Olen 20v yksinäinen nainen. Joskus miettinyt että onko paljon muita yksinäisiä naisia? Opiskelen yliopistossa, mutta minulla ei ole yhtäkään ystävää. Yksinäisten miesten kanssa olen kyllä jutellut. Olisi kiva jutella välillä toisen yksinäisen naisen kanssa.
yksinäinen nainen. muita?
hiljaistaonkyllä
351277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
eim ole muita
VAI NIIN
Sama vika on täälläkin, mies kyllä löytyy, muttei ystäviä... Päivät menee töissä illat sitten kotona tv:n / koneen ääressä. Vuoden jo uudella paikkakunnalla ollut mutta sama jatkuu edelleen, ei niitä ystäviä tai edes kavereita ihan tuosta vaan löydy. Olisi ihan kiva tietää että mistä päin olet?
täälki yksinäinen 20wee nainen keskipohjanmaalta, et kyllä meitä muita on ja paljon.
voisin ottaa eukoksi alle kolmikyppisen yksinäisen naisen
ketä kiinnostaa?
Miten usein sulla on sitä unettomuutta / alakuloisuutta ? Ihanko 24/7 vai vaan tiettynä osana päivää?
- Onko sulla kavereita, miten vietät vapaa-aikaasi ?
Kyllä on muitakin yksinäisiä naisia. Tosin itse olen jo 31-vuotias nainen ja tässä iässähän ei niitä kavereita hirveesti kyllä enää hommata... :(
Minäkin kolmikymppinen yksinäinen nainen. Mieluummin toivoisin naispuolista ystävää, koska olen kokenut miespuolisen ystävän hylkäämisen, kun en sitten halunnut muuta kuin ystävyyttä. Vuosikausien ystävyys päättyi sitten siihen, eikä edes kaveruuteni kelvannut enää. Samaa en haluais enää kokea, vaan haluaisin aitoja ja pysyviä ystäviä. Tai no edes yhden ystävän...
Tässä yksi 33v nainen Helsingistä. Ja niinhän se menee, ettei oikein tässä iässä niin helposti kavereita saa kun koulut ym. takana. Ja olen myös masentunut enkä oikein jaksa niitä hankkimalla hankkia.
Hienoa et on niin monta yksinäistä jotka eivät halua tavata toisiaan. Pysytään yksinäisinä aina.
Täällä myös yksi yksinäinen 30v nainen. Parisuhde päättyi ja vasta sen jälkeen huomasin miten kaikki kaverit ovat omissa suhteissaan/perheissään liian kiireisiä viettämään aikaa. Miehistä saisin aika helposti seuraa, mutta en ilman taka-ajatuksia. Tässä iässä on vaikea saada uusia naispuolisia ystäviä, kun ei voi oikein lähestyä ja pyydellä kahville ilman oudoksuntaa:).
Mitähän ne miesten taka-ajatukset on?
Ne haluaa enemmän kuin pelkän kaverin
Tampereelta olen.. mistä muut? :)
itse elän helvetissä
Moi!
Olen itse vähän päälle parikymppinen opiskelijatyttö ja yksinäisyys on asia, mitä olen pohdiskellut puolin ja toisin näiden opiskeluvuosien aikana. En siis kärsi fyysisesti yksinäisyydestä, kavereita ja tuttuja kyllä on mutta vika on itsessäni. En kertakaikkiaan nauti ihmisten seurasta enää kuten ennen, turhaudun pinnalliseen keskusteluun ja tuomitsen muita alitajuntaisesti, koska kaipaan niitä syvällisiä keskusteluja aina ja vähän kaikilta. Tässä nyt onkin sitten töitä potkia itseäni perseelle etten ajattelisi ja tuntisi näin, koska aika kiittämätöntä ja tuhoisaa tällainen on. Loppujen lopuksi kanssakäyminen on kutakuinkin simppeliä, ystävällinen, iloinen ja helppo jutustelu mukavan ja normaalinnäköisen ihmisen kanssa kelpaa kelle vain. Syvällisiin ystävyyssuhteisiin tarvitaan aikaa ja siinä kemioiden kohtaaminen onkin vaikeampaa. Mutta sitä ei helpota se, että itse ja arvioi tilannetta ajattelee liikaa, päinvastoin.
