Opintojen vaikeimmat asiat?

Olen vasta opintojen puolivälissä, mutta hankalimpia on mulle ollut anatomia ja biokemia. Patologian tenttiä pidetään lääkiksen vaikeimpana, mutta se ei ollut mulle sellainen, vaan nuo ylhäällä mainitut. Keskustelun aloitus tästä teemasta on mielestäni hyvä!

sisäänpääsy

Sisäänpääsy

Tarkoittiko tuo 17 13:n vastaus sitä, että menet niissä myös yli siitä, mistä aita on matalin? Tai mahdollisesti, ettet pidä niitä kovinkaan tärkeinä? Ihan ystävällisesti kysyn. Eivätkö juuri anatomia ja biokemia ole hyvin tärkeitä jos ajatellaan sairauksien syyn ja synnyn ymmärtämistä? Ja taas sitä kautta ihmisen paranemista?

Kuinka paljon lääkis on sellaista, että opetellaan että tämä oireisto ja sairaus on yhtä kuin tämä lääkitys? Opetetaanko siellä ajattelemaan sairauksia siltä kantilta, miten ne lääkehoidetaan?

Mitä mieltä täällä ollaan funktionaalisesta lääketieteestä? Tieteysti lääkehoito on tärkeää, mutta onko se ihan ainoa tie edetä? Tiedän, että ette voi sille mitään, juuri nyt, mutta te olette tulevaisuuden lääkärisukupolvi. Olemmeko me missanneet terveyden hoidosta lääkkeiden kehitysvimman takia jotain?

Lääkis ei mun mielestäni ole lainkaan "yhdistä sairaus ja lääkitys" -tyyppistä. Iso osa sairauksista on monitekijäisiä ja usein sairastetaan montaa sairautta yhtä aikaa, jolloin oirekirjo voi sekoittua. Eräällä opintojen alkuvaiheen luennolla eräs professori totesikin, että usein maallikot kuvittelevat lääketieteen opintojen olevan juuri sitä, että yhdistetään lääke ja sairaus, mutta opiskelijat tulevat huomaamaan, että asia ei ole millään tavalla tällainen.

Lääkekehitys on mielestäni erittäin tärkeä asia. Tänä päivänä on liialti jätetty lääkekehitys paitsioon ja sen resursointi esim. lääkeviitehintajärjestelmän hintoja painamalla ja perustutkimuksen rahoituksen karsimisella on litistetty.
Harvinaiseen entyymipuutossairauteen yms. kuolevalle on turha tulla kertomaan funktionaalisesta lääketieteestä tai ihmisen kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta, jos hänen elämänsä päättyy siihen, ettei lääkekehitystä ole priorisoitu tarpeeksi korkealle.
Nimenomaan lääkkeityksen vuoksi harva suomalainen työikäinen ei kuole sydän- ja verisuonisairauksiin, toisin kuten ennen oli tapana

Niin, tietenkin lääkehoidolla on paikkansa, en sitä sanokaan. Erikoissairaanhoitoon en mene, mutta entä tavallinen terveyskeskushoito, jossa paljon potilaita käy. Siellä potilas voi tosiaan valittaa useita epämääräisiä oireita, kuten edellinen kirjoittaja mainitsikin. Esimerkiksi samalla potilaalla voi olla hiusten lähtöä, lihassärkyjä, unettomuutta, levottomat jalat, ummetusta ja närästystä. Silloin voisivat funktionaalinen lääketiede ja biokemian tuntemus olla hyväksi, ettei anneta vaan jokaiseen vaivaan (oireeseen) omaa lääkettänsä, jos annetaan. Tai no hiusten lähtöön ei varmaan annettaisi, mutta muihin.

noordströmin rolffi auttaa hiustenlähdössä, älä sinä pikku lääkäri sitä pohdi:)

Henkisesti oikeuslääketieteen ruumiinavaukset.. Muuten biokemia Krebsin sykleineen.. Terveisiä vaan kaikille niissä hikoilleille