DIAKONIA. Marko Pasamaa. Kirkon Salaiset Agentit.

Vaikuttivatko Valemuistot myös "lastensuojeluun, Varhaiseen puuttumiseen ja Huolen vyöhykkeiden syntyyn?

Osalainaus Valemuisto artikkelista.

Valemuisto
(engl. false memory). Valemuistolla tarkoitetaan muistoa, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia.

Ilmiöstä, jossa informaatio ”saastuttaa” muiston, käytetään nimitystä interferenssi. Se voi olla joko proaktiivista tai retroaktiivista. Proaktiivinen interferenssi tarkoittaa aikaisempien tietorakenteiden vaikuttamista muistamiseen.

Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin odottamaan toimistohuoneessa tutkimuksen alkamista. Kun he olivat olleet puoli minuuttia yksin, heidät vietiin toiseen huoneeseen. Siellä heidän tulikin yllättäen mainita niin monta esinettä ”odotushuoneesta” kuin he vain pystyivät. Tutkijoiden odotusten mukaisesti tutkittavat muistivat toimistohuoneeseen tyypillisesti kuuluvia esineitä (mm. tuoli, pöytä), ja vastaavasti he eivät muistaneet esineitä, joita toimistohuoneissa on vain harvoin (mm. pääkallo, ilmoitustaulu). Tämän lisäksi osa koehenkilöistä kuvitteli huoneessa olleen kirjoja, joita tässä toimistohuoneessa ei hyllyistä huolimatta ollut. Toisin sanoen aikaisemmat tietorakenteet (tässä: toimistohuoneeseen kuuluvat esineet) vaikuttavat muistamiseen.

Retroaktiivisessa interferenssissä muisto vaikuttuu myöhemmistä tietorakenteista. Esimerkiksi henkilö nauttii sosiaalisesta tapahtumasta täysin rinnoin, mutta kun tuttu jälkikäteen moittii tilaisuutta ikävystyttäväksi ja teennäiseksi, muisto voi haalistua: ”Niin, olihan se nyt ihan tyhmää…”

Myös retrospektiivistä interferenssiä on tutkittu kokeellisesti. Eräässä tutkimuksessa kahteen ryhmään jaetut koehenkilöt katsoivat lyhyen elokuvan auto-onnettomuudesta. Toisen ryhmän jäseniä pyydettin arvioimaan, kuinka nopeasti autot kulkivat, kun ne kolhaisivat toisiaan. Toista ryhmää pyydettiin puolestaan arvioimaan kuinka nopeasti autot kulkivat, kun ne murskautuivat toisiinsa. Kun kysymyksessä muutettiin vain yhtä sanaa, seurauksena oli yli 10 km/h nopeusero ryhmien välillä: kysymys rakensi aikaisempaa muistoa.

Muistista puhuttaessa on siis keskeistä ymmärtää, ettei muisti toimi videokameran tapaan; sinne ei tallennu kaikkea kokemaamme, vaan pelkkiä palasia. Psykologisen muistitutkimuksen mukaan muistaminen onkin enemmän päättelevään rakentamiseen perustuvaa toimintaa kuin objektiivisen ja tarkan muiston mieleenpalauttamista. Jos päättelemme väärin, tuotamme valemuistoja. Usein interferenssi ei ole dramaattista vaan arkipäiväisen hienovaraista; yleensä emme huomaa sitä lainkaan.

Ihmismieleen voidaan syöttää täysin valheellisiakin muistoja. Psykologit Elizabeth Loftus ja Jacqueline Pickrell esittivät koehenkilöille neljä tarinaa heidän lapsuudestaan. Yksi tarinoista oli kuitenkin valheellinen, sitä ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Tarinan fiktiivisyys varmistettiin koehenkilöiden läheisiltä. Tutkittavat eivät tienneet, että yksi tarinoista oli keksitty.

Koehenkilöiden tehtävänä oli kirjoittaa tarinoiden herättämistä muistikuvista. Jos he eivät muistaneet tapahtumaa, heidän tuli yksinkertaisesti kirjoittaa ”en muista”. Aluksi tutkittavat täyttivät kotona kyselylomakkeen, jonka jälkeen heitä haastateltiin kaksi kertaa 1–2 viikon välein.

Suurin osa (75%) koehenkilöistä ei muistanut valheellista tapahtumaa alkukyselyssä. Kuitenkin 25% tutkittavista kykeni ”muistamaan” sen. Mielenkiintoista on, että koehenkilöiden arviot valheellisten muistojen oikeellisuudesta kasvoi ajan myötä. Mielenkiintoista on myös se, että kun tutkittavia lopuksi pyydettiin valitsemaan keksitty tarina oikeiden tapahtumien joukosta, 21% piti keksittyä tarinaa yhtenä oikeista. Tarinasta oli tullut heille täyttä totta. Muut tutkimukset ovat vahvistaneet sen, että valemuistot voivat tuntua kokemuksellisesti yhtä voimakkailta tai jopa voimakkaammilta kuin todelliset muistot.

Loftus ja Pickrell havaitsivat myös, etteivät jotkut tahdo millään luopua valemuistoistaan senkään jälkeen, kun heille on kerrottu niiden valheellisuudesta. Esimerkiksi eräs nainen totesi valemuistostaan: ”Muistan täysin, kuinka kävelin ympäri niitä pukukoppeja eikä äitini ollut sillä osastolla, millä hän oli sanonut olevansa. Ymmärrätkö?”

Loftus ja Pickrell pyrkivät tutkimuksellaan simuloimaan traumaattisen muiston ”syöttämistä”. Kaikissa keksityissä tarinoissa oli sama kaava: koehenkilö eksyi lapsena tavallista pidemmäksi aikaa tavarataloon tai kauppakeskukseen, ja hän itki, mutta iäkäs naishenkilö auttoi häntä. Lopuksi tutkittava löysi jälleen perheensä.
-------------------

False Memory. kirjoitti:

Vaikuttivatko Valemuistot myös "lastensuojeluun, Varhaiseen puuttumiseen ja Huolen vyöhykkeiden syntyyn?

Osalainaus Valemuisto artikkelista.

Valemuisto
(engl. false memory). Valemuistolla tarkoitetaan muistoa, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia.

Ilmiöstä, jossa informaatio ”saastuttaa” muiston, käytetään nimitystä interferenssi. Se voi olla joko proaktiivista tai retroaktiivista. Proaktiivinen interferenssi tarkoittaa aikaisempien tietorakenteiden vaikuttamista muistamiseen.

Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin odottamaan toimistohuoneessa tutkimuksen alkamista. Kun he olivat olleet puoli minuuttia yksin, heidät vietiin toiseen huoneeseen. Siellä heidän tulikin yllättäen mainita niin monta esinettä ”odotushuoneesta” kuin he vain pystyivät. Tutkijoiden odotusten mukaisesti tutkittavat muistivat toimistohuoneeseen tyypillisesti kuuluvia esineitä (mm. tuoli, pöytä), ja vastaavasti he eivät muistaneet esineitä, joita toimistohuoneissa on vain harvoin (mm. pääkallo, ilmoitustaulu). Tämän lisäksi osa koehenkilöistä kuvitteli huoneessa olleen kirjoja, joita tässä toimistohuoneessa ei hyllyistä huolimatta ollut. Toisin sanoen aikaisemmat tietorakenteet (tässä: toimistohuoneeseen kuuluvat esineet) vaikuttavat muistamiseen.

Retroaktiivisessa interferenssissä muisto vaikuttuu myöhemmistä tietorakenteista. Esimerkiksi henkilö nauttii sosiaalisesta tapahtumasta täysin rinnoin, mutta kun tuttu jälkikäteen moittii tilaisuutta ikävystyttäväksi ja teennäiseksi, muisto voi haalistua: ”Niin, olihan se nyt ihan tyhmää…”

Myös retrospektiivistä interferenssiä on tutkittu kokeellisesti. Eräässä tutkimuksessa kahteen ryhmään jaetut koehenkilöt katsoivat lyhyen elokuvan auto-onnettomuudesta. Toisen ryhmän jäseniä pyydettin arvioimaan, kuinka nopeasti autot kulkivat, kun ne kolhaisivat toisiaan. Toista ryhmää pyydettiin puolestaan arvioimaan kuinka nopeasti autot kulkivat, kun ne murskautuivat toisiinsa. Kun kysymyksessä muutettiin vain yhtä sanaa, seurauksena oli yli 10 km/h nopeusero ryhmien välillä: kysymys rakensi aikaisempaa muistoa.

Muistista puhuttaessa on siis keskeistä ymmärtää, ettei muisti toimi videokameran tapaan; sinne ei tallennu kaikkea kokemaamme, vaan pelkkiä palasia. Psykologisen muistitutkimuksen mukaan muistaminen onkin enemmän päättelevään rakentamiseen perustuvaa toimintaa kuin objektiivisen ja tarkan muiston mieleenpalauttamista. Jos päättelemme väärin, tuotamme valemuistoja. Usein interferenssi ei ole dramaattista vaan arkipäiväisen hienovaraista; yleensä emme huomaa sitä lainkaan.

Ihmismieleen voidaan syöttää täysin valheellisiakin muistoja. Psykologit Elizabeth Loftus ja Jacqueline Pickrell esittivät koehenkilöille neljä tarinaa heidän lapsuudestaan. Yksi tarinoista oli kuitenkin valheellinen, sitä ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Tarinan fiktiivisyys varmistettiin koehenkilöiden läheisiltä. Tutkittavat eivät tienneet, että yksi tarinoista oli keksitty.

Koehenkilöiden tehtävänä oli kirjoittaa tarinoiden herättämistä muistikuvista. Jos he eivät muistaneet tapahtumaa, heidän tuli yksinkertaisesti kirjoittaa ”en muista”. Aluksi tutkittavat täyttivät kotona kyselylomakkeen, jonka jälkeen heitä haastateltiin kaksi kertaa 1–2 viikon välein.

Suurin osa (75%) koehenkilöistä ei muistanut valheellista tapahtumaa alkukyselyssä. Kuitenkin 25% tutkittavista kykeni ”muistamaan” sen. Mielenkiintoista on, että koehenkilöiden arviot valheellisten muistojen oikeellisuudesta kasvoi ajan myötä. Mielenkiintoista on myös se, että kun tutkittavia lopuksi pyydettiin valitsemaan keksitty tarina oikeiden tapahtumien joukosta, 21% piti keksittyä tarinaa yhtenä oikeista. Tarinasta oli tullut heille täyttä totta. Muut tutkimukset ovat vahvistaneet sen, että valemuistot voivat tuntua kokemuksellisesti yhtä voimakkailta tai jopa voimakkaammilta kuin todelliset muistot.

Loftus ja Pickrell havaitsivat myös, etteivät jotkut tahdo millään luopua valemuistoistaan senkään jälkeen, kun heille on kerrottu niiden valheellisuudesta. Esimerkiksi eräs nainen totesi valemuistostaan: ”Muistan täysin, kuinka kävelin ympäri niitä pukukoppeja eikä äitini ollut sillä osastolla, millä hän oli sanonut olevansa. Ymmärrätkö?”

Loftus ja Pickrell pyrkivät tutkimuksellaan simuloimaan traumaattisen muiston ”syöttämistä”. Kaikissa keksityissä tarinoissa oli sama kaava: koehenkilö eksyi lapsena tavallista pidemmäksi aikaa tavarataloon tai kauppakeskukseen, ja hän itki, mutta iäkäs naishenkilö auttoi häntä. Lopuksi tutkittava löysi jälleen perheensä.
-------------------

Lue lisää

Miten kirkko löytäisi takaisin kodit?

Onko kirkolle ja Diakoiniatyöllä käsitystä, mikä on perhe ja mitä biologinen ehjä perhe merkitsevät laosille ja nuorille?

Lue lisää Kotimaa 24 keskustelussa.

http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=120&id=33346
--------------

Kirkko ja Diakonia? kirjoitti:

Miten kirkko löytäisi takaisin kodit?

Onko kirkolle ja Diakoiniatyöllä käsitystä, mikä on perhe ja mitä biologinen ehjä perhe merkitsevät laosille ja nuorille?

Lue lisää Kotimaa 24 keskustelussa.

http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=120&id=33346
--------------

Lue lisää

Kotimaa 24 lehden palsoilla käsitellään mielenkiintoisia aiheita, jotka poikkeavat yleisistä keskusteluista.

Luettuja, ajankohtaisia ja keskusteluita herättäneitä uutisia mm.

Kymmenet kirkon työntekijät ovat rekisteröineet parisuhteensa.

Vanhoillislestadiolaisuudsta tehdään käsikirja.

Tarja Halonen harkitsee liittymistä takaisin kirkkoon.

Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen uskonnolisten yhteisöjen vaikutuksesta lapsi- ja perhepolitiikkaan, adoptioihin. huostaanottoihina, sijaishuoltoon.

Onko lastensuojelu Korkeemman käres?

Ovatko Sateenkaariperheet joidenkin tahojen mielestä ainoa perhemuoto?



Onko parisuhde joidenkin mielestä Parittelusuhde, jossa kohteena voivat olla myös lapset pedofilia ja insesti, joita uskonyhteisöissä paljastuu jatkuvasti, lisää, mutta syylliseksi lepsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön leimataan usein lasten biologinen isä?

Lisää SK 24 uutisista.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7928-kymmenet-kirkon-tyontekijat-rekisteroineet-parisuhteensa
-----------

Lastensuojelua? kirjoitti:

Kotimaa 24 lehden palsoilla käsitellään mielenkiintoisia aiheita, jotka poikkeavat yleisistä keskusteluista.

Luettuja, ajankohtaisia ja keskusteluita herättäneitä uutisia mm.

Kymmenet kirkon työntekijät ovat rekisteröineet parisuhteensa.

Vanhoillislestadiolaisuudsta tehdään käsikirja.

Tarja Halonen harkitsee liittymistä takaisin kirkkoon.

Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen uskonnolisten yhteisöjen vaikutuksesta lapsi- ja perhepolitiikkaan, adoptioihin. huostaanottoihina, sijaishuoltoon.

Onko lastensuojelu Korkeemman käres?

Ovatko Sateenkaariperheet joidenkin tahojen mielestä ainoa perhemuoto?



Onko parisuhde joidenkin mielestä Parittelusuhde, jossa kohteena voivat olla myös lapset pedofilia ja insesti, joita uskonyhteisöissä paljastuu jatkuvasti, lisää, mutta syylliseksi lepsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön leimataan usein lasten biologinen isä?

Lisää SK 24 uutisista.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7928-kymmenet-kirkon-tyontekijat-rekisteroineet-parisuhteensa
-----------

Lue lisää

Tarja Halonen harkitsee liittyvänsä takaisin kirkkoon.

Halonen paljasti aikeensa Hjalliksen ohjelmassa.

Aiheesta lisää SK 24 uutiset kotimaa 8.3.2012.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7687-tarja-halonen-harkitsee-liittymista-takaisin-kirkkoon
----------

Hyvä vai paha asia? kirjoitti:

Tarja Halonen harkitsee liittyvänsä takaisin kirkkoon.

Halonen paljasti aikeensa Hjalliksen ohjelmassa.

Aiheesta lisää SK 24 uutiset kotimaa 8.3.2012.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7687-tarja-halonen-harkitsee-liittymista-takaisin-kirkkoon
----------

Lue lisää

Voivatko lastensuojelun parissa työskentelvät olla Uskomuksien uhreja?

Könskriget Evin Rubar Tv ohjelma 2006.

Iltalehti 26.6.2006. Siskoilla viiraa pahasti päästä"

-Vaikuttava raportti paljastaa, että kajajahtaneet fundamentalistit ovat ottaneet vallan Ruotsin taistelevassa naisliikkeessä. - Taistelija: Feministijohtaja Ireen von Wachenfeldtin mielestä käynnissä on sukupuolten keskinäinen maailmansota.

Voisivatko miehet Ruotsissa, tai Suomessa pitää kokouksia, joissa hoilattaisiin "hirttäkää naiset, tappakaa naiset"? No eivät! tai voisisivat, mutta pian tulisi sinitakit käymään, eikä se kyllä olisi nukkumatti.

Voisiko ylipäätänsä mikään kansanryhmä Ruotsissa, tai Suomessa harrastaa moista kiihotusta väkivaltaan joutumatta siitä edesvastuuseen.? Vain yksi, nimittäin naisliike, eikä sekään Suomessa.

Naapurissa sensijaan ei koira feministien perään hauku paljasta Evin Rubar kaksiosaisessa ohjelmassa. Sukupuolisota.

VAARALLISINTA äärifeministien touhuissa ei ole iskulauseiden huutelu, sehän on vain metelinpitoa. Pelottavinta on se, että he hehkuttavat salaliittoteoriaa, jonka mukaan miesten satanisti-pedofiili-verkko katta maan koko valtakoneiston.

Impiä raiskatan ja tehdään raskaksi, sikiöt kidutetaan julmasti hengiltä. Lapsia ryöstetään ja surmataan kammottavissa rituaaleissa. Kaikki tämä tapahtuu viranomaisten tieten keskellä ruotsalaista yhteiskuntaa, autotalleissa ja hotellihuoneissa.

Rubar kysyy turvakotijärjestö ROCKS:in puheenjohtajalta Ireen von Wachenfeldtiltä, miksi murhaajien jäljiltä ei löytynyt ainuttakaan ruumista, eikä edes yhtään malliin sopivaa lasta ole kadoksissa.
- Mistä sinä sen tiedät? Miten voit väittää sellaista, tivaa Wachenfeldt. Itse hän ilmoittaa saaneensa tietonsa naisilta, jotka puhuvat omasta kokemuksestaan.

RUOTSISSA feminismi on vahva poliittinen voima. siksi siellä yliopistotutkijankin on mahdollista olla yksisilmäinen aktivisti.

Luonnollisesti Ruotsin naistutkimuksen piirissä on pääosin vastuuntuntoisia tieteentekijöitä, mutta näkyypä siellä olevan todella outoakin väkeä.

Omasssa sarjassaan maailmankin mittakaavassa painii Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren, jonka kehittämän teorian mukaan miehet lyövät naisia siksi, että he saavat siitä eroottisen nautinnon. Nainen puolestaan muuttuu parisuhteessa zombieksi, joka hyväksyy väkivallan, koska mies aivopesee hänet.

FST:n esittämä rohkea dokumentti herättää pohtimaan, miksi yksi ääriliike on saanut Ruotsissa näin suuren ja poikkeuksellisen toimintavapuden - ja miksi Suomessa on toisin".
Onko Suomessa toisin?
-------------

Suomessa ei ole toisin. Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus, esitettiin perättömiä insestisyytöksiä.

Toinen ohjelmaassa haastateltu "asiantuntija" lupasi kirjoittaa 2200:lla eurolla todistuksen, että lasta oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, näkemättä lasta.
Häntä vastaan on nostettu useita syytöksiä ja toumittiin lopulta vankilaan.

Toinen ohjelmassa esiintynyt lastentautien erkoislääkäri väitti, että isä olisi käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi.
Hän väitti myös, että Tampareella harrastetaan lapsiseksiä, jossa lapsia kidutetaan ja raiskataan, aivan kuten Könskriget ohjelmassa.
Hänet tuomittiin Vanhan Vaasan mielisairaalaan.

Kuinka voimme olla varmoja, ettevät lasten parissa työskentelevät olisi joutuneet Noitien paulohin?
---------

Lapsiuhrit. kirjoitti:

Voivatko lastensuojelun parissa työskentelvät olla Uskomuksien uhreja?

Könskriget Evin Rubar Tv ohjelma 2006.

Iltalehti 26.6.2006. Siskoilla viiraa pahasti päästä"

-Vaikuttava raportti paljastaa, että kajajahtaneet fundamentalistit ovat ottaneet vallan Ruotsin taistelevassa naisliikkeessä. - Taistelija: Feministijohtaja Ireen von Wachenfeldtin mielestä käynnissä on sukupuolten keskinäinen maailmansota.

Voisivatko miehet Ruotsissa, tai Suomessa pitää kokouksia, joissa hoilattaisiin "hirttäkää naiset, tappakaa naiset"? No eivät! tai voisisivat, mutta pian tulisi sinitakit käymään, eikä se kyllä olisi nukkumatti.

Voisiko ylipäätänsä mikään kansanryhmä Ruotsissa, tai Suomessa harrastaa moista kiihotusta väkivaltaan joutumatta siitä edesvastuuseen.? Vain yksi, nimittäin naisliike, eikä sekään Suomessa.

Naapurissa sensijaan ei koira feministien perään hauku paljasta Evin Rubar kaksiosaisessa ohjelmassa. Sukupuolisota.

VAARALLISINTA äärifeministien touhuissa ei ole iskulauseiden huutelu, sehän on vain metelinpitoa. Pelottavinta on se, että he hehkuttavat salaliittoteoriaa, jonka mukaan miesten satanisti-pedofiili-verkko katta maan koko valtakoneiston.

Impiä raiskatan ja tehdään raskaksi, sikiöt kidutetaan julmasti hengiltä. Lapsia ryöstetään ja surmataan kammottavissa rituaaleissa. Kaikki tämä tapahtuu viranomaisten tieten keskellä ruotsalaista yhteiskuntaa, autotalleissa ja hotellihuoneissa.

Rubar kysyy turvakotijärjestö ROCKS:in puheenjohtajalta Ireen von Wachenfeldtiltä, miksi murhaajien jäljiltä ei löytynyt ainuttakaan ruumista, eikä edes yhtään malliin sopivaa lasta ole kadoksissa.
- Mistä sinä sen tiedät? Miten voit väittää sellaista, tivaa Wachenfeldt. Itse hän ilmoittaa saaneensa tietonsa naisilta, jotka puhuvat omasta kokemuksestaan.

RUOTSISSA feminismi on vahva poliittinen voima. siksi siellä yliopistotutkijankin on mahdollista olla yksisilmäinen aktivisti.

Luonnollisesti Ruotsin naistutkimuksen piirissä on pääosin vastuuntuntoisia tieteentekijöitä, mutta näkyypä siellä olevan todella outoakin väkeä.

Omasssa sarjassaan maailmankin mittakaavassa painii Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren, jonka kehittämän teorian mukaan miehet lyövät naisia siksi, että he saavat siitä eroottisen nautinnon. Nainen puolestaan muuttuu parisuhteessa zombieksi, joka hyväksyy väkivallan, koska mies aivopesee hänet.

FST:n esittämä rohkea dokumentti herättää pohtimaan, miksi yksi ääriliike on saanut Ruotsissa näin suuren ja poikkeuksellisen toimintavapuden - ja miksi Suomessa on toisin".
Onko Suomessa toisin?
-------------

Suomessa ei ole toisin. Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus, esitettiin perättömiä insestisyytöksiä.

Toinen ohjelmaassa haastateltu "asiantuntija" lupasi kirjoittaa 2200:lla eurolla todistuksen, että lasta oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, näkemättä lasta.
Häntä vastaan on nostettu useita syytöksiä ja toumittiin lopulta vankilaan.

Toinen ohjelmassa esiintynyt lastentautien erkoislääkäri väitti, että isä olisi käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi.
Hän väitti myös, että Tampareella harrastetaan lapsiseksiä, jossa lapsia kidutetaan ja raiskataan, aivan kuten Könskriget ohjelmassa.
Hänet tuomittiin Vanhan Vaasan mielisairaalaan.

Kuinka voimme olla varmoja, ettevät lasten parissa työskentelevät olisi joutuneet Noitien paulohin?
---------

Lue lisää

Uskontojen ja uskomuksien uhrit saattavat olla uhka perheille, lapsille ja nuorille, mikäli heitä työskentelee lasten parissa.

Lainaus Uskontojen uhrien tuki ry sivustolta.

. Saatanalle uhratut vauvat ja insesti saatananpalvontaseremonioissa
.
RMT-terapeutteina toimii myös kristinuskoa fundamentalistisesti tulkitsevia pastoreita. Näiden potilaat raportoivat usein "kammottavista saatananpalvontaseremonioista", joihin heidät pakotettiin osallistumaan lapsuusiässä vuodet toisensa perään. Seremonioihin kuuluu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmisuhreja: joku saatananpalvontakultin naisjäsenistä synnyttää vauvan, joka uhrataan seremoniassa. Osanottajistoon kuuluu potilaan vanhempien lisäksi usein paikkakunnan nimismies, pormestari tai muita silmäätekeviä. Eikä siinä kaikki: koko maailman johtajisto on liittynyt kansainväliseen salaliittoon, jonka tarkoitus on alistaa maailma Saatanan valtaan. Kadonneiksi ilmoitetut lapset on siepattu uhreiksi Saatanan palvojien rituaaleihin.

Psykologisesti on kuitenkin epätodennäköistä kokea vuosikausia hirvittävää hyväksikäyttöä, johon sisältyy pakko osallistua raiskauksiin, murhiin ja kannibalismiin, ja unohtaa se sitten kokonaan, kunnes yhtäkkiä terapeutin avulla kaikki palaa mieleen shokeeraavia yksityiskohtia myöten. Joitakin"palautettuja" muistoja tutkittaessa on todettu niiden sisältävän informaatiota joka voidaan osoittaa vääräksi, esimerkiksi muisto rituaalista ullakolla talossa, jossa ei todellisuudessa ole ullakkoa.

Onko sitten kansainvälistä saatananpalvontakulttia, joka käyttäisi systemaattisesti lapsia hyväkseen? Syksyllä 1994 valmistuneessa Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jota rahoitti National Center on Child Abuse and Neglect (NCCAN), kysyttiin 6900 psykologilta, psykiatrilta ja sosiaalityöntekijältä, ja 4655 piirisyyttäjältä, lastensuojeluviranomaiselta ja poliisijärjestöltä, kuinka monta tapausta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatananpalvontarituaaleissa oli tullut ilmi. Vaikka syytteitä oli nostettu yli 12 00, ei ainuttakaan edes vähän "selviytyjien" tarinoita muistuttavaa tapausta ollut osoitettu todeksi. Tapausten joukossa oli muutama rikollinen, joka selitti rikoksensa Saatanan määräämiksi vapautuakseen vastuusta; aviopari joka otti seksuaaliriitteihinsä mukaan alaikäisen poikansa ja koko joukko ilkivaltatekoja, joihin osallistui teini-ikäisiä porukoita. Tutkimus ei löytänyt mitään todisteita sen puolesta, että olisi olemassa järjestäytyneitä lapsia hyväksikäyttäviä saatananpalvojaverkostoja tai kansainvälisiä ryhmiä. Britanniassa tehty samanlainen tutkimus, joka koski väitettyä 84:ntä saatananpalvontainsesti tapausta, ei myöskään löytänyt ainuttakaan todistetta väitteiden puolesta.

