olen kokomaailman surkein ihminen

Tuntuu että olen surkein koko maailmassa. Minussa ei ole mitään normaalia.
Nyt on tullut tunne että en elä kauaa enää. Ja tiedän että kun kuolen niin se ei lopu edes siihen. Tulen muuttamaan muotoani vaan mutta olen silti olemssa kun kuolen. Ja se on pelottavaa.
Ehkä minusta tulee joku paha henki tai jotain.
Tunnen pahuuden itsessäni. Enkä ole ihmisten kanssa oikein yhteydessä. Olen täysin ulkopuolinen. Ja kaipaan hyväksyntää ja kosketusta.
Häpeän itseäni ja inhoan ja vihaan. Ja joskus vihaan ihmisiä. Koska en ole itse sellainen. Ajattelen ihan liikaa ja ajatukset eivät pysy kasassa muutenkaan.
Joskus taas tunnen onnelisuutta ja rauhallisuutta.
Mielialat vaihtelee enkä tiedä kuka olen. Saan raivokohtauksia.
Ehkä minussa on jo joku paha henki. Sekoan varmaan kohta.

Olen myös kateellinen kaikille kun he pystyvät elämään itsensä kanssa. Minä en vaan pysty. Halveksun itseäni.
Olen alkanut juomaan aika paljon. Ja silloin saan huomiota ja se tuntuu mukavalta. Humalassa olen vapautuneempi.
Epäilen kaikkea. En ymmärrä muita ihmisiä.
Minun pitäisi kuolla.
Kaipaan niin paljon hyväksyntää ja läheisyyttä, mutta kukaan ei ole sitä antanut, vaan käyttäneet minua hyväksi.
Kohta kuolen. pELOttaa.
käyn töissä ja hoidan asiat, eli en kai ole masentunut. Tai olen. olen vaan robotti silloin. teen asioita vaikka en halua tai jaksa.
mutta pitää pitää kulisseja yllä.
hajoilut ovat vain alkaneet olemaan melkoisen pahoja. tiuskin töissäkin asiakkaille.
Haluaisin olla jollekin tärkeä. mutta sitä tuskin saan koskaan kokea. parempi olisi kuolla kuin pettyä kokoajan ja elää häpeillen ja halveksuen itseä.