Pääsiäisen lammastarina

Kerran lapsena enon luona maalla jouduin auttamaan enoani lampaan teurastamisessa. Vähän tuotti kyllä vaikeuksia kun kuulin mikä lammas minun oli navetasta haettava teurstettavaksi. Kyseessä oli nimittäin minun suosikkilampaani jonka kanssa olin paljon viettänyt aikaani. Olihan se melkoinen tapahtuma.

Kun astuin navettaan, ikään kuin muina miehinä hakemaan teurastettavaa, niin kaikki eläimet pitivät sellaista elämää kuin jokin olisi ollut vinossa. Ihmettelin kyllä suuresti tätä mielestäni väärää vihamielisyyttä minua kohtaan, varsinkin kun ne muuten olivat niin hiljaisia ja mukavia navettaan mennessäni.

Hämmästykseni olikin valtava kun tulin teurastettavan karitsan luokse. Se katsoi minua luottavaisesti silmiin ja lähti suosiolla mukaani.

No, tunsinhan minä tosiaankin tämän lampaan sillä olimme paljon leikkineet yhdessä. Kerran rajulla ukonilmallakin olin sen saattanut navettaan omaan karsinaansa jossa se jäi kiitollisen oloisena katselemaan minun poistumistani.

Kävelimme rauhallista tahtia navetan ulko-ovea kohti ja molemmilla taisi olla pää vähän riipuksissa. Siellä se eno odotti navetan ulkopuolella, kirves toisessa kädessä ja puhdas sanko toisessa. Sitten minun oli pidettävä lampaan päätä suorassa ja liikkumatta kun eno tomautti sitä kirveen hamarapuolella otsaan niin, että kumahti.

Muistan kun lammas tärisi otteessani vielä elävänä, kun eno otti suuren veitsen vyötäisiltään ja viilisi lampaan kurkun auki. Veri virtasi sankoon suurena suihkuna ja siihen se lammas viimein rauhoittui tärisemästä ja kuoli pois.

Vielä samana iltana syötiin verilettuja.