Näitä asioita on vaikeaa ottaa esille

Vaikea sanoa. Olen sen verran tätä kokeillut pienemmässä piirissä että jos ottaa esille erilaisen näkemyuksen kuin "virallinen" alustuksessa esitetty, niin yleensä tulee ahdistuneita ja huolestunieta kommentteja. Huolestuminen ei kohdistu asiaan, vaan minuun itseeni. En tykkää että minua ruvettais repostelemaan kun haluaisin puhella siitä asiasta. Sitä en osaa sanoa miksi tämä menee aina näin, että huolestutaan ja näin... Mikä syy siihen on, pohjimmiltaan... siis kun voitais yhdessä miettiä että miten voitais tuoda esiin eri näkökohtaia ilman että kukaan joutuis kohteeksi.

1.vl täällä kirjoitti:

Vaikea sanoa. Olen sen verran tätä kokeillut pienemmässä piirissä että jos ottaa esille erilaisen näkemyuksen kuin "virallinen" alustuksessa esitetty, niin yleensä tulee ahdistuneita ja huolestunieta kommentteja. Huolestuminen ei kohdistu asiaan, vaan minuun itseeni. En tykkää että minua ruvettais repostelemaan kun haluaisin puhella siitä asiasta. Sitä en osaa sanoa miksi tämä menee aina näin, että huolestutaan ja näin... Mikä syy siihen on, pohjimmiltaan... siis kun voitais yhdessä miettiä että miten voitais tuoda esiin eri näkökohtaia ilman että kukaan joutuis kohteeksi.

Olen itse kasvanut vl-perheessä, mutta lähtenyt liikkeestä n. 10 v sitten.

Vl-liikkeen piirissä ollessani en ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta nyt etäältä minusta näyttää siltä, että vl-liikkeessä - joka on julistautunut Jumalan valtakunnaksi - auktoriteetit käyttävät uskonnollista valtaa (= toimivat Jumalan tahdon ilmoittajina), eivätkä siedä sitä, että heidän "jumalallista ilmoitustaan" kyseenalaistetaan.

Toisin sanoen vl-liikkeen auktoriteetit ovat aina oikeassa, ja auktoriteeteille pitää osoittaa kuuliaisuutta, muuten seuraa "huolestumista" ja hoitokokouksia. 70-luvun eläneet on peloteltu sydänjuuriaan myöten hoitokokouksilla.

Mitään tuollaista ei tietenkään sanota ääneen, mutta olisiko jotakin tällaista taustalla? Mitä sanot tästä?

1.vl täällä kirjoitti:

Vaikea sanoa. Olen sen verran tätä kokeillut pienemmässä piirissä että jos ottaa esille erilaisen näkemyuksen kuin "virallinen" alustuksessa esitetty, niin yleensä tulee ahdistuneita ja huolestunieta kommentteja. Huolestuminen ei kohdistu asiaan, vaan minuun itseeni. En tykkää että minua ruvettais repostelemaan kun haluaisin puhella siitä asiasta. Sitä en osaa sanoa miksi tämä menee aina näin, että huolestutaan ja näin... Mikä syy siihen on, pohjimmiltaan... siis kun voitais yhdessä miettiä että miten voitais tuoda esiin eri näkökohtaia ilman että kukaan joutuis kohteeksi.

Tässä syy: http://fi.wikipedia.org/wiki/Koheesio

Yksimielisyys luo sen turvallisuuden tunteen, joka vetää ihmisiä puoleensa. Ei pidä sooloilla, se on riski yhteisölle. Suurin osa tyytyy tähän. (vrt. Gaussin käyrä)

mie en kirjoitti:

Tässä syy: http://fi.wikipedia.org/wiki/Koheesio

Yksimielisyys luo sen turvallisuuden tunteen, joka vetää ihmisiä puoleensa. Ei pidä sooloilla, se on riski yhteisölle. Suurin osa tyytyy tähän. (vrt. Gaussin käyrä)

On totta, että yksimielisyys ja tuttujen uskonnollisten fraasien toisto luo turvallisuudentunnetta, mutta se ei selitä sitä, että vl-liikkeessä ei siedetä kritiikkiä.

Vl-liikkeessä on miesjoukko, joka määrittää mikä on "virallinen kanta" tai "lestadiolainen oppi", ja tuo miesjoukko pitää tiukasti kiinni vallastaan.

Vai oletko joskus kuullut hoitokokouksessa hoitomiehen hyväksyvän "huolestumisen kohteen" perustelut käsityksilleen tyyliin, että hei, sinä oletkin ihan oikeassa ja minä väärässä? Hoitokokouksissa on kyse samanmieliseksi pakottamisesta, ei mistään keskustelusta tai neuvottelusta.

Vaikka valtaa ei nimenomaisesti vl-liikkeessä korostetakaan, niin kuitenkaan "lestadiolainen oppi" ei ole mikään vl-liikkeen piirissä keskustelemalla saavutettu konsensus, vaan SRK ja sen toimielinten jäsenet ja saarnamiehet päättävät, mikä on oikein ja mikä on väärin (= Jumalan ilmoitus).

4+5 kirjoitti:

On totta, että yksimielisyys ja tuttujen uskonnollisten fraasien toisto luo turvallisuudentunnetta, mutta se ei selitä sitä, että vl-liikkeessä ei siedetä kritiikkiä.

Vl-liikkeessä on miesjoukko, joka määrittää mikä on "virallinen kanta" tai "lestadiolainen oppi", ja tuo miesjoukko pitää tiukasti kiinni vallastaan.

Vai oletko joskus kuullut hoitokokouksessa hoitomiehen hyväksyvän "huolestumisen kohteen" perustelut käsityksilleen tyyliin, että hei, sinä oletkin ihan oikeassa ja minä väärässä? Hoitokokouksissa on kyse samanmieliseksi pakottamisesta, ei mistään keskustelusta tai neuvottelusta.

Vaikka valtaa ei nimenomaisesti vl-liikkeessä korostetakaan, niin kuitenkaan "lestadiolainen oppi" ei ole mikään vl-liikkeen piirissä keskustelemalla saavutettu konsensus, vaan SRK ja sen toimielinten jäsenet ja saarnamiehet päättävät, mikä on oikein ja mikä on väärin (= Jumalan ilmoitus).

Juuri näin on asia, kuten 4 5 kirjoitat. Vedin pikkasen mutkia suoriksi: lopputulema on kuitenkin ´sooloilukielto`. Sen asettajina ovat todellakin nämät es er koon miehet. (vallanhimossaan juurikin)