Tämä palsta on tosi hyvä ja asiallinen. Mutta välillä olen havaitsevinani pientä paniikin lietsomista. Ottakaa rauhallisesti. Paniikkihäiriöitä on erilaisia ja lääkkeitä erilaisia. Lääkärit eivät välttämättä tiedä mitään mistään ja määräävät sitä lääkettä, jota joku mukava lääke-esittelijä on heille kaupannut.
Opetelkaa pienin askelein paluuta ihmisten pariin. Ihan pienin. Jokainen pieni onnistuminen antaa voimia. Ja älkää olko ankaria itsellenne.
Itse kärsin paniikkioireista vuosia sitten. Rajuimmillaan en mennyt ruokalaan syömään enkä seminaareihin tai ryhmätöihin, kielikurssille.. en minnekkään missä piti varmasti puhua ja istua ryhmissä. Söin cipramilia. Sitten tajusin, että ei auta pakoilu. Aloin harjoittelemaan vaikeita tilanteita. Menin ruokalaan iltapäivällä yksin nurkkaan juomaan kahvia. Sellaiseen paikkaan, että pääsen pakenemaan tai kukaan ei minua varmasti huomaa ja tule juttlemaan. Pikku hiljaa aloin kestää tilanteita paremmin.
Kioskille tai kauppaan mennessäni keksin jo etukäteen jonkun lauseen, jonka sanon tätille. VAikka että onpas kova tuuli, lähtee pipo päästä. Täti naurahtaa ja toteaa että niinpä on. Ja kyllä tuli hyvä mieli kun siitä selvisi.
Nykyisin en syö lääkkeitä, istun edelleen reunimmaisena ruokapöydässä, mielellään oikea puoli avoimena (voi nojata vasemmalla kyynärpäällä pöytään.. peittää vasemmalla kädellä kasvoja ja syödä oikealla... keinot on joka paikkaan). Ryhmätilanteissa myös reunapaikka. Usein aloitan itse keskustelun, jotta kukaan ei aloita sitä yllättävästi ja kohdista huomiota suoraan minuun. Kun aloitan sen itse, suuntaan muiden huomion jonnekin. Asia pitää vain olla niin selkeä ettei kukaan kysy vaikeaa tarkentavaa lisäkysymystä.
Kertokaa mitä keinoja teillä on? Eiköhän suunnata ajatuksia nyt keinoihin ja neuvoihin. . meillä kaikilla niitä keinoja varmasti on
Opetelkaa pienin askelein paluuta ihmisten pariin. Ihan pienin. Jokainen pieni onnistuminen antaa voimia. Ja älkää olko ankaria itsellenne.
Itse kärsin paniikkioireista vuosia sitten. Rajuimmillaan en mennyt ruokalaan syömään enkä seminaareihin tai ryhmätöihin, kielikurssille.. en minnekkään missä piti varmasti puhua ja istua ryhmissä. Söin cipramilia. Sitten tajusin, että ei auta pakoilu. Aloin harjoittelemaan vaikeita tilanteita. Menin ruokalaan iltapäivällä yksin nurkkaan juomaan kahvia. Sellaiseen paikkaan, että pääsen pakenemaan tai kukaan ei minua varmasti huomaa ja tule juttlemaan. Pikku hiljaa aloin kestää tilanteita paremmin.
Kioskille tai kauppaan mennessäni keksin jo etukäteen jonkun lauseen, jonka sanon tätille. VAikka että onpas kova tuuli, lähtee pipo päästä. Täti naurahtaa ja toteaa että niinpä on. Ja kyllä tuli hyvä mieli kun siitä selvisi.
Nykyisin en syö lääkkeitä, istun edelleen reunimmaisena ruokapöydässä, mielellään oikea puoli avoimena (voi nojata vasemmalla kyynärpäällä pöytään.. peittää vasemmalla kädellä kasvoja ja syödä oikealla... keinot on joka paikkaan). Ryhmätilanteissa myös reunapaikka. Usein aloitan itse keskustelun, jotta kukaan ei aloita sitä yllättävästi ja kohdista huomiota suoraan minuun. Kun aloitan sen itse, suuntaan muiden huomion jonnekin. Asia pitää vain olla niin selkeä ettei kukaan kysy vaikeaa tarkentavaa lisäkysymystä.
Kertokaa mitä keinoja teillä on? Eiköhän suunnata ajatuksia nyt keinoihin ja neuvoihin. . meillä kaikilla niitä keinoja varmasti on
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä muutama keino, jotka auttaa minua:
1)Kun paniikki alkaa, alan välittömästi puuhastella jotain: kävelen ympäriinsä, siivoan, teen ruokaa, poljen kuntopyörää. Tämä vie ajatukset pois paniikista.
2) Napsuttelen kuminauhaa/ hiuslenkkiä rannettani vasten...Kuulostaa oudolta, mutta auttaa itseni kohdalla. Kuminauha nipistää sen verran, että pikku kipu häiritsee jostain syystä paniikkiajatuksia.
3)Vitamiinit yms. ovat auttaneet kohdallani. Syön b-vitamiinia, E-EPA:aa, karnosiinia...
Kannattaa kokeilla. Paniikkihäiriöni on onneksi lievä eli en joudu käyttämään päivittäistä lääkitystä...
annan keinot ovat hyviä, itselläni liikunta ja tekeminen auttavat myös.
Rentouminen, jos vaan pystyy on hyvä. Hengittele piiiitkään suun kautta ulon.
Mielenkiintoinen juttu tuo uloshengittäminen, kun aina suositellaan hengittämään suun kautta ulos. Olen joskus vahingossa unettomuutta potiessani hengittänyt hyvin voimakkaasti nenän kautta ulos, ja tuntuu että sillä on joku rentouttava vaikutus. Nukahdan melko nopeasti.
Rentoutus on hyvä ahdistuksen hallintamenetelmä. erityisesti ns. sovellettu rentoutus on todettu tehokkaaksi. Siinä on asteittainen rentoutusohjelma, jossa hengitysrentoutuksella on oma osansa. Tehdään niin, että jännitetään järjestelmällisesti kaikki kehon lihasryhmät yksi kerrallaan ja sitten rentoutetaan. tätä harjoitellaan päivittäin kunnes sujuu hyvin. sitten jätetään jännityselementti pois ja rentoutetaan lihasryhmä kerrallaan, Kun sujuu hyvin opetellaan tekemään sama hengityksen avulla. Jokaisella syvällä uloshengityksellä annetaan itsesuggestio - rentoudu. Tämän taidon oppii noin kuukaudessa ja sitä voi käyttää esim. ennen ahdistavaan tilanteeseen menoa. Sitten on vielä EFT-menetelmä, jota olen kuvannut pelot ja jännitys-osiossa. Se on erittäin tehokas ja helppo itsehoitomenetelmä. Kokeilkaa, sieltä löytyy ohjeet., Olen sillä hoitanut useita jännittäjiä oireettomiksi, sopii myös erilaisten traumojen purkamismenetelmäksi. Näissä ei siis käytetä lääkkeitä ja ovat opittavissa olevia taitoja.