Hei. Olen 18-vuotias tyttö ja raskaana. Käyn kolmivuorotöissä ja pääsen nyt keväällä ylioppilaaksi. Vielä en ole varma saanko jatko-opiskelu paikkaa, mutta joka tapauksessa lähden jatko-opiskelemaan heti kun saan opiskelupaikan.
Olemme itseni saman ikäisen poikaystäväni kanssa seurustelleet vähän yli vuoden ja käyttäneet enimmäkseen e-pillereitä. Kuitenkin viimeisen 3kk aikana ehkäisykeino on ollut kondomi, sillä hormonaalinen ehkäisy ei sovi minulle.
No nyt kuitenkin huomasin olevani raskaana. En ole vielä kertonut poikaystävälleni, enkä kenellekkään muullekkaan, sillä pelkään heidän reaktiotaan.
En tiedä onko jonkinlainen 'äidinvaistoni' herännyt, sillä en haluaisi tehdä aborttia. Haluaisin antaa lapselle mahdollisuuden, mutta tiedän, että kukaan ei olisi tukenani. En kuitenkaan tiedä pystynkö elämään loppu elämääni tietäen, että en antanut oman lapseni koskaan edes syntyä.
Olisiko lasta kohtaan oikein, että antaisin hänen elää elämää, jossa äiti todennäköisesti tulevaisuudessa on yksinhuoltaja tai että hänet on adoptoitu hyvään perheeseen, mutta hän ei kuitenkaan ehkä koskaan saa tietää millaisia hänen biologinen äiti ja isä ovat vai onko abortti ainoa vaihtoehto, josta tulee olemaan vauvalle "vähiten" haittaa?
Olemme itseni saman ikäisen poikaystäväni kanssa seurustelleet vähän yli vuoden ja käyttäneet enimmäkseen e-pillereitä. Kuitenkin viimeisen 3kk aikana ehkäisykeino on ollut kondomi, sillä hormonaalinen ehkäisy ei sovi minulle.
No nyt kuitenkin huomasin olevani raskaana. En ole vielä kertonut poikaystävälleni, enkä kenellekkään muullekkaan, sillä pelkään heidän reaktiotaan.
En tiedä onko jonkinlainen 'äidinvaistoni' herännyt, sillä en haluaisi tehdä aborttia. Haluaisin antaa lapselle mahdollisuuden, mutta tiedän, että kukaan ei olisi tukenani. En kuitenkaan tiedä pystynkö elämään loppu elämääni tietäen, että en antanut oman lapseni koskaan edes syntyä.
Olisiko lasta kohtaan oikein, että antaisin hänen elää elämää, jossa äiti todennäköisesti tulevaisuudessa on yksinhuoltaja tai että hänet on adoptoitu hyvään perheeseen, mutta hän ei kuitenkaan ehkä koskaan saa tietää millaisia hänen biologinen äiti ja isä ovat vai onko abortti ainoa vaihtoehto, josta tulee olemaan vauvalle "vähiten" haittaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei helvata! taas yks pelle lisää!
Mistä teitä älykääpiöitä oikein sikiää!?
Yhteiskunnan elätit ja jatkuvasti lisää onnettomia lapsia tähän maahan! sijaisperheitä ei riitä enempää uskokaa jo!
^ ei näitä onneksi sikiä yhtä aivottomista ihmisistä kuin sinä. minkäs sille voi jos vahinko sattuu. tuollaisia itsekeskeisiä pallipäitä ei sen sijaan tarvita yhtään enempää, jotka eivät edes yritä auttaa muita. toivottavasti olet joku alaikäinen räkänokka
"En tiedä onko jonkinlainen 'äidinvaistoni' herännyt, sillä en haluaisi tehdä aborttia. Haluaisin antaa lapselle mahdollisuuden, mutta tiedän, että kukaan ei olisi tukenani. En kuitenkaan tiedä pystynkö elämään loppu elämääni tietäen, että en antanut oman lapseni koskaan edes syntyä.
Olisiko lasta kohtaan oikein, että antaisin hänen elää elämää, jossa äiti todennäköisesti tulevaisuudessa on yksinhuoltaja tai että hänet on adoptoitu hyvään perheeseen, mutta hän ei kuitenkaan ehkä koskaan saa tietää millaisia hänen biologinen äiti ja isä ovat vai onko abortti ainoa vaihtoehto, josta tulee olemaan vauvalle "vähiten" haittaa?"
