Olen tässä aivan täysi-ikäisyden kynneyksellä olevan nuori mies ja juuri kun olin selvinnyt murrosiän kauhuista ja luulllut, että kyllä se elämä tästä pikku hiljaa tasapainottuu, on alkanut tulla ongelmia identiteetin kanssa. Seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole kysymys, vaan oman persoonan hahmottamisesta. Olen jonkin asteisessa välitilassa enkä löydä tasapainoa. Vaikka yritän kuinka, persoonani pelkistyy monissa sosiaalisissa tilanteissa ja minusta tulee nöyrä "Koira" isäntien ( astun muiden ihmisten talutusnuoraan- ja siis tarkoitan keskusteluissa) edessä, metaforaa käyttääkseni. Olen tällainen jonkin asteinen zelig-tyyppi, itse persoonallisuus ei merkittävästi vaihtele, mutta tietynlainen rohkeus eri tilanteissa puuttuu, ja tunnen itseni päivittäin ajoittain ahdistuneeksi ja masentuneeksi, mutta psyykkeen tila vaihtelee. Osaisiko joku kertoa jotain diagnoosia minulle. Kiitos jos vain viitsit
Identiteettikriisi
Nuori mies
4698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
no ei tossa muuta diagnoosia tarvita kun tuo kirjottamasi - eiks se oo jo tarpeeksi.
vai hullunpapereitako kaipaat.
mee vaikka Scientologiaan jos haluat ittees parempaan kuntoon.
se on ainoo jonka tiedän auttavan - ja se on auttanut monia....miljoonia asiakkaitaan!!!
Ed. nimmari tarjosi apua jostai huhaa liikkeestä.
Olet aivan tavallinen nuori mies ja vielä fiksu, olet ymmärtänyt ettet ole vielä se, miksi joskus tulet. Ihminen ei voi nuorena olla vielä valmis, olishan se kauheaa, jos kaksikymppisenä olis jo valmis ihminen ja samat ajatukset ja identiteetti, kuin vanhana. Hienoa, että tuossa iässä jo huomaat, että joskus pitäisi sanoa ei. Jotkut opettelevat sitä sanaa vasta viisikymppisenä. Opettele elämää hissukseen, ajattelisin, että sinusta tulee hieno ihminen, etkä tarvitse mitään "diagnoosia".
Olen itse 30 v. nuori mies enkä vieläkään ole "löytänyt itseäni" lässynlää...Mutta fakta on, että olen hieman hukassa ja eksyksissä...
Elämäni on "kunnossa", olen töissä, minulla on muutamia kavereita, läheisiä sukulaisia, lapsuuskin oli onnellinen, mitä nyt joitakin pahuuksia tuli tehtyä(eikös melkein jokainen), tämä sen takia että ajauduin vähän väärään porukkaan..Kyllä mua on myös kiusattu koulussa, mutta sellaistahan se on...En ollut yläasteella mikään "suosittu", toisin kuin pikkusiskoni. Olenkin ehkä ollut vähän kade hänelle aina....Elämänkumppania ei tosin ole ja vähän pelottaakin että koko loppuelämä menee yksin...
Tällaisia ajatuksia tulee päähän tänä aamuna...Aurinko paistaa, hieno päivä tästä vielä tulee!
Hyvää kesää kaikille ketkä tätä lukevat!
Vastasit itse jo otsikossa kysymykseesi. Kuulostaa aivan identiteettikriisiltä.
Voi viedä pitkänkin tovin, ennen kuin alat löytää tasapainon itsesi ja elämäsi kanssa, samalla rohkeutta tulee lisää. Pääasia, että olet tällaisen asian itsessäsi havainnut, olet kehityskelpoinen ihminen. Moni ei edes ymmärrä kyseenalaistaa omaa olemustaan ja persoonaansa, voivatko he tällöin myöskään kehittyä ihmisinä ja yksilöinä samalla tavalla kuin sellainen joka haluaa tuntea itsensä.
Oma identiteettikriisini alkoi suurin piirtein vuosi sitten. Olen läpikäynyt samanlaisia ajatuksia, joista sinäkin kirjoitit, mm. "persoonan pelkistyminen sosiaalisissa tilanteissa" (kuten asian ilmaisit). Siinäkin on paljolti kyse siitä, ettei uskalla sanoa omia mielipiteitä, koska rohkeus ei riitä. Oman mielipiteen ilmaiseminen vaatii paitsi rohkeutta, myös kykyä perustella kantansa. Usein huomaan olevani mielummin toisten kanssa samaa mieltä sen vuoksi, että "pelkään" että joku muu onkin asiassa enemmän oikeassa, enkä osaa perustella kantaani kunnolla. Typerää sinänsä, sillä mielipiteitähän saa olla niin paljon kuin on ihmisiäkin, mutta mutta... se heikko itsetuntohan se siellä taustalla taas nostaa päätään (omalla kohdallani siis).
Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen itse tässä identiteettikriisissä, sillä moni ystävistä ei edes ole koskaan "kyseenalaistanut" itseään ja tapojaan toimia tai miettinyt millainen ihminen sitä oikeastaan on. Haluan kehittyä ihmisenä ja oppia tuntemaan itseni ja ymmärtämään itseäni ja jonakin päivänä olen varmasti vahvemmin ja rohkeammin sitä mitä olen ja uskallan näyttää sen myös muille.
Kyllä sinä lopulta pääset päätökseen identiteettikriisisi kanssa ja sen läpikäytyäsi olet iloinen, että jaksoit etsiä itseäsi!