Mitä olen lukenut, niin kehuskellaan, mielistellään, lahjotaan yms... Annetaan vahva kuva itsestä. Ja vastapuoli on koukussa...
Näinkö narsisti saa oikeasti koukkuun?
Minä en ylenpalttisia kehuja noteeraa kuin negatiivisena asiana. Helkutin pinnallista. Kuinka tuollaisen kanssa voi päätyä kimppaan? Aina pitää olla parannettavaa, enkä tarkoita asioita taloudellisessa mielessä. Se, joka taloudellisella hyvinvoinnilla tai ylivertaisuudellaan leveilee, on kadottanut jokusen muumin laaksostaan. Sama sitten pätee, jos hukuttaa kehuihin. Kritiikkiä ihmiset ja itsekritiikkiä!
Terveisin vaativa ja estynyt persoona
Näinkö narsisti saa oikeasti koukkuun?
Minä en ylenpalttisia kehuja noteeraa kuin negatiivisena asiana. Helkutin pinnallista. Kuinka tuollaisen kanssa voi päätyä kimppaan? Aina pitää olla parannettavaa, enkä tarkoita asioita taloudellisessa mielessä. Se, joka taloudellisella hyvinvoinnilla tai ylivertaisuudellaan leveilee, on kadottanut jokusen muumin laaksostaan. Sama sitten pätee, jos hukuttaa kehuihin. Kritiikkiä ihmiset ja itsekritiikkiä!
Terveisin vaativa ja estynyt persoona
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noh..narsistin uhriksi joutuu moni ihan tahtomattaankin, esim. lapset, joilla on narsistinen vanhempi tai joku muu perheenjäsen tai lähisukulainen...joka vaikuttaa lapsen elämään...
Mitä taas tulee aikuisten välisiin suhteisiin...niin ne alkavat kyllä tavanomaisesti...ihastutaan/rakastutaan...johon vaiheeseen kuuluu kyllä tietynlainen kehuskelu, sinä olet ihana, haluan sinut, olet kaunis/komea yms.
Ettei se kehuskelu välttämättä niin ylenpalttista ole...mutta toki narsistin alkuun harjoittama runsaan huomion antaminen...tuntuu kylllä imartelevalta...saa luulemaan, että hän oikeasti pitää minusta...
Tuo kaikki on ihan normaalia...meillä kaikilla on tuollainen tarve...olla jollekkin enemmänkin merkityksellinen...se ihana...
No, jossain vaiheessa tilanne muuttuu, et olekkaan niin ihana ja alkaa tulla sitä mitätöintiä niin hyvälllä itsetunnolla/itseluottamuksella varustettu ihminen...kyllä herää miettimään, mitä hittoa tämä on, yhtäältä halutaan, mutta samalla mitätöidään...sinä et ole mitään...
Moni päättää suhteen siinä kohtaa...miettimättä syitä sen kummempia...
Pska mikä pska...he eivät ole uhreja...
Mutta sitten on niitä toisia, jotka jatkavat suhdetta kaltoinkohtelusta huolimatta...pikku hiljaa jatkuva mitätöinti ja varpaillaan olo, teki niin tai näin niin aina väärinpäin... syö itsetuntoa ja itseluottamusta...saa heidät "uhriutumaan" eikä ulospääsyä tunnu löytyvän...
Jos tekee jotain sen suuntaisia yrityksiä niin narsisti palaa taas hetkeksi siihen alun ihanuuteen...kehuihin, huomioihin...koukuttaa...saa toisen uskomaan, että tilanne paranee...paha poistuu hetkeksi...kunnes se taas jälleen palaa...hyvin odottamattomalla tavalla...
Että niin se piiri pieni pyörii...tänään et ole mitään, huomenna taas olet ihanin ihminen maan päällä...ei ihme, että moni alkaa epäilemään jo järkeäänkin...
Siis vaikka nyt sinällään itse paheksunta oli ihan järkevää niin minusta oli silti hauskaa että vaativaksi persoonaksi itsensä esittelevä henkilö kertoo netissä miten muut tekevät väärin ja kertoo miten itse tekee.
No, en minä tapaani oikeaksi sano, mutta ehkä näen riippuvaisuuteen tai käänteisnarsismiin taipuvaisuuden helpommin vaativuuteni ja estyneisyyteni avulla. Minussa on omat vakavat virheeni, joita en kiellä.
Hitunen kriittisyyttä kehiin. Minulla sitä on varmaan liikaa.
Peruskouluun pitäisi saada jonkinlainen tällaisia asioita käsittelevä aine, olkoonkin vain lyhytkestoinen.
Mielenterveysseura ja Sexpo ja mitä näitä kaikkia on, voisivat kiertää säännöllisesti kouluissa (olisivat voineet? en tiedä tekevätkö sitä nykyään). Ovat ainakin olleet laiskoja siihen.
Uskovaiset kyllä kiertävät, tai minun aikanani Saalemista Bahain kautta Jehoviin saivat käydä koulussa pitämässä tunteja "yhteiskuntakasvatuksena" tai mitä se oli, en muista enää. Mahtoi olla terveellistä ;)
No joo...
uskovaiset ja uskovaiset...
tietyllä lailla pidän kyllä raamattuakin hyvänä psykologian/elämän oppikirjana...siellä on ikiaisia totuuksia. jotka pätevät edelleen tänäkin päivänä...
Esim. rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi...kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan...
Sopinee ohjeeksi "yhteiskuntakasvatukseenkin"...me vain turhaan vieroksumme/pelkäämme uskon sanomaa...unohdamme jopa sen, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen...
Mutta raamatun psykologia/opetukset ja ajatukset ovat sen ajan kieltä, vertauskuvallisia ...ja siten hyvin vaikeasti ymmärrettäviä...
Ennen ihmisten tiedon ja opetuksen saanti...oli hyvinkin tarinoiden vallassa...niitä kuunneltiin...ihmisen mieli teki omaa työtään...
Nykyään taas ihminen on tottunut siihen, että kaikki tieto ja oppi tarjoillaan valmiiksi pureskeltuina totuuksina...joista sitten valitaan...uskooko vaiko eikö...ilman sen kummempaa oman mielen työtä...
En tiedä...onko uskonto vielä sillä nimellä oppiaineena kouluissa, mutta mielestäni uskontokasvatus puolustaa yhä paikkaansa...sillä uskontokasvatus on osa ihmisyyttä ja ihmisyyteen kasvamista ja toisen ihmisen kunnioittamista
Ihan samaa kuin psykologiakin...
Niinkuin taivaassa (omassa mielessäsi) niin myös maan päällä (omassa kehossasi ja ympäristössäsi)
Kun täällä maailmassa meidän elettävä...kun muusta emme tiedä...
Ihan hyvä näkökulma.