- Jälkiviisautta, mutta AINA seksiä harrastaessa, oli ehkäisynä sitten vaikka kondomi ja pillerit yhdessä, on se riski että tulee raskaaksi. Kannattaa miettiä siis jo ennen seksin harrastamista, parin yhdessä, että mitä jos tyttö tuleekin raskaaksi, mitä sen jälkeen tehdään.
Abortistahan ei ole lapselle mitään haittaa. Siinä vaiheessa kun abortti tehdään, lapsi ei vielä edes muistuta ihmistä tai omaa samanlaista tuntoaistiakaan (tietääkseni) ja tapahtuma on kivuton ja nopea, lapsen osalta. Lapsi on "aborttiviikoilla" eli viikkoon 12 asti lähinnä epämääräinen solumöykky, ei pieni aidon vauvan näköinen ihminen.
Kannattaa miettiä tarkoin, onko sinulla resursseja pitää lapsi. Joudut uhraamaan siinä itsekin paljon - mieti haluatko lähivuosina, esim matkustella (interreilaus, vaihtarivuosi, jne) juhlia muuten vain, opiskella, yms. Ja onko sinulla rahaa lapseen? Pelkät tukirahat ovat aika vähäisiä, ja lapsi tarvitsee ruokaa, vaatteita, leluja, tarvikkeita, lääkkeitä, ja tietysti olisi hyvä jos esim keskellä yötä on mahdollisuus päästä viemään lasta vaikka kovan kuumeen iskiessä sairaalaan jos on tarvis, noin esimerkiksi. Eli esimerkiksi auton omistamisesta on todella, todella paljon hyötyä lapsen kanssa - ei se tietysti ole välttämätön, tietenkään, mutta siitä on hyötyä.
Lapsesta ei pääse eroon, jos on vaikeaa, tai jos haluaisit ihan just nyt vaan omaa aikaa. Kavereita ei pääse näkemään milloin haluaa, ja moni asia jää kokematta ja näkemättä. Tosin tietysti lapsi myös tuo ihania asioita elämään.
Ja mitä ihmettä se haittaa ettei tiedä ketä on biologiset vanhemmat? Vanhemmat on ne ketä sut on kasvattanu eikä ne ketä sut on pannu alulle! Oma isäni menetti mielenkiintonsa minuun kun olin 2 vuotias. Pari kertaa on tullut sen jälkeen maitokaupassa vastaan mutta en edes tiedä enää miltä hän näyttää. Pitäisikö minulla olla jokin tunne tietää hänestä kun hän on biologinen isäni? Voisin ehkä mennä hänen kotiinsa leffan ja sixpackin kanssa ihan vain kysymään kuulumisia kun hän on kerran isäni?
Ja mitä aloittajan kysymykseen tulee niin olet täysi lapsi vielä. Monet jopa pitävät tuonikäisten seksiä ainoastaan hyväksikäyttönä. Mene nyt vaan paikalliseen terveyskeskukseen ja sano että painavat imurin päälle. Omantunnon tuskia ei tarvitse potea kun sielu kehittyy vasta viimeisellä kolmanneksella.
On todella rohkea päätös pitää lapsi. Itse huomasin olevani raskaana n. vuosi sitten ja lapseni syntyi joulukuussa. Myöskin itsellä oli viime huhtikuussa tosi paljon mielialavaihteluja ja mietein todella sitä, haluanko muuttaa yhteen lapsen isän kanssa, kun seurustelua oli takana vasta puoli vuotta. Ja sitä halusinko pitää lapseni omana, eli en antaisi häntä adoptoitavaksi. Olin itsekäs "teini" ja halusin pitää lapseni, olen välillä ollut harmistuneena kun koulunkäyntini ei ole mennyt niin kuin olisin halunnut. Tuskin minusta ikinä tulee lääkäriä. Lapsen kanssa motivaatiota kun ei ko. hommaan ole.
