Minulla on vajaa 5-v portugalinvesikoira. Se alkoi yhtäkkiä oireilla kummasti. Laittoi hännän toiselle kannikalle ja istui, käveli jonkin matkaa, kunnes taas teki saman. Välillä nuoli pyllyä. Anaalirauhaset eivät olleet täynnä (olen niitä silloin tällöin joutunut tyhjentämään). Vein kipeän koiran lääkäriin, joka totesi kyseessä olevan anaalirauhastulehduksen. Koiran anaaleista tuli lääkärin tonkiessa vihertävää eritettä. Hoidoksi saimme antibioottikuurin ja kipulääkettä. Lekuri sanoi, että jos ei koiran olo ala seuraavaan iltaan helpottaa, on tultava uudelleen. Eipä olo helpottanut, vaan menimme takaisin. Koiran maha kuvattiin, samoin lonkat. Lääkäri totesi kuvista pahan lonkkavian kummassakin kintussa. (suullinen arvio D tai jopa E-lonkat) Oireet johtuivatkin kuulemma lonkista.
Koira sai akupunktiota ja Cartrophen.inj.kuurin. Koska tilanne on näin paha myös kipulääkettä jatkettiin kuurina.
Kysyisinkin sinulta, joka omistat lonkkavikaisen koiran, kuinka koirasi on pärjännyt? Minkälainen lääkitys koirallasi on ja onko siitä apua? Kuinka koirasi alkoi oireilla? Millä lievität koirasi oloa?
Olisin tosi kiitollinen kaikista tiedoista! Olen todella huolestunut tilanteesta. Eläinlääkäri antoi kyllä jatkohoito ohjeita ja niitä varmasti noudatan, mutta muutkaan vinkit eivät pahasta ole!
Koira muutti luokseni 14vkon ikäisenä ja sillä oli pentuna "napsuva takapää", eli kun se käveli, lonkat saattoivat napsahdella. Kiikutin sen jo silloin lekuriin ja vikaa hoidettiin B-vitamiinilla. Alta vuoden ikäistä koiraa ei lääkäri lähtenyt kuvaamaan lainkaan. Koira ei oireillut lainkaan, juoksi, leikki ja ui aivan kuin kuka tahansa terhakka pentu. Koskaan myöhemminkään koira ei ole valittanut, ei ole ollut edes kipeän oloinen. Koira ei ole koskaan linkannut eikä ontunut. Koira on temmeltänyt koko ikänsä, heinäpellossa juoksua, uintia, sukellusta, pallopelejä ym. eikä koskaan noitten jälkeenkään oireillut millään tavoin.
Lonkat ovat tosi huonot, siitä ei pääse yli, eikä ympäri, mutta eikö luulisi, että koira alkaisi pikkuhiljaa oireilla, eikä näin yhtäkkiä anaalirauhastulehduksen yhteydessä? Osaako koira peittää näin hyvin kipunsa, jos se on koko ajan ollutkin kipeä lonkistaan? En missään nimessä halua rakkaan ystäväni kärsivän... mistä tiedän milloin se on päästettävä "sinne vihreämmille niityille" juoksentelemaan kivuttomana? (tulisi olemaan tosi rankka päätös, mutta vastuuntuntoisena omistajana olisin sen valmis tekemään, jos koiran tila niin vaatisi... itkua kyllä riittäisi..) Tulenko asialle sokeaksi vai huomaanko realistisesti tilan mahdollisen pahenemisen?
Laittakaa kommentteja ja omia kertomuksianne!!
T: Simppa (Sydän huolesta sykkyrällä)
[email protected]
Koira sai akupunktiota ja Cartrophen.inj.kuurin. Koska tilanne on näin paha myös kipulääkettä jatkettiin kuurina.
Kysyisinkin sinulta, joka omistat lonkkavikaisen koiran, kuinka koirasi on pärjännyt? Minkälainen lääkitys koirallasi on ja onko siitä apua? Kuinka koirasi alkoi oireilla? Millä lievität koirasi oloa?
Olisin tosi kiitollinen kaikista tiedoista! Olen todella huolestunut tilanteesta. Eläinlääkäri antoi kyllä jatkohoito ohjeita ja niitä varmasti noudatan, mutta muutkaan vinkit eivät pahasta ole!
Koira muutti luokseni 14vkon ikäisenä ja sillä oli pentuna "napsuva takapää", eli kun se käveli, lonkat saattoivat napsahdella. Kiikutin sen jo silloin lekuriin ja vikaa hoidettiin B-vitamiinilla. Alta vuoden ikäistä koiraa ei lääkäri lähtenyt kuvaamaan lainkaan. Koira ei oireillut lainkaan, juoksi, leikki ja ui aivan kuin kuka tahansa terhakka pentu. Koskaan myöhemminkään koira ei ole valittanut, ei ole ollut edes kipeän oloinen. Koira ei ole koskaan linkannut eikä ontunut. Koira on temmeltänyt koko ikänsä, heinäpellossa juoksua, uintia, sukellusta, pallopelejä ym. eikä koskaan noitten jälkeenkään oireillut millään tavoin.
Lonkat ovat tosi huonot, siitä ei pääse yli, eikä ympäri, mutta eikö luulisi, että koira alkaisi pikkuhiljaa oireilla, eikä näin yhtäkkiä anaalirauhastulehduksen yhteydessä? Osaako koira peittää näin hyvin kipunsa, jos se on koko ajan ollutkin kipeä lonkistaan? En missään nimessä halua rakkaan ystäväni kärsivän... mistä tiedän milloin se on päästettävä "sinne vihreämmille niityille" juoksentelemaan kivuttomana? (tulisi olemaan tosi rankka päätös, mutta vastuuntuntoisena omistajana olisin sen valmis tekemään, jos koiran tila niin vaatisi... itkua kyllä riittäisi..) Tulenko asialle sokeaksi vai huomaanko realistisesti tilan mahdollisen pahenemisen?
Laittakaa kommentteja ja omia kertomuksianne!!
T: Simppa (Sydän huolesta sykkyrällä)
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuin tähän yhteen lähinnä, koska kokemusta ei lonkkaviasta ole henk.koht..
Mutta koira osaa peittää kyllä kipunsa ja ihminen jopa tottuu esim. koiran hiukan outoon tyyliin kävellä/juosta minkä muut huomaavat heti oudoksi on omistajasta se normaali mikä on aina ollut..
Tuosta tuleeko sokeaksi niin en usko, että tulet niin sokeaksi. Tuon mitä alussa sanoin voi käydä, että pientä muutosta ei huomaa, mutta kun koirasi esim. vinkaisee ylösnoussessaan ym. niin uskon sinun huomaavan kyllä sen ja tietävän missä vika on.
Eipä tuohon voi lääkkeiden lisäksi suositella, kuin uittamista (ei liikaa!) ja koirafysioterapeutti voisi auttaa myös ehkä hiukan.
En huomannut koirasi ikää tuossa, koska sekin voi vaikuttaa, mutta jos tilanne paha ja koira ei tunnu toipuvan ehkä se oikea päätös on juuri se, että päästää sen lepoon.
Uskon, että tiedät itse, kun aika on. Ja huonoilla lonkilla on moni koira elänyt kyllä vanhukseksikin, että ei tuo ole heti suora tuomio. Teillä nyt on tuossa muutakin vaivaa, kuin lonkat.
Anteeksi, kun ei oikein osaa sanoa mitään fiksua..
Voimia sinulle ja koirallesi.