mutta kun puhetta oli tosiaan useammasta... En vain ymmärrä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
no ehkä jotkut vain "inhoavat" lapsia.
kyllä minunkin mielestäni niin pienillä kuin isoillakin lapsilla on todella inhottavia piirteitä.
pienet vauvat;
- kuolaavat
- haisevat
- huutavat
- itkevät
- tekevät tarpeensa vaippaan ja se jos mikä on kuvottavaa kun niitä tarpeita joutuu siivoamaan
- ovat tylsiä

pienet lapset;
- huutavat
- itkevät
- ovat tottelemattomia
- ovat ilkeitä
- haistattelevat
- sotkevat paikat
- kiukuttelevat

teinit:
- tekevät kaiken pahan mitä keksivät
-haistattelevat
- juopottelevat
- ovat tottelemattomia
- varastelevat

jne..

eli joo, ymmärrän kommentin jos joku sanoo inhoavansa lapsia. ei ihmisten välttämättä kuulu tykätä lapsista vaikka itsekin on ollut lapsi. itse siedän siskoni ja miesystävän siskon lapsia, muut jääkööt sitten omaan arvoonsa. ei mun tarvitse vieraiden ihmisten lapsista tykätä saatika sietää heitä. en vain välitä lapsista.
kun kuolaava ja housuihinsa paskova vauva herättää joissain ihastuksen tunteita, itsellä tulee vain kuvotus ja kanavan vaihto telkkarista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dgesagfaggrgfd kirjoitti:
no ehkä jotkut vain "inhoavat" lapsia.
kyllä minunkin mielestäni niin pienillä kuin isoillakin lapsilla on todella inhottavia piirteitä.
pienet vauvat;
- kuolaavat
- haisevat
- huutavat
- itkevät
- tekevät tarpeensa vaippaan ja se jos mikä on kuvottavaa kun niitä tarpeita joutuu siivoamaan
- ovat tylsiä

pienet lapset;
- huutavat
- itkevät
- ovat tottelemattomia
- ovat ilkeitä
- haistattelevat
- sotkevat paikat
- kiukuttelevat

teinit:
- tekevät kaiken pahan mitä keksivät
-haistattelevat
- juopottelevat
- ovat tottelemattomia
- varastelevat

jne..

eli joo, ymmärrän kommentin jos joku sanoo inhoavansa lapsia. ei ihmisten välttämättä kuulu tykätä lapsista vaikka itsekin on ollut lapsi. itse siedän siskoni ja miesystävän siskon lapsia, muut jääkööt sitten omaan arvoonsa. ei mun tarvitse vieraiden ihmisten lapsista tykätä saatika sietää heitä. en vain välitä lapsista.
kun kuolaava ja housuihinsa paskova vauva herättää joissain ihastuksen tunteita, itsellä tulee vain kuvotus ja kanavan vaihto telkkarista.
Oon joskus joutunut vaihtamaan vanhukselle vaipan ja pesemään takamuksen, kun on ollut kakka vaipassa. Oli todella lähellä, että en oksentanut. Minusta ei ole vanhusten hoitajaksi.... Ja aika herkässä on oksennusrefleksi muutoinkin. Mietin etukäteen, että miten ihmeessä saan vauvan vaipan vaihdettua. Mutta ihme kyllä se ei tuntunut oikeastaan miltään. Ehkä aavistuksen isomman vauvan/taaperon kakka herättää jonkin näköisen pienen pienen yhh reaktion joskus, mutta eipä juuri sekään. Ei edes haisevimmat kakat.

Joskus mietityttää, että mitäs kun lapsi kasvaa. Lapset 5 v eteenpäin alkaa jo ärsyttää. Teinit on pahimpia. Mutta ehkä toivon mukaan oma lapsi on eri asia! Ja esim. siskon teinipoika ei ärsytä juuri koskaan. Mutta ehkä on kavereiden kesken erilainen, en tiedä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joitakin ainakin ärsyttää esim. lasten mekkalointi tai vauvojen "rääkyminen". Lapset pitävät kovaa ääntä (huutoa, kirkumista, itkua ym.) ja häiritsevät. Näin yhtä taloyhtiössämme asuvaa pariskuntaa ainakin ärsyttää ja he ovat aina onnellisia, kun joku lapsiperhe muuttaa muualle.

Itseäni ärsyttää huonosti ja välinpitämättömästi käyttäytyvät lapset ja jo aika pienten lasten "voi v..tun homo" jutut. Kiroilu ym. Semmoiset "pikkukovikset".

Ja itseäkin ärsyttää joskus isompien lasten kova ääninen mekastus. Pienempien ei niinkään. Jotkut lapset on näsiviisaita, puhuvat liian suoraan (esim. arvostelevat aikuisten ulkonäköä) tai muuten hölmöjä. Joskus lapset kyllä naurattavat hauskoille jutuillaan. Ehkä lapset jotka ei osaa vielä puhua ovat kivoimpia kuitenkin...

Just päivökodissa seurasin yhtä lasta joka irvisteli kokoajan muille muksuille ja käyttäytyy muutenkin ärsyttävästi.

Lasten kiukuttelu ja itkupotkuraivarit voi myös ärsyttää. Mutta en kuitenkaan inhoa lapsia. Ja en kyllä pidä kaikista aikuisistakaan. Monet aikuiset ovat ärsyttäviä ja typeriä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
dgesagfaggrgfd kirjoitti:
no ehkä jotkut vain "inhoavat" lapsia.
kyllä minunkin mielestäni niin pienillä kuin isoillakin lapsilla on todella inhottavia piirteitä.
pienet vauvat;
- kuolaavat
- haisevat
- huutavat
- itkevät
- tekevät tarpeensa vaippaan ja se jos mikä on kuvottavaa kun niitä tarpeita joutuu siivoamaan
- ovat tylsiä

pienet lapset;
- huutavat
- itkevät
- ovat tottelemattomia
- ovat ilkeitä
- haistattelevat
- sotkevat paikat
- kiukuttelevat

teinit:
- tekevät kaiken pahan mitä keksivät
-haistattelevat
- juopottelevat
- ovat tottelemattomia
- varastelevat

jne..

eli joo, ymmärrän kommentin jos joku sanoo inhoavansa lapsia. ei ihmisten välttämättä kuulu tykätä lapsista vaikka itsekin on ollut lapsi. itse siedän siskoni ja miesystävän siskon lapsia, muut jääkööt sitten omaan arvoonsa. ei mun tarvitse vieraiden ihmisten lapsista tykätä saatika sietää heitä. en vain välitä lapsista.
kun kuolaava ja housuihinsa paskova vauva herättää joissain ihastuksen tunteita, itsellä tulee vain kuvotus ja kanavan vaihto telkkarista.
tuo lasten ja nuorten ongelma on siinä: vanhempien lika itsekkyys, pitää päästä raflaan. lapsille ja nuorille ei aikaa saati yhteistä harrastusta. molemmat duunaa pääasia missä muksut huitelee. aika muuttuu mutta eikö lapsia hankkkimattomat ajattele että itsekin ovat olleet räävääsuita mukuloita, ei se omppo kauas tipu
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mä ymmärrän toisaalta niitä, jotka ei halua lapsia. Itse en koe olevani ns. äitityyppiä ja olen huono organisoimaan jne. Ja pidän vapaudesta. Lapsen kanssa kaikki tuntuu olevan yhtä kaaosta välillä. Ja olet kiinni lapsessa tavalla tai toisella kellon ympäri.

Olen aika tyytyväinen elämääni ja mikään muu ei ole koskaan tehnyt minua niin
onnelliseksi kuin lapseni. Mutta silti yksi riittää. Joudun selittelemään joskus, että miksi en halua toista lasta. 0-1 lasta kun ilmeisesti on liian vähän. Kaksi pitää olla.

