Vuoden mietelause erityisesti palstan skeptikoille!

Kaikki mikä on toteutettu ja totta on syntynyt jonkun mielikuvituksessa. Silti kaikki mielikuvituksessa syntynyt ei ole toteutettavissa eikä totta.

Pieni ero kirjoitti:

Kaikki mikä on toteutettu ja totta on syntynyt jonkun mielikuvituksessa. Silti kaikki mielikuvituksessa syntynyt ei ole toteutettavissa eikä totta.

Mikäs se olikaan se japanilainen keksintökilpailu nimeltään, tuote joka melkein toimii muttei sittenkään, no sama tuo, mutta kun meillä on paljon käytössä tuotteita joita ilman tulee miltein paremmin toimeen. Jos vertauskuvan annan kyökinpuolelta, vaikka sopiihan tämä kaikkeen. Eli hankitaan jokin ihmevempain jolla saat tehtyä "kätevästi jotain" mutta sen ihmevempaimen,korjailuun pesemiseen ja ylläpitoon kuitenkin kuluu se voitettu aika.

Väitän vastaan kaikki mielikuvituksessa on kyseisen ihmisen totta/totuus. Ja jotta työskentely mielikuvin antaa näkymättömissä ulottuvuuksissa palkintoja jotka voivat myös materialisoitua. Tosin näitä ei voida mitata rahassa.

Materialisoituminen voidaan kutsua ihmeenä, en ole pohtinut, että voiko sitä käyttää jokapäiväisenä tapana ja kuinka hyväksyttävää olisi tehdä tiliä tai siis ansaita tuon avulla vaikkapa vain elantonsa verran. Jeesushan ymmärtääkseni teki juuri niin.

No niin tai näin, mutta täällä pukkaa tukkupäin loistavia ideoita,vaikka toisille jakaa, harmi sinällään, että toteuttamisen mahdollisuudet ovat rajoitetut.

Matka--Leena kirjoitti:

Mikäs se olikaan se japanilainen keksintökilpailu nimeltään, tuote joka melkein toimii muttei sittenkään, no sama tuo, mutta kun meillä on paljon käytössä tuotteita joita ilman tulee miltein paremmin toimeen. Jos vertauskuvan annan kyökinpuolelta, vaikka sopiihan tämä kaikkeen. Eli hankitaan jokin ihmevempain jolla saat tehtyä "kätevästi jotain" mutta sen ihmevempaimen,korjailuun pesemiseen ja ylläpitoon kuitenkin kuluu se voitettu aika.

Väitän vastaan kaikki mielikuvituksessa on kyseisen ihmisen totta/totuus. Ja jotta työskentely mielikuvin antaa näkymättömissä ulottuvuuksissa palkintoja jotka voivat myös materialisoitua. Tosin näitä ei voida mitata rahassa.

Materialisoituminen voidaan kutsua ihmeenä, en ole pohtinut, että voiko sitä käyttää jokapäiväisenä tapana ja kuinka hyväksyttävää olisi tehdä tiliä tai siis ansaita tuon avulla vaikkapa vain elantonsa verran. Jeesushan ymmärtääkseni teki juuri niin.

No niin tai näin, mutta täällä pukkaa tukkupäin loistavia ideoita,vaikka toisille jakaa, harmi sinällään, että toteuttamisen mahdollisuudet ovat rajoitetut.

"Väitän vastaan kaikki mielikuvituksessa on kyseisen ihmisen totta/totuus."

Luen myös scifi ja fantasiakirjallisuuttaa tiedekirjallisuuden ohella. Osaan kuitenkin pitää jonkinlaisen rajan mielikuvituksen ja reaalimaailman välillä. Nautin kertomuksista (Taru sormusten herrasta, Säätiö-trilogia) joiden tiedän olevan mielikuvituksen luomaa satua. Pitäisin hyvin huolestuttavana, jos itse alkaisin uskoa Sauronin olemassaoloon tai Hari Seldonin psykohistoriaan. En usko, että Tolkien tai Asimovkaan pitivät niitä väisimmässäkään määrin totena.

Turhista vempaimista olen kanssasi samaa mieltä.

Näiköhän? kirjoitti:

"Väitän vastaan kaikki mielikuvituksessa on kyseisen ihmisen totta/totuus."

Luen myös scifi ja fantasiakirjallisuuttaa tiedekirjallisuuden ohella. Osaan kuitenkin pitää jonkinlaisen rajan mielikuvituksen ja reaalimaailman välillä. Nautin kertomuksista (Taru sormusten herrasta, Säätiö-trilogia) joiden tiedän olevan mielikuvituksen luomaa satua. Pitäisin hyvin huolestuttavana, jos itse alkaisin uskoa Sauronin olemassaoloon tai Hari Seldonin psykohistoriaan. En usko, että Tolkien tai Asimovkaan pitivät niitä väisimmässäkään määrin totena.

Turhista vempaimista olen kanssasi samaa mieltä.

Mutta ei kaikki tarut ole satuja. Alkuperäisinä en ole lukenut, joka voisi toki olla kokemus, vaan ihan näitä lapsille kerrottuja. Pillipiipari satu kertoo eläinkommunikoijasta joka sai rotat lumottua ja lähtemään perässään. Tämä on täysin mahdollista. Myös olikos se tuhkimo jota eläinkunta auttoi, on myöskin mahdollista. Nykymieli on kääntänyt ne ja alkanut puhumaan niistä satu nimikkeellä. Vaikka alunperin kirjoitukset ovat olleet tavallaan opetusta kyvyistä arvelisin.

