Yksinäisen päivät

Olen kolmekymppinen mies ja ollut yksinäinen melkein 10 vuotta. Jäin yksinäiseksi nykyiseen ammattiin valmistumisesta.

Aluksi minulla oli kova tarve puhua ja haluta seuraa, olin levoton yksinäisyydestä. En ollut koskaan tottunut sellaiseen. Yritin hakeutua joidekin henkilöiden seuraan, mutta minulla oli aina tunne, että en ole tervetullut. Olen myös hieman ujo...

Ajauduin masennukseen. Olin muutaman vuoden alamaissa. En löytänyt ketään harrastuksista tai työyhteisöstä. Työpaikassa sain kuulla lisäksi koko ajan valitusta kaikesta mitä keksittiin. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja totuin myös jollain tavalla yksinäisyyteen, vaikka sisimmässäni kaipaan seuraa ja naista elämääni. Yksin oleminen on tehnyt minusta hiljaisen ja olen jatkuvasti omissa ajatuksissani. Tuntuu kuin olisin kokeillut kaikki keinot yksinäisyyden poistamiseksi, mutta turhaan. Olen epätoivoisesti kokeillut nettideittailua, harrastuksia, kaveri-ilmoituksia yms, mutta kukaan ei vastaa.

Joskus olen turhautunut ja ajattelen mielessäni, että ystäväksi pääseminen ainakin suomalaiseen kaveriporukkaan on korkea. Tuntuu, kuin ihmiset etsivät tiettyä henkilöä, enkä jaksa esittää sellaista, millainen en ole.

Kaikesta huolimatta Hyvää pääsiäistä!