Ensimmäinen vuosi oli suht rankka lapsen kanssa. Olin jossain vaiheessa todella väsynyt. Olin ihan "seis". Joskus ei meinannut tulla vaipanvaihdostakaan mitään. Välillä ei ollut millään muulla väliä, kun sillä että saisin nukkua.
Nukuin joka välissä kun oli suinkin mahdollista. Puiston penkillekin nukahdin. Mies oli paljon töissä ja me hullut vielä tehtiin (tai mies teki) remonttia. Tosin ajattelimme, että se valmistuisi ennen lapsen syntymää, mutta lapsi syntyi etuajassa.

Toinen oli oman ajanpuute. Kun olisi saanut edes 2 h viikossa tehdä mitä tykkää ilman lasta. Pääsisi kampaajalle sillon tällöin tai ostamaan vaatteita, kuntoilemaan tms.. Ei oo ihme, että äidit kulkee hompsuisissa vaatteissa ja tukka sekaisin. Voihan sinne vaatekauppaan lapsen ottaa, mutta moni vaatekauppa on niin ahdas rattaiden kanssa ja sovituskin hankalaa. Ja ei voi kovin kauan olla kauppareissulla, jos ei ota sitten eväitä lapselle mukaan ja vaippaakin pitää vaihtaa jne. Kaikille se ei ole ongelma eikä mikään, mutta itse koen kaiken tuollaisen hankalana. Ja ainakin hankalampana kuin, että olisi yksinäni shoppailemassa.

Ei myöhään nukkumista tai rauhassa lehden lukua aamulla. Suihkuun pääseminenkin oli niin ja näin tai vessaan... Lapsi aina mukaan. Ei omaa rauhaa siis missään. Jos tulet kipeäksi, et pääse lepäilemään silloinkaan vaan hoidat lapsen kipeänä ja ehkä lapsikin on kipeä samaan aikaan. Miehen kanssa tuli riitaa aiempaa useammin.

Nyt on helpottanut aika paljon, kun lapsi ei herää enää öisin (jos ei nyt sitten ole korvatulehdusta tms.) vaan nukkua posottaa 9-10 h. Illalla jaksaa jopa itse valvoa hiukan myöhempään ja saa jonkilaista omaa aikaa. Töllöttää telkkua tms. Ei tarvitse kanniskella lasta kokoajan, kun lapsi osaa jo kävellä ja leikkii yms. Mutta joskus toivois vaikka puolen päivän tai jopa koko päivän vapaata.

Miehen kanssa ei ole juuri koskaan yhteistä aikaa, paitsi illalla. Meillä ei ole sukulaisia tms. jotka hoitaisi lastamme. Mitään bilettämistä en kaipaa ja ei ole mikään ongelma olla absolutisti tai lähes sellainen.

Lapsi kyllä rikastuttaakin elämää ja tavallaan ei kyllä ole tylsää kyllä koskaan.
Ja sitä oppii matkan varrella ja asiat helpottuu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ihan mielenkiinnosta kysyn:
- onko teidän mielesä lapsenvahdit liian kalliita, jos toivoisitte omaa aikaa ja sen järjestäminen sukulaisten avulla on hanktalaa?
- miksi arvostatte yhteistä aikaa puolison kanssa ja omaa jaksamista niin vähän että mieluummin laitatte rahat vaatteisiin/remonttiin/kampaajalle kuin lastenhoitajaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mjoo, mä en vaihtais vanhukselta vaippaa. En sitten millään. Se on ihan eri asia täysin kuin vauvan vaippa. Ja kuulkaas, kyllä se arki vaan tulee kahden lapsettomankin suhteeseen ;). Hyvin monet parit kyllästyvät toisiinsa, vaikka ei lapsia näy eikä kuulu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Niin voi olla. Mutta se arki tulee huomattavan paljon myöhemmin lapsettomilla ;)
Tylsää ei ole koskaan ollut, saa olla oma hölmö itsensä, eikä tarvitse näyttää jälkikasvulle esimerkkiä, kuinka nyt ollaan "hyvä" ihminen.

Välillä voi ottaa sisarusten lapsia kylään ja onnellisena vilkuttaa kun lähtevät. Jokaisella kerralla on niin onnellinen, ettei niitä omia lapsia ole. Mikä ihana rauha.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ja odotat että hoitolassa kun oon vahna sulta vaihetaa
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Onneksi olkoon trolli, katsoitte juuri peiliin. Mitä sinä itse olisit ilman lapsia? Pintaliituri, uraohjus ja omalla elämälläsi ei ole sisältöä.

Muista, lapset ovat vain lainassa ja ovat sinusta erillisiä yksilöitä. Ei sinusta ole sen yhtään parempaa ihmistä tullut, päinvastoin; pyhistelet kietoutumalla äitiyden glorifioituun viittaan.
Ilmianna
Jaa
Hmm... Minulla siis on lapsia, mtta monen kommentin jutut jäi vaivaamaan...

Lapset ovat ärsyttäviä, haisevia, ilkeitä... Entäs aikuiset???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Aikuiset sama, siksi ei niitä lapsia hankita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sattumalta luin jokunen päivä sitten vanhoja lehtiä, ja tällainen juttu sieltä löytyi aiheeseen liittyen:

Tutkimusprofessori Elina Hemminki, Kotiliesi5/2006:

Esikoinen synnytetään pk-seudulla keskimäärin 30-vuotiaana. Usein ne, joilla on objektiviisesti katsoen hyvät taloudelliset edellytykset lasten saannille, perustavat perheen varsin iäkkäänä. On miehiä ja naisia, joille asiat vain tapahtuvat, ja sitten naisia ja miehiä, jotka suunnittelevat hyvinkin tarkkaan elämäänsä eteenpäin. Ja tässä tapauksessa: suunnittelu näyttää tarkoittavan sitä, että lapsen hankkimista lykätään varsin myöhäiseen ikään.

Pelkästään äidin ja lapsen fyysisen terveyden kannalta on parempi, jos lapsen saa nuorena eli yli 18-vuotiaana. Myöhäinen synnytysikä on aina riski. Puhutaan myös 32-vuoden kynnyksestä. Sen jälkeen raskaaksi tuleminen vaikeutuu. Yleensä yli 42-vuotiaiden naisten raskaudet ilman hedelmällisyyshoitoja ovat poikkeuksia.

Pitkitetyn nuoruuden elämäntapa on tosiasia. Tässä kulttuurissa lasten saaminen voidaan nähdä suurenakin uhrauksena.

Ihmisten on vaikea hahmottaa sitä tosiasiaa, että lisääntymisen vuodet ovat rajalliset, vain noin kaksikymmentä vuotta 80 vuotta kestävästä elämänkaaresta. Ja tämä tosiasia ei muutu, vaikka tuntisimme itsemme ikäistämme nuoremmaksi.

Suomessa naisten olisi synnytettävä keskimäärin 2,1 lasta, jotta väkiluku pysyisi ennallaan ja mikäli maahanmuutto ei korvaisi alhaista syntyvyyttä.

Pitkät opiskeluajat ovat lykänneet työelämään siirtymistä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kesken nousevan työuran pitäisi lähteä äitiyslomalle. Työelämässä ei katsota hyvällä potentiaalista synnyttäjää ja naisten on vaikeaa saada vakituisia työsuhteita. Pätkätyöt ovat tyypillisiä naisvaltaisille aloille. Syrjintä työhönotossa on kuitenkin kielletty ihmisoikeuksien nojalla.

Kuka yhteiskunnan uusiutumisesta hyötyy ja kuka sen maksaa? Työnantajalle on sysätty sellaisia vaatimuksia, joista koko yhteiskunnan pitäisi kantaa vastuuta kollektiivisesti. Onko oikein, että työnantajien pitää maksaa työntekijän sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset esim. sijaisia järjestämällä.
Myös normi 11 kk vanhempien vapaasta ei tarjoa naisille valinnan vapautta ansiotyöhön ja opiskeluun. Vain harva mies jää kotiin hoitamaan lasta eikä alle vuoden ikäiselle ole hoitopaikkoja.

