Voiko teistä itse vaikuttaa siihen ihastuuko johonkin tyyppiin? Minusta voi , jos vaan pitää ittensä lujana.
Voiko ihastumista säädellä
minä
272758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Siitähän se on kiinni..kuinka paljon annat tunteillesi valtaa. Ei sen kummempaa.
Lähdetkö juttuun sata lasissa vaiko vähän hiljempaa :)
Ihan aavistuksen olen eri mieltä..
Kyllähän sitä joskus ihastuu jos vaan tahtoo ihastua. Mutta ei se ihastuminen yleensä katso sopivia tilanteita vaan tulee eteen aika puun takaa..
Ja kyllä ihastumista voi "säännöstellä". Mutta tuskin ihastus katoaa, vain koska päätät niin.
minä taas olen vähän sitä mieltä ettei siinä pahemmin järjellä enää pelata jos ihastuu. siis oikein todella.
kun eka kerran näin tämän nykyisen ihastukseni niin kyllä se oli jalat alta hetkessä, en mahtanut mitään. olisi pitänyt voida, silloisen elämäntilanteen takia mutta ei onnistunut.
eikä onnistu vieläkään. olen ihan myyty... ihastukseni ei kyllä taida olla vielä yhtä tietoinen siitä kuinka hulluksi minut tekee :(
ja vitut. olen ihan täysillä jo mukana. odotan ja odotan jotain taphtuvaksi. tää on vaarallista leikkiä, pitänee peruuttaa, mut surku tulee jo, tiedän.
Ihan kuin mun suusta... ja mä valitettavasti varattu, kuten myös hän... ja silti ihastua paukkasin... voi kun vaan voisinkin päättää, että nyt loppuu ihastus, mutta ei. Kun en hetkeen häntä näe --> ok, mutta jalat meinaa lähteä alta kun hänet kohtaan taas... vältelläkkään en voi....sama työpaikka...
Oi voi...ihanaa ja kamalaa... =D
Kerropa immuuni, miten ihastuminen peruutetaan? Yritys on kova, kohde väärä ja kaikki tuleva pelottaa...Ja sen kai tietää kumpikin.
tässä veturissa ei kai ole jarruja. haluan kuitenkin niin paljon häntä, että tekee kipeää. ehkä oltava ilkeå tai tyhmä. niin kaikki loppuu ja jää vain paska olo.
olla tai yrittää olla immuuni.Mikse mene sanomaan sille mitä tunnet?Jos vaikka sillon tapahtuis jotain?
No jos järki sanoo, että juttu on jo valmiiksi tuhoontuomittu, niin silloin on parasta painaa kai jarrua. Mut harvoinpa se onnistuu. Pelkohan on siinä, että oikeesti rakastuu, pettyy ja saa sydänsuruja. Siks on kai helpompi olla tunteeton ja olla ottamatta riskiä.
tietää että juttu on tuhoon tuomittu? ilman kokeilua?
No oletko esim. koskaan ihastunut ihmiseen, jonka perässä läähättää 5 muutakin tyyppiä?Kyllä siinä toinen osapuoli saa aika paljon näyttää vihreetä valoa, et uskaltautuu ilmaisemaan tunteensa.
se sinua auttaa olla toiselle ilkeä.Satutat toista tahallisesti, ja sanot välittäväsi...
yritetään pitää omat tunteet kurissa, ja myös vastakkaisen osapuolen mahdolliset tykästymiset.
ei voi tietääkään ja sehän onkin inhottavaa, kun minäkin haluaisin vain sitä intohimoista suurta rakkautta ja kokea olevani uuden miehen (kaikin puolin täydellisen) palvottu ja rakastettu nainen.
rakkautta on niin monta. olen varmasti kokenut intohimoa onhan minulla mies ja lapset, jotka tarvitsevat ja rakastavat minua ja niin minäkin, mutten enää miestäni intohimolla. se on tottumista ja taistelua arjessa sietämisestä. en mä voi pienten lasten äitinä sännätä johonkin noin vain siksi että mulla olisi intohimoista. onhan mulla oma vastuu omasta kodista joka on rakennettu vuosien aikana isolla vaivalla. olisikin helppoa sanoa heippa jos mies hakkaisi tai olisi juoppo mut kun ei ole -rakastaa mua ja rakastaa lapsia. miten mä voisin rikkoa tälläisen elämän kun ei ole mitään takeita miten kaikille käy. mä en voi olla niin itsekäs.
