Kaipaan

Niinkö, mutta jos se toinen kuuleekin sen, jos on ihan vierellä;)

Mikä estää kertomasta?

Miksi kaipaisi jos toinen olisi vierellä? Tuo oli selvästi jollekin saavuttamattomalle mutta unohtumattomalle kirjoitettu. Eikö ap voisi tehdä asialle enää jotain?

Se on jännä, miten jonkun tietyn lausumana se oma nimi kuulostaa erilaiselta.

Muistan sen kun ensi kertaa kutsuin omaa kaivattuani nimeltä ja se tuntui niin isolta asialta sanoa - ikään kuin nuo muutamat viisi kirjainta olisivat saaneet yhtäkkiä enemmän painoa, sävyä, väriä... Ja muistan, että hän myös näytti hiukan tuumaavaan sitä hetkeä, kun lausuin hänen nimensä. Ehkä sama efekti?

Jos asia olisi noin kun sanot, niin uskon että sinun olisi parempi sanoa se hänelle kuin huudella se tänne tyhjyyteen. Tuo taitaakin olla se suurin syy miksi et häntä saa, kun et todella tee sen asian mitään, että kuulisit hänen kuiskaavan nimesi ihan oikeasti korvaasi. Tee asialle jotain tai unohda hänet ja etsi sellainen, joka rakastaa sinua. Hän olisi kanssasi, jos rakastaisi sinua. Maailma on pullollaan sellaisia kuin hän ja vielä parempia ja voit yllättyä, kun päästät irti ja annat itsellesi mahdollisuuden kohdata joku, jota voit kunnioittaa ja rakastaa täydestä sydämmestäsi.

samoissa merkeissä mennään, minulla vain on aina mahdollisuus olla yksin ja sanoa nimesi.

Joka aamu herätessäni nimesi on ajatuksissani, aikaa on jo kulunut ja haluaisin sinut jo pois mielestäni.
Ilmeisesti rakastan vieläkin...

"rakastan, rakastan" :)

Jos tämä olis mulle...mä tosiaankin haluaisin kuulla sen mitä tunnet. Samojen ajatusten kanssa painin,voi jospa voisinkin kertoa ne. Miten pitkä aika tästä on,kun viimeksi olitte yhdessä?

Niin minäkin olen kaivannut. Luoja tietää, miten pitkään.

kauankos olet kaivannut?

Voisitpa laittaa millä kirjaimella tämä ikävöiväsi naisen nimi alkaa? Miten et voi ottaa yhteyttä,ehkä hänkin kaipaa sinua?

Yritän muistella olenko sanonut nimesi sinulle joskus. Saattaa olla, että olen, mutta sen täytyy olla aika kauan sitten. Toivon ainakin niin, sillä niin ihana on viestisi. Juuri sellainen, kuin toivoisin sinun ajatustesi sisällön olevan, vaikka olemmekin olleet niin kovin kauan toisamme näkemättä.
Minä tunnen jonkin ihmeellisen värähdyksen aina kun näen etunimesi jossain lehdessä tai tv:ssa. Juuri äsken kuvittelin miltä tuntuisi jos puhelin soisi ja siellä olisit sinä.... Vain kerran olen (tai kaksi, se ensimmäinen iäisyys sitten) saanut sen kokea.

Voi kumpa tämä olisi häneltä minulle, kaikki on nii tyhjää ilman häntä.. Yritän olla iloinen (ainakin näyttää siltä) mutta sisällä huutaa tyhjyys ja ikävä. Luulin tehneeni oikein, mutta miksi sattuu niin paljon.. Luulin ettei hän ollut valmis, ehkä se oli minä joka ei ollut valmis niin suuriin tunteisiin. Pää on ihan pyörällä, ja sydän huutaa armoa.. :´(

Kova ikävä on ja tyhjyys. Tunne siitä ettei hän enää ajattele lainkaan. Voi kunpa hän ottaisi yhteyttä, sydämeni laulaisi. Haluaisin niin tavata hänet ja puhua asiat halki, vihdoin. Hän meni eteenpäin, minä jäin kaipaamaan.

Emme minun halustani eronneet. Siksi en kaipauksellani vaivaa. Kaksi vuotta on siitä kun näimme viimeksi.

Kaverilla samaa hiusshampoota, tänään huomasin. Joistakin tulet vaan aivan välittömästi mieleen.