Synnyttävät naiset on asetettu eriarvoiseen asemaan. Äitiys- ja vanhempainrahajärjestelmät ovat voimakkaasti ansiosidoksisia. Jos lapsia hankittaisiin jo ennen varsinaista työelämään siirtymistä, esimerkiksi opiskeluaikana, sekä yhteiskunta että työelämä hyötyisivät. Kustannuksista huolehtisi luontevasti yhteiskunta. Nyt viesti on toinen. Jos haluaa perheelle taloudellisesti turvatut olosuhteet, on ensin valmistuttava, varmistettava urakehitys ja vasta sen jälkeen on lasten vuoro.
Ilmianna
Jaa
Olen 31v mies ja olen halunnut lapsia jo 7-8 vuotta mutta en löydä naista joka haluaisi perheen. He ovat joko jo lapsia omaavia yh.a jotka eivät halua enempää lapsia tai sitten yksinäisiä bilettäjiä jotka ei halua menettää vapauttaan. Olen ollut useissa suhteissa jotka päättyvät keskimäärin 2-4kk jälkeen joten ei näihin pikku suhteisiin lapsia edes suunnitella.
Talous olisi kunnossa kun on vakkari työ, koti, mökki, auto mutta se lopun elämän rinnalla viihtyvä nainen puuttuu.
Missä on perhettä haluavat naiset???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
naiset ovat vain tainneet oivaltaa sen tosiasian, että jos ryhtyy perustamaan perhettä heidän tulee valmistautua siihen ettei mies auta MISSÄÄN ja todennäköisesti kun se lapsi on saatu niin mies alkaa etsimään erinäisiä salasuhteita koska ei kestä sitä ettei nainen saata kyetä seksiin tikatulla alapäällään josta on juuri pullautettu pieni ihminen ulos.

jokatapauksessa naisesta tulee aina yh, ja kuka nainen enää haluaa ja jaksaa ryhtyä perheen perustamiseen yksin..

naisten hommia perheessä:
- pese pyykit
- siivoa
- tiskaa
- käy kaupassa
- tee ruokaa
- hoida lapsi/lapset kokonaan
- tyydytä mies seksuaalisesti
- (käy töissä)

miehen tehtävät perheessä:
- käy töissä

aika reilu jako eikö?
vieläkö ihmetyttää naiset jotka eivät välttämättä innostu perheen perustamisesta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä sulla elämän puitteet on ainakin kunnossa.

Naisia pitää vaan löytää spontaaneista tilanteista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vastaus* kirjoitti:
naiset ovat vain tainneet oivaltaa sen tosiasian, että jos ryhtyy perustamaan perhettä heidän tulee valmistautua siihen ettei mies auta MISSÄÄN ja todennäköisesti kun se lapsi on saatu niin mies alkaa etsimään erinäisiä salasuhteita koska ei kestä sitä ettei nainen saata kyetä seksiin tikatulla alapäällään josta on juuri pullautettu pieni ihminen ulos.

jokatapauksessa naisesta tulee aina yh, ja kuka nainen enää haluaa ja jaksaa ryhtyä perheen perustamiseen yksin..

naisten hommia perheessä:
- pese pyykit
- siivoa
- tiskaa
- käy kaupassa
- tee ruokaa
- hoida lapsi/lapset kokonaan
- tyydytä mies seksuaalisesti
- (käy töissä)

miehen tehtävät perheessä:
- käy töissä

aika reilu jako eikö?
vieläkö ihmetyttää naiset jotka eivät välttämättä innostu perheen perustamisesta?
Tuo ei ole kyllä tasapainoinen jako.

Ymmärrän jaon, jos nainen on lasten kanssa kotona ja mies elättää perheen. Siinä tapauksessa asia menee osapuilleen kuvailemallasi tavalla, plus, että tarvii se nainenkin pari kertaa viikossa, lasten ollessa pieniä, muutaman tunnin omaa aikaa.

Jos molemmat ovat töissä, ulkopuolella, täytyy tehtäviä hieman tasata.

Mutta jos lapsia hankkii, on turha odottaa absoluuttista tasa-arvoa ja pelkkää "laatuaikaa".

-M-
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
- M - kirjoitti:
Tuo ei ole kyllä tasapainoinen jako.

Ymmärrän jaon, jos nainen on lasten kanssa kotona ja mies elättää perheen. Siinä tapauksessa asia menee osapuilleen kuvailemallasi tavalla, plus, että tarvii se nainenkin pari kertaa viikossa, lasten ollessa pieniä, muutaman tunnin omaa aikaa.

Jos molemmat ovat töissä, ulkopuolella, täytyy tehtäviä hieman tasata.

Mutta jos lapsia hankkii, on turha odottaa absoluuttista tasa-arvoa ja pelkkää "laatuaikaa".

-M-
On kyllä yleistä, että vaikka mies tekisikin "naisten töitä", omiensa lisäksi, on nainen usein silloinkin tyytymätön.

Joten jonkilainen tasapaino täytyy vain löytää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
- M - kirjoitti:
Tuo ei ole kyllä tasapainoinen jako.

Ymmärrän jaon, jos nainen on lasten kanssa kotona ja mies elättää perheen. Siinä tapauksessa asia menee osapuilleen kuvailemallasi tavalla, plus, että tarvii se nainenkin pari kertaa viikossa, lasten ollessa pieniä, muutaman tunnin omaa aikaa.

Jos molemmat ovat töissä, ulkopuolella, täytyy tehtäviä hieman tasata.

Mutta jos lapsia hankkii, on turha odottaa absoluuttista tasa-arvoa ja pelkkää "laatuaikaa".

-M-
muutama tunti viikossa omaa aikaa pikkulapsiperhessä on kyllä jo todellinen saavutus... ainakin jos molemmat ovat töissä! terveisin nimim. kerran viikossa jumpassa ja kerran kuussa kaveritunti...
muuten olen samoilla linjoilla kodinhoidon ja lastenhoidon suhteen.
Kaikki eivät lapsia halua, toiset eivät niitä saa. sen pituinen se! Minä suostuin lapsiin koska mies niitä halusi ja itsekin tykkään lapsista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä aika monet innostuvat perheen perustamisesta, mutta ilman miestä. Siis että halutaan alun perinkin olla yksin aikuisena perheessä. Miehistä ei oo nääs mitään muuta kun riesaa ja vaaraa.
Ilmianna
Jaa
Itselläni ei koskaan ollut mitään tarvetta isäksi tulla mutta naiseni puhui minut ympäri ja olen ylpeä isä ja voiton puolella kun lapsi täyttää ensi jouluna 18v. Se miksi joku ei hanki tai halua lapsia mistä itsekkään en pidä on se vastuu niistä lapsista ja se ei aina ole kivaa ja vapaus menee vaikka en baareissa viihdykkään muutta kaikki tekee niinkuin haluaa että silleen. Yksi asia on mikä moenlle painaa on että lapseen tai lasiin palaa paljon rahaa ja tarvitsee isommat asunnot että silleen.
Ilmianna
Jaa
Meillä olisi lapsia, jos se olisi minusta kiinni. Mies ei ole omien sanojensa mukaan "valmis vielä isäksi, mutta tahtoo kyllä lapsia". Paskapuhetta - jos ei ole kymmenessä vuodessa siihen valmistunut, niin ei valmistu koskaan. Mielestäni on epäreilua kiristää lapsenhankinnalla suhteessa, joten en uhkaile jättäväni, jos lasta ei ala haluamaan. Minä vaan lähden, jos seuraavan kerran asiasta jutellessamme ei edelleenkään koe olevansa valmis isyyteen. Etsin sitten miehen, joka on valmis vaikka heti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Olet määrätietoinen 3-kymppinen nainen.

Tiedät mitä haluat.

Mutta muista kuitenkin, seurustella hetken aikaa, jottei tule sen seuraavan kanssa pettymyksiä.

Näitä juttuja kun EI TEHDÄ kuitenkaan kiireellä.

