Miettinyt

no mitäs nyt seuraavaksi?

No voihan siitä oppia, ettei tarvitse tuhlata omaa aikaansa, tunteitaansa ja elämäänsä, vaan suhtautua ryhdikkäämmin eikä syytellä tuhlaamisestaa muita.

Kotin Kantit kirjoitti:

No voihan siitä oppia, ettei tarvitse tuhlata omaa aikaansa, tunteitaansa ja elämäänsä, vaan suhtautua ryhdikkäämmin eikä syytellä tuhlaamisestaa muita.

En minä ketään syyttämässä ollutkaan. Ihmettelin vaan miksi ei aina heti jokaiselle osu se oikea kohdalle vaan pitää odottaa ja tuhlata elämänsä johonkin, jonka tietää ettei se ole se oikea.

ap kirjoitti:

En minä ketään syyttämässä ollutkaan. Ihmettelin vaan miksi ei aina heti jokaiselle osu se oikea kohdalle vaan pitää odottaa ja tuhlata elämänsä johonkin, jonka tietää ettei se ole se oikea.

Niin, ja miksi mannaa ei sada taivaasta eikä tähtiäkään tipu syliin. Siinäpä pohdittavaa.

Monet ihmiset oppivat edellisistä suhteistaan asioita myös itsestään sekä siitä mitä on olla parisuhteessa. Jopa nekin, joiden mielestä kaikki on aina yksin muiden syytä, joutunevat syyttämään itseään virheellisten ihmisten valitsemisesta. Heh. Mikä siihen johtikaan silloin, syyt tiedät itse. Voiko siitä ottaa opikseen ja arvostaa sittemmin vielä enemmän itselleen sopivamman ihmisen seuraa.

Tietysti sitä voi toivoa, että olisi tavannut aikaisemmin, mutta ehkä kannattaa olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä tapasi.

Kotin Kantit kirjoitti:

Niin, ja miksi mannaa ei sada taivaasta eikä tähtiäkään tipu syliin. Siinäpä pohdittavaa.

Monet ihmiset oppivat edellisistä suhteistaan asioita myös itsestään sekä siitä mitä on olla parisuhteessa. Jopa nekin, joiden mielestä kaikki on aina yksin muiden syytä, joutunevat syyttämään itseään virheellisten ihmisten valitsemisesta. Heh. Mikä siihen johtikaan silloin, syyt tiedät itse. Voiko siitä ottaa opikseen ja arvostaa sittemmin vielä enemmän itselleen sopivamman ihmisen seuraa.

Tietysti sitä voi toivoa, että olisi tavannut aikaisemmin, mutta ehkä kannattaa olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä tapasi.

Sano se, miksi asioihin joihin luulee voivansa vaikuttaa ei voikaan mielestään tehdä mitään, tai ei ymmärrä mitä niille pitäisi tehdä.

Minä en tiedä olenko oppinut mitään edellisistä suhteistani, ehkä tietämättäni olen tai sitten en. Olen sitä mieltä, että luonnevikaisen kanssa eläneenä ei ole mitään eväitä itsellä, joita voisi käyttää uudessa suhteessa. Sitä on aivan noviisi aloittamaan suhteessa, jossa toinen on "normaali". Hoo-moilasena yrittää oppia elämään ihmisen kanssa, joka osaa rakastaa. Oppia hyväksymään ja näkemään itsensä arvokkaana ja rakastamisen arvoisena ihmisenä. Sanoisin, että on yhtä mahdotonta hyväksyä se, että joku rakastaa ja haluaa sinua kuin se, että joku ei osaa sinua rakastaa.

Minun ei ole vaikea arvostaa ja rakastaa muita, se ei ole ongelma. Vaikea on ottaa vastaan rakkautta, kun sitä ei koskaan ole ennen kokenut ja saanut. Se on outo ja hämmentävä maaperä.

ap kirjoitti:

Sano se, miksi asioihin joihin luulee voivansa vaikuttaa ei voikaan mielestään tehdä mitään, tai ei ymmärrä mitä niille pitäisi tehdä.

Minä en tiedä olenko oppinut mitään edellisistä suhteistani, ehkä tietämättäni olen tai sitten en. Olen sitä mieltä, että luonnevikaisen kanssa eläneenä ei ole mitään eväitä itsellä, joita voisi käyttää uudessa suhteessa. Sitä on aivan noviisi aloittamaan suhteessa, jossa toinen on "normaali". Hoo-moilasena yrittää oppia elämään ihmisen kanssa, joka osaa rakastaa. Oppia hyväksymään ja näkemään itsensä arvokkaana ja rakastamisen arvoisena ihmisenä. Sanoisin, että on yhtä mahdotonta hyväksyä se, että joku rakastaa ja haluaa sinua kuin se, että joku ei osaa sinua rakastaa.

Minun ei ole vaikea arvostaa ja rakastaa muita, se ei ole ongelma. Vaikea on ottaa vastaan rakkautta, kun sitä ei koskaan ole ennen kokenut ja saanut. Se on outo ja hämmentävä maaperä.

rakasta vaan...äläkä täällä lässytä joutavia

ap kirjoitti:

Sano se, miksi asioihin joihin luulee voivansa vaikuttaa ei voikaan mielestään tehdä mitään, tai ei ymmärrä mitä niille pitäisi tehdä.

Minä en tiedä olenko oppinut mitään edellisistä suhteistani, ehkä tietämättäni olen tai sitten en. Olen sitä mieltä, että luonnevikaisen kanssa eläneenä ei ole mitään eväitä itsellä, joita voisi käyttää uudessa suhteessa. Sitä on aivan noviisi aloittamaan suhteessa, jossa toinen on "normaali". Hoo-moilasena yrittää oppia elämään ihmisen kanssa, joka osaa rakastaa. Oppia hyväksymään ja näkemään itsensä arvokkaana ja rakastamisen arvoisena ihmisenä. Sanoisin, että on yhtä mahdotonta hyväksyä se, että joku rakastaa ja haluaa sinua kuin se, että joku ei osaa sinua rakastaa.

Minun ei ole vaikea arvostaa ja rakastaa muita, se ei ole ongelma. Vaikea on ottaa vastaan rakkautta, kun sitä ei koskaan ole ennen kokenut ja saanut. Se on outo ja hämmentävä maaperä.

Mitä ensinnäkin tarkoitat tuolla että joku on "normaali"? Kuka voi määritellä mikä on normaalia? Jonkun mielestä esim. biseksuaalisuus ei ole normaalia, toisen mielestä on. Onko ihminen joka ei osaa näyttää tunteitaan normaali vai ei? Sinulla ei siis ole itsetunto kunnossa: tarvitset jonkun joka rakastaa ja hyväksyy sinut. Etkö pysty itse itseäsi rakastamaan ja hyväksymään? Mitä tarkoitit että muu aiempi elämä ei näy missään: eikö sinulla ole lapsia? Mikä sinä olet määrittelemään sitä kuka on luonnevikainen? Eksäsi saattaa pitää sinua luonnevikaisena. Usein ihminensyyttää muita omista vioistaan. Mistä tiedät kuka lopulta on se oikea? Moni luulee niin suhteen alkutaipaleella ja kun 10 vuotta on mennyt huomaa että se ihminen olikin väärä.