Heissulivei kaikille!
Kunhan kotona istuskelen ihan yksikseni ja ajattelin kysästä mielipiteitä/kokemuksia/ajatuksia...
Meidän pojat 7v ja 5v,on juuri ekaa kertaa poissa kotoa enemmän kuin 2 yötä.
Maanantaina lähti ja sunnuntaina haetaan.Samanikäisten serkkupoikien kanssa touhaamassa siskoni luona.(Hänen poikansa olivat ensin vkon meillä).
Ja eilen illalla tuli ensimmäinen ikävä "kohtaus",olisin voinut siltä seisomalta lähteä hakemaan heitä kotiin...En lähtenyt kuitekaan.Miehenikin sanoi että tämä on sitä kasvamisen aikaa...Äitille...
Yritän ajatella, että hyvä kun viihtyvät ja aika kuluu, eivätkä soittele ja pyydä hakemaan pois kun on niin tylsää.Saan tehdä vaikka mitä ilman lasten "murehtimista".
Yritän ymmärtää ,että en voi elää lasteni kautta ,vaan he elävät minun kauttani?;-)En voi pitää heitä kotona vain siksi että MINÄ en malta olla erossa...
Saa rauhassa panostaa parisuhteeseen jne...
Mutta silti ottaa sydämmelle että ne lapset kasvaa ja ei enää NIIN paljon ole mussa kiinni.
Pieniähän ne on vielä kauan aikaa mutta kasvavat kuitenkin huimaa vauhtia...
Tämä oli kuitenkin loppujen lopuksi semmonen pohdinta vaan...joka piti jonnekkin kirjoittaa..
Mut jos jollain on sama vaihe menossa niin kerro omista fiiliksistä...
Lähden nyt lenkille ...keskellä päivää...ihan yssikseni...
Kunhan kotona istuskelen ihan yksikseni ja ajattelin kysästä mielipiteitä/kokemuksia/ajatuksia...
Meidän pojat 7v ja 5v,on juuri ekaa kertaa poissa kotoa enemmän kuin 2 yötä.
Maanantaina lähti ja sunnuntaina haetaan.Samanikäisten serkkupoikien kanssa touhaamassa siskoni luona.(Hänen poikansa olivat ensin vkon meillä).
Ja eilen illalla tuli ensimmäinen ikävä "kohtaus",olisin voinut siltä seisomalta lähteä hakemaan heitä kotiin...En lähtenyt kuitekaan.Miehenikin sanoi että tämä on sitä kasvamisen aikaa...Äitille...
Yritän ajatella, että hyvä kun viihtyvät ja aika kuluu, eivätkä soittele ja pyydä hakemaan pois kun on niin tylsää.Saan tehdä vaikka mitä ilman lasten "murehtimista".
Yritän ymmärtää ,että en voi elää lasteni kautta ,vaan he elävät minun kauttani?;-)En voi pitää heitä kotona vain siksi että MINÄ en malta olla erossa...
Saa rauhassa panostaa parisuhteeseen jne...
Mutta silti ottaa sydämmelle että ne lapset kasvaa ja ei enää NIIN paljon ole mussa kiinni.
Pieniähän ne on vielä kauan aikaa mutta kasvavat kuitenkin huimaa vauhtia...
Tämä oli kuitenkin loppujen lopuksi semmonen pohdinta vaan...joka piti jonnekkin kirjoittaa..
Mut jos jollain on sama vaihe menossa niin kerro omista fiiliksistä...
Lähden nyt lenkille ...keskellä päivää...ihan yssikseni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
tätähän se on, eikä kyllä helpota myöhemminkään. parhaillaan odotan 11 ja 9 vuotiaita uimareissulta. lähtivät puolilta päivin pyöralla 13km päähän järvelle ja äsken toinen soitti, että anteeksi lähdettiin vähän myöhään ja viiraa pikkasen 16.00 jonka asetin kotiin tuloon.
reviiri kasvaa ja huoli sen myötä. mutta kyllä sen kestää kun katsoo pärjäävää, vieraassa ympäristössä luontevasti liikkuvaa lastaan etäänpää...
meilläkin muksut 9v ja 6v ekaa kertaa mummolassa su-pe.
luulin ettei tästä selviä MUTTA kuinkas kävikään, ei ole sen enempää ikävä. mutta miehellänipä on, on ollut jo 3 kertaa menossa hakemaan heitä:)
en ole pessyt pyykkiä viikkoon enkä muutenkaan panostanut kotiin.
ihanaa kunnei tarvitse laittaa ruokaa (molemmille tietenkin eri ruuat).töihin voi lähteä aikaisin aamulla.
huomenna haetaan muksut kotiin ja kesäloma alkaa!
kivaa yhteisoloa tiedossa 3 viikkoa:)
suosittelen pientä lomaa äidille ja lapsille.