Olen siis 17v poika ja olen masentunut vanhempieni elämäntilasta johtuen.
Isä on 24/7 oravanpyörässä rullaava suomalainen mies. Juuri sellainen persoona joka vain painaa duunia päivästä toiseen ja päästää sattumanvaraisesti stressipurkauksia joihin hän tarvitsee jonkun objektin kuten minä, äitini tai jos ei ketään näy mailla halmeilla niin viha purkautuu talon kahteen koiraan. Selkeästi sellainen tyyppi joka ei osaa päästää tunteita ulos oikealla tavalla eikä omaa yhtään selkeää käsitettä omasta filosofiastaan.
Äiti on taas vielä surullisempi tapaus. 100% konservatiivinen Ihminen joka stressaa joka asiasta eikä osaa ajatella optimistisesti ja ottaa itseään niskasta kiinni. Herää aamulla siihen kun koirat alkavat äännehtimään ja haukkuvat niin kauan kunnes hän antaa niille ruokaa. Sama homma kun tulee kotiin koirat haukkuvat niin pitkään että päivä safka eksyy lattialle ja pari makupalaa vielä illalla ihan vain sen takia että saisi ne edes hetkeksi hiljaiseksi. Äiti on siis alistuvainen stressaava koirien orja. Minua koirat tottelevat ja pitävät turpansa kiinni silloin kun sanon, mutta AINA kun äiti tulee kotiin minulla ei ole enää mitään tehtävissä koska äiti on se objekti jolla ei ole mitään auktoriteettia. Hän vain stressaa ja tietysti unelmoi että asiat olisivat hyvin, mutta ei osaa olla optimistinen tai päättäväinen ja tehdä jotain asioiden hyväksi..
Miten tämä kaikki häiritsee minua? Kaikki se stressi tarttuu minuun ja itsekin muutun ärtyneeksi ja masentuneeksi. En voi olla välinpitämätön koska joudun kestämään tätä kaikkea aina kun olen kotona. Tulee myös hieman surullinen olo kun ajattelee että joutuu ottamaan pian kuolevista koirista ikävän muiston iänikuisina räksyttäjinä ja ylimielisinä alistajina..
Mikä tähän tilanteeseen voisi auttaa? Jotenkin tuntuu että tällaisiin asioihin minulla ei ole enää vaikutusvaltaa..
Btw ihan vain lisäkysymyksenä. Muistaako kukaan mikä oli se persoonallisuuden piirre joka äärimmillään aiheuttaa sen että ihminen elää onnettoman vanhuuden?
Isä on 24/7 oravanpyörässä rullaava suomalainen mies. Juuri sellainen persoona joka vain painaa duunia päivästä toiseen ja päästää sattumanvaraisesti stressipurkauksia joihin hän tarvitsee jonkun objektin kuten minä, äitini tai jos ei ketään näy mailla halmeilla niin viha purkautuu talon kahteen koiraan. Selkeästi sellainen tyyppi joka ei osaa päästää tunteita ulos oikealla tavalla eikä omaa yhtään selkeää käsitettä omasta filosofiastaan.
Äiti on taas vielä surullisempi tapaus. 100% konservatiivinen Ihminen joka stressaa joka asiasta eikä osaa ajatella optimistisesti ja ottaa itseään niskasta kiinni. Herää aamulla siihen kun koirat alkavat äännehtimään ja haukkuvat niin kauan kunnes hän antaa niille ruokaa. Sama homma kun tulee kotiin koirat haukkuvat niin pitkään että päivä safka eksyy lattialle ja pari makupalaa vielä illalla ihan vain sen takia että saisi ne edes hetkeksi hiljaiseksi. Äiti on siis alistuvainen stressaava koirien orja. Minua koirat tottelevat ja pitävät turpansa kiinni silloin kun sanon, mutta AINA kun äiti tulee kotiin minulla ei ole enää mitään tehtävissä koska äiti on se objekti jolla ei ole mitään auktoriteettia. Hän vain stressaa ja tietysti unelmoi että asiat olisivat hyvin, mutta ei osaa olla optimistinen tai päättäväinen ja tehdä jotain asioiden hyväksi..
Miten tämä kaikki häiritsee minua? Kaikki se stressi tarttuu minuun ja itsekin muutun ärtyneeksi ja masentuneeksi. En voi olla välinpitämätön koska joudun kestämään tätä kaikkea aina kun olen kotona. Tulee myös hieman surullinen olo kun ajattelee että joutuu ottamaan pian kuolevista koirista ikävän muiston iänikuisina räksyttäjinä ja ylimielisinä alistajina..
Mikä tähän tilanteeseen voisi auttaa? Jotenkin tuntuu että tällaisiin asioihin minulla ei ole enää vaikutusvaltaa..
Btw ihan vain lisäkysymyksenä. Muistaako kukaan mikä oli se persoonallisuuden piirre joka äärimmillään aiheuttaa sen että ihminen elää onnettoman vanhuuden?
Vastaukset 4
Vanhimmat
huolehdi niistä koirista!! ne koirat on myös Sun vastuulla kun asut saman katon alla. ja hanki isälles jotain apua.. jostain.
No sinussa ei ole ainakaan mitään vikaa että koet hämmennytä moisessa tilanteessa. Jos ajattelet omaa vanhuuttasi niin se on onneksi vielä hamassa tulevaisuudessa ja ei ole olemassa mitään yhteistä nimittäjää persoonallisuuden piirteissä että eläsi onnettoman vanhuuden. Onneksi sinulla on vielä paljon vuosia edessä tuohon vanhuuteen.
Sinulla ei ole paljoa mahdollisuuksia muutta noita vanhempiasi, mutta kyllä siihen tarvetta olisi. Ei se ole myöskään sinun tehtävä lkaa muuttamaan heitä. Hekin ovat saaneet nuo tavat ja peroonallisuuden piirteet vuosien kuluessa.
Sinä olet jo pian täysi-ikäinen ja muutat pois kotoa. Olsiko sinulla muita varttuneenpia henkilöitä, joiden kanssa jutella tilanteeesta ja joihin olisi oikeasti yhteys. Ymmärrät et jokin nyt perheyhteisössä mättää. Toivottavasti sinulla on hyviä kavereita ja tekemistä.
tilanne kovin pahalta tunnu ellei isäsi sitten ole väkivaltainen, ei tietysti muutenkaan kiukkuinen saisi olla. Koirat pompottaa useinkin ihmisiä, mutta monet haluaa sitä, en kyllä ymmärrä miksi. Ehkäpä koirat käy isäsikin hermoille, minua ainakin stressaa, jos en saa nukkua kunnolla tai haukkuvat jatkuvasti.
oon kokenut aika paljon samaa, tosin reilusti pahempaa, ilman tota koira juttua, ja tilanne päätynyt nyt siihen että asun muualla :) joten, hanki töitä, oma koti, ja ota rennosti :) onnea