Hieman tietoa vaikutuksista

Skitsofrenia-diagnoosi edellyttää tiettyjen kriteerien täyttymistä, jotka on selvitetty ICD-10- ja DSM-IV-tautiluokituksissa. Olennaista on, että oireet ovat ympäristöstä riippumattomia ja pitkäkestoisia. Skitsofrenia voidaan diagnosoida ihmisille hyvinkin erilaisin oirein. Skitsofrenia voidaankin hahmottaa pikemmin oireyhtymänä kuin yhtenäisenä sairautena. Skitsofreniaa pidetään yleisesti vakavimpana psyykkisistä häiriöistä.lähde?

Huolimatta siitä, että skitsofrenia on tautiluokituksena ollut olemassa jo yli sata vuotta, sairautta ymmärretään vielä varsin huonosti. Aikoinaan epäiltiin, että mikrobit saattaisivat aiheuttaa myös mielisairauksia. Teoria hautautui psykoanalyysin myötä. Kuitenkin raskauden aikana sairastetun influenssan on nykypäivänäkin epäilty lisäävän jälkeläisen riskiä sairastua skitsofreniaan aikuisiällä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia, eikä syy-yhteyttä ole varmennettu. Skitsofreniaan ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan sairastuvuuteen vaikuttavat perinnölliset tekijät sekä ympäristötekijät yhdessä. Yksilötasolla äidin raskaudenaikaisen influenssan aiheuttama mahdollinen riskin lisäys on merkityksetön. [1]

Sen sijaan tutkimuksissa on saatu selviä viitteitä, että huumeet aiheuttavat skitsofreniaa: Ne altistavat psykooseille, saattavat varhentaa skitsofrenian puhkeamista ja taudin jo puhjettua huumeet ja alkoholi vain pahentavat sairauden oireita. Kannabiksen käyttö lisää merkittävästi skitsofrenian riskiä, paljon kannabista 18 vuoden iässä käyttäneillä riski sairastua skitsofreniaan kuusinkertaistui, todetaan ruotsalaisilla alokkailla tehdyssä suurtutkimuksessa [2], [3], [4]. Monien muidenkin tutkimusten mukaan kannabiksen käytöllä on selvä yhteys psykoottisiin oireisiin [5], [6], ja se on skitsofreniaan sairastumisen riskiä lisäävä tekijä geneettisesti tai psykososiaalisesti haavoittuvilla yksilöillä. [7] Myös äidin raskaudenaikainen foolihapon puute ja kohonnut homokysteiinitaso [8] sekä isän ikä lapsen siittämisajankohtana vaikuttaa riskiin: mitä vanhempi mies, sitä suurempi lapsen riski. [9] Syyksi epäillään isän ikääntyessä siittiöihin ilmaantuvia DNA-vaurioita.

Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan skitsofreniaan liittyy aineenvaihduntahäiriö. Havainto auttaa taudin toteamisessa sitten kun asianmukainen testi on kehitetty. Skitsofreniaan liittyy tiettyjen veren triglyseridien kohonneita pitoisuuksia, kohonnut insuliiniarvo ja kohonnut proliiniaminohappopitoisuus. Muutosten syistä ei vielä ole tietoa, mutta ne voivat olla perinnöllisiä tai ympäristön aiheuttamia.[10] Skitsofrenian syyksi on epäilty myös toksoplasmaa. Eliö voi aivoihin asettuessaan häiritä ihmisen dopamiinijärjestelmää. 1950-luvulla on jo todettu että skitsofreniaa sairastavilla on 2-3 kertaa useammin vasta-aineita toksoplasmalle kuin terveillä.[11]

Skitsofreniasta voi parantua, vaikka alttius sairauden uusiutumiselle onkin elinikäinen. Skitsofreniaan liittyy usein oireettomia jaksoja ja vastaavasti myös vaikeita psykoottisia jaksoja. Sairaus vaatiikin hyvin suunniteltua hoitoa, jossa on otettu huomioon myös potilaan lähipiiri ja omaiset.

Väestötasolla skitsofrenian esiintyvyys on noin 1%.[12] Perinnöllinen alttius edistää skitsofrenian puhkeamista siten, että skitsofreniaa sairastavan henkilön lapsella on 10 prosentin todennäköisyys sairastua skitsofreniaan [13].

Skitsofreniaa on vanhastaan kutsuttu myös jakomielitaudiksi, mutta termistä on luovuttu sen harhaanjohtavuuden vuoksi. Skitsofreniaa kuvaa pikemminkin mielen pirstaloituminen kuin mielen jakaantuminen. Vaikka skitsofreniassakin ihminen saattaa kuvitella olevansa jotain muuta kuin mitä oikeasti on, ei sitä tule sekoittaa dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön, "sivupersoonahäiriöön", jossa ihmisellä esiintyy kaksi tai useampia toisistaan selvästi erillisiä persoonallisuuksia. Länsimaissa yleisin skitsofrenian tyyppi on paranoidinen skitsofrenia, joka puhkeaa tavallisesti hieman myöhemmin kuin muut skitsofrenian tyypit, keskimäärin noin 30-vuotiaana.[14]