Pidän joka tapauksessa näistä vanhemmista enemmän, sillä ne ovat rehellisempiä ja niitä on helpompi tulkita. Keittokirjatkin vanhat ovat ohjeiltaan yksinkertaisempia. Kehitys on tehnyt asioista monimutkaisia ymmärtää. Sitä on pääasiallisesti tehty ansaitsemismielessä.

Mainitsemiasi kirjoja en tunnista, satu sormusten herrasta on kyllä katsottu tvstä, pidin, mutta nyt en muista. Olikohan se se missä mentiin komerosta toiseen ulottuvuuteen. Saanen mainita liisa ihmemaassa on aivan ihana. Siinäkin on ulottuvuuksia.

Ehkä sinä vain luet, mutta et osaa mennä ulottuvuuksiin mukaan, elikkä sisäistää? Kun ne sisäistää, pääsee rytmiin kiinni ja eläytyy. Sitten ymmärtää mitä oikeasti lukeekaan.

Vanhat sananlaskut ovat avautuneet minulle, niiden alunperäistä tarkoitusta aiemmin ihmettelin.

Nykyään jaksan hyvin vähän lukea, en jaksa keskittyä, usein alan kyllästymään kirjoittajan sielunelämään, kuinka paljon se kertoo hänestä itsestään,ymmärryksestään. Viimeisen kirjan lääkärin kirjoittaman, luin puoliväksin loppuun, kaiken aikaa meuhkasin, ettetkö nyt tuota tajunnut, etkö osaa vetää yhteyksiä tuosta sairauksien syihin. Lopussa en enään jaksanut pysyä mukana, kuka oli kukakin tarinan henkilöistä eli potilaista ja omaisista jotka vaihtuivat tapaus tapaukselta.

Mutta:
Albert Einstein: "Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto."

Mielikuvituksen jälkeen tieto muuntuu ja aukaisee ulottuvuuksia, jos ne pysyisivät rajattuina, ymmärrys olisi tyystin toisenlainen ymmärtäisit tekstin yksinkertaisessa ulottuvuudessa ja mitäänsanomattomana :)

Matka--Leena kirjoitti:

Mutta ei kaikki tarut ole satuja. Alkuperäisinä en ole lukenut, joka voisi toki olla kokemus, vaan ihan näitä lapsille kerrottuja. Pillipiipari satu kertoo eläinkommunikoijasta joka sai rotat lumottua ja lähtemään perässään. Tämä on täysin mahdollista. Myös olikos se tuhkimo jota eläinkunta auttoi, on myöskin mahdollista. Nykymieli on kääntänyt ne ja alkanut puhumaan niistä satu nimikkeellä. Vaikka alunperin kirjoitukset ovat olleet tavallaan opetusta kyvyistä arvelisin.

Pidän joka tapauksessa näistä vanhemmista enemmän, sillä ne ovat rehellisempiä ja niitä on helpompi tulkita. Keittokirjatkin vanhat ovat ohjeiltaan yksinkertaisempia. Kehitys on tehnyt asioista monimutkaisia ymmärtää. Sitä on pääasiallisesti tehty ansaitsemismielessä.

Mainitsemiasi kirjoja en tunnista, satu sormusten herrasta on kyllä katsottu tvstä, pidin, mutta nyt en muista. Olikohan se se missä mentiin komerosta toiseen ulottuvuuteen. Saanen mainita liisa ihmemaassa on aivan ihana. Siinäkin on ulottuvuuksia.

Ehkä sinä vain luet, mutta et osaa mennä ulottuvuuksiin mukaan, elikkä sisäistää? Kun ne sisäistää, pääsee rytmiin kiinni ja eläytyy. Sitten ymmärtää mitä oikeasti lukeekaan.

Vanhat sananlaskut ovat avautuneet minulle, niiden alunperäistä tarkoitusta aiemmin ihmettelin.

Nykyään jaksan hyvin vähän lukea, en jaksa keskittyä, usein alan kyllästymään kirjoittajan sielunelämään, kuinka paljon se kertoo hänestä itsestään,ymmärryksestään. Viimeisen kirjan lääkärin kirjoittaman, luin puoliväksin loppuun, kaiken aikaa meuhkasin, ettetkö nyt tuota tajunnut, etkö osaa vetää yhteyksiä tuosta sairauksien syihin. Lopussa en enään jaksanut pysyä mukana, kuka oli kukakin tarinan henkilöistä eli potilaista ja omaisista jotka vaihtuivat tapaus tapaukselta.

Mutta:
Albert Einstein: "Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto."

Mielikuvituksen jälkeen tieto muuntuu ja aukaisee ulottuvuuksia, jos ne pysyisivät rajattuina, ymmärrys olisi tyystin toisenlainen ymmärtäisit tekstin yksinkertaisessa ulottuvuudessa ja mitäänsanomattomana :)

> Viimeisen kirjan lääkärin kirjoittaman, luin puoliväksin loppuun, kaiken aikaa meuhkasin, ettetkö nyt tuota tajunnut, etkö osaa vetää yhteyksiä tuosta sairauksien syihin.....

Jospa sitä ei ollut tieteellisesti tutkittu, niin eihän silloin voi vetää yhteyksiä sairauksien syihin. Onhan skepo opettanut! Etkö ole havainnut?

Jos totuus on sama kuin uskomus, niin silloin totuus on hyvin venyvä käsite ja totuuksia on täysin vastakkaisia.
Itse varaisin sanan totuus paljon täsmällisempään käyttöön. Skeptikoista on sanonta, että he tietävät luulevansa. Se on kuitenkin parempi kuin luulla tietävänsä, koska silloin osaa varautua myös siihen, että voi olla väärässä.