Nuoren perhehuolia..

Olen siis 17v poika ja olen masentunut vanhempieni elämäntilasta johtuen.

Isä on 24/7 oravanpyörässä rullaava suomalainen mies. Juuri sellainen persoona joka vain painaa duunia päivästä toiseen ja päästää sattumanvaraisesti stressipurkauksia joihin hän tarvitsee jonkun objektin kuten minä, äitini tai jos ei ketään näy mailla halmeilla niin viha purkautuu talon kahteen koiraan. Selkeästi sellainen tyyppi joka ei osaa päästää tunteita ulos oikealla tavalla eikä omaa yhtään selkeää käsitettä omasta filosofiastaan.

Äiti on taas vielä surullisempi tapaus. 100% konservatiivinen Ihminen joka stressaa joka asiasta eikä osaa ajatella optimistisesti ja ottaa itseään niskasta kiinni. Herää aamulla siihen kun koirat alkavat äännehtimään ja haukkuvat niin kauan kunnes hän antaa niille ruokaa. Sama homma kun tulee kotiin koirat haukkuvat niin pitkään että päivä safka eksyy lattialle ja pari makupalaa vielä illalla ihan vain sen takia että saisi ne edes hetkeksi hiljaiseksi. Äiti on siis alistuvainen stressaava koirien orja. Minua koirat tottelevat ja pitävät turpansa kiinni silloin kun sanon, mutta AINA kun äiti tulee kotiin minulla ei ole enää mitään tehtävissä koska äiti on se objekti jolla ei ole mitään auktoriteettia. Hän vain stressaa ja tietysti unelmoi että asiat olisivat hyvin, mutta ei osaa olla optimistinen tai päättäväinen ja tehdä jotain asioiden hyväksi..

Miten tämä kaikki häiritsee minua? Kaikki se stressi tarttuu minuun ja itsekin muutun ärtyneeksi ja masentuneeksi. En voi olla välinpitämätön koska joudun kestämään tätä kaikkea aina kun olen kotona. Tulee myös hieman surullinen olo kun ajattelee että joutuu ottamaan pian kuolevista koirista ikävän muiston iänikuisina räksyttäjinä ja ylimielisinä alistajina..

Mikä tähän tilanteeseen voisi auttaa? Jotenkin tuntuu että tällaisiin asioihin minulla ei ole enää vaikutusvaltaa..

Btw ihan vain lisäkysymyksenä. Muistaako kukaan mikä oli se persoonallisuuden piirre joka äärimmillään aiheuttaa sen että ihminen elää onnettoman vanhuuden?