Olemme (M30,N32) ja seurustelleet pari kuukautta. Molemmilla on koiria, mutta oma koirani on kotikoira ja naisen 2 koiraa ovat ihmisten etsintään erikoistuneita koiria. Itse en niin tuosta koiraharrastamisesta piittaa niin paljon, että itse sellaista alkaisin harrastamaan, mutta naisen harrastuksena hyväksyn sen kyllä. Emme asu yhdessä, kummallakaan ei ole lapsia tms. Näemme tyypillisesti viikolla yhtenä päivänä ja viikonloppuisin, miten nyt nainen koirakokouksiltaan/koulutuksiltaan ehtii. Viikolla yhteistä aikaa löytyy yleensä 3-5h, yhtenä iltana ja viikonloppuisin perjantai-illasta sunnuntai iltapäivään. Toki viikonloppuisinkin nainen saa koulutella koiriaan 1-2h. Mielestäni edellä mainittu aika on kohtuullisesti tasapainotettu, niin että molemmat ovat jossain määrin tyytyväisiä.
Ongelmaksi on viimeaikoina alkanut muodostumaan koiraharrastuksen vaatiman ajan ja yhdessäoloajan välinen tasapainoilu. Naisellani on aktiivikoiraharrastajana bookattuja menoja syyskuulle asti, pääosin viikonloppuihin painottuvia. Sanoin naiselleni että asian suhteen ei tule ongelmaa, jos koiramenot ja parisuhteen vaatima yhdessäoloaika menevät suhteessa 50-50. Sovimme että jos koiramenoja sattuu viikonlopulle, niin koetetaan nähdä niinä viikkoina pariin otteeseen viikolla, tai jos koirameno vie vain toisen päivän viikonlopusta, niin toinen päivä pyhitetään parisuhteelle.
Nyt on tulossa 2 perättäistä viikonloppua, joista toisesta viikonlopusta joudun antamaan periksi yhteisestä parisuhdeajasta naisen ystävän polttarien vuoksi ja heti seuraavana viikonloppuna on koiraharrastusmenoja sunnuntaina, mutta mieluusti nainen kuulemma viettäisi lauantainkin koiriansa koulutellen. Ensimmäisen menon hyväksyn täysin, että viikonloppu menee juhliessa ja toipuessa, mutta toinen meno sotii yhdessä sopimiamme sääntöjä vastaan.
Kun esitin huoleni kesän koiramenojen ja yhdessäoloajan yhteensovittamisesta, niin nainen sanoi ettei ole tottunut sopimaan kalenterin mukaan yhdessäoloaikoja vaan ottamaan päivän kerrallaan ja että häntä ahdistaa kun puutun hänen menoihinsa ja vaadin sitä yhteistä aikaa. Mielestäni joustan aivan tarpeeksi naisen menojen suhteen enkä esitä vain vaatimuksia tai estä naisen harrastuksia.
Omat tuntemukseni naista kohtaan ovat edellisestä johtuen hieman ristiriitaisia, sillä pidän naisesta todella paljon, mutta en tahdo/aio jäädä toiselle sijalle harrastusten suhteen. Mielestäni näemme muutenkin aika vähän ja vielä kun siitä vähäisestä yhdessäoloajastakin nipistetään aikaa koiraharratuksille, niin ärsyyntyminen on taattu. Mielestäni parisuhteen tulisi olla vähintäänkin yhtä tärkeä panostuksen kohde kuin koiraharrastuksenkin.
Tahtoisinkin nyt ehdotuksia miten tilannetta voitaisiin parantaa ja näkemyksiä niin aktiivikoiraharrastajilta, kuin muiltakin.
Aktiivikoiraharrastaja ja parisuhde
32
1034
Vastaukset
- Daddy Cool
Tuollaistahan se kiireisen ihmisen kanssa seurustelu on. Ongelmaahan ei ole, jos se riittää molemmille. Teidän tapauksessa näyttäisi siltä, että naisesti ahdistuu tapaamisvaateistasi ja sinä riudut läheisyyden puutteessa. Usein tuo on juuri toisin päin, eli nainen haluaa enemmän yhteistä aikaa, mutta on meitä tästäkin asetelmasta kärsiviä pareja.
