Minulla on ystäviä, rakastava perhe, tulevaisuus selvillä, kaikki on hyvin! Mutta silti minua itkettää usein ilman syytä ja yritän peitellä sitä. Makaan sängyssäni saamatta aikaiseksi mitään. Harrastan urheilua, olen ystävieni kanssa. Puran aggressioni nyrkkeilysäkkiin. Hakkaan sitä aivan hullun lailla, kunnes rystysiini sattuu ja henkeni on salpautunut. En ole jutellut kenenkään kanssa miltä minusta tuntuu. Pahinta oli, kun äitini tuli sängylleni huolestuneena kysyen;
"Mikä sulla on? Ootsä masentunu? " Ja minä hölmö menin ja hymyilin vain sanoen; " Een" Sisimmässäni olisin halunnu kertoo miten asiat oikeesti on. Et tuntuu et mä oisin masentunu. Haluaisin apuu. Mut en vaan kehtaa. En uskalla. Mua pelottaa. Alkoi itkettää tätä kirjoittaessa. En saa nieltyä kyyneleitäni. Joku tulee. Pyyhin kyyneleeni ja esitän et kaikki on hyvin. Peittelen tunteeni ja toivon, ettei kukaan huomaa mitään.
"Mikä sulla on? Ootsä masentunu? " Ja minä hölmö menin ja hymyilin vain sanoen; " Een" Sisimmässäni olisin halunnu kertoo miten asiat oikeesti on. Et tuntuu et mä oisin masentunu. Haluaisin apuu. Mut en vaan kehtaa. En uskalla. Mua pelottaa. Alkoi itkettää tätä kirjoittaessa. En saa nieltyä kyyneleitäni. Joku tulee. Pyyhin kyyneleeni ja esitän et kaikki on hyvin. Peittelen tunteeni ja toivon, ettei kukaan huomaa mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äitis välitää sinusta. No hyvä että kirjoitit ja se on ensimmäinen askel kertoa sanoin jollekin että sinulla on paha olla. Oletan että olet vielä nuori. Jospa kerrot sittenkin äidillesi: se on helpotus hänellekin. koska hän on jo nähnyt tilanteesi. Sitten voitte yhdessä puhua ja neuvotella mitä jatkossa. Jos äidille puhumien ei mitenkään onnistu, mene sitten kouluterveydenhoitajalle puhumaan. Et todella ensimmäinen tapaus ole.
Noi oireesi ja olosi viittaa aikas lailla masennukseen.Sairastua voi kuka tahansa ja silloin pitää mennä lääkäriin kun kotikonstit ei auta ja olo noin huono jo.
Kehottaisin myös kertomaan äidille tai jollekin läheiselle .Ehkä joku voisi lähteä mukaasi tueksi lääkäriin ja siitä sitä ruvetaantutkimaan ja apua saat sekä olosi rupeaa vähitellen paranemaan.Aikaa se toipuminenkin vie mutta "helpommalla" pääset kun et vaivu niin pahoihin synkkyyksiin ettet enää ymmärtäisi olosi ei normaali.Nyt pitää toimia omaksi parhaaksesi !!
Pitäisi saada kerättyä voimia. Vai voisiko nämä mielialanvaihtelut olla vain tavallista nuoruuteen liittyvää.. Miksei voisi vaikka jalka olla paketissa olisi helpompi diagnisoida.
Kyllä nuoruusaika on mylläkkää: ei ole enää lapsi mutta ei vielä aikuinekaan ja kun ei ole sitä elämäkokemusta ja psyyken työkaluja käsitellä ongelmia. Siksi on hyvä keskustella elämää jo kokeneilta. Ja viisas osaa kysyä ja hyödyntää myös ennenopittua.