Olen 25-vuotias yksinäinen eristäytynyt ihminen. Jatkuvasti mieleen tulee ajatus, että olisiko mulla nyt kavereita ja olisinko masentunutkaan, jos olisin aina käynyt kaikissa opiskelijabileissä ja lukiodiskoissa ja sellaisissa. Olin ihan tylsä pikkuvanha mummo kun en ikinä lähtenyt viihteelle. Alkoholia en suostunut ikinä käyttämään.
Miksi tämä asia harmittaa näin paljon? Onko mun onni tosiaan kiinni jostain nuoruusajan bileistä? Mua kai pidettiin outona kun en ikinä käynyt baareissakaan. Sitten ei sitä poikaystävääkään ikinä löytynyt. Oisinko saanut ystäviä tuolla koulun ulkopuolella vietetyllä ajalla? Menikö multa nuoruus ihan ohi?
Harmittaa kun vieläkään baarielämä ei kiinnosta, enkä siis tapaa tuttuja enkä tiedä mistä löytäisin miehen itselleni. Olen vain yksin kotona ja tännehän se mies ei kävele.
Miksi tämä asia harmittaa näin paljon? Onko mun onni tosiaan kiinni jostain nuoruusajan bileistä? Mua kai pidettiin outona kun en ikinä käynyt baareissakaan. Sitten ei sitä poikaystävääkään ikinä löytynyt. Oisinko saanut ystäviä tuolla koulun ulkopuolella vietetyllä ajalla? Menikö multa nuoruus ihan ohi?
Harmittaa kun vieläkään baarielämä ei kiinnosta, enkä siis tapaa tuttuja enkä tiedä mistä löytäisin miehen itselleni. Olen vain yksin kotona ja tännehän se mies ei kävele.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei tartte dokata vaikka baarissa joskus käviskin....kannattaiskohan ihan ittes vuoksi hommata vaikka joku harrastus kodin ulkopuolelta? Saattasit vahingossa saada ystävän ja miksei siinä vois tutustua vastakkaiseen sukupuoleenkin...
Mene leffaan,kirjastoon,ulkoilemaan,kursseille kerhoihin,seuroihin tms
EIKUN MENOKSI !!