Itselläni on aivan samanlainen ongelma, ei tosin koiraharrastuksen, vaan naisen sosiaalisen elämän vuoksi. Meillä molemmilla on lapsia ja luonnollisesti lapset vievät molemmilla suurimman osan vapaa-ajasta. Naisella on laaja ystäväpiiri ja hän haluaa tavata ystäviään tosipaljon. Käytännössä kahdenkeskistä aikaa meillä olisi joka toinen viikonloppu, mutta aika usein naiseni haluaa pyhittää senkin ystävilleen. Lisäksi hän tarvitsee myös omaa aikaa. Itse alan olla kyllästynyt järjestelemään omia menojani sen mukaan, kun naisella sattuu olemaan aikaa ja halua parisuhteelle. En vaan jaksa olla aina se, joka aina kinuaa yhteistä aikaa. Ajattelin kääntää kelkkani ja jättää tapaamiset naiset aktiivisuuden varaan. Katson pari kuukautta ja sitten on aika parisuhde puntariin.
Omasta näkökulmastani teillä on kuitenkin aika paljon yhteistä aikaa, mutta koska olette lapsettomia, niin luulisi olevan aika helppo järjestää enemmän yhteistä aikaa viikolla. Ehkäpä naisemme eivät vaan ole parisuhdeihmisiä, kun kaikki muu menee aina edelle. Tottakai parisuhde vaatii aikaa ja sen eteen joutuu luopumaan jostakin. Jos ei ole halua luopua muusta, niin sitten lienee parasta luopua parisuhteesta. - Nössöperuna
Haloo pahvi etsi semmoinen nainen joka palvoo vain sinua kun joku spanieli eikä ole muuta elämää kuin SINÄ!! Huoh missä moisia urpoja oikein kasvaa??
- outoaonelämä
Eikös tuo ongelma juuri siitä johdukkin, että nainen palvoo niiitä spanieleitaan ? Tai niin tuosta ap. tekstistä ymmärtää....
- Puolusta koira!
Oletko tämän aloittajan naisen koira? Niin uskollisesti tulet heti ruotimaan, miten ei saisi pyytää lisää aikaa.
Hassuahan on, että yleensä naiset ruikuttaa sitä parisuhdeaikaa, eli vilttien alla katsellaan jotain saippuadraamaa, tai toisia silmään jonkun halvan punaviinin kera...Nyt kun mies pyytäisi vähän parisuhteeseen aikaa (Jota ei ole paljon), niin heti sormet sauhuten nössötellään ;)
Aloittaja: Jos nainen haluaa viettää kaiken aikansa piskien kanssa juostessa. Anna hänen se tehdä. Se on hieno harrastus, mutta jos hän suuttuu sinun pyyntöihisi niin jätä hänet koiriensa kanssa lerpattelee metsässä...Meillä tehdään jälkeä ja vähän näyttelyitä olisi tarkoitus kierrellä...Onneksi tosin meidän nainen ei jaksa juosta joka viikonloppu niissä. Kunhan lumet sulaa niin menee 2-3h viikko kun käy jälkeä tekemässä ja sitten taas muita treenejä. :)
- 3971
Niinhän ne urheilijat ja harrastajat tarvii sellasen oikeenlaisen tyypin rinnalleen. Sää et sellaseen sovi. Suosittelen jotain konttoristia 8-16.
- ??
Eikö sulla ole harrastuksia, jotka vievät aikaasi? Mikä sun elämässä on tärkeätä, työn vastapainoa? Miksi tunnet itsesi riittämättömäksi, vaikka "naisesi" järjestäisi aikaa muulloin, harrastuksen jälkeen? Mikset itse tutustu siihen harrastukseen, joka on rakkaimmallesi tärkeä? Jos hän todella on sulle tärkeä, ei rakkautta voi aikatauluttaa.
- wilperttiina
Kahden kuukauden mittainen seurustelu ei ole minun mielestä vielä mikään parisuhde, vaan tutustumisvaihe, josta voi kehittyä suhde - tai sitten ei. Tuossa kerroit, että nainen ei ole tottunut sopimaan kalenterin mukaan yhdessäoloaikoja... ja se on fiksusti sanottu. Itsekin ahdistuisin, jos joku alkaisi esittää vaatimuksia ajankäytöstäni.
Erittäin tuttu tilanne tuo koiraharrastus ja aika, mikä niissä touhuissa menee. Ja varmaan osaksi siitä johtuen olenkin pysynyt sinkkuna ihan vapaaehtoisesti. En halua luopua harrastuksestani ja tiedän, että aikani ei riittäisi kovin monen tunnin tapaamisiin varsinkaan viikonloppuisin. On vain pantava asiat tärkeysjärjestykseen ja elettävä yhtä päivää kerrallaan.