Pohjat eli perusasiat tarvii olla 101 % kunnossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jätä ehkäisy pois ja kun tulet raskaaksi niin keroot että ehkäisy petti ja niin helppoa se on.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
- M - kirjoitti:
Olet määrätietoinen 3-kymppinen nainen.

Tiedät mitä haluat.

Mutta muista kuitenkin, seurustella hetken aikaa, jottei tule sen seuraavan kanssa pettymyksiä.

Näitä juttuja kun EI TEHDÄ kuitenkaan kiireellä.

Pohjat eli perusasiat tarvii olla 101 % kunnossa.
Voi myös etsimällä etsiä miehen, joka haluaa lapsia (joille olla isänä tai sitten ei, molemmanlaisia löytyy) mutta ei parisuhdetta :) Sellaisiakin löytyy jos etsimään ryhtyy. Meillä on juuri tällainen kuvio, jossa etsin miehen joka halusi lapsia kuten minäkin, mutta emme halunneet suhdetta keskenämme. Jaamme vanhemmuuden ja hyvin on toiminut.

Turha sellaiseen suhteeseen on jäädä kitumaan, jossa toisesta ei saa irti kunnolla juuta eikä jaata ja hukata elämänsä odotteluun, jos itse tietää ehdottoman varmaksi mitä haluaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen päälle kolmekymppinen nainen, enkä halua lapsia. En ole koskaan halunnut. Onneksi, sillä minulla on paljon sairauksia. En pystyisi hoitamaan enkä synnyttämään lasta.

Puolisoni on onneksi myös vapaaehtoisesti lapseton. Minä teen pätkätöitä, puolisoni on vakitöissä. Olemme onnellisia kahdestaan.Vielä onnellisempia olisimme, jos terveyteni kääntyisi hieman parempaan suuntaan.

Kannattaa muistaa, että kaikki kolmekymppisetkään eivät suinkaan ole terveitä. Tai vaikka olisivatkin terveitä, he eivät välttämättä vain halua lapsia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Jatkanpa vielä. mitä tulee vanhuuteen, niin en välttämättä elä sinne saakka. Lisäksi kaipaan sairaana hiljaisuutta ja rauhaa ja lapset puolestaan meluavat. Minulle lapset, aikuisetkin, vierailemassa luonani olisivat vain rasite.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
AP:lle: Ajattele kuinka kamalaa on, jos ei pysty saamaan lapsia vaikka miten haluaisi. Minä sain kuulla sen 20-vuotiaana, 10 vuotta sitten. Fysiologisisista syistä äidikisi tulo ei ole mulle mahdollista. Miehen kanssa kahdestaan sinnitellään. Olen kaunis nainen, mutta sisältä tunnen olevani täynnä pelkkää mustaa..... en tunne itseäni ajoittain edes naiseksi, kun en pysty koskaan olemaan äiti kenellekään. Kunpa olisinkin sellainen nainen, joka ei edes olisi koskaan halunnut lapsia! Silloinhan tämä olis minulle helppoa. Kadehdin suuresti ystävättäriäni, jotka eivät ole koskaan halunneetkaan lapsia. Jos ajattelisin asiata kuten he, olisi minulla varmasti paljon helpompaa.
Ilmianna
Jaa
"Onko kysymys siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä he elämältään haluavat ?"

Onko lapsen pukertaminen maailmaan joku ainoa asia, jota voi elämältä haluta?

Olen 27-vuotias naispuolinen ja lapsia en ole ikinä halunnut, enkä usko mieleni koskaan muuttuvan. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä vajaa 7 vuotta. Toivon, ettei hänkään niitä lapsia joskus ala haluta, koska en itse voi tässä asiassa joustaa yhtään.

En ole uraohjus, tällä hetkellä olen työtön luuseri. 9 vuotta on mennyt yliopistossa, kohta 2 tutkintoa. Pidän vapaa-ajastani, hiljaisuudesta, harrastuksistani. En ryyyyyppää ja biletäkään. Lapset ovat ahdistaneet minua aina, en tiedä mitä niille pitäisi sanoa, mitä niillä tehdään, miten niiden kanssa ollaan. Lisäksi en halua olla raskaana, raskaana olevat naiset oksettavat minua.

Olen lukenut vauva.infosta tarinoita vartalon muutoksista, imettämisestä, rintojen riipahtamisesta, maidon herumisesta (hyi mikä oksettava sana), siitä että p*askalla ei pysty käymään viikkoon synnytyksen jälkeen, jostain vuoden kestävästä HIKOILUSTA raskauden jälkeen jne. että ei todella innosta moista kokea.

Olen kovalla työllä treenannut itseni huippukuntoon, tätäkään ei joku loinen sisässäni pilaa. Kun muistelen kuinka oma äitini lapsuudessani aina sanoi uhranneensa vartalonsa ja rintansa minun takiani, ja selkä oli hajonnut synnytyksessä ja SE revennyt ja suonikohjuja tullut ja mitä vielä. En todellakaan halua, että samalla tavalla sitten jollekin lapselle marttyyrioidusti kertoisin kuinka olen UHRANNUT itseni hänen takiaan. Mitä iloa siitä on, jos toinen pilaisi elämäni?

Eihän sitä koskaan tiedä, jos vahingossa tulee raskaaksi. Silloin todennäköisesti pitäisi lapsen. Kai siitä oppisi tykkäämään. Mutta mieluummin pysyn lapsettomana näillä mielenterveysongelmaisilla ajatuksillani.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Kertomuksesi on tyypillinen kouluesimerkki.

En sinua syyllistä.

Mutta tuo kun: "muistelen kuinka oma äitini lapsuudessani aina sanoi uhranneensa vartalonsa ja rintansa minun takiani, ja selkä oli hajonnut synnytyksessä ja SE revennyt ja suonikohjuja tullut ja mitä vielä"

- Jos sen on äitisi sanonut, voit jättää sen omaan arvoonsa, se kuuluu äitiyteen ja sitä on hänen turha toistella, sillä se KUULUU SUVUN JATKAMISEEN ja toisekseen sinä et ole voinut siihen vaikuttaa. Tuohon ei voi muuta sanoa, muutakuin, että naisesta on ollut edes jotain hyötyä.

____

Kaikesta huolimatta toivotan hyvää jatkoa, ei niitä lapsia ole todellakaan pakko hankkia.

Aikasi pidät kroppaasi kunnossa, enemmin tai myöhemmin se lössähtää, viimeistään ikä alkaa näkymään, jos ei muuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
huom. miinuksesi tuli varmaankin siitä että et saa olla hyvännäköinen, terve, työtön ja auta armias lapseton ja vielä parisuhteessa jumalauta.
se on nykyään mentaliteettina näillä "emolehmillä" että lapsettomat ovat pohjasakkaa(oli heidän lapsettomuutensa tahatonta tai vapaaehtoista).
vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen tabu, siitä ei saa puhua ja vapaaehtoisesti lapseton ei saa olla ilman "hyvää syytä"(hyvällä syyllä tottakai tarkoitetaan mielenterveysongelmia tai muita terveydellisiä ongelmia), mutta jos olet terve, kaunis nuori nainen niin tietenkään et saa olla haluamatta lapsia, sehän on epänormaalia, kieroutunutta ja sairasta, koska kaikki naisethan lapsia haluavat(salli mun nauraa näin typerälle väitteelle).

olisi ihan kiva kuulla HYVIÄ SYITÄ sille, miksi jotkut sitten pykäävät lapsia sellaisiin tilanteisiin missä molemmat vanhemmat tai toinen on työtön, kouluttamaton luuseri joka/jotka kittaavat kaljaa ja riitelevät..
miksi lapsia ylipäätään tehdään epätoivoisiin tilanteisiin.
miksi jotkut lisääntyvät vaikkei ole resursseja kasvattaa ja hoitaa lasta?
OLISI IHAN KIVA TIETÄÄ.