Mutta elän siis tavallaan onnellisessa parisuhteessa lapsen isän kanssa. Paljon hyviä vointeja valintaasi, mitä sitten päätätkin valita. Voit antaa muiden vaikuttaa päätökseesi, mutta olet itse se joka päättää viimeksi mitä tehdä asian suhteen. Äitiys ei ole helppo tie opiskelun kanssa. Mutta myös siinä voi onnistua. (mm. Anni Sinnemäki)
"Ja mitä ihmettä se haittaa ettei tiedä ketä on biologiset vanhemmat? Vanhemmat on ne ketä sut on kasvattanu eikä ne ketä sut on pannu alulle! Oma isäni menetti mielenkiintonsa minuun kun olin 2 vuotias. Pari kertaa on tullut sen jälkeen maitokaupassa vastaan mutta en edes tiedä enää miltä hän näyttää. Pitäisikö minulla olla jokin tunne tietää hänestä kun hän on biologinen isäni? Voisin ehkä mennä hänen kotiinsa leffan ja sixpackin kanssa ihan vain kysymään kuulumisia kun hän on kerran isäni?"
- Hyvin monella kyllä alkaa jossain elämänvaiheessa kaihertaa ajatus siitä, jos ei tunne omia biologisia vanhempiaan. Miettii miksi ei tunne heitä, millaisia he ovat, koska lapsi heijastaa vanhempiaan monesti esim perimän osalta. Jos koko isänpuolinen suku esimerkiksi on pimeän peitossa, varmasti haluaisi ottaa asioista selvää. Esim Kadonneen jäljillä-sarjassa vanhempiaan etsivät monesti toteavat, että he alkoivat miettiä vanhempiaan tarkemmin vasta sitten kun itselle vaikka syntyi oma lapsi. Haluaa tietää perimästä, juuristaan. Se ettei sinua kiinnosta isäsi ei tarkoita etteikö joskus voisi kiinnostaa, tai etteikö muita kiinnostaisi heidän omat vanhempansa.
" Ja mitä aloittajan kysymykseen tulee niin olet täysi lapsi vielä. Monet jopa pitävät tuonikäisten seksiä ainoastaan hyväksikäyttönä. Mene nyt vaan paikalliseen terveyskeskukseen ja sano että painavat imurin päälle. Omantunnon tuskia ei tarvitse potea kun sielu kehittyy vasta viimeisellä kolmanneksella."
- 18-vuotias saa harrastaa seksiä kenen kanssa tahansa (siis nyt puhun häntä vanhemmista) ilman että se on hyväksikäyttöä, jos 18v itse on ollut täysillä järjillä jutussa mukana.
Eikä ole olemassa mitään sielua. Hienoa kun osaat kirjoittaa noin ystävälliseen sävyyn ihmisille, "imuri vaan päälle ja abortintekoon".
älä ihmeessä tee aborttia! vaikka muutama vuosi voi mennä niukasti, niin 3-4 vuotiaana lapsi voi aivan mainiosti olla jo päivähoidossa ja sinä jatkaa opiskelua :)
ei lapsentekoa kannata lykätä yli kolmikymppiseksi, vaikka silloin olisi työ ja asunto. uraputken voi aloittaa aivan hyvin 40-vuotiaanakin!
Kiitos todella paljon kaikille teille vastanneille :)
Olen miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen, että teen abortin.
Raskaus on vasta alkuvaiheessa ja minulla on niin paljon tavotteita ja tulevaisuuden haaveita, joten luulen että on kaikkien kannalta parasta että hankin lapsia ehkä sitten joskus 10 vuoden päästä kun elämäntilanteeni ja ihmissuhteeni ovat vakaampia.
En myöskään usko olevani tarpeeksi kypsä kasvattamaan lasta todennäköisesti yksin.
Kiitos vielä kerran
- Viestiketjun aloittaja
Älä hyvä ihmeessä tee noin kauheata tekoa. Johan Raamattukin sanoo "älä tapa".
Minun äitini tuli raskaaksi 18-vuotiaana, synnytti sen jälkeen vielä neljä lasta. Kadut tekoasi loppuelämän ja mietit minkä ikäinen se nyt olisi ja näköinen, tekosi seuraa sinua loppuelämän, älä tee pyydän!
Lue Adoptiotytön tarina aborttipalstalta.