Ilmoitat, että et aio etkä tahdo jäädä toiseksi naisen harrastusten suhteen... Minun mielestäni olet jo jäänyt, kun et ole kestänyt ärsyyntymättä kahta kuukautta pitempään.- totuuttaetsimässä
Totuushan on se, että kaikelle löytyy kyllä aikaa, jos haluaa löytää aikaa, Tässä tapauksessa nainen löytää koirilleen aikaa koska haluaa antaa niille aikaa. Mies on ymmärrettävästi tyytymätön tilanteeseen, kun nainen ei halua antaa tälle aikaa.
Mielestäni tuossa pitäisi tehdä kompromissi tai pistää suhde pakettiin.... - Liika on liikaa
totuuttaetsimässä kirjoitti:
Totuushan on se, että kaikelle löytyy kyllä aikaa, jos haluaa löytää aikaa, Tässä tapauksessa nainen löytää koirilleen aikaa koska haluaa antaa niille aikaa. Mies on ymmärrettävästi tyytymätön tilanteeseen, kun nainen ei halua antaa tälle aikaa.
Mielestäni tuossa pitäisi tehdä kompromissi tai pistää suhde pakettiin....Tässä on totuus. Kyllä minullakin työ-ja opiskelukiireiden joukossa löytyi aikaa viettää miehen kanssa, vaikka elämä miten muuttuisikin hankalaksi. Erona tietysti minulla ja AP:n naisella että minä aidosti rakastin miestä ja halusin olla joka hetken hänen kanssaan.
Ihmiset jotka itkee niitä harrastuksien tärkeyksiä, eivät tosiasiassa arvosta kumppaniaan ja perhettään vaan omia tarpeitaan. Jokaisella saa harrastuksia olla mutta se ettei tingi niistä kertoo omaa kieltään.
- JeesBox
Ei tuollainen nainen miestä tarvii, sille riittää koirat. Ihan hyvä että kaveri pitää puolensa eikä jää tossunalle !
- Adriane_
Sanoisin, että siinä vaiheessa, kun joutuu vaatimaan toiselta aikaa, peli alkaa olla menetetty... Jos toinen ihan oikeasti haluaa nähdä ja seurustella, aikaa kyllä löytyy. Kuulostaa vähän siltä, ettei naisesi ota suhdettanne yhtä vakavasti kuin sinä: olet vain joku, jota on kiva treffailla silloin, kun muilta harrastuksilta jää aikaa.
Jos et voi osallistua enemmän naisesi harrastuksiin, tuskin tulet tuon enempää häntä näkemään. Mene siis niihin mukaan. Toinen vaihtoehto on, että aloitat itse jonkin uuden harrastuksen tai alat nähdä enemmän vaikka kavereitasi ja jätät vastuun yhteisen ajan järjestymisestä pelkästään naisellesi. Lopahtaako silloin seurustelunne kokonaan?- 3971
Vähän ärsyttää nämä kommentit, joissa koiraharrastusta vähätellään. Ap:n nainen todennäköisesti kilpailee aktiivisesti ja kenties pärjää? Kyllä miehen pitäisi ennemminkin olla kannustava, eikä siinä marista kun ei oo aikaa. Sinne mukaan kentänlaidalle tai maalimieheksi! Mutta kun ei tainnu kiinnostaa... Meinaatteko kommentoijat oikeesti, että kilpailevan urheilijan pitäisi vähentää treeniä, jotta ehtii jatkuvasti olla puoliskon kanssa? Ap:n tapauksessa sitä aikaa liikeni jopa ruhtinaallisesti.
- JoVanhaMies
3971 kirjoitti:
Vähän ärsyttää nämä kommentit, joissa koiraharrastusta vähätellään. Ap:n nainen todennäköisesti kilpailee aktiivisesti ja kenties pärjää? Kyllä miehen pitäisi ennemminkin olla kannustava, eikä siinä marista kun ei oo aikaa. Sinne mukaan kentänlaidalle tai maalimieheksi! Mutta kun ei tainnu kiinnostaa... Meinaatteko kommentoijat oikeesti, että kilpailevan urheilijan pitäisi vähentää treeniä, jotta ehtii jatkuvasti olla puoliskon kanssa? Ap:n tapauksessa sitä aikaa liikeni jopa ruhtinaallisesti.
se koira älähtää johon kalikka kalahtaa, kuuluu se vahan sanalaskukin...