nykypäivänä täytyy todella ihmetellä kuka idiootti alkaa perhettä perustamaan.
oikeasti harkintaa saa siinäkin hommassa käyttää, tietääkseni ihmisillä on käytössään aivot..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
syvähuokaus* kirjoitti:
huom. miinuksesi tuli varmaankin siitä että et saa olla hyvännäköinen, terve, työtön ja auta armias lapseton ja vielä parisuhteessa jumalauta.
se on nykyään mentaliteettina näillä "emolehmillä" että lapsettomat ovat pohjasakkaa(oli heidän lapsettomuutensa tahatonta tai vapaaehtoista).
vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen tabu, siitä ei saa puhua ja vapaaehtoisesti lapseton ei saa olla ilman "hyvää syytä"(hyvällä syyllä tottakai tarkoitetaan mielenterveysongelmia tai muita terveydellisiä ongelmia), mutta jos olet terve, kaunis nuori nainen niin tietenkään et saa olla haluamatta lapsia, sehän on epänormaalia, kieroutunutta ja sairasta, koska kaikki naisethan lapsia haluavat(salli mun nauraa näin typerälle väitteelle).

olisi ihan kiva kuulla HYVIÄ SYITÄ sille, miksi jotkut sitten pykäävät lapsia sellaisiin tilanteisiin missä molemmat vanhemmat tai toinen on työtön, kouluttamaton luuseri joka/jotka kittaavat kaljaa ja riitelevät..
miksi lapsia ylipäätään tehdään epätoivoisiin tilanteisiin.
miksi jotkut lisääntyvät vaikkei ole resursseja kasvattaa ja hoitaa lasta?
OLISI IHAN KIVA TIETÄÄ.

nykypäivänä täytyy todella ihmetellä kuka idiootti alkaa perhettä perustamaan.
oikeasti harkintaa saa siinäkin hommassa käyttää, tietääkseni ihmisillä on käytössään aivot..
Noku ne HALUUUUUUU OMAN lapsen, pakkopakkopakko saada, kun muillakin oooooon. Mä HALUUUUUUUUUUUUNNNNN!!!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
M 181, 83 kg kirjoitti:
Kertomuksesi on tyypillinen kouluesimerkki.

En sinua syyllistä.

Mutta tuo kun: "muistelen kuinka oma äitini lapsuudessani aina sanoi uhranneensa vartalonsa ja rintansa minun takiani, ja selkä oli hajonnut synnytyksessä ja SE revennyt ja suonikohjuja tullut ja mitä vielä"

- Jos sen on äitisi sanonut, voit jättää sen omaan arvoonsa, se kuuluu äitiyteen ja sitä on hänen turha toistella, sillä se KUULUU SUVUN JATKAMISEEN ja toisekseen sinä et ole voinut siihen vaikuttaa. Tuohon ei voi muuta sanoa, muutakuin, että naisesta on ollut edes jotain hyötyä.

____

Kaikesta huolimatta toivotan hyvää jatkoa, ei niitä lapsia ole todellakaan pakko hankkia.

Aikasi pidät kroppaasi kunnossa, enemmin tai myöhemmin se lössähtää, viimeistään ikä alkaa näkymään, jos ei muuta.
sun mielestä naisesta on ainoastaan silloin jotain hyötyä kun hän synnyttää kakaroita maailmaan...
aika kapea näkökulma naisen elämään sinulla..

no joidenkin mielestä nainen on tehnyt elämänsä suurimman työn kun tämä on synnyttänyt, mutta mielestäni suurempi työ olisi vaikka työskennellä luonnonsuojelun hyväksi ja luoda jotain merkittävästi hyödyllisempää kuin lisää saastuttajia(eli ihmisiä) tälle planeetalle.se lisääntyminen kun ei hirveän vaikea tehtävä ole..ei edes vaadi minkäänlaista älykkyyttä, kunhan haarat avaa ja mies heittää spermat sisälle..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"Miksi 3-kymppiset eivät hanki lapsia"
Ilmianna
Jaa
Olen elänyt yh-äidin elämää vuosia, kesäisin, tänäkin kesänä lapset ovat monta viikkoa "hoidossa" mummolassa tai isällään (ovat koululaisia). Olen saanut olla monta viikkoa yksin ja miesystäväni kanssa mutta nyt en enää keksi tekemistä, koti putsattu kaappeja myöden, tehnyt töissä pitkiä päiviä, on saanu käydä leffoissa, valvoa, katsoa telkkarista mitä haluaa mutta en osaa tästä enää nauttia, olen niin tottunut siihen vilskeeseen ja tekemiseen että en osaa elää lapsettomana ja ihmettelen miten lapsettomat saavat aikansa kulumaan kun itselle riittää tämä oma aika jota ollut reilun kuukauden :)

Olen energisempi kun lapset ovat kanssani.

Arki on lapsiperheessä raskasta välillä mutta itse koen silloin eläväni, lapsettomana ajelehtisin vaan elämässä enkä oikein saisi mitään aikaan. Mutta jokainen elää täällä tyylillään, ei kaikkien lapsia tarvitse tänne tehdä jos niin kokee.
Ilmianna
Jaa
Miksi 24 vuotiaat ei hanki lapsia, mietin silloin kun oman esikoiseni sain...
Sitä en tajua että haluaa elää elämänsä vain itselleen, ja on hankkimatta lapsia esim. oman kroppansa säilymisen vuoksi. Käsittämättömän narsistista. Mutta se nyt onkin luonnevika, eikä näitä ihmisiä voi siksi arvostella. Voi kuitenkin olla muita syitä että ei halua lapsia. Jos esim työ on kovin liikkuvaa tai jos vain haluaa omistautua jollekin muulle, muitakin ihmisiä hyödyttävälle asialle. Ei voi kiistää etteikö lapset veisi paljon aikaa. Se on valinta. Voi myös valita toisin. Mutta ihan vain omaan erinomaiseen itseensä keskittymistä pidän toistaitoisten hommana.
Ilmianna
Jaa
keneltä se on pois jos jotkut eivät syystä tai toisesta hanki lapsia?

vai onko kyseessä puhdas kateus, kun toisilla onkin aikaa enemmän itselleen ja puolisolleen niin se on helvetin paha asia samalla kun perheelliset "uhraavat" itsensä.

mun mielestä tämä on naurettava keskustelu..yhtä hyvin voisi kysyä ;"miksi sä et tykkää punaisesta väristä kun mun mielestä se on maailman hienoin väri"- tyyliin.

tässä syitä miksi lapsia ei hankita:
- lapsia ei yksinkertaisesti haluta
- lapsista ei tykätä
- elämäntyyli ei sovellu lapsenhankintaan
- terveydelliset ongelmat olisivat liian vaikeat että alettaisiin perhettä perustamaan
- lapsia ei voida saada

miten perheelliset sitten ajattelevat, miksi he hankkivat lapsia, tässä yleisimpiä syitä:
- hups, kävi vahinko
- "nokun kavereillakin on niin mä kanssa"
- "mä haluun vauvan"
- " mies ei jätä jos väsään sille kakaran"
- vanhuudenturvaksi

ja perheellisethän ovat sitten "epäitsekkyyden perikuvia ja maailmaa halaavia ihmisiä"...
niinpä niin...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Lapsettomat ihmiset ovat itsekkyyden perikuvia, empatiakyky puuttuu ja ollaan lapsen tasolla vielä 40v!Ihmiset ovat luotuja elämään vaistoillaan ja lisääntymään joten mielestäni tämä asia on verrattavissa homoihin.Lapsettomuus ei ole normaalia ja sillä erolla tämäkin nyt että jopa homot hankkivat lapsia!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
SeliSeli... kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset ovat itsekkyyden perikuvia, empatiakyky puuttuu ja ollaan lapsen tasolla vielä 40v!Ihmiset ovat luotuja elämään vaistoillaan ja lisääntymään joten mielestäni tämä asia on verrattavissa homoihin.Lapsettomuus ei ole normaalia ja sillä erolla tämäkin nyt että jopa homot hankkivat lapsia!
muistathan sitten mennä sanomaan tahattomasti lapsettomalle ihmiselle sitten kuinka inhottava itsekkyyden perikuva, empatiakyvytön ja lapsellinen tämä ihminen on kun ei voi lisääntyä sinun tahtosi mukaan...

