luonnehäiriö täsmällisesti?
Voiko ketään oikeasti diagnosoida luonnevikaiseksi? ja miten tälläisen ihmisen kanssa voi elää.
Käytetäänkö termiä psykiatriassa?
Voiko ketään oikeasti diagnosoida luonnevikaiseksi? ja miten tälläisen ihmisen kanssa voi elää.
Käytetäänkö termiä psykiatriassa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mehän olemme kaikki (tai ainakin suurin osa meistä)aina hetkittäin luonnehäiriöisiä. Toisille se "olotila" jää jostain syystä niinkuin päälle.
Mistäs se häiriö tulee ja tarttuu ihmiseen? Mitä ihmiselle tapahtuu ja miten se tapahtuu. No täällähän on esitetty jotakuinkin, että kaikki voi johtua kaikesta. Mistään ei voi sanoa mitään varmaa. VAIKEAKSI MENEE IHMISEN KUNTOON LAITTAMINEN NÄILLÄ KRITEEREILLÄ! Onko nämä asiat nyt sitten todellakin todistettu mysteereiksi ja erittäin vaikeasti hoidettaviksi kuntoon?
...mutta yritänpäs taas kirjoitella jotain...
Luonnehäiriö ei ole mikään diagnostinen luokka. Eri persoonallisuushäiriöt sen sijaan ovat.
> Mistäs se häiriö tulee ja tarttuu ihmiseen? Mitä
> ihmiselle tapahtuu ja miten se tapahtuu.
Riippuu varmasti paljolti tilanteesta ja henkilöstä. Olisiko niin mahdoton ajatus, että eri tekijät ovat eri ihmisillä voineet johtaa samantapaisesti ilmeneviin häiriöihin? Puhutaanhan esim. skitsofrenian alaluokista, joilla on erilainen etiologia.
Ja "tarttuu" ja "tulee" ovat ehkä vähän huonoja termejä tähän... Eivätköhän ne häiriöt pääosin synny ihmisessä itsessään. Voihan ulkoisilla tekijöillä (sosiaaliset suhteet, päihteet jne.) olla niiden syntymiseen vaikutusta, mutta itse häiriö syntynee ihmisessä itsessään.
Ja kysymys ei useinkaan varmasti ole yhdestä ainoasta tapahtumasta ja syystä vaan monien tekijöiden - esim. biologisen sairastumisalttiuden ja elämänkokemusten - yhteisvaikutuksesta.
> VAIKEAKSI MENEE IHMISEN KUNTOON
> LAITTAMINEN NÄILLÄ KRITEEREILLÄ!
No, kuka sitä helpoksi on väittänytkään...? Arvaapas miksi psykologin peruskoulutus kestää keskimäärin kuusi vuotta ja psykoterapeuttikoulutus kolmesta kuuteen vuotta siihen päälle. Tai miksi tulevalta psykiatrilta kestää ensin noin seitsemän vuotta hankkia yleislääkärin pätevyys ja sitten erikoistumiskoulutus vie vielä nelisen vuotta (tai jotain sinnepäin).
> Onko nämä asiat nyt sitten todellakin todistettu
> mysteereiksi ja erittäin vaikeasti hoidettaviksi
> kuntoon?
Ensinnäkään, tieteessä ei ikinä "todisteta" mitään. Toisekseen, kysymys ei ole "mysteereistä". Jos tiedetään, että monet asiat voivat johtaa tietynlaiseen häiriöön tai tiettyyn käyttäytymiseen, se on ihan eri asia, kuin että asia olisi mysteeri tai ettei yhtään tiedettäisi, mikä on kyseessä. Kysymys on vain siitä, että asioita pitää tutkia ja tarkoin - foorumille kirjoitettu viesti ei riitä johtopäätöksiin. Eihän yleislääkärikään puhelimitse diagnosoi esim. murtunutta jalkaa - eiköhän siitä oteta ensin röntgenkuvat, palpoida yms.
Et siis ole edellenkään ammattilainen itsesikään mielestä ja silti meinaat ihan vakavissasi, että häiriöt syntyvät ihmisessä itsessään. Meinaatko vielä, että ihan itsestäänkin?
Kerroppas meille yksikin hyvä syy miksi meidän pitäisi sitten ottaa näitä höpötyksiäsi yhtään todesta (totesithan jo itse, että et ole edelleenkään ammattilainen).
No, sinä et ilmeisesti ihan tajunnut... Periaatteessahan voidaan ajatella, että kaikki sairaudet syntyvät ihmisessä itsessään. Monissa somaattisissa sairauksissa ihminen saa virus- tai bakteeritartunnan tms., joka muuttaa hänen oman elimistönsä toimintoja. Eli oireet ovat elimistön toiminnan muutoksia. Esim. kuumeen nouseminenhan on vain elimistön oma puolustuskeino. Eli siinä mielessä esim. kaikki oireet kyllä ovat ihmisen oman elimistön tuotosta, vaikkakin kehon ulkopuolelta tuleva syy saattaa nämä oireet laukaista.
Eli en todellakaan tarkoittanut, että ne itsestään syntyisivät - kaikkea muuta.
Loppujen lopuksi myös lähes kaikki mielenterveyden häiriöt ilmenevät ajatusten ja tunteiden tasolla. Ja missäs muualla ajatukset ja tunteet syntyvät, kuin ihmisessä itsessään? Tulevatko sinun ajatuksesi kosmisen säteilyn mukana päähäsi?
Tottahan siihen, että nämä ajatusprosessit, tunteet yms. alunperin lähtevät patologisoitumaan voi (ja usein kai onkin) vaikuttamassa jokin ulkopuolinen tekijä.
Selvitetäänpä tällä tavalla: henkilön X äiti jättää hänet ja lähtee uuden miehen matkaan. Äidin lähtö ei ole mielenterveydenhäiriö. Eikö vain? Mutta henkilö saattaa ajatella äitinsä lähdön olevan hänen oma vikansa ja että hän on huono ihminen, jota edes hänen oma äitinsä ei kestä. Tällaiset ajatukset voivat johtaa masennukseen. Eli häiriö kyllä syntyy ihan ihmisen sisällä, vaikka sen syntyyn joku ulkopuolinen tapahtuma olisi vaikuttanutkin.
Tajusitko nyt?
Luepa Bogeyn viesti uudestaan ja kysy vasta sitten.