- 3971
JoVanhaMies kirjoitti:
se koira älähtää johon kalikka kalahtaa, kuuluu se vahan sanalaskukin...
No ilman muuta älähtää! Itte en tosin kisaa tosissaan mitään lajia. Naisena mun pitää hyväksyä miehen kehonrakennus, lätkänpeluu, futis, bilis, on se sitten mikä hyvänsä peliharrastus, joka vie aikaa. Siis näin yhteiskunta on kirjottanu, että naisen pitää hyväksyä ja antaa tilaa. Nyt ei puhuta siitä, että tapahtuuko tämä aina käytännössä (vs. pirttihirmut). Mutta annas olla kun nainen harrastaa jotakin kisatasolla, niin sitten tarttisi olla vähentämässä treeniä tai muuten luullaan, ettei mies kiinnosta.
Pakko olla trolli. Jos joku oikeasti esittäisi tuollaisia vaatimuksia parin kuukauden tuntemisella niin eiköhän se olisi siinä.
Jos tämä ei ole vitsi niin kirjoittajalla on jokin persoonallisuus- tai kehityshäiriö (lievä asperger tms).
Naisen pitää ehdottomasti pitää kiinni harrastuksestaan ja harrastusystävistään ja koiristaan, ja onneksi vaikuttaa siltä että hän on tässä suhteessa se tervejärkinen.- ViisauttaKai
Viestiketjun luettuani, en kyllä ymmärrä miksi juuri miehestä on tehty se syntipukki. Yhtälailla se nainenkin on syyllinen tilanteeseen, jos syyllisiä pitää kerran hakea.
Esitän pari faktaa jotka poimin ap:n kirjoituksesta.
Mies halunnut keskustella ko. asiasta ja on esittänyt kompromissiratkaisun.
- Nainen ei ole ilmeisesti ollut valmis keskustelemaan asiasta tai myöntymään kompromissiin.
- Mies on ymmärtänyt naisen harrastuksen tärkeyden väärin
Näin ulkopuolisesta näkökulmasta, Mies on kuitenkin halunnut saada molempien osapuolien intressit kohtaamaan edes jollain tasolla, mutta nainen vain omansa..Joten mielestäni se nainen on ihan yhtälailla väärässä asian suhteen kuin mieskin.
Parisuhteet vaativat aina kompromissejä, oli kyse lastenhoidosta, harrastuksista, matkailusta tai normaalista perhe-elämästä. Jollei kompromisseihin ole kumpikaan osapuoli valmis, on parempi elää sinkkuna !- Näkökulmaa
simasuuneiti kirjoitti:
Kahden kuukauden tapailu ei ole parisuhde saati perhe-elämää.
Mikäli aletaan luokitteleman oikeita parisuhteita, niin mikään alle 2v kestänyt suhde ei ole parisuhde, ellei olla perhe-elämässä, naimisissa, kihloissa tai avoliitossa. Kuka luokittelee mitenkin....
Ei ole yhtää oikeaa tapaa luokitella parisuhde ja sen kesto.... simasuuneiti kirjoitti:
Kahden kuukauden tapailu ei ole parisuhde saati perhe-elämää.
Samaa mieltä. Eikö tuo ole juuri sitä vaihetta seurustelussa, missä katsotaan, onko pohjaa vakavempaan yhdessäoloon? Tässä tapauksessa ei ilmeisesti tahtoa/halua ole.
mies.mina kirjoitti:
Samaa mieltä. Eikö tuo ole juuri sitä vaihetta seurustelussa, missä katsotaan, onko pohjaa vakavempaan yhdessäoloon? Tässä tapauksessa ei ilmeisesti tahtoa/halua ole.
Siis samaa mieltä, kuin simasuuneiti
mies.mina kirjoitti:
Samaa mieltä. Eikö tuo ole juuri sitä vaihetta seurustelussa, missä katsotaan, onko pohjaa vakavempaan yhdessäoloon? Tässä tapauksessa ei ilmeisesti tahtoa/halua ole.
En minäkään tuossa suhteessa näe jatkuvuutta tai edes tahtoa siihen. Ei alkava parisuhde voi perustua tuntien laskemiseen ja uhkailuun.
Mutta asia ratkennee ihan ilman meidän mielipiteitämme ;-)simasuuneiti kirjoitti:
En minäkään tuossa suhteessa näe jatkuvuutta tai edes tahtoa siihen. Ei alkava parisuhde voi perustua tuntien laskemiseen ja uhkailuun.