mitä enemmän seuraan perheellisiä, sen useammin joudun toteamaan, että ai ole kyllä lapsen parasta ajateltu kun on lähdetty perhettä perustamaan.
useimmiten kun ajatellaan vain itseä ja omia itsekkäitä haluamisia siinä kun aletaan suunnittelemaan mahdollista lasta.
en ole vielä tavannut sellaisia vanhempia jotka oikeasti ajattelisivat lähtökohtaisesti sitä mitä lapsi haluaisi ja minkälaisille vanhemmille lapsi haluaisi syntyä, ja olisiko lapsella hyvä olla ja onko varaa elättää lapsi ja panostaa hänen tulevaisuuteensa.
ei, vanhemmat haluavat vain jatkeen omalle egolleen ja jonkun joka ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa muistaisi vanhempiaan kun nämä ovat dementoituneita.

ei vanhemmat nykyään edes vaivaudu kasvattamaan lastansa/lapsiaan, saatika että olisivat kiinnostuneita lapsensa asioista edes sen verran että kysyisivät lapseltakin joskus että "oliko kiva päivä/miten päivä meni?".
kunhan se lapsi vain on olemassa ja suurinpiirtein kasvattaa itse itsensä niin kaikki on nykyvanhempien mielestä hyvin.
ihmekös jos lapset ja nuoret ovat masentuneita ja voivat henkisesti pahoin kun ei ole ketään kotona kuka välittäisi.

vanhemmat ovat nykyään niitä epänormaaleja!lapsia tehdään mutta lapsista ei välitetä paskan vertaa.mitä se semmoinen vanhemmuus on!?
edes lapsettomat ihmiset ymmärtävät ajatella asioita syvemmin ja lapsen parasta ajatellen, kun vanhemmat ajattelevat vain itseään ja omaa hyötyään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hyvä aloittaja,

Miten sinä perustelet sen ihannoinnin, että lapsia pitäisi jo tälle valmiiksi ylikansoitetulle planeetalle vielä lisää tunkea?

Ja vielä uskallat muita siitä moittia, jos he eivät halua planeettamme tuhoprosessia vauhdittaa entisestään.

Juuri sinunlaisesi ajatusmaailman ja asenteet omaavat ihmiset vauhdittavat esimerkiksi jatkuvasti lisääntyviä hiilidioksidipäästöjämme sekä yhteisten luonnonvarojemme ehtymistä niin, että ne ennen pitkää loppuvat kokonaan.

Jos yhden lapsen politiikka voitaisiin ottaa käyttöön maailmanlaajuisesti, niin meillä voisi olla vielä toivoa. Ja kaikki keillä on enemmän, kuin yksi lapsi perheessään, joutuisivat siitä rangaistukseksi pärjäämään yhden lapsen perheelle riittävällä kulutuksella - myöskin elintarvikkeiden suhteen.

Toivottavasti hyvä aloittaja elät itse vanhuutesi ilman jälkeläisiä tai näet tavalla tai toisella suuremman kuvan, kuin vain oman napasi ja jälkeläisesi. Näin voisit kenties vielä tehdä jotain hyvää yhteiselle planeetallemme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Sinänsä se, että maailma on ylikansoitettu, ei tarkoita sitä, että Suomi olisi ylikansoitettu.

Sinun analogiallasi Suomesta siis tehtäisiin vähitellen rapistuva ulkoilma museo, jossa olisi vain eläkeläisiä ? Sitähän se toki on jo nyt.

Jos suomalaiset ei hanki lapsia, tarvitaan niitä työntekijöitä tulevaisuudessakin, mitä vähemmän lapsia, sen enemmän tulee muutajia. Ei minulla muuttajia mitään vastaan ole, päinvastoin.

Elämä perustuu jatkuvuuteen.

Näen nimenomaan vanhuuteni laajemmalla skoupilla, jossa lapseni toivottavasti ovat yksi osatekijä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kysyit syitä olla hankkimatta lapsia, joten tässä yhden vapaaehtoisesti lapsettoman (lapsia en aio hankkia koskaan, enkä onneksi voikaan), 34-vuotiaan miehen syitä:

- En halua elää lapsiperhe-elämää. Pidän kaksin vaimoni kanssa elämisestä, enkä tahdo elämäämme ketään muuta.

- Pidän vapaudestani nukkua ja valvoa myöhään, mennä milloin ja mihin tahdon, matkustella vaivattomasti, olla tukehtumatta lapsen vaatimaan säännölliseen rutiiniin ja aikatauluihin.

- En viihdy lasten seurassa. Tunnen itseni lähinnä vaivautuneeksi lasten parissa, en osaa puhua heille, enkä pidä lasten kyselemisestä, tuijottamisesta, röyhkeistä kysymyksistä ja muusta epäkohteliaasta käytöksestä sekä siitä, että lapsille pitää selittää asioita. Sellainen ei tietenkään ole lapsen vika, mutta koska en nauti em. asioista, en näe mitään syytä viettää aikaani lasten kanssa tai hankkia sellaisia itse.

Kysyit myös, mistä lapsettomat saavat voimansa, ellei lapsista. Minä saan voimaa puolisostani ja sisimmästäni. Vanhuuden turvana en osaa lastenhankintaa ajatella, se olisi mielestäni itsekäs syy tehdä lapsi, enkä sitä paitsi voi olla varma, elänkö vanhaksi vai en.
Ilmianna
Jaa
On jotenkin todella helpottavaa tietää että 24 vuotiaana kaikki lapset on jo tehty. En todellakaan haluaisi enää 40v istua hiekkalaatikon reunalla tai valvoa kuukausia öitä kivusta huutavan vauvan kanssa. Helpottavaa tietää että kaikki tuo on jo takanapäin ja voin keskittyä tulevaisuuteen, parisuhteellekkin jää paremmin aikaa kun ei ole läjäpäin lapsia vonkumassa huomiota. Luulisin että jos olisin 25-30 vuotias olisin jättänyt lapset kokonaan tekemättä sillä tiesin jo ennen lapsia että ei niiden lasten kanssa kovin nannaa elämä aina ole vaikka ihania ovatkin. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä itsekkäämpi alan olla en tiedä miksi?
Ilmianna
Jaa
En voi hankkia lapsia, koska työsopimusta jatketaan vuoden jaksoissa (jatkunut jo melkein 10 vuotta). Jos jäisin äitiyslomalle, työt loppuisi ja mies ei pysty yksin lyhentämään asuntolainaa. Siinä syy. Vakinaisiin paikkoihin vaaditaan nykyisin yliopistotutkinto.
Ilmianna
Jaa
Olen nuori nainen, reilu parikymppinen. Olen vakaasti sitä mieltä, että en halua koskaan lapsia. Mielestäni tämä päätös on yhtä arvostettava kuin se että haluaisi, se ei tarkoita yhtään, että ihminen olisi itsekäs tms. Syitä tähän on monia, en halua esimerkiksi tänne pahaan maailmaan synnyttää ihmistä kärsimään, muutenkin täällä on jo liikaa ihmisiä. En halua, että joku on minusta 24/7 riippuvainen ja väh. seuraavat 20 vuotta saman katon alla, en halua pilata kehoani ja ulkomuotoani raskauden ja lapsen takia. Ajatus raskaudesta ja synnytyksestä tuntuvat todella utopistisilta. Valvotut yöt ja vaipanvaihdot, koko ajan stressi ja huoli jos pienellä kävisi jotain, ei kiitos. Eräs julkkisäiti totesikin taannoin hyvin lehdessä, että jos olisi tiennyt miten paljon lapsi tuo huolta yms. elämään, olisi voinut valita toisin, eli että voisi olla hyvin myös lapseton. En ole ikinä kokenut mitään "ahaa"- elämystä lastenvaatteita/leluja katsellessa, eivät ne minulle tuo mitään "onpa söpö"- fliisistä. Lähinnä kauhistuttaa rahojen tuhlaus kaikkeen, mitä pitää vähän väliä olla vaihtamassa ja hankkimassa, kun lapsi kasvaa yms. Minulla menee hermot myös lasten kiukuttelusta ja huutamisesta, jos esim. bussissa lapset marisevat tai kyselevät koko ajan vanhemmiltaan jotain, ajattelen, että "on siitä kestämistä", toivottavasti itse en koskaan ole samassa tilanteessa.