Minulla kävi lisäksi niin, että kevään opiskelupaineiden (jotka ovat itselläni pahimmat koko yliopistoaikanani) painaessa päälle koin itseni yksinäiseksi, sitten poikaystäväni päätti että erotaan, sitten en saanut mitään kesätöitä ja vielä isovanhempani kuoli eilen. Olen vähän hukassa ja jumissa itseni kanssa, paitsi että mielialani on maassa, minulla on vielä nämä sosiaaliset tunne-elämäni häiriöt hoidettavana. Huoh, no, kaippa tämä vahvistaa, onneksi pidän myös yksinolosta. Ja on sitä ihmiset pahemmastakin selvinneet, tietysti. Ja yritän nyt muuttua ihmisenäkin, vaikeuksien keskellä pitää tosiaan nähdä ne hyvät puolet, niin asioissa kuin ihmisissäkin.
Hämeenlinnasta löytyy ainakin 1 yksinäinen nainen 24v
Täältä löytyy yksi 19 vuotias tyttö, Pohjois-Savosta, joka on yksinäinen koulussa. Yläasteella oli muutamia luokkakavereita, keiden kanssa olla, mutta jotenkin ne vain hävisi ympäriltään kun yläaste loppui. Asun poikaystäväni kanssa yhdessä, mutta tarkoitan, että minulla ei ole edelleenkään kavereita koulussa, jossa nyt opiskelen. Tuntuu, että kaikki on jotain pikkuteinejä, eikä minua kiinnosta semmoisten kanssa jutella. Mielummin olen yksin, mutta tuntuu että puuttuu joku kaveri, kenen kanssa olla koulussa.
Myös vapaa-aikani kuluu pelkästää poikaystäväni ja perheeni parissa. Minulla ei ole kun yksi ystävä, joka asuu eri paikkakunnalla, häntäkään en ole nähnyt kohta vuoteen.
Täälläkin 22 v yksinäinen naisen alku. Teini-ikä oli helvettiä, nyt on hieman helpottanut kun on oppinut olemaan ilman ystäviä, kun on ollut vähän pakko. Minullakin on sama homma, että miespuolisten kanssa on jotenkin ihmeen helppo alkaa tutustua, mutta ei siitä oikein sitten tule ikinä pidemmän päälle mitään, kun miekkoset tajuaa viimein, etten minä ihan oikeasti halua mitään ystävyyttä enempää. Moni on lähtenyt heti kun kuullut että seurustelen kuitenkin... samaa sukupuolta olevien kanssa on niin helkkarin vaikea alkaa tutustumaan. Vaikea lähestyä eikä tiedä mitä voisi jutella esim. netissäkään. Tahtoisin kuitenkin yrittää löytää edes yhden naispuolisenkin juttukaverin.
