Millaisia arvoja olette onnistuneet siirtämään seuraavalle sukupolvelle, ehkä sitä seuraavallekin?
Luultavasti lapseni ovat suvaitsevaisia,
kunnioittavat myös toisinajattelevia,
arvostavat ihmisiä, joiden kanssa ovat tekemisissä töissä ja muualla,
rakastavat perhettään,
hallitsevat hyvät tavat ja noudattavat niitä,
eivät halua tehdä pahaa kärpäsellekään,
kunnioittavat luontoa ja kaikkea elollista,
elävät hyvän kumppanin kanssa ja viihtyvät myös kahden,
haluavat antaa lapsilleen parasta (eivät välttämättä näyttävintä),
osaavat iloita ja nauttia kaikestä hyvästä.
Tietävät että voivat itse vaikuttaa omaan elämäänsä.
Muusta en tiedä.
Luultavasti lapseni ovat suvaitsevaisia,
kunnioittavat myös toisinajattelevia,
arvostavat ihmisiä, joiden kanssa ovat tekemisissä töissä ja muualla,
rakastavat perhettään,
hallitsevat hyvät tavat ja noudattavat niitä,
eivät halua tehdä pahaa kärpäsellekään,
kunnioittavat luontoa ja kaikkea elollista,
elävät hyvän kumppanin kanssa ja viihtyvät myös kahden,
haluavat antaa lapsilleen parasta (eivät välttämättä näyttävintä),
osaavat iloita ja nauttia kaikestä hyvästä.
Tietävät että voivat itse vaikuttaa omaan elämäänsä.
Muusta en tiedä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletpa hieno ja hyvä ihminen.
Oletpa ollut hyvä ja vaikuttava kasvattajakin , noin paljon hienoja ominaisuuksia onnistunut siirtämään jälkikasvullesi.
Enemmästä ei tarvitsekaan tietää tai luulla.
Minä en ota mitään kasvatuskunniaa itselleni, varsinkaan en halua eritellä, että tämän ja juuri tämän jutun minä olen siirtänyt pojilleni.
Olen vain tyytyväinen ja ylpeäkin siitä,
että he ovat saaneet juuret ja siivet,
ja näin elämä jatkuu...
Lapsilisillä kasvanut, ilmaiset koulut käynyt ja opintotukea nauttiva parikymppinen suorastaan kauhistui:" Voi hyvänen aika, kuinka kalliiksi eläkeläiset meille tulevatkaan !"
Wautsi, olen sanaton..
Tiedä häntä - niistä arvoista.
Olen yrittänyt opettaa pojilleni yhden asian.
Jos joku työ ei heti onnistu, jos aloitteleva yrittää sitä tehdä, pakkaa nuori heppu hermostua ja jättää homman kesken.
Sanon aina, "kukaan ei ole Seppä syntyessään. Homma pitää opetella, vaikka hammasta purren. Jos joku Ihminen on homman tehnyt ennen Sinua, osaat Sinäkin sen tehdä, kunhan tutustut hommaan ja opettelet".
Kun vain yhden tyttären olen saanut elävienkirjoille, sanoisin et työnlaitaan heti kun harjoittelijaksi ikä riitti, rehellisyyteen...oli helskattia jos jäi valheesta kiinni... opiskelun mahdollisuuden pyrin antamaan ...emme tarvinneet lainoja, teinhän töitä .
Kaiken tämän mahdollisti minun ex-anoppini...lapseni mummu. Ikuisesti hänelle kiitollinen. Omalla äidilläni oli pieniä tenavia joten sieltä ei apua olisi saanut.
Sellaisen auttamisenhalun olen nyt vanhempana huomannut tyttäressä .. kun minusta tuntuu et minä sain sen karjalaismummoltani jo lapsena.
Uskomatonta myös se, et minun siskoni joka on läheisin ´henkireikäni ´ kaikessa ja tyttäreni ovat niin karjalaismummon oloisia, jopa sääristään ...molemmat kokkaa ja ovat käsitöissä eteviä ...kuin mummo. Ja nää kaksi muistuttavat jotenkin toisiaan, etten äiti olisikaan :))
En osaa sanoa.Toivon että olen siirtänyt ajatuksen, että ovat itseensä ja elämäänsä tyytyväisiä, rakastavat itseään ja sisarruksiaan. Äitiäänkin hiukan.
Eniten tämä elämä on ollut sitä, että lapset on kouluttaneet minua, onkin jotenkin tärkeämpää, se.