kirjoituksesi on kuin sanasta sanaan omaa tuotostani. tosin olen ehkä mennyt jo asteen liiankin pitkälle... jos haluaisit jakaa ajatuksia tai muuten vain huhuilla "kohtalotoveria", paiskaapa spostilla... itsellä ainakin ajatukset ja tunteet aivan sekaisin, eikä ketään kenelle voisi puhua...
niin ja se osoite: [email protected]
voi, mutta harvalla on halua ja tahtoa järkeilyyn.
ihastuu omalla tavallaan, kaikki tuntee omalla tavallaan. kyllä kai sitä pystyy vastaankin laittamaan, mutta yleensä tunteet vie voiton järjestä.
Tuo onkin mielenkiintoinen asia...
Kun tuli vähän mietittyä tuota tulin siihen tulokseen että, kyllä voi säädellä jossain määrin!!
Jos mä tarpeeks paljon kuvittelen olevani ihastunut johonkin tyyppiin, niin pian huomaan että olen oikeasti ihastunut häneen.
En sitten tiedä pystyykö olla niin lujana ettei ihastuis..en minä ainakaan! :]
Ellei voisi, avioliitot eivät kestäisi sitäkään vähää, mitä enää muuten kestävät, vaan jokainen jättäisi "tylsän" perheensä aina uuden ihastuksen takia.
Joo, kaikki edellä kerrotut kommentit ovat tavallaan totta, mutta..
Kun ihminen on sellainen, ihastuu milloin mihinkin. Ja kun on kuten minä :) tarpeeksi monta kertaa polttanut siipensä ja särkenyt sydämensä, osaa jo "säädellä" ihastumistaan.
Mulle on edelleenkin tärkeää että mies on fiksu, HYVÄÄ seksiä ja ripaus tunnetta mukaan !!
No ei varmasti voi jos ihastuminen on aitoa eikä mitään flirttiä.Ei ole tullut vastaan vielä henkilöä joka parasympaattista puoltaan pystyisi hallitsemaan.Se on siis se puoli ihmisessä jota ei voi käskyttää.Tämä oli nyt vähän tällainen lääketieteellinen näkökanta asiaan mutta näinhän asian laita kuitenkin on.
uskomatonta mutta totta. olen todellakin se heikko astia- nyt jo pirstaleina. miten voi ihminen olla näin höttöä.
Pakko voidat!
Ei tästä elämästä tulisi mitään, jos jokaisen ihastuksen valtaan antaisi itsensä mennä. Ihminen ihastuu varmasti monta kertaa elämässään ja sillon pitää vain kaivaa se järki kulta jostakin esiin, vastoin kaikkia niitä tunteita joita tuntee.
Imartelevaa on, kun huomaa, että toinen on ihastunut sinuun ja tekee melkein kaikkensa saadakseen sinut matkaasi hetkeen. Mutta kuinka vaikeaa onkaan, kun tuo ihastunut on varattu, etkä tahdo loukata hänen kumppaniaan. On vain pakko olla järkevä, kylmä, kovis. On vain pakko vaikka katuisikin sitten jälkeenpäin. Vielä enenmmän katuisi sitä, että lähti leikkimään tulella. Pienestä kipinästä syttyy hetkessä roihuava tuli. Toisille ihana, toisille kipeä.
Minä olen sinkku. Mutta koen olevani vastuussa myös tuon toisen parisuhteesta. Tahdon heidän olevan onnellisia yhdessä. Niin kuin minä toivoisin, jos minulla olisi parisuhde. En tahtoisi antaa ihastuksen hetken viedä mennessään. Taistelua.. Toisenkin puolesta!
sotkemaan pienen maailmani. halusin että kaikki on hyvin mutta huomaan ettei olekaan että jotain puuttuu. näin ne alkaa eroprosessit- pienistä kalvavista ajatuksista, että toisen kanssa olisi paremmin, täydellinen kun ei itsensä ja tunteittensa kanssa ole. paska olo.
Keksinpä näköjää hyvän kysymyksen :=)
Ihastuminen on kyllä välillä aika kivaaki , mutta sitten se on toisaalta vittumaista kun koittaa keksiä mitä tekis asian eteen.
Ollako vai eikö olla?
Itse sanoisin, että itse ihastumista ei voi kovinkaan paljon kontrolloida. Mutta mitä niille tunteilla tekee, on sitten jo toinen asia.