Liian myöhäistä..

Mistähän sen toisen naisen :)
No.. Saa olla opiksi muille lukijoille.
Älkää koskaan odottako liian pitkään..

Poiska17w kirjoitti:

Mistähän sen toisen naisen :)
No.. Saa olla opiksi muille lukijoille.
Älkää koskaan odottako liian pitkään..

Mun kohdallakaan odottamisesta ei oo ollu muuta kun haittaa.

Mä kiinnostuin nimittäin yhestä pojasta jo joskus ala-asteen aikoihin, kun tavattiin yhden harrastuksen parissa. Pari vuotta ala-asteen aikoihin harrastettiin sitä lajia samaan aikaan, kunnes tää poika lopetti sen.

Sillon ala-asteella me oltiin eri kouluissa, eikä siis tunnettu muuten ku tän harrastuksen kautta. Sen jälkeen kun tää poika lopetti tuon harrastuksen, mä luulin, ettei me tulla näkemään enää koskaan. Se oli joskus viidennellä luokalla.

Noh, kuudes luokka oli ja meni, nähtiin kuitenkin kaupungilla muutaman kerran sattumalta, moikkailtiin ja juteltiin. Mä olin sillon aika varma, että sekin on kiinnostunu musta.

Sitten läheni yläasteen aika. Mä luulin, että tää poika menee eri yläasteelle ku mä. Kuudennen luokan lopussa meillä oli tutustuminen yläasteeseen. Siellä, koulun liikuntasalissa, mä sitten näin tän pojan taas. Mä olin niin onnellinen, ja mä muistan sen hetken vieläkin oikein selvästi. Mä iloitsin siitä, että se tuli mun kanssa edes samaan kouluun. Sillon ennen luokkien jakoa vaan haaveilin, miten ihanaa ois jos se tulis mun kaa samalle luokalle.

Sitten tuli luokkien jaon aika. Tuli meidän luokan nimenhuuto. Ensimmäisenä sanottiin mun nimi. Toisena sanottiin tän pojan nimi! Mä olin niin onnellinen, että mun teki vaan mieli huutaa tai jotain. Sillon mä ajattelin, että mä on maailman onnellisin ihminen, ja mun on pakko uskaltaa tehdä tän pojan suhteen jotakin, kun nyt vihdoin on tullu tilaisuus. Enää mä en saa hukata tuollasta tilaisuutta.

Kuudennen ja seiskaluokan välinen kesäloma meni siinä, että mä vaan odottelin koulun alkua, että näkisin tän pojan taas. Vihdoin alko koulu, ja se meni just niin kuin mä olin toivonukin. Tää poika osoitti kiinnostumista mua kohtaan, meillä oli jatkuvaa tuijottelua ym. Ystävänpäivänä se halas mua ym. Tuo meidän ihastuminen oli niin näkyvää, että koko yläasteen ajan tän pojan kaverit on jatkuvasti vihjaillu, että "'Mika' tykkää 'Miiasta'" ym.

Mä en kuitenkaan uskaltanu seiskalla tehdä tän pojan suhteen yhtään mitään, koska pelkäsin sitä, että jos se ei ookaan musta kiinnostunu. Eikä mulla oikeestaan ollu tilaisuuttakaan kertoa sille sitä, eikä sillä ollu kännykkääkään että olisin voinu vaikka tekstata tai soittaa.
No, mä ajattelin, että onhan mulla vielä pari vuotta aikaa.

Tuli 8. luokka. Taas kesäloma oli menny koulun alkua odotellessa. Sillon kasin alussa se sama peli jatku, mitä oli ollu koko seiskaluokan. Vähitellen se kuitenkin loppu, ja yht'äkkiä mä tajusin, että mä oon menettäny tuon pojan.

Kasiluokan lopun ja ysiluokan mä yritin vielä "lämmitellä" sitä juttua, mutta turhaan. Joskus ysinluokan talvella tää poika alko seurustelemaan yhen toisen tytön kanssa. No, ei ne ollu kun muutaman kuukauden yhdessä, ja sen jälkeen tää poika kerto mulle, että se on jättäny sen tytön. Me oltiin kuitenkin hyviä kavereita tuon pojan kanssa.

Sen jälkeen se meidän juttu taas vähän niin kuin alko uudestaan, mutta liian myöhään. Tuli ysiluokan kevätjuhla. Mä istuin tän pojan vieressä ja me juteltiin ym. Mulla ei ollu sillonkaan mahdollisuutta tehdä sen suhteen mitään. Kevätjuhlan lopussa me vielä halattiin, ja sitten sen piti lähtee linja-autoon. Mä olin aika hajalla sen jälkeen. Toiset iloitsi koulujen loppumisesta, mutta mä vaan kaipasin tuota poikaa. Se oli ainoo asia mitä mä jäin sieltä yläasteelta kaipaamaan, mutta tuon pojan takia mä oisin voinu vaikka jatkaa sitä vielä.

Nyt kesäloman aikana mä sitten tekstasin sille, ja kerroin olevani siitä vieläkin kiinnostunu. Se kuitenkin sano, ettei se oikein oo musta enää kiinnostunu. Se kuitenkin ehdotti, että ollaan edes ystäviä, ja niinhän me edelleenkin ollaan. Sovittiin vielä, että pidetään jatkossakin yhteyttä. Se ei vaan meinannu riittää mulle.

Nyt mä oon kuitenkin pikku hiljaa alkanu unohtaa tän pojan, kun en oo nähny sitä päivittäin. Juhannuksena taas nähtiin, ja ne vanhat muistot kyllä palas jälleen mieleen. Nyt mä oon kuitenkin huomannu, että en mä sitä mieti enää edes päivittäin. =)

Enkä mä tuu ehkä enää koskaan näkemäänkään tätä poikaa, koska mä muutan kesäloman jälkeen toiselle paikkakunnalle lukioon. Tai no, ehkä me joskus luokkakokouksissa tms. nähdään, mutta ei enää kovinkaan usein.

Eli tällainen oli mun juttu. Sitä saa kyllä kommentoida. =) Mäkin oon ton myötä sanonu kaikille, että ei kannata odotella liian pitkään! Siitä mä nimittäin oon varma, että tuota poikaa mä en tuu lopullisesti unohtamaan koskaan!!

Tsemppiä sulle poika17w kuitenkin!! =)