Haluan olla vapaa ja elää parisuhteessa, jossa on vain kaksi aikuista ja yhteistä aikaa, pitää kumppanista huolta ja pitää häntä hyvänä ilman rajoitteita, ilman että sitä pilaa joku lapsi, mennä ja matkustaa yhdessä yms. Se riittää minulle mainiosti "purkaa hoivaviettiä". Nyt on turha kenenkään sitten sanoa, että "mieli muuttuu" yms., itsestäni kun tiedän, että asiassa kuin asiassa jos olen ollut jotain mieltä jo kauan, se myös pitää.
Ilmianna
Jaa
Täällä 30v naikkonen kirjottelee. Olemme 30v avopari Pirkanmaalta. Asuttu yhdessä 2 vuotta ja naimisiin menostakin puhuttu, muttei miehellä niin kiinnostusta. Miehellä on 5v tytär joka on meillä joka toinen vkl ja puolet lomista. Ollaan puhuttu yhteisestä lapsesta, enemmänkin miehen aloitteesta. Hän on kovin lapsirakas ja enemmän tytön kanssa touhuaakin, kun on meillä.Itsellä ei ole töitä eikä siis kovinkaan paljoa omaa rahaa. Lapsi on alkanut kuullostaa kuitenkin hyvältä ajatukselta viime aikoina. Pelkään kuitenkin miten pärjään hoidossa ja miten mies suhtautuu yhteiseen lapseen. Rakastaako yhtä paljon kuin ensimmäistään? Miten rahallisesti pärjätään?Jaksanko sitä itkua yöllisiä valvomisia ym?Miten miehen tytär suhtautuu koska on kovin itsekäs ja villi..Tämmöistä täällä..
Ilmianna
Jaa
Pitääke omista asioista huolta jotkut jylkyttää kuli hellänä pentuja kuin toiset ja järkevät jää ainakin muuhun rahat kuin Piltti astioihin. Just Jonni joutavat lööpiä huh.
Ilmianna
Jaa
Yksinhuolletusta isättä kasvaneiden poikien suuresta joukosta ei varmaan kovin paljoa kehity semmoisia, jotka tuntisivat olevansa henkisesti valmiita isiksi. Niin että ei muuta ku lisää niitä keinosiemennyksiä ja spermanluovutuksia niin saahaan enempi puoliorpoina kasvanutta sakkia.
Ilmianna
Jaa
Kuka täysjärkinen pentuija haluaa riesaksi? Hirvee rahareikä ja menee oma nuoruus pilalle. Vanhempana saa sitten hoitaa lapsenlapsia kun omat pennut nauttii elämästään.
Ilmianna
Jaa
Ensin oli opinnot kesken, sitten piti pitää työpaikasta kiinni, sitten ei ollut sopivaa miestä, sitten kävi ilmi, ettei niitä lapsia noin vain tule. Eikä tullut. Ei olisi tullut, vaikka olisi teini-iästä saakka yrittänyt. Ja siihen päälle sitten ne muutamat tuttavat, jotka kummastelevat, ettei lapsentekoon ole viitsitty ryhtyä... Eikä auta, vaikka kertoisi ettei se onnistu - ihmisillä on hirveän paljon hyviä neuvoja, joiden avulla onnistuu varmasti.
Ilmianna
Jaa
Lapset kuuluvat täydelliseen julkisivuun, kuten kaikki maallinen krääsä siinä ympärillä. Ei ihme että moni perheenisä nykyään pimahtaa ja ottaa kirveen käteen...
Ilmianna
Jaa
Vanha ketju, mutta koska tämä aihe ei ikinä vanhene, vastaan.

Minä en halua lapsia. Olen 28v. ja ollut _aina_ sitä mieltä, etten halua lapsia. Olen kasvanut pois "vihaan kaikkia lapsia" -vaiheesta, mutten edelleenkään _pidä_ lapsista. Joidenkin harvojen kanssa tulen tarvittaessa toimeen, mutta kyllä se on ennemmin sietämistä kuin "ihan kivaa yhdessä oloa", ja toivon aina, ettei olisi sitä pentua siinä, vaan olisi vain ne vanhemmat tai muita aikuisia. Jo tämän takia yksistään en näe terveelliseksi hankkia lasta omaan talouteen.

Mutta myöskään näistä syistä en halua enkä hanki:
- Isäni on narsisti. En halua lapseni saavan mitään vaikutteita hänestä tai altistuvan hänen mielenkiinnonkohteilleen, jottei lapsestani vahingossakaan tulisi samanlainen tai edes samoista asioista kiinnostunut, kuin isästäni.
- Anoppini on ahdasmielinen eikä hyväksy mitään, mistä ei itse tykää. Koen hänen ajatusmaailmansa rajoittavaksi, enkä siis halua hänen puuttuvan kasvatustyöhön.
- Mieheni on liian vanha isäksi. Kyllä hän on parhaassa iässään noin muutoin, mutten halua hänelle stressiä tai muutakaan vauvan mukanaan tuomia juttuja, jottei hän vanhene "entisestään" liian äkkiä ja sitten saattaisin menettää hänet aiemmin kuin ilman lasta.
- En halua olla miehelleni kakkosvaihtoehto, vaan haluan olla hänen elämänsä tärkein ihminen. Jos olisi lapsi, se menisi minun edelleni, koska yleensä vanhemmilla on taipumus laittaa lapsi puolisonsa edelle (paitsi minun isälläni, jolle hänen omat harrastuksensa ovat olleet sekä minua että muuta perhettä tärkeämpiä aina).
- Olen taipuvainen masennukseen ja muihin mielenterveyttä horjuttaviin asioihin, joten lapsi ja sen mukana tulevat ongelmat altistaisivat minua niille ja saattaisin masentua uudelleen niin pahasti, että päässäni pyörisi vain itsemurha. En halua takaisin siihen olotilaan enää koskaan.
- Koska olen joutunut koko elämäni elämään isäni ehdoilla, en aio enää vapauden saatuani ryhtyä elämään minkään lapsen ehdoilla. Riittää, kun olen joutunut "kasvattamaan" isääni, hän kun on lähes 5-vuotiaan tasolla kaikkine kiukutteluineen ja avuntarpeineen, joihin apua saatuaan ei koskaan osoita kiitollisuutta vaan kiukuttelee vain lisää.
- Pidän siitä vapaudesta, että voin tehdä vain asioita, joita itse tai yhdessä mieheni kanssa haluan. En halua mitään pentua rajoittamaan tätä vapautta.
- Pidän myös rauhallisesta kodista, tarvitsen omaa tilaa ja omaa rauhaa, joten lapsi veisi nämä edut pois.
- En halua tuhlata rahaa lapseen.
- En halua lapselleni mieheni ammattia; heidän suvussaan kyseinen ammatti periytyy isältä-pojalle -systeemillä, koska heidät "kasvatetaan" siihen. Toki valitakin saa, mutta ainakin oletusarvoisesti lapsesta tulee saman ammatin edustaja. Minä toivoisin lapselleni jotain ihan muuta, vähän "vapaampaa" elämää (enkä missään nimessä myöskään sitä työtä, jota itse teen).
- En pidä vieraista kotonamme, edes aikuisista, joten en haluaisi muksunkaan tuovan "kavereitaan" kotiin. Jos kieltäisin, vaikuttaisin "paskapäämutsilta", mutta jos en kieltäisi, olisi itselläni paha olla. Omassa kodissa ei kuulu olla paha olo.
- Jos muksustani tulisi vaikka koulukiusaaja tai muu kusipäisyyden huippu, häpeäisin suuresti enkä pääsisi kyseisestä häpeätahrasta edes eroon, koska omaa lastaan ei saa hylätä.
- En siedä rääkymistä, kiljumista, vinkumista tai riitelyä, jota pienet ja vähän isommatkin lapset harrastavat.
- En halua pyyhkiä kenenkään persettä tai vaihtaa vaippoja.
- Kuolaavat, pallopäiset lapset näyttävät oksettavilta. Tämä on kuitenkin pieni murhe siihen verrattuna, mitä kaikkea lapsesta voi tulla muiden ihmisten vaikutuksesta -> en tahdo, että kasvatustyöni turmeltaisiin ja lapsi oppisi mitään huuhaata, mitä esimerkiksi juuri anoppini tai isäni tai ihmiset koulussa saattaisivat sulloa lapsen päähän.
- Yksinkertaisin syy olla hankkimatta lasta: en halua.

