"Kaveruuden" kautta kokonaan eroon..

Onnistuuko sellainen? Parin vuoden suhde on-off -eroineen päättyi vajaa kk sitten narsistin käryämiseen toisesta naisesta. Kiinni jäätyään mies katosi kolmeksi viikoksi, yritti sitten palata muina miehinä selittäen"ollaan me kavereita vaan, en halua sitoutua nyt just", eli suomeksi:"sain exän taas koukutettua ja pystyn taas elämään kahden naisen siivellä".

Myötäilin hivenen hänen juttujaan, vedin vaan joka kohdassa esiin tuon syrjähyppynsä ja sanoin että rauhaisa ero sopii kyllä, mutta syy on kyllä kokonaan hänen (ei vaan oma logiikka millään hyväksynyt hänen tekoaan vaikka mies yritti kyllä minua tapahtuneesta syyttää:)). No, mies vietti yön luonani, riitelyn ohessa tuntui kuullostelevan kuinka halukas olin jäämään häntä odottelemaan, vieläkö rahoittaisin hänen elämäänsä yms..

Tilanne siitä rauhoittui, eikä enää ole itselläni mitään syytä ottaa häneen yhteyttä. Missään nimessä en halua häntä enää kun lopultakin eroon pääsin, mutta mietin onnistuisinko hämäämään häntä ja pitämään rauhallisena kunnes olisi miehellä mielenkiinto suuntautunut johonkin muuhun? Kokemuksesta tiedän että sopu exän kanssa kestänee 2-3kk, ja ajattelin että alkuun vastailisin miehen yhteydenottoihin, en suostuisi tapaamaan kuitenkaan enää, keksisin kaikkia kiireitä.. Ja siitä pikkuhiljaa lopettaisin kokonaan vastaamisen.

Edellisen pitemmän eron aikana katkaisin välit kokonaan. Se johti kostouhkailuihin, ja tiedän että mies halutessaan voisi hankaloittaa elämääni kyllä tuntuvasti. Asumme lähekkäin, enkä siitäkään syystä haluaisi miestä suututtaa.

Olen katkonut kaikessa hiljaisuudessa yhteydet hänen lähimpiin ystäviinsä, pysyttelen hiljaa enkä kulje missään missä voisin tavata jonkun yhteisen tuttumme, etten muistuisi miehen mieleen edes kenenkään toisen kautta.

Pystyisinkö näin pehmeästi hymistellen jäämään unhoon....