Ajatelmia omasta ongelmasta

Aloitin alkoholinkäytön noin kymmenen vuotta sitten. Se oli heti humalahakuista juomista joka viikonloppu. Ensin kerran viikossa, sitten kaksi. Välillä useampana päivänä viikossa. Joskus rauhallisempia kausia. Tästä 7-8 vuotta eteenpäin eli muutama vuosi sitten alkoi tulemaan pikku putkia, kahdesta päivästä viikkoon. Olin silloin työttömänä, eikä ollut niin väliä koska ottaa. Nyt olen töissä ja hoidan ne jotenkuten, vaikka mieliala onkin masentunut ja levoton. Juon viikonloppuisin isoja määriä ja olen alkuviikosta krapulainen ja suorituskyky aika huono. Joskus harvoin olen poissakin ollut alkuviikosta krapulan takia. Lomalla menee yleensä koko loma kännin ja krapulan vuorotteluna, tai sitten putki ja sen jälkeen paha krapula. Ihmeellistä on etten edes halua olla kohtuukäyttäjä. En minä tiedä mitä sellainen on. Liekö vanhempien näyttämä esimerkki lapsuudessa ja nuoruudessa ettei alkoholia oteta kohtuudella. Kaikissa kirjoissa ym sanotaan että sellaista alkoholistia ei ole olemassakaan joka ei haaveilisi kohtuukäytöstä. Mä en haaveile, joten voinko lainkaan olla alkoholisti. En myöskään kiellä, etteikö viina olisi mulle ongelma. Huomasin melkein heti ettei viina mulle sovi. Alkoholistithan aina kieltävät sen kieltävät sen, eivätkä näe omaa tilaansa. Eli näiden perusteella en olisi alkoholisti, vaan joku muu persoonallisuushäiriöinen sekopää. Raittiudesta toki haaveilen usein, mutta en kovinkaan usein kohtuukäytöstä. Kun alan juomaan, haluan nollata pään ja lähteä elämää karkuun kunnon pöhnässä ja kemiallisessa harhassa. Saan normaalin olotilan hetkeksi ja elämä maistuu. Kun selviän, olen todella morkkiksessa ja voin pahoin ja haaveilen raittiudesta. Lisäksi asiat vaikeutuvat, esim työt, raha-asiat, läheisten pahoinvointi jne. Korttikin on kuivumassa ja tuomio törkeästä tulossa. Onneksi kukaan ei loukkantunut tai kuollut. Jos olisi, olisin pistänyt itteni jojoon. En ole fyysisesti riippuvainen alkoholista, mutta psyykkinen riippuvuus on valtava. Sain vähän aikaa sitten hirveän raivo/ahdistuskohtauksen, kun olin viikonlopun selvinpäin. Katkeroidun, masennun ja kaikki vituttaa. Olin alkoholisti tai en, sen tiedän ainakin että viina tekee mulle erittäin pahaa. Itsemurhaakin olen suunnitellut. Olisi melkein helpompaa jos pystyisin sanomaan olevani alkoholisti, mutta minussa on niin paljon ominaisuuksia, joita alkoholistilla ei ole. Nyt jokatapauksessa olen ollut koko pääsiäisen selvinpäin, yksin ja masentuneena. Pitäisi hakea jonkinlaista apua mutten tiedä millaista. Kun en tiedä olenko hullu vai alkoholisti. Paska elämä. Itsetunto nolla, kesä on tulossa ja ihmiset juhlivat ja hymyilevät. Jos mä oon selvinpäin, olen tosi ahdistunut ja masentunut. Jos juon, sekoitan asioita taas lisää ja kärsin hirveistä morkkiksista. Olen olosuhteiden vanki, hukassa, avuton.