Olen tavannut jokusen aikaa sitten suloisen ja söpön miehen, johon luulen olevani rakastumassa:) Mieltäni painaa hieman se, että hän sairastaa nuoruusiän diabetestä ja käyttää pistosinsuliinia. Sairaus ei tietenkään ole mikään este suhteellemme, mutta en mahda sille mitään, että se vaivaa... Olen joskus huolissani hänen terveydestään - hän on mm. pari kertaa mennyt tajuttomaksi kotonaan verensokerin laskettua äkillisesti. Entä tulevaisuus? Vaikka diabetestä hoitaisikin, mitä mahdollisia muita sairauksia tai ongelmia siitä voi koitua esim. vanhemmiten? Silmänpohjien ongelmia ainakin, mikäli muistan oikein? Voiko diabetes muuttua vaikeammaksi myöhemmin?
Poikaystävä ja diabetes
Angelina
92951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos on hyvä hoitotasapaino, on lisäsairauksien todennäköisyys nykyisin pieni. Jos kannustat (ei kuitenkaan "tyrkyttäen") ja autat häntä säännöllisiin ja tarveellisiin elämäntapoihin, ei pitäisi isompia ongelmia olla.
Älä tee siitä itsellesi isompaa ongelmaa kuin se on hänelle. Pystytte varsin normaaliin elämään.
Vilkaise: http://www.diabetes.fi
Kyllähän Kari Martikainenkin sairastaa ja pelaa jääkiekkoa!
Nykyaikana diabetes on pieni murhe. Hoitosysteemit kehittyneet. Minäkin olen elänyt suht normaalia elämää, lasten synnytyksiä myöten.
Olemme tavallisia ihmisiä.
Lissu
Tere!
Joo niin kuin noi muutkin jo sanoiva: ei diabetes ole ongelma.
Tue ja kannusta häntä sairauden hoidossa ja hyvien elämäntapojen pitämisessä. Joo älä ny kumminkaan koko ajan sitten höpötä taudista ja kauhukuvista/kauhuskenaarioista.
Ei nykyään enää kauheesti pitäis mitään liitännäissairauksia tulla jos vaan hoitotasapaino on hyvä. Se on kaiken aa ja oo.
Joo diabeetikko voi elää melkolaila normaalia elämää, ja jos kokonaisuus on kunnossa niin ei siinä pienet repsahdukset joskus tunnu missään.
Terveiden ihmistenkin pitäisi muuten syödä samanlaista ruokaa kuin diabeetikot. Tärkeää on se vähäenergisyys.
Voihan niitä sairauksia tulla ja tuleekin jos tautia ei saada hallintaan. Mutta se ei oo vaikeeta. Siihen löytyy hykyään niin hyvät keinot. Ja syöminen ja sen rajoittaminen on tärkeitä.
Mutta kyllähän niitä sairauksia tulee kaikille vanhemmiten ja aikanaan täältä kaikki lähdemme tavalla tai toisella.
Vaikka siis valitsit jonkin ns. terveepuolison niin ei ole takeita, että hän pysyyy terveenä lopun elämäänsä. Varmempaa on että sairastuu. Valitettaasti niin on. Joko muuhun sairauteen taikka diabetekseen. Myös onnettomuuden uhrina voi kuolla.
Ainoo keino millä voi vähän selvittää perinnöllisyyttä niin täytys tutkia geenit taikka mikä se oikeenimikään on. ja ei tämäkään anna riittävää kuvaa, sillä myös ympäristötekijät painavat paljon. Mutta tää ei taida olla kovin järkevää ja on muuten etiikan vastaista. Ei oo mahdollista Suomessa.
Olen täysin samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa. Diabetes ei ole ongelma jos ei siitä itse sellaista tee. Itselleni diabetes on hyvä syy huolehtia omasta terveydestäni. Kun tekee parhaansa, ei tarvitse murehtia tulevasta. Jos ongelmia silti ilmenee, tietää tehneensä kaikkensa, eikä tarvitse jossitella, että mitä jos olisin tehnyt niin tai näin... Kukaan ei tiedä mitä elämä eteen heittää, olipa sitten diabeetikko tai "terve". Kimmon kommenttista siitä, että taudin hallinta on nykyään helppoa, olen kuitenkin eri mieltä. On täysin tapauskohtaista kuinka helppoa tasapainon saavuttaminen on. Toisille se on helppoa kun taas toiset eivät saavuta tasapainoa kovastakaan yrittämisestä huolimatta. Niin se vain on.
Moi!
Älä turhaan murehdi pojan diabetestä. Hän elää omaa eläämäänsä niinkuin jokainen meistä.
Itse olen sairatanut diabetestä pian 40 v. eikä mitään lisäsairauksia ole ilmennyt. Nautin elämästä päivän kerrallaan ja teen mitä haluan. Muistan myös hoitaa itseäni. En ota siitä stressiä, vaikka joskus tuntuu, ettei mikään auta.
Toivon sinulle ja pojalle oikein ihanaa kesän jatkoa. Diabetes ei ole luoleman vakava asia!
Älä sure. Hyvin hoidettuna 1-tyyppi diabetes on lisää työtä, mutta eläminen käy hyvin. Esim. viime olympialaisissa 60 m (?) uintikullan voitti 1-tyyppi diabeetikko.
Diabetestä on maailmalla 130 miljoonaa sairastavaa. Suomi johtaa tässäkin.
Mutta: Huonosti hoidettu diabetes johtaa murhenäytelmään. Asia pitää siis ottaa vakavasti.
Verensokerin mittaamisessa kannattaa hankkia jatkuvamittaava laite. Niitä on just tullut markkinoille (Minimed mm.). Kannattaa hankkia.
Kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa, ei hänen diabeteksensa ollut minulle minkäänlainen ongelma, en edes ajatellut sitä. Mutta nyt, kun olen huomannut miten välinpitämättömästi hän suhtautuu hoitoonsa, olen liiankin huolestunut. Hän pistää miten sattuu, syö koska sattuu ja mitä sattuu. Jos en tekisi ruokaa, hän tuskin edes söisi säännöllisesti... Muutaman kerran en ole saanut häntä aamulla hereille, ja kerran joutunut soittamaan ambulanssin.
Tuntuu niin turhauttavalta huolehtia hänen puolestaan kun hän itse sanoo ettei oma terveys ole niin tärkeä että sen takia viitsisi vaivautua... tuntuu ettei siinä auta mikään, hän kuitenkin tietää seuraukset siitä, ettei hoida itseään kunnolla. Kun vain tietäisikin sen ihmekeinon, jolla saisi taottua "järkeä" hänen päähänsä. Kaikki neuvot otetaan vastaan
Kiitos teille kaikille, jotka vaivauduitte vastaamaan! On todella kannustavaa kuulla, että teillä on suht positiivisia kokemuksia diabeteksen kanssa elämisestä. Olen luottavaisella mielellä sen suhteen, ettei diabetes vaikuta dramaattisesti suhteeseemme, vaikka se tietysti arjessa täytyykin ottaa huomioon. Onneksi poikaystäväni suhtautuu diabetekseen riittävän "vakavasti" ja huolehtii hoidosta mielestäni hyvin. Aurinkoista kesän jatkoa kaikille diabeetikoille ja muillekin!:)