Lisäksi vielä tämä:
- Olen aseksuaali enkä tahdo harrastaa seksiä missään olosuhteissa. Mielenterveyteni ja ikäni vuoksi en saisi adoptoida lasta, enkä tahtoisi omaa, joka muistuttaisi aina siitä, että "heheh sait alkus kun isäs raiskas minut, voi vittu sentään."

Että esimerkiksi ihan näistä syistä en hanki lasta. Ne saa hankkia, jotka on soveltuvia vanhemmiksi.
Ilmianna
Jaa
Kummallinen mies sulla jos tyytyy seksittömään suhteeseen. Muuten samaa mieltä kanssasi pennuista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Se oli ihan vapaa valitseen, ryhtyykö suhteeseen vai ei kanssani, sanoin sille jo heti, kun se kertoi olevansa ihastunut, että minen sitte aio seksiä harrastella enkä myöskään hankkia mitään lapsia.

Jos nämä olisivat olleet hänelle jonkinlaisia ongelmia, niin sitten hän olisi saanut hankkia jonkun toisen kanssaan suhteeseen tai olla yksin, ihan miten olisi itse parhaaksi nähnyt. Kavereina oltaisiin silti pysytty mekin. Minusta hyvin yksinkertaista eikä lainkaan kummallista.

Sitä paitsi hän ei koe sitä "tyytymiseksi", vaan mahtavaksi suhteeksi. Tämä lisäys siksi, että sait tuon kuulostelemaan siltä, kuin mieheltä muka "puuttuisi" jotain elämästä. Kun ei puutu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kai sä runkkaat sitä toisinaan
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Yksi lapsi löytyy ja vaimo vinkuu toista, mutta en taida heltyä. Olen myös yli 30-v, uraputkessa ja akateeminen.

Jos joku kysyy multa asiaan, perustelen sen jotenkin nätisti. Varsinkin jos kyseessä on nainen. Todellisuudessa:

-Vaimo lapsen ollessa pienempi raivoava pipipää. Oli päätyä pakkohoitoon. Meinasin kadota jo pari kertaa ulkomaille
-En pidä pienten vauvojen hoivaamisesta. Pieni lapsi ei herätä hoivaviettiä, isompien kanssa helppo leikkiä ja tykkään.
-Epävakaa suhde vaimoon
-En osaa olla naistenlehtien osallistuva äityli-iskä
-Vapaa-ajan puute. Rahaa menee enemmän.
-Jos vaihdan akkaa tai nykyinen lähtee kävelemään, useampi lapsi painolasti
-Jos jään yksin, useamman lapsen kanssa vaikeampaa
-Mahdolliset huoltajuuskiistat
-Eettiset ja ekologiset syyt
Ilmianna
Jaa
"Eivät nämä ihmiset tyhmiä ole,"
- niin, tyhmäähän se on olla hankkimatta sellaista mitä ei halua, niinku,

"Onko kysymys siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä he elämältään haluavat ?"
- ei. vaan nimenomaan siitä että ihmiset tietävät mitä he _eivät_ halua.

"Kysymys, mistä ammennatte ne voimat ? Haluatteko elää vanhuutenne ilman jälkeläisiä ?"
- Mitkä "voimat"?! Miten voi saada voimaa jostain sellaisesta mitä ei halua? ei koe tärkeäksi? eikä elämänsä tarkoitukseksi? Vanhuutensa voi joutua elämään ilman jälkeläisiä vaikka niitä olisi hankkinut parikymmentä..
vanha viisaus sanoo et lapset on vain lainaa, eivät ne ole sun omaisuutta, ne voi muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa.. ei niillä ole mikään velvollisuus pitää huolta susta sit ku oot vanha..

"Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista."
- ole hyvä vaan, minä voisin näin parin vuoden jälkeen kysyä aloittajalta et kuinka voi olla korkeasti koulutettu eikä silti osaa edes kirjoittaa..?
toisaalta voisin myös kysyä et miksi kolmekymppiset, tai minkään ikäiset ihmiset eivät enää mene naimisiin? siis lapsiahan kyllä voi hankkia vaikka minkä baarituttavuuden tms. kanssa.. mut sitten naimisiin meneminen lasten toisen vanhemman kanssa koetaan sillai "liian sitovaksi ja kaikkee.."
tai sellaiseen käsitykseen itse olen jäänyt kaikkien näiden "erilaiset äidit" ym. ohjelmien sekä lukuisien nettikeskusteluiden jälkeen..
Ilmianna
Jaa
- Olen äärimmäisen sisäänpäinsuuntautuva luonne. En ole myöskään kiinnostunut ihmisistä, en isoista enkä pienistä.
- En ole tunteellinen hoivaaja- tai lässyttäjätyyppi.
- Maailma on täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kukaan ei puutu edes koulukiusaamiseen.
- Ei ole rahaa lastenhoitajiin tai mihinkään muuhunkaan, jos haluaa eroon edes hetkeksi kakarasta.
- Mieluummin teen taidetta.
Ilmianna
Jaa
Sen takia että elämä on paljon helpompaa ilman lapsia ei käole huolta niiden perään ja hoitaa niitä kaikkia asioita mitä lapsi teettä. Itsekki tulin isäksi vasta 34v ja monesti 30 kymppisenä kun olin marketissa ostoksilla naiseni kanssa niin mielessä ajettelin että on se hyvä ettei voita lapsia ole kirkumassa jaloissa perjantaina ja voi tehdä mitä huvittaa ja milloin vain. Lapsitahan on kiva kasvattaa ja seurata kehitystä mutta sitä vastuuta ja rahanmenoa en olisi koskaan kaivattu. Lpasi onneki aikuinen ja nyt taas saa viettä naiseni kanssa mukavaa elämää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Opettele kirjoittamaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Miksi 3-kymppiset eivät hanki lapsia ?

Olemme itse karvan yli kolmikymppinen korkeakoulutettu pariskunta.

Meillä on kaksi lasta, olisi kolmaskin, jollein olisi keskosena menehtynyt.

Ihmettelemme usein mitkä ovat syyt, kun kaveripiiristämme ei juuri kukaan pariskunnista ole hankkinut lapsia ? Suhde on jotain 2/10, jolla on lapsia.

Onko niin, että elämä ilman lapsia koetaan niin paljon helpompana tai antoisana.

Emme tuomitse tätäkään ettei lapsia hankita, mutta minua askarruttaa suunnattomasti ne syyt ? Mitä ne on ?

Kun katson ympärilleni monet ovat palkkatyössä tehden arkea. Usein puhutaan uraohjuksista. Eipä siltä, eivät nämä ole mitään omia firmojakaan laittaneet. Toisaalta ollaan urakeskeisia, toisaalta elämä näkyy olevan pintaliitoa, vailla konkreettisia ja selkeitä päämääriä. Eivät nämä ihmiset tyhmiä ole, referenssejen perusteella ihan asiallisia.

Onko kysymys siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä he elämältään haluavat ?

Kysymys, mistä ammennatte ne voimat ? Haluatteko elää vanhuutenne ilman jälkeläisiä ?

Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta