asiani ovat muuten kunnossa, mutta mietin aina välillä yksinäisyyttäni. onhan mulla kavereita ja muutama hyvä ystävä. parisuhteessa olevat vähättelevät mun yksinäisyyttäni, että keskity kaikkeen muhun saan kuulla. niin teenkin, mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi ilman elämänirakkautta. enkä halua tyytyä laastariin, en ole tavannut vielä kumppania joka haluaisi minut. olen ihan nätti ja harrastan urheilua, käyn töissä, tapaan ystäviä. perustervekin olen, mutta vain niin YKSIN ja melkein kolmekymppisenä se tuntuu kamalalta. mitä miehet haluavat nykynaiselta... onko ikäisiäni naisia joilla samoja ajatuksia... toivon elämääni tasapainoista tervettä miestä...se ei voi olla niin paljon toivottu..
en haluaisi olla sinkkuna
itkevä sydän
11299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sulla on kavereita ja muutama ystävä. Sulla on siis asiat paremmin kuin 90 %:lla tämän palstan lukijoista.
Minkä takia sä haluat seurustella? Vaa sen takia että vois seurustella? Kannattaa joku järki olla siinäki eika vaa huvin vuoksi. Nopeasti loppuu semmoinen suhde joka perustuu vaa sille että on mukava seurustella.
Hei Itkevä sydän, tekstisi oli kuin suoraan omasta elämästäni. Olen myös kolmekymppinen sinkkunainen. Hyvät ystäväni asuvat todella kaukana tai ulkomailla eivätkä he pysty jakamaan arkea kanssani kovin usein tai heillä on lapsia joten yhdessä oleminen on nykyään todella hankalaa. Eikä ystävät pystykään edes korvaamaan parisuhdetta. Töissä viihdyn ja siellä on mukavia ihmisiä mutta ei sellaisia joita tapaisi töiden jälkeen, johtuu ehkä iästäkin ja heidän elämäntilanteestaan.
Olen huomannut että kyllä baarista silloin tällöin minusta kiinnostuneita miehiä löytää, mutta ei ole löytynyt sellaista johon rakastuisin. Mullekin on kaverit sanoneet että olen niin itsenäinen ihminen että osaan varmasti olla yksin, mutta en kyllä osaa ainakaan liian pitkiä aikoja. Nytkin vietän pääsiäisen ihan itsekseni. Ei minua se ahdista että on pääsiäinen vaan se että menee taas monta päivää jolloin pitää olla omien ajatustensa kanssa, ei sitä loputtomiin jaksa olla itselleen seuraksi. Ahdistusta pahentaa tietysti se että kun kuulee ihmisiltä miten he järjestävät lapsilleen pääsiäistä tai lähtevät miehensä kanssa reissuun pitkinä pyhinä. Tuntuu tosi epäreilulta tämä elämä.. Olen alkanut vielä sairastelemaankin aika vakavasti joten baariin lähteminen ei edes onnistu tällä hetkellä vaikka saisinkin jonkun sinne seurakseni lähtemään.
Tämä kirjoitus nyt ei kauheasti sinua auta, mutta kohtalontovereita tai ainakin yksi, löytyy!
No eikö teidän kaverit yritä naittaa teitä joillekin kavereiden kavereille?
En minäkään haluaisi mut pakko se on sinkku olla. Kesällä täytän jo 37 v ja nekin synttärit vietän itsekseen.
Minulla on ystäviä ja kavereita ja tuttavia ja harrastuksia mutta parisuhdemielessä minäkin olen yksinäinen. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa, mutta olisihan se mukava jos olisi joku jonka kanssa jakaa asiat.
Mulla sama juttu mutta.. koska pidän naisen läheisyydestä ja semmosesta niin mä ajattelen että mielummin jonkun kanssa kuin ei ollenkaan.
Meillähän on vain tämä yksi elämä. Ja nuoruus..
Olis mulla veli jonka luokse mennä mut se on juopotellut 2 päivää joten en jaksa kattella sellasta ja se maleksii vaan koneella koko ajan. Ei siitä ole edes juttuseuraks. Ihan tyhjää täynnä mun elämä...
Arvaatteko mikä oikeasti on masentavaa? Ettei edes känniset miehet halua minua.
Mä oon yksin..koska se mitä naiset vaativat nykymieheltä..niin.. joskus tuntuu että kyllä se on ihan niin päin.
Ja valehtelematta voin sanoo ettei se ennen ollut niin..ainakaan mun kohdalla. No 30senä oon jäänyt suhdemarkkinoiden ulkopuolelle. Koska naiset vaativat niin paljon.
vai niin