Mutta asia ratkennee ihan ilman meidän mielipiteitämme ;-)Tosi tuokin
- ViisauttaKai
simasuuneiti kirjoitti:
Kahden kuukauden tapailu ei ole parisuhde saati perhe-elämää.
Oot niin väärässä tuosta parisuhteen määrittelystä...
Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Parisuhteen määritelmä on seuraava:
Parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta.
Ei siinä mainita että alle jonkun tietyn aikarajan on tapailua.... - tähän onkelmaan
mies.mina kirjoitti:
Samaa mieltä. Eikö tuo ole juuri sitä vaihetta seurustelussa, missä katsotaan, onko pohjaa vakavempaan yhdessäoloon? Tässä tapauksessa ei ilmeisesti tahtoa/halua ole.
(vähän moneenkin vastaus nyt tähän väliin)
Riippuu kyllä vähän tuo tahdon tulkitseminen. Voisihan tuota käännellä hieman. Mies voisi lähteä harrastukseen mukaan, selkeästi hänellä ei ole mitään noin aikaa vievää vastinetta eikä intohimoa (jos olisi koko ongelmaa ei olisi). Joten hän voisi hankkia yhteistä aikaa olemalla mukana. Koiraharrastuksissa on aika helppoakin olla mukana ja etenkin etsinätäkoulutuksessa yms. apu on tosi hyvä juttu, koska ihmistäkin voi jäljestää. Eli siis pohjaa vakavampaan yhdessäoloon voisi olla monellakin tapaa, muutenkin kun siten että toinen löhöää sohvalla kotona odottelemassa passiivisena tuleeko se toinen kotiin, tai mussuttaa kun aika ei mene käsikirjoituksen mukaan: järjestellen kalenteria kuin lukujärjestystä... Harvoin elämässä asiat niin justiinsa menee. Ja sitä tahtoa sekä halua voidaan etsiä niin naisen päästä (en oikeasti tiedä millaista heidän yhdessäolonsa on, eli onko siinä mitään silloin kun nähdään) ja miehen päästä (hän ei edes yritä keksiä mitään muuta ratkaisua kun yhden yksinkertaisen oman mallinsa, mikä ei edes voi toimia 100%:sti).
Jos jollain ihmisellä on syvä intohimo, urheilu, koirakilpailut, taide, mikä vaan, niin se on yleensä se mikä siitä ihmisestä tekee sen, kuka hän on. Joillain se on harrastus ja joillain jopa työ. Mutta se on tärkeä palo, mitä ilman ei voi olla.
Näin on ainakin omalla kohdallani. Eli minun kanssani ei voi olla suhdetta ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä, ettei se aina mene 50/50 eikä sitä aikaa voi laskea. Se ei ole mitään "sijojen" jakamista, vaan itsenäni elämistä. Jos minuun haluaa tutustua, tutustuu myös siihen omistautumiseen, mikä minulla on sille asialle, mikä tekee minusta sen, kuka minä olen. Se luo minulle merkityksen, energiaa, motivaatiota, se antaa minulle itseilmaisun keinon, se tekee minusta tasapainoisen. Minä en ole ilman sitä. Se voi kuulostaa intohimottomalle ihmiselle hassulta, mutta jos haluaa rakastaa toista ihmistä, pitäisi nimenomaan ymmärtää, ja tuntea Toinen, eikä lähteä vaatimaan häntä olemaan kuin itse.
Eri asia tosiaan on, sovitaanko sitten yhteen vai ei. Ap:n kanssa en esimerkiksi sopisi yhteen, varmaankaan, vaikka miten olisin ihastunut, koska asiat eivät mene käsikirjoituksen mukaan, olen ihan tyytyväinen 4päivää 7:stä jakoon ja tuo olisi jo ihan hyvin ja paljon. En edes neuvottelisi tämän oman asiani tinkimisestä, koska se ei ole asia, mistä neuvottelen itsenikään kanssa: olen siihen sitoutunut ja "mennyt sen kanssa naimisiin". Se on osa minua. Se on niin kauan kun se on. Se on minulle kädet ja jalat, ja ihminen joka haluaa leikata ne pois, ei minua rakasta.
Minun mielestäni olisi tärkeämpää miettiä pidemmälle. Itse teen näin. Jos olemme oikeasti yhdessä, siis tarkotuksena pysyvä parisuhde, niin mitä 50 vuodessa tuo nyt on? Jos olemme onnellisia niinä 4 päivänä 7:stä kun näämme ja sovimme yhteen, niin mikä on sitten parempi, eikö se ole jo panostusta? On ihan turhaa kuvitella että 7/7 suhdetta onkaan, missä kiehnätään onnellisena koko ajan vuodesta toiseen ja "panostetaan", paskan marjat, pikemminkin toinen muuttuu nopeammin itsestään selvyydeksi mitä ei edes enää kaipaa.
