Talvivaara - pääkirjoitus hesarissa

Sivu ei näköjään aukene linkin kautta, mutta löytyy nettihesarin sivuilta.
Hesaria pidetään tiedoitukseltaan luotettavana ja arvovaltaisena lehtenä.
Tietyt toaiasiat on nostettu kirjoituksessa esille.

Toki siinä olisi voitu pohtia vielä osakkeiden omistusta, mitä merkitystä on sillä että
tietyillä henkilöillä esim. lupien myöntäjillä, voi olla kytköksiä Talvivaaraan tai että esim. Sauli Niinistö omistaa häpeällisesti Talvivaaran osakkeita.

PÄÄKIRJOITUS
Talvivaaran kokemuksista pitää ottaa oppia
7.4.2012 | 0 | HELSINGIN SANOMAT
Viime vuosikymmenen lopulla Kainuussa palasi usko joulupukkiin. Samana vuonna 2008, kun UPM sulki Kajaanin paperitehtaan, Talvivaaran kaivos ja metallitehdas aloitti toimintansa Sotkamossa. Se oli noin puolen miljardin euron investointi, joka työllistää suoraan noin 450 ja välillisesti vajaat kaksituhatta ihmistä.

Sotkamon Tuhkakylän takametsissä oli jo sukupolvi aiemmin löydetty Länsi-Euroopan ehkä laajin nikkeliesiintymä, mutta vasta Chilessä kehitetty uusi bioliuotusmenetelmä teki malmin rikastamisen taloudellisesti kannattavaksi. Talvivaaran kaivoksen toiminta-ajaksi arvioidaan jopa 50 vuotta.

Mutta pian siunaus alkoikin kääntyä kiroukseksi.

Kaivos sai vuonna 2008 ympäristöluvan, joka on sittemmin osoittautunut ehdoiltaan riittämättömäksi. Kaivoksesta on päästetty läheisiin vesistöihin natriumsulfaattipitoista vettä niin paljon, että lähijärvet ovat muuttuneet suolajärviksi. Kaivoksen prosesseista pääsee aika ajoin ilmaan rikkivetyä, joka haisee mädiltä kananmunilta. Juuri rikkivetypäästö ilmeisesti myös tappoi pari viikkoa sitten kaivoksen työntekijän.

Paikalliset ihmiset ovat vihaisia luonnon pilaantumisesta ja hajuhaitoista, jotka uhkaavat alueen toista pääelinkeinoa matkailua.

Uusin kiista koskee sitä, että Talvivaarassa suunnitellaan tuotannon moninkertaistamisen ohella uraanin talteenottoa malmista. Valtioneuvosto on jo antanut uraanin talteenottoon luvan. Enää tarvitaan ympäristölupa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta.

Talvivaaran huonoista kokemuksista on syytä ottaa oppia, sillä kaivostoiminta Pohjois-Suomessa ja Lapissa laajenee. Suomessa toimii nyt 11 kaivosta, ja kymmeniä uusia on suunnitteilla. Useiden kaivoshankkeiden takana ovat kansainväliset kaivosyritykset.

Kaivostoiminta ja siihen liittyvä teollisuus on yksi harvoista talouskasvun moottoreista
joita Suomessa on vahvistumassa. Kaivostoiminta sekä siihen liittyvä muu teollisuus ja palvelutuotanto tuovat työtä ja vaurautta erityisesti harvaan asutuille syrjäseuduille.

Samalla tulee kuitenkin pitää huolta siitä, että tavoite Suomesta vihreän kaivostoiminnan edelläkävijänä muuttuu todeksi. Talvivaaran kokemukset kertovat, että tavoitteesta ollaan kaukana.

Talvivaarassa pettivät lupajärjestelmä, valvonta, kaivoksen prosessiosaaminen ja yhteydenpito paikalliseen väestöön.

Lupamenettelyn pitää perustua itsenäiseen tiedonhankintaan ja analysointiin. Näin ei Talvivaarassa ollut. Valvojan pitää ripeästi ja vaikuttavasti puuttua havaittuihin ongelmiin. Talvivaarassa näin ei tapahtunut. Kaivoksen pitää itse aktiivisesti seurata oman toimintansa vaikutuksia. Näin ei Talvivaarassa riittävässä määrin tehty.

On vaara, että taantuvassa Suomessa ei haluta nähdä kaivostoimintaan liittyviä riskejä, koska hätä uusista investoinneista on niin huutava. Tällainen asenne ei tuota kestävää yhteiskuntapolitiikkaa. Kaivosyhtiöiden on taivuttava toiminnassaan ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen, jossa otetaan huomioon sukupolvien yli ulottuvat vaikutukset.

helsingin sanomat on kapilistien propakandistinen hapatuslehti, kunnon työmies lukee kansan tahtoa ja lapin kansaa.

Helsingin Sanomissa taas kaikki väärin. Vihreittein pää-aisankannattaja. Pääkirjoitustoimittaja lukee vain oman lehtensä epätotuuksia ja kirjoittaa niistä. Ei kykene selvittämään asioita itse