Myöskään False Memory Syndrome Foundation ei ole löytänyt yhtään todistetta saatanapalvontarituaaleista, joissa uhrattaisiin ja syötäisiin vauvoja. Samoin FBI:n lasten hyväksikäyttöä 10 vuotta tutkinut erikoisagentti Kenneth Landing on todistanut, ettei hän ole koskaan löytänyt todisteita rituaalisesta hyväksikäytöstä. Kesäkuussa 1993 Christiany Today -lehti, jolla ei ainakaan ole mitään syytä puolustaa Saatanan palvontaa, julkaisi artikkelin jossa kumottiin väitteet lapsiuhreista saatananpalvontaseremonioissa.

Voidaankin perustellusti epäillä, että kyseessä on samantapainen urbaani huhu kuin kertomus rautanaulasta, joka suli Coca-Cola lasissa yön aikana olemattomiin, tai tarina etelänmatkalaisesta, joka kurkisti ravintolan pakastimeen ja havaitsi sen olevan täynnä rottia. Kenties jossakin on voitu uhratakin vauva saatananpalvontamenoissa. Mutta varmasti todellisia uhreja ovat olleet puoskariterapiaan joutuneet naiset ja näiden vanhemmat, joiden elämän joukko "terapeutteja" on tuhonnut, joskus kirjaimellisestikin itsemurhien kautta. Hyödyn hysteriasta ovat keränneet sensaatiokirjojen kirjoittajat ja muut hysteriaa omiin tarkoitusperiinsä käyttävät piirit.

Tiedot on kerätty eri artikkeleista, jotka ovat Cult Awareness & Information Centerin kotisivulla yläotsikon "Satanic Ritual Abuse" alla. Sivuilla on myös analysoitu hysterian syntyyn vaikuttaneita tekijöitä (kyse ei ole pelkästään "kristillisestä" ilmiöstä kuten joku voisi luulla), mutta ne liittyvät ennen kaikkea jenkkikulttuuriin ja jätän niihin tutustumisen englanninkielentaitoisille. Saatananpalvontailmiöstä kiinnostuneelle voin suositella sosiologi David G. Bromleyn kirjaa The Satanism Scare, 1991, Walter de Gruyter Inc., New York.
-------

Lastensuojelun uhrit kirjoitti:

Uskontojen ja uskomuksien uhrit saattavat olla uhka perheille, lapsille ja nuorille, mikäli heitä työskentelee lasten parissa.

Lainaus Uskontojen uhrien tuki ry sivustolta.

. Saatanalle uhratut vauvat ja insesti saatananpalvontaseremonioissa
.
RMT-terapeutteina toimii myös kristinuskoa fundamentalistisesti tulkitsevia pastoreita. Näiden potilaat raportoivat usein "kammottavista saatananpalvontaseremonioista", joihin heidät pakotettiin osallistumaan lapsuusiässä vuodet toisensa perään. Seremonioihin kuuluu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmisuhreja: joku saatananpalvontakultin naisjäsenistä synnyttää vauvan, joka uhrataan seremoniassa. Osanottajistoon kuuluu potilaan vanhempien lisäksi usein paikkakunnan nimismies, pormestari tai muita silmäätekeviä. Eikä siinä kaikki: koko maailman johtajisto on liittynyt kansainväliseen salaliittoon, jonka tarkoitus on alistaa maailma Saatanan valtaan. Kadonneiksi ilmoitetut lapset on siepattu uhreiksi Saatanan palvojien rituaaleihin.

Psykologisesti on kuitenkin epätodennäköistä kokea vuosikausia hirvittävää hyväksikäyttöä, johon sisältyy pakko osallistua raiskauksiin, murhiin ja kannibalismiin, ja unohtaa se sitten kokonaan, kunnes yhtäkkiä terapeutin avulla kaikki palaa mieleen shokeeraavia yksityiskohtia myöten. Joitakin"palautettuja" muistoja tutkittaessa on todettu niiden sisältävän informaatiota joka voidaan osoittaa vääräksi, esimerkiksi muisto rituaalista ullakolla talossa, jossa ei todellisuudessa ole ullakkoa.