Jos pidetään yhteyttä, sovitaan yhteen, ollaan sitouduttu sinulle ja minulle, niin eikö ne silloin ole ne ykkössijat vaikkei ne olisikaan ainoat asiat maailmassa? Jos toisen haluaa oikeasti kumppanikseen, niin silloinhan pitäisi nimenomaan haluta se aito Minä, se kuka se on. Ja katsoa sen pohjalta.
Jne.
En osaa laskea noin lyhytnäköisesti kuin ap.
Se on totta, että ap:lle yhtä tärkeää voi olla se, ettei tämmöisiä asioita olisi: silloin pitää erota, koska ei sovita yhteen. Totta. Mutta tuossa vaiheessa ei ole vielä edes oikeasti mietitty asiaa eikä ap ole kokeillut mitään kompromissia tai oikeaa, aitoa toisen ymmärtämistä. Hän "hyväksyy" ja "antaa käydä", hän muka jakelee armopaloja, ja antaa luvan, muttei tunne eikä tutustu, hän ei ymmärrä mistä on kyse eikä edes yritä. Tosin, se ei ole harvinaista, koska se ei ole helppoa: ei ole helppoa ymmärtää toista.
Ja kuitenkin... Koska olen nähnyt tuon tilanteen, ymmärrän kyllä sitä toistakin osapuolta. Siis ymmärrän, ettei hän ymmärrä. Olen eronnut tästä syystä. Se ei ole mukavaa. Mutta jos hän ei voi olla kuin se mikä hän on, ja minä se kuka minä olen, eikä me sovita yhteen ilman marttyyrimaisia uhrauksia ja toisen katkeraksi tulemista, on parempi laittaa kantapäät vastakkain ja jatkaa etsintöjä... Surullista tai ei. ViisauttaKai kirjoitti:
Oot niin väärässä tuosta parisuhteen määrittelystä...
Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Parisuhteen määritelmä on seuraava:
Parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta.
Ei siinä mainita että alle jonkun tietyn aikarajan on tapailua....ViisauttaKai, totesit itsekin tuossa ettei siis ole kysymyksessä parisuhde, sillä kiintymyssuhde ei nyt voi muodostua hetkessä. Joten ko. tilanteessa on kysymyksessä seurustelu-, ei parisuhde
- MielenkiintoistaOli
tähän onkelmaan kirjoitti:
(vähän moneenkin vastaus nyt tähän väliin)
Riippuu kyllä vähän tuo tahdon tulkitseminen. Voisihan tuota käännellä hieman. Mies voisi lähteä harrastukseen mukaan, selkeästi hänellä ei ole mitään noin aikaa vievää vastinetta eikä intohimoa (jos olisi koko ongelmaa ei olisi). Joten hän voisi hankkia yhteistä aikaa olemalla mukana. Koiraharrastuksissa on aika helppoakin olla mukana ja etenkin etsinätäkoulutuksessa yms. apu on tosi hyvä juttu, koska ihmistäkin voi jäljestää. Eli siis pohjaa vakavampaan yhdessäoloon voisi olla monellakin tapaa, muutenkin kun siten että toinen löhöää sohvalla kotona odottelemassa passiivisena tuleeko se toinen kotiin, tai mussuttaa kun aika ei mene käsikirjoituksen mukaan: järjestellen kalenteria kuin lukujärjestystä... Harvoin elämässä asiat niin justiinsa menee. Ja sitä tahtoa sekä halua voidaan etsiä niin naisen päästä (en oikeasti tiedä millaista heidän yhdessäolonsa on, eli onko siinä mitään silloin kun nähdään) ja miehen päästä (hän ei edes yritä keksiä mitään muuta ratkaisua kun yhden yksinkertaisen oman mallinsa, mikä ei edes voi toimia 100%:sti).
Jos jollain ihmisellä on syvä intohimo, urheilu, koirakilpailut, taide, mikä vaan, niin se on yleensä se mikä siitä ihmisestä tekee sen, kuka hän on. Joillain se on harrastus ja joillain jopa työ. Mutta se on tärkeä palo, mitä ilman ei voi olla.