täällä kanssa yks kohta 20v täyttävä yksinäinen nainen. vietän suurimman osan ajastani töissä, kotona koneella tai käyn äidillä (hänkin jo vanha). aika menee liiana nopeasti ja koko elämä tuntuu menevän ohi. Kavereita on ollut, mutta he jättivät mut uusien kavereidensa takia, en kelvannut enää. kai se johtu siitä, että en puhu hirveästi, en saa aina kunnon keskustelua aikaiseksi, vain lyhyitä vastauksia: niimpä,totta,juu,oke... :( tuntuu helpottavalta lukea etten ole ainut yksinäinen, vaikka kyllä sen tiesinkin mutta silti. Olen siis ujo aluksi mutta aina isommissa porukoissa hiljainen. Osa syyn tedänkin tähän sisäänpäinkääntyneisyyteen.. seurustelin noin 4 vuotta miehen kanssa (joka oli mun ensirakkaus) meillä meni niin kauan hyvin kunnes muutettiin yhdessä asumaan ja mies alkoi alistamaan. Siis alkoi lyömään. Kestin väkivaltaa ja mustelmia noin vuoden kunnes lopulta en kestänyt enään ja erosin. Siitä lähtien mieleni on muuttunut. en ole enään samanlainen kuin ennen sitä väkivaltaa.. olin silloin sosiaalisempi. kaikkea tätä aloin miettimään muutama kk sitten, kun juttelin veljeni kanssa. hän sanoi että olen muuttunut
Hei,
Olen 27-vuotias enemmän tai vähemmän yksinäinen nainen Tampereelta. Mulla on muutama kaveri, mutta näen heitä harvoin. Harrastan kaikenlaista liikuntaa, lemmikkien kansa oloa, lukemista, piirtämistä yms. Oon luonteeltani aika rauhallinen, en kiinnostu bilettämisestä. Taustallani on koulukiusaamisen kokemuksia, joista johtuen mun on vaikea tutustua ihmisiin. Olisi mukava tutustua palstalaisiin naisiin, etenkin niihin joilla on samanlaisia kiinnostuksia jne.. :) Spostini on [email protected] mulle saa kirjoitella. Oon parisuhteessa, joten en etsi miespuolisia kavereita. Saat olla mistäpäin Suomea tahansa :)
"Oon parisuhteessa, joten en etsi miespuolisia kavereita."
*FACEPALM*
Sinulla taitaa olla aika kieroutunut näkemys miesten ja naisten välisistä suhteista, kun et voi pitää miestä pelkkänä kaverina.
Ja miinusta lappaa täysin korrekteista huomioista. Joku on kyllä pahasti pielessä. Ilmeisesti kommentointini osuu liian arkaan paikkaan, jolloin defenssinomaisesti joillekin iskee pakottava tarve painaa peukku alas. Jotkut ei kestä sitä, että heidän patoutumansa ja ääliömäisyytensä tuodaan esille.
Kukapa täältä foorumilta ketään miespuolista kaveria haluaisi etsiäkään?
Niinpä. Totta turiset. Täällä kaikki miehet ovat hulluja, säälittäviä sekasikiöitä ja epäihmisiä. Johan se on tuhanteen kertaan nähty. He ovat ameebaan verrattavia älykääpiöitä, vihamielisiä sosiopaatteja ja naisvihaajia. Seksiriippuvaisia haisunäätiä, pakkomielteisiä runkkaajia, Röllipeikon lähisukulaisia ja täysiä jörö-Jukkia. Naisen täytyy olla vähintään psykoottinen jos erehtyy täältä miespuolista kaveria etsimään. Ymmärrän täysin, että tämän palstan miehiä vihataan ja inhotaan. He ovat sen ansainneet, koska heillä ei ole ihmisarvoa. Edes kansainväliset ihmisoikeidet eivät heitä koske.
Kumma juttu et parisuhteessa oleva on yksinäinen. Ei taida miehes susta välitää tai viettää aikaa sun kanssa!
ihmettelijä nro 1. Toisen onni ei ole itseltä pois! Sinulla taitaa olla aika kieroutunut näkemys parisuhteesta. Tiedoksi vain, että näen miestäni päivittäin ja ollaan 3v ja 6kk pian seurusteltu.
"Toisen onni ei ole itseltä pois!"
Missä ihmettelijä nro 1. näin väitti?
Asiaa hieman kommentoidakseni: toisen onni todellakin on joissain tapauksissa itseltä pois. Maailmassa on nimittäin vain rajallinen määrä kaikkea: rajallinen määrä töitä, rajallinen määrä opiskelipaikkoja, rajallinen määrä rahaa, rajallinen määrä aikaa, rajallinen määrä kavereita, rajallinen määrä potentiaalisia kumppaneita. Näitä asioita ei siis riitä kaikille. Lopputulos on se, että kun toinen saa, toinen ei saa. Tämän hyvin yksinkertaista.
