2 vai 3 lasta

Olen lapsen yh äiti jonka vanhin lapsi on lentänyt jo pesästä.Minulla on nyt lapset iältään 2v.6v.19v. ja 19v,
Olin neljän kanssa yksin nuorimman syntymästä lähtien.Meillä ei ole ns. isää joka ottaa lapsiaan viikonlopuksi kylään luokseen.
Mutta en antaisi pois yhtäkään lasta,koska he ovat jokainen rakkaita minulle.En pystynyt aikoinaan tekemään aborttia kun kuulin nuorimman tekevän tuloaan,ja isä ei ollut meidän kanssaan samassa kodissa enään.
Mutta vaikka tiesin jääväni 4 lapsen yh äidiksi,asuntovellisena myöskin niin koen edelleen että tein oikean ratkaisun ja pidin tämän nuorimman lapseni,enkä antanut häntä pois raskaudesta kuultuani.
Kyllä te pärjäätte kolmen kanssa kun teitä on kuitenkin kaksi perheessä.MInäkin pärjäsin vaikka järjestelyitä se tietenkin tarvitsi.
Asuntovelallinen kun olen.
En ole koskaan pystynyt olemaan kotona lasten kanssa äitiysloman jälkeen vaan on pakko ollut mennä heti loman loputtua töihin,mutta mielummin kuitenkin otin neljännenkin lapsen vastaa yksin.
Tekin kyllä pärjäätte uuden vauvan kanssa.Jos teet abortin kadut sitä varmaan lopun ikääsi.

Meillä on kaksi lasta. Minä olisin halunnut kolmannen, mutta tuli 90-luvun lama ja todella kovat ajat perheeseemme, koska 'munat olivat samassa korissa' eli rakennusalalla. Ei siis tullut kolmatta.
Tuttavaperheessä oli myös kaksi lasta. Sitten heille sattui vahinko ja tuli kolmas lapsi. Kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen, ilmoitti yllättäen tulostaan 4. lapsi. Silloin alkoivat kovat ajat. Jouduimme mukaan keskusteluihin, joissa pohdittiin, otetaanko lapsi vastaan, erotaanko sen sijaan vai sen lisäksi yms.
Lapsi sai kuitenkin tulla maailmaan. Jo kauan sitten on ollut vaikea kuvitella tätä perhettä ilman neljättä lasta, joka nyt jo lähestyy täysi-ikäisyyttä. Helppoa ei varmaan ole ollut, mutta en usko, että tämän lapsen takia olisi ollut erityisesti vaikeampaa. Syyt olivat kuitenkin syvällisemmin muualla.
En oikein usko, että ero 2- ja 3-lapsiseen perheeseen on niin dramaattinen kuin olet ajatellut. Mahtuuhan autoon 5 ihmistä ja asuntoonkin (?) hyvällä tahdolla ja järjestelyillä. Ikäero on iso, et joudu monelle vaihtamaan vaippoja. Kuka pakottaisi sinut nyt jäämään moneksi vuodeksi kotiin?
Mutta, päätöksen teette te. Perustelette sen itsellenne niin, ettei tarvitse asiaan myöhemmin palata. Asia ei saa jäädä suhdettanne kaluamaan, oli päätös mitä hyvänsä.

tosissasi hae täältä ratkaisua asiaan? Jos etsit, lisää miinuksiin vielä se, että olet liian lapsellinen hankkialsesi lisää lapsia.

Älä tee keskeytystä. Kolmannen lapsen syntymä ei mullista elämää yhtä rajusti kuin ensimmäisen ja vielä toisenkin lapsen syntymä.

Itse ole kolmen lapsen äiti. Esikoisen saimme 30 vuotissynttärilahjaksi. Nyt hän on 5v. Kuopus täyttää syksyllä 2v. Rankkaa on välillä ollut, mutta selviytymiskonstit on aina keksitty. Tavalliseen henkilöautoon olemme mahtuneet ihan hyvin ja sillä tehtiin pari telttaretkeäkin viiden hengen voimin.

Jokaiselle lapselle ei tarvitse olla omaa huonetta. Eli sen isomman asunnon ostamisen voi ainakin siirtää vähän myöhemmäksi, ja autokin pitää joka tapauksessa jossain vaiheessa vaihtaa. Alkuun pääsette varmasti nykyiselläkin, jos se vain on 5 paikkainen.

Teillä ikäeroa tulee sen verran, että säästytte monilta ongelmilta, mitä esimerkiksi meillä on ollut. Ettekä tarvitse kaksipaikkaisia rattaitakaan. Isotveljet hoitavat varmasti mielellään pikkuveljeään/siskoaan.

