Kävin viime vuonna vähän aikaa terapiassa, kunnes Kela päätti etten olekaan terapian arvoista ihmismateriaalia, jonka aikan minulle selvisi miten vääristyneet perheolosuhteet minulla on aina ollut. Terapeutti neuvoi tuntemaan surua ja vihaa, tunteita jotka minulle ovat aina olleet vaikeita , koska en ole kotona niitä saanut tuoda terveellä tavalla julki, ja nyt olen puoli vuotta kamppaillut näiden tunteiden, surun ja vihan , myllerryksessä.
Ensimmäistä kertaa vihaan vanhempiani ja haluaisin kokonaan vaihtaa maisemaa, mikä ei tällä hetkellä kuitenkaan ole mahdóllista ,koska olen erittäin masentunut tästä kaikesta. En vain yksinkertaisesti tiedä miten tuoda tätä suunnatonta vihantunnetta esille ja itkukin meinaa tulla keskellä kyliä.
Tämä on kamalaa en tunne enää itseäni.
Ensimmäistä kertaa vihaan vanhempiani ja haluaisin kokonaan vaihtaa maisemaa, mikä ei tällä hetkellä kuitenkaan ole mahdóllista ,koska olen erittäin masentunut tästä kaikesta. En vain yksinkertaisesti tiedä miten tuoda tätä suunnatonta vihantunnetta esille ja itkukin meinaa tulla keskellä kyliä.
Tämä on kamalaa en tunne enää itseäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on myös samantyyppisiä kokemuksia kuin sinulla. Minä olen puolestani käynyt terapiassa tähän päivään asti, mutta kaksi viime vuotta olen itse kustantanut kokonaan. Silloinhan ei voi käydä säännöllisesti, koska yksityiset käyntikerrat ovat kalliita, vaikka olisivatkin edullisemmasta päästä.
Minulla on myös ongelmia vihan tunteissa ja niiden ilmaisemisessa. Täytyy sanoa, että enpä ole mitään keinoa keksinyt niiden ilmaisemiseksi ja hallitsemiseksi, sehän se pahin ongelma on, kiitos vanhempien!
Itku taas on aina tervetullut. Olen sitä mieltä, että silloin pitää itkeä kun itkettää, vaikka olisikin keskellä kylää! Itkusta ei kuitenkaan tule sellaisia ongelmia kuin vihan ilmaisemisesta, mutta ymmärrän toki kuinka vaikeaa voi olla osoittaa tunteensa julkisella paikalla, kun suomalaiset eivät muutenkaan osoita tunteitaan ja ymmärrä niitä, jotka niin tekevät. Se on kieltämättä aika paha juttu ja ärsyttää, kun on niin paljon tunnevammaisia ihmisiä!
Tosin, olen vihan purkamisesta samaa mieltä kuin surun. Eli, vihakin pitäisi purkaa silloin kun se on päällä, koska silloinhan vasta pahoja ongelmia syntyykin jos se purkautuu äkillisesti ja hallitsemattomana. Tietysti se on vaikeaa, eikä varmaan kukaan todellakaan haluaisi alkaa riehumaan esim. julkisesti, mutta minä ainakin olen päättänyt ilmaista tunteeni paikasta huolimatta (en kuitenkaan ihan missä vaan). Mielestäni on pienempi paha purkaa hetkellinen kiukunpuuska, kuin joskus voimakkaana ja pakollisena tuleva purkaus, josta voi seurata ihan mitä tahansa.
Haluan sanoa sinulle, että et ole yksin tällaisenkaan asian kanssa. Aina löytyy muitakin saman kokeneita ja samantyyppisissä ongelmissa painiskelijoita.
Haluatko vaihtaa kanssani kokemuksia? Voit lähettää minulle sähköpostia.
[email protected]. Tsemppiä ja hyvää kesän jatkoa!
Haluan lisätä, että mitään ihmekeinojahan ongelmien ratkaisemiseksi ei ole, mutta aina kuitenkin jotain löytyy.
Kokeilen tällä hetkellä luontaislääkkeitä nimeltään Bachin kukkatipat, joista olen jonkinlaista apua saanut. Tosin, tämäkin vaatii aikaa - mitä ei välttämättä halua myöntää painiessaan voimakkaiden tunteiden ja ongelmien kanssa - mutta niinhän kaikki muutkin hoitokeinot eheytymisestä puhumattakaan. Valitettavasti oikotietä ei ole. Myös hoidon teho ja laatu voivat vaihdella, mihin mm. omat ajatukset ja asenteet vaikuttavat.
Laita googlella hakusanat "Bach kukkatipat" ja/tai "Bach kukkauutteet", niin saat paljon tietoa asiasta.
Suosittelen lämpimästi! Hyvää kesän jatkoa ja voimia!!!
Hei,
toivon että saat itsesi järjestykseen.
Olen jo keski-ikäinen rouva, 5-lapsisen perheen vanhin, nuorena terapiassa käynyt 2 vuotta.
Ehdotan sinulle, että alottaisit jonkun reippaan ja säännöllisen kuntoilun viikoittain ainakin yhden kerran. Keskity siihen. Fyysisestä hyvinvoinnista seuraaa henkinen.
Toinen hyvä juttu on, jos löydät luotettavan ja rakkaan kumppanin vierellesi.