Rakastan 16 vuotta nuorempaa miestä

Ymmärrän että pelottaa. Olet jätetty, perheunelmat murskaantuivat jo kerran.

Minua pelottaa jo kolmen vuoden ikäero, minä vanhempi. Naurettavaa, mutta tunne tulee ja se on käsiteltävä. Olin tottunut kuvittelmaan, että miehet haluavat aina nuorempaa. Se ei ole onneksi totta.

Tuo mies voi olla tosissaan. Vaikea arvailla hänen kypsyystasoaan tai ajatusmaailmaansa, se voi vaihdella niin paljon ihmisten välillä. Voi se onnistua.

Itse ajattelisin "realistisesti" että ikäero on liikaa enkä uskoisi suhteen tulevaisuuteen pitkälle. Riippuu sinustakin paljon. Itseni kohdalla pelkäisin suhteen kaatuvan jo omiin epäilyksiini, sortuvan ikävän vanhuuden tunteen alle. Olisi hyvin vaikea uskoa ettei mies näkisi minua vanhana, ainakaan sen jälkeen kun voimakkain rakastumisen tunnemylläkkä olisi ohi. Tuntuisi että riistän mieheltä hänen nuoruuttaan, pakottaisin hänet tietynlaiseen häpeään ja ylenkatseeseen muiden ikätoveriensa, sukulaisten ja kavereiden suhteen. En voisi sille mitään.

Vanhemman miehen kanssa tuntisi että on nuori, samanikäisen kanssa että on samanikäinen.

Kannattaa ainakin odottaa ja edetä varovasti että tunnet miehen todella hyvin ja tiedät hänen todelliset motiivinsa. Toisaalta, sinulla ei ole enää paljoa aikaa uusien lasten tekemiseen.

Oletko puhunut miehen kanssa kaikesta tästä? Peloista, mahdollisista ristiriidoista tulevaisuudessa? Kannattaa käsitellä vaikeatkin asiat nyt, ne tulisivat eteen kuitenkin.

Toivon onnea tulevaasi, ja koetan itse kestää sen kolmen vuoden.

Edellinen tuossa jo sanoikin paljon viisasta, joten en nyt siihen puoleen puutu.

Itse olen ollut nyt lähes 9 vuotta naimisissa 18 vuotta itseäni nuoremman miehen kanssa!
Minulla on kaksi lasta ennestään, nyt jo itsenäisiä ja toisella oma lapsikin, yhteisiä ei ole.
Meillä ei ikinä ole ollut mikään probleema tuo ikä-kysymys. Se on ollut aina sellanen sivuseikka, joku numero joka ei mitään merkitse.
Tärkeämpää on se, että tuntee kuuluvansa yhteen, kaikesta huolimatta. Kaikenlaista vaikeutta tulee, ei aina ole mitään ruusutarhaa ja vaaleanpunaista shampanjaa, mutta jos kaksi ihmistä kuuluu yhteen, se kestää.
Mieheni ei ole suomalainen, meillä on ollut nuo kulttuuri- ym näkemyserotkin, mutta rakkaus ja kiintymys ei ole mihinkään kadonnut. Onnellisia ollaan tässä omassa arjessamme, töittemme ja velvollisuuuksiemme keskellä.

Sen verran vielä, että meillä se oli mies joka "piiritti" sinnikkäästi minua, itse oli se epärïöivä osapuoli. No, tässä ollaan eikä kaduta!
Toivon teille kaikkea hyvää ja jaksamista! Toivottavasti olette löytäneet nyt Sen Oikean!

jos kelpaat, niin kelpaat.
en lähtis muiden mielipidettä kysymään.

On niin harvinaista herkkua kohdata tyyppi, joka tuntuu sielunkumppanilta ja rakastetulta, että tartu siihen tilaisuuteen, vaikka ikä olisi jotain muuta kuin mitä toivot.
Ei potentiaalisia elämänkumppaneita joka oksalla kasva, ja samanikäisyys tai asetelma "mies vanhempi-nainen nuorempi" ei takaa sitä, että suhteessa ollaan sen onnellisempia.

Tottakai se ikäero voi kummitella monin eri tavoin, mutta voiko jättää sen vuoksi hyvää ihmissuhdetta kokematta ja odotella jotain muuta? Tai olla yksin?

Voi mennä pepulleen tai voi tuoda onnen- ihan niinkuin mikä parisuhde tahansa. Tuo epäröintisi kuulostaa kovin tutulta. Olin suurinpiirtein saman ikäinen kanssasi, kun tapasin itsenäni 15 v nuoremman miehen, Ensin koin tilanteen absurdiksi ja miehen ihastumisen jopa osin loukkaavaksi. Mutta sitten.... Nyt olen 45 vuotias ja suhteemme on balanssissa. Ikäero on menettänyt merkityksensä, suhteemme on se kantava voima. Eli... ei kannat miettiä liikaa. koskaan ei tiedä koska toisen menettää, on ikä mikä tahansa. Syy voi olla ero, sairaus tai onnettomuus.

Siis elä elämääsi ja rakasta rakkauttasi.