Esikoisesi on vuosiluvusta päätellen menossa syksyllä kouluun. Yleensä vanhemmilla on ongelmia, mihin lapsi laitetaan hoitoon ekaluokan jälkeisenä kesänä siksi aikaa, kun vanhemmilla ei ole lomaa, mutta lapsella on. Jos pidät sen lapsen, jota nyt odotat, olet äitiyslomalla ensi kesänä, eikä teillä näin ollen ole esikoisen kesäloman suhteen mitään ongelmia.

Tee oma ratkaisusi ja elä sen kanssa!

Olin itse samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Oli kaksi lasta ja elämä mallillaan. Pitkän työttömyysjakson päätteeksi olin päässyt takaisin työelämään, 4- ja 6-vuotiaiden kanssa oli helppo matkustaa ja harrastaa.

Sitten aloin odottamaan lasta. Mieheni kanssa totesimme, että ei maailma siihen kaadu, vaikka perhe kasvaakin. Päätöstä auttoi se, että olin aikoinani päättänyt, että lapset ehkäistään etu-, ei jälkikäteen. En voisi ikinä elää sen ajatuksen kanssa, että olen tappanut yhden lapsistani eli tehnyt abortin.

Oli mukavaa olla kotona vauvan kanssa, kun esikoinen aloitti koulutiensä. Ei tarvinnut miettiä iltapäivähoitoa eikä huolehtia kaveripiirin ja reviirin laajentumista.

Sitten hups, huomasin olevani jälleen raskaana. Alkuvaiheessa jouduin keskenmenovaaran vuoksi käymään sairaalassa ja loukkaannuin verisesti, kun lääkäri kysyi: "aiotteko pitää sen?" Ihan kuin olisi kyseessä koiranpentu! Vauva syntyi ja olin kotona vielä toisenkin lapseni aloittaessa koulunkäyntinsä.

Ostimme käytetyn tila-auton ja isomman asunnon. Rahaa meni, mutta se ei ole lasten syytä. Lapset tyytyvät yllättävän vähään, kerskakulutus on mainosten ja aikuisten keksintö. Me sijoitimme perheeseen, joku muu sijoittaa itseensä.

Tällä hetkellä olen 35 enkä vaihtaisi päivääkään pois. Läskiä kertyi ja uraputki pätkii, mutta elämässä on sisältöä neljän lottovoiton verran!

olivat melkein 5v ja 8 vuotta kun kolmas lapsemme (poika sekin)syntyi.Pojat olivat haltioissaan uudesta tulokkaasta eikä meillä ilmennyt ainakaan mustasukkaisuutta.Koululaisesta oli kivaa kun ei tarvinnut jäädä iltapäiväkerhoon vaan pääsi koulusta suoraan kotiin leikkimään veikkojen kanssa.He kaikki viihtyvät vielä nytkin hyvin keskenään tietysti joskus nahistelevat mutta harvoin.Meillä asutaan alle 90 neliön rivitalo asunnossa ja kaikki ovat sopineet hyvin tänne ja tilaa olisi vaikka vielä neljännelle.Jos olet pärjännyt kahden lapsen kanssa niin miksi et kolmen kanssa pärjäisi ja voihan isäkin auttaa?!!Meidän kolmas lapsi on ollut isoille veikoille hyvin rakas alusta lähtien!!!Ja heistä oli kivaa auttaa äitiä vauvan hoidossa,(hyvä että joskus sain työntää kauppareissuilla itse vaunuja).Mikksi pelkäät etukäteen koliikkia tai korvatulehduksia?!!! Voi olla myös niin että vauva ei saakaan niitä meillä ei kukaan pojista ole valittanut korvatulehdukdia eikä ole ollut sitä koliikkiakaan,nytkin ollaan oltu terveenä 5 kuukautta.Meille kolme lasta on vain plussaa mutta mielestäni sinun itse pitää tehdä päätös kolmannesta lapsesta!!!!! P.S Meillä isommat pojat edelleen tarjoutuvat auttamaan pienemmän veikan hoidossa vaikka eivät siitä saakkaan yhtään rahaa,heistä se on vain hauskaa,eli ei ole ollut alkuhuumaa.

Hei
Älä vaan tee keskeytystä, ajatelkaa yhdessä asiaa vielä. Jos todellakin tuntuu täysin mahdottomalta saada yksi perheenjäsen lisää on yksi mahdollisuus antaa lapsi adoptoitavaksi. On olemassa paljon perheitä, jotka haluasivat tarjota hyvän kodin lapselle jota jostakin syystä he eivät itse saa. Minä olen yksi onnellinen äiti, joka sai mahdollisuuden adoptoida ihanan poikavauvan heti hänen syntymänsä jälkeen.