Hei!

on tämmöinen! Sain ensimmäisen kouristuskohtauksen 15v ollessani hammaslääkärissä, muistan vaan nähneeni harmaata ja sitten vintti pimeni! Seuraava muistikuva on lattialta ambulanssimiesten ympäröimänä, tämän jälkeen tehtiin kaikenmailman testejä mutta mitään epilepsiaan viittaava ei löydetty, elämä jatkui ennallaan ja sitten sain kohtauksen nukkuessani, olin lähtenyt kävelämään ympäri huushollia eli jonkinsortin poissaolokohtaus oli kyseessä, nyt jatkotutkimuksissa sitten selvisi, että sairastan tuntemattomasta syystä johtuvaa epilepsia tyyppiä, ja aloitettiin lääkitys trileptal 1*600mg trileptal aamuin illoin. Kolme vuotta sujui joutuisasti ilman kohtauksi ja sitten lääkitys purettiin ja olin ilman kohtauksia vuoden verran, kunnes taas unessa harhailua ja poissaolokohtausta pukkasi. Lääkitys alkoi uudelleen ja nyt ollaan oltu 7v ilman kohtauksia, kokoajan olen ollut normaalisti töissä, opiskellut ammatin tänäaikana ja elänyt muutenkin normaalisti, elämäni on ihan jees, pystyn elämään normaalia elämää! Olen jopa pystynyt unohtamaan että sairastan koko epilepsiaa, aluksi mietin että mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän, mutta siitä yli päästyäni, oikeastaan unohdin koko jutun.. :)

Pelkoni liittyy tulevaan kontrollikäyntiin ja lääkityksen purkuun, mitä hemmettiä jos kohtaukset taas alkavat! Työ menee