Näin on ainakin omalla kohdallani. Eli minun kanssani ei voi olla suhdetta ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä, ettei se aina mene 50/50 eikä sitä aikaa voi laskea. Se ei ole mitään "sijojen" jakamista, vaan itsenäni elämistä. Jos minuun haluaa tutustua, tutustuu myös siihen omistautumiseen, mikä minulla on sille asialle, mikä tekee minusta sen, kuka minä olen. Se luo minulle merkityksen, energiaa, motivaatiota, se antaa minulle itseilmaisun keinon, se tekee minusta tasapainoisen. Minä en ole ilman sitä. Se voi kuulostaa intohimottomalle ihmiselle hassulta, mutta jos haluaa rakastaa toista ihmistä, pitäisi nimenomaan ymmärtää, ja tuntea Toinen, eikä lähteä vaatimaan häntä olemaan kuin itse.
Eri asia tosiaan on, sovitaanko sitten yhteen vai ei. Ap:n kanssa en esimerkiksi sopisi yhteen, varmaankaan, vaikka miten olisin ihastunut, koska asiat eivät mene käsikirjoituksen mukaan, olen ihan tyytyväinen 4päivää 7:stä jakoon ja tuo olisi jo ihan hyvin ja paljon. En edes neuvottelisi tämän oman asiani tinkimisestä, koska se ei ole asia, mistä neuvottelen itsenikään kanssa: olen siihen sitoutunut ja "mennyt sen kanssa naimisiin". Se on osa minua. Se on niin kauan kun se on. Se on minulle kädet ja jalat, ja ihminen joka haluaa leikata ne pois, ei minua rakasta.
Minun mielestäni olisi tärkeämpää miettiä pidemmälle. Itse teen näin. Jos olemme oikeasti yhdessä, siis tarkotuksena pysyvä parisuhde, niin mitä 50 vuodessa tuo nyt on? Jos olemme onnellisia niinä 4 päivänä 7:stä kun näämme ja sovimme yhteen, niin mikä on sitten parempi, eikö se ole jo panostusta? On ihan turhaa kuvitella että 7/7 suhdetta onkaan, missä kiehnätään onnellisena koko ajan vuodesta toiseen ja "panostetaan", paskan marjat, pikemminkin toinen muuttuu nopeammin itsestään selvyydeksi mitä ei edes enää kaipaa.
Jos pidetään yhteyttä, sovitaan yhteen, ollaan sitouduttu sinulle ja minulle, niin eikö ne silloin ole ne ykkössijat vaikkei ne olisikaan ainoat asiat maailmassa? Jos toisen haluaa oikeasti kumppanikseen, niin silloinhan pitäisi nimenomaan haluta se aito Minä, se kuka se on. Ja katsoa sen pohjalta.
Jne.
En osaa laskea noin lyhytnäköisesti kuin ap.
Se on totta, että ap:lle yhtä tärkeää voi olla se, ettei tämmöisiä asioita olisi: silloin pitää erota, koska ei sovita yhteen. Totta. Mutta tuossa vaiheessa ei ole vielä edes oikeasti mietitty asiaa eikä ap ole kokeillut mitään kompromissia tai oikeaa, aitoa toisen ymmärtämistä. Hän "hyväksyy" ja "antaa käydä", hän muka jakelee armopaloja, ja antaa luvan, muttei tunne eikä tutustu, hän ei ymmärrä mistä on kyse eikä edes yritä. Tosin, se ei ole harvinaista, koska se ei ole helppoa: ei ole helppoa ymmärtää toista.
Ja kuitenkin... Koska olen nähnyt tuon tilanteen, ymmärrän kyllä sitä toistakin osapuolta. Siis ymmärrän, ettei hän ymmärrä. Olen eronnut tästä syystä. Se ei ole mukavaa. Mutta jos hän ei voi olla kuin se mikä hän on, ja minä se kuka minä olen, eikä me sovita yhteen ilman marttyyrimaisia uhrauksia ja toisen katkeraksi tulemista, on parempi laittaa kantapäät vastakkain ja jatkaa etsintöjä... Surullista tai ei.tähän onkelmaan.
Miten niin nähnyt ko. tilanteen ? Tunnetko kyseessä olet henkilöt vai oletko kenties itse ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin ? Kirjoitus oli kyllä hyvä ja syvällinen. ViisauttaKai kirjoitti:
Oot niin väärässä tuosta parisuhteen määrittelystä...
Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Parisuhteen määritelmä on seuraava:
Parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta.