Tiedän mitä monet ajattelee: se joka ei saa, on ansainnut kohtalonsa, koska hänen saamattomuutensa on hänen omaa syytään. Näinhän asia ei aina ole. Ne jotka saavat, haluavat uskotella itselleen, että olisi, koska se on heidän kannaltaan paljon miellyttävämpi narratiivi. On paljon mukavampaa ajatella, että häviäjät ovat vastuussa häviöstään kuin hyväksyä se tosiasia, että elämä on suurelta osin kaaosta ja sattumaa, johon emme voi vaikuttaa. On paljon helmpompi kävellä kerjäläisen ohi kun uskottelee itselleen, että hän on itse aiheuttanut oman tilanteensa.
"Sinulla taitaa olla aika kieroutunut näkemys parisuhteesta."
Joo. Selvästi näkee ihmettelijän kirjoituksesa, että hän on täysi psykopaatti kuvitellessaan, että parisuhde auttaa yksinäisyyteen. Me kaikki selväjärkisethän sen tiedämme, että parisuhteella ei ole alkuunkaan sellaista vaikutusta ihmisen elämään.
Miten muuten teillä yksinäisillä naisilla niin monesti kuitenkin löytyy se mies? Miten se on mahdollista?
Ai niin joo. Naisellahan ei tarvitse olla kaveriporukkaa saadakseen miestä. Miehillä asia on päinvastoin: jos ei sinulla ole kavereita, et myöskään saa parisuhdetta.
Ai niin mutta me miehethän olimme kaikki vastuussa omasta yksinäisyydestämme. Unohdin.
"Tiedoksi vain, että näen miestäni päivittäin ja ollaan 3v ja 6kk pian seurusteltu."
Ja tämän virkkeen tarkotus oli....?
Kehua.... kenties?
Tjaa-a, itse on pakko sanoa, että mies on paljon helpompi löytää kuin kavereita/ystäviä. Miksi näin? En osaa sanoa. Tälläkin hetkellä minulla on mies, muttei kavereita. Ja sen miehen lisäksi olisi kiva olla niitä kavereita, koska kaikki tarvitsevat kavereita, seurustelee sitten tai ei. Naispuolisia kavereita varsinkin kaipaisin. Mutta aina ei voi saada kaikkea, ei edes jokakerta.
"Tjaa-a, itse on pakko sanoa, että mies on paljon helpompi löytää kuin kavereita/ystäviä. Miksi näin?"
Koska olet nainen ja sukupuoliroolit on määritelty niin, että yksinäisen miehen on mahdoton löytää nainen kun taas yksinäinen nainen löytää miehen sormiaan napsauttamalla.
Tämän tosiasian mainitsemalla saa kaikkien vihat niskaansa. Miksi näin?
Mikään ei ole hienompaa, kuin olla ylimmät ystävykset samaa sukupuolta olevan kanssa. Niin ainakin oli lapsena. Olisin tahtonut pitää/ löytää hyvän ystävän aikuisenakin, mutta ikäväkseni olen huomannut, että nainen on naiselle susi, silloin kun miehet on kuvioissa mukana. Naiset vertailevat itseään muihin naisiin ja ovat heti kateellisia/ tai alakuloisia, jos kaveri löytää oikean rakkauden ja kaveri ei löydä.
Nykyään tuntuu siltä, että voin löytää todellisen ystävän vain miehestä, siis siitä kumppanista, josta on tarkoitus tulla samalla paras ystävä, ja mahdollisista lapsista, joista tulee tärkein osa elämää (jos lapsia hankin/ tulee, ei ole varmaa.)
Olisin kyllä todella onnellinen ja iloinen, jos saisin elämääni yhden aidon naispuolisen ystävän, johon voi luottaa. No yksi kaveri minulla on, mutta etäisyys on pitkä. Toivottavasti pysymme kavereina vanhuuteen asti. :)
Kunpa teitä olis enemmän :(