Strong is the new thin

Kiitos kirjoituksestasi, olen TÄYSIN samaa mieltä! Painin itse anoreksian kanssa vuosikausia, mutta mut paransi kunnolla vasta se, että aloin jossain vaiheessa ihailla vahvoja naisia (siis oikeastaan sekä henkisesti että fyysisesti vahvoja). Aloin liikkumaan ja syömään kunnolla. Olen nykyään normaalipainoinen (painoindeksi 19,2) ja aika timmissä kunnossa. Itsetuntoni on hyvä: kun katson peiliin, näen kauniin naisen, toisin kuin silloin, kun painoin 10 kiloa vähemmän ja olin kaiken aikaa väsynyt, masentunut ja turhautunut. Nyt kun katson vanhoja kuvia, tulee lähinnä tuhahdeltua epäuskoisena: Että sitä joksus oikeasti halusi ehdoin tahdoin näyttää sellaiselta surkealta, heiveröiseltä nälkäkurjelta, joka ei jaksa edes nousta ylös portaita ilman, että silmissä sumenee?

Olen itsekin ilahtuneena huomannut, että kauneusihanteet ovat sentään vähän muuttumassa. Joku helvetin Kate Moss on jo so last season. Jennifer Nichole Lee ja Jillian Michaels on niitä uudemman sukupolven kauniita naisia, ja hyvä niin.

"Että sitä joksus oikeasti halusi ehdoin tahdoin näyttää sellaiselta surkealta, heiveröiseltä nälkäkurjelta, joka ei jaksa edes nousta ylös portaita ilman, että silmissä sumenee?" - Tämä on juuri niin helvetin hyvin sanottu että ihan itkettää:) positiivisesti.. Ei anorektikon ruokavaliolla kukaan elä ilman silmien sumentumista,vitutusta,palelua,hengenahdistusta ym, ym...Jos haluat elää , ja nauttia mahdollisuudesta joka meillä on,parit ns.läskit ei sitä häiritse: mieli parempi ja elämäniloa näkyvissä!! Ei tässä muutoin ole mitään järkeä! Toivottavasti ajattelet hivenen toisin
vanhemmiten tai vaik heti:) Paranemista tovottaen ja kaunista kevättä ja kesää toivoen. RKM