Onko sitten kansainvälistä saatananpalvontakulttia, joka käyttäisi systemaattisesti lapsia hyväkseen? Syksyllä 1994 valmistuneessa Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jota rahoitti National Center on Child Abuse and Neglect (NCCAN), kysyttiin 6900 psykologilta, psykiatrilta ja sosiaalityöntekijältä, ja 4655 piirisyyttäjältä, lastensuojeluviranomaiselta ja poliisijärjestöltä, kuinka monta tapausta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatananpalvontarituaaleissa oli tullut ilmi. Vaikka syytteitä oli nostettu yli 12 00, ei ainuttakaan edes vähän "selviytyjien" tarinoita muistuttavaa tapausta ollut osoitettu todeksi. Tapausten joukossa oli muutama rikollinen, joka selitti rikoksensa Saatanan määräämiksi vapautuakseen vastuusta; aviopari joka otti seksuaaliriitteihinsä mukaan alaikäisen poikansa ja koko joukko ilkivaltatekoja, joihin osallistui teini-ikäisiä porukoita. Tutkimus ei löytänyt mitään todisteita sen puolesta, että olisi olemassa järjestäytyneitä lapsia hyväksikäyttäviä saatananpalvojaverkostoja tai kansainvälisiä ryhmiä. Britanniassa tehty samanlainen tutkimus, joka koski väitettyä 84:ntä saatananpalvontainsesti tapausta, ei myöskään löytänyt ainuttakaan todistetta väitteiden puolesta.

Myöskään False Memory Syndrome Foundation ei ole löytänyt yhtään todistetta saatanapalvontarituaaleista, joissa uhrattaisiin ja syötäisiin vauvoja. Samoin FBI:n lasten hyväksikäyttöä 10 vuotta tutkinut erikoisagentti Kenneth Landing on todistanut, ettei hän ole koskaan löytänyt todisteita rituaalisesta hyväksikäytöstä. Kesäkuussa 1993 Christiany Today -lehti, jolla ei ainakaan ole mitään syytä puolustaa Saatanan palvontaa, julkaisi artikkelin jossa kumottiin väitteet lapsiuhreista saatananpalvontaseremonioissa.

Voidaankin perustellusti epäillä, että kyseessä on samantapainen urbaani huhu kuin kertomus rautanaulasta, joka suli Coca-Cola lasissa yön aikana olemattomiin, tai tarina etelänmatkalaisesta, joka kurkisti ravintolan pakastimeen ja havaitsi sen olevan täynnä rottia. Kenties jossakin on voitu uhratakin vauva saatananpalvontamenoissa. Mutta varmasti todellisia uhreja ovat olleet puoskariterapiaan joutuneet naiset ja näiden vanhemmat, joiden elämän joukko "terapeutteja" on tuhonnut, joskus kirjaimellisestikin itsemurhien kautta. Hyödyn hysteriasta ovat keränneet sensaatiokirjojen kirjoittajat ja muut hysteriaa omiin tarkoitusperiinsä käyttävät piirit.

Tiedot on kerätty eri artikkeleista, jotka ovat Cult Awareness & Information Centerin kotisivulla yläotsikon "Satanic Ritual Abuse" alla. Sivuilla on myös analysoitu hysterian syntyyn vaikuttaneita tekijöitä (kyse ei ole pelkästään "kristillisestä" ilmiöstä kuten joku voisi luulla), mutta ne liittyvät ennen kaikkea jenkkikulttuuriin ja jätän niihin tutustumisen englanninkielentaitoisille. Saatananpalvontailmiöstä kiinnostuneelle voin suositella sosiologi David G. Bromleyn kirjaa The Satanism Scare, 1991, Walter de Gruyter Inc., New York.
-------

Lue lisää

Diakonia perhetyönjohtaja Tuija Åstedt .

Iltalehti 19.11.2010.

Huostaanotettujen lasten määrä kasvanut räjähdysmäisesti.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuosikymmenessä 50 prosenttia.

Johtuuko tämä räjähdysmäinen kasvu mahdollisesti siitä, että uusi lastensuojelulaki tuli voimaan 1.1.2008 ja se aiheutti jopa turhia huostaanottoja ja sijoituksia, kun lakeja tulkittiin väärin?

Kasvoivatko Huolen vyökkyyeet sosiaalityöntekijöillä niin suureksi, että ne ja Varhainen puuttuminen johtivat jopa vääriin tulkintoihin ja ylilyönteihin?

Lue lisää.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010111912727276_pr.shtml
-----------