Ei siinä mainita että alle jonkun tietyn aikarajan on tapailua....Ja miten tämä muuttaa alkuperäistä kysymystä? Henkilöt ovat parisuhteessa joten naisen pitää luopua harrastuksestaan? Jos joku on valmis jättämään itselleen tärkeän harrastuksen kahden kuukauden tuntemisen jälkeen (kutsuttiin sitä sitten parisuhteeksi, tapailuksi, seurusteluksi tai miten hyvänsä) niin ei hän kovin sitoutunut ole harrastukseensa koskaan ollutkaan.
- +90898tuyfhgcb
MielenkiintoistaOli kirjoitti:
tähän onkelmaan.
Miten niin nähnyt ko. tilanteen ? Tunnetko kyseessä olet henkilöt vai oletko kenties itse ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin ? Kirjoitus oli kyllä hyvä ja syvällinen.Olen nähnyt vastaavan tilanteen. Olen sekä nähnyt toisen tilanteen ja olen kokenut itse vastaavaa aikaisemmin. Olen itse ollut se, joka sen intohimon omaa ja ymmärrän kyllä sitäkin joka ei omannut ja sitä ettei hän ymmärrä. Koska en minäkään ymmärtänyt häntä. Oletan siis että kummankin on yhtä "helppo" olla ymmärtämättä toista, eli mahdotonta ymmärtää jotain niin perustavanlaatuista. Hänen sitä, että minun olemukseni ei ole ilman sitä asiaa ja minun sitä, että hän ei tunne mitään sellaista, koska hänellä sellaista ei ole. Hän ei siis voinut koskaan tulla sinne missä minä olen, enkä minä koskaan päästä sinne, missä hän on, sanotaanko näin. Me asuimme eri palloilla eikä toiselta kulkenut siltaa toiselle :)
Kun kaikki kirjoittaa nimimerkeillä eikä minulla näin ollen voi oikeasti olla varmaa tietoa siitä, kuka ap on. Vastaavanlaisia tapauksia on olemassa kuitenkin muitakin. En voi tietää ketä nämä kyseessä olevat henkilöt olisivat :)
Eikä sillä kai niin merkitystäkin, tämä on yksi ikuisuusaiheista, mitä maailmassa on. Loppujen lopuksi kyse on parin oikeasta yhteensopivuudesta tavallaan.
- ViisauttaKa
mies.mina, Kyllä ihmiseen voi kiintyä nopeassakin ajassa, et ehkä sinä, enkä minä, mutta joku muu voi. Joten ei nyt yritetä taas esittää omia mielipiteitä absoluuttisena totuutena.
Ikävä kyllä, ainakin alan asiantuntijoiden mukaan, ihmisen kiintymys vie aikaa ja sen pituus on yksilöllinen kysymys kyllä, mutta jos asiaa kysyy, (minkä olen oman työni yhteydessä tehnyt), ei tuo tässä ketjussa ilmenevä aika missään tapauksessa riitä kiintymyssuhteen syntymiseen.
- vinksinvonksin
Täällä on niin kiivas keskustelu käynnissä noista harrastuksista, niin pakko sitten lisätä ns. bensaa nuotioon niin ei pääse sammumaan. Otetaan miesten keskuudessa suuressa suosiossa oleva konsolipelaaminen harrastukseksi.
Jos mies siis harrastaisi konsolipelaamista, ja pelaaminen tapahtuisi miehen töistä yms. johtuen viikonloppuisin. Miten luulette naisen suhtautuvan asiaan ? Miesten pelaamisesta täällä suomi24:n suhdepalstoilla naiset valittavat ja saavat sympatiaa, kun he eivät saa tarpeeksi huomiota ja mies on taas se suurin syyllinen.
Miettikääpä sitä...En ole kummallekaan sukupuolella jaellut sen enempää empatiaa enkä sympatiaa. Seurusteluvaiheen tehtävä on näyttää sovitaanko yhteen ja jos jo silloin on isoja eroja ajankäytössä niin siitä voi tehdä omat johtopäätöksensä. Itse olen samaa mieltä kuin nimimerkki "tähän onkelmaan": jos ajatellaan että yhteistä elämää on edessä kymmeniä vuosia niin tarvitseeko sitä joka ikinen päivä tai edes joka kolmas, neljäs tai viides päivä tavata?
Sitten jos on pieniä lapsia niin ollaan jo sitouduttu ihan eri tasoisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383829Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362964Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81865Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51598Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41079- 71934
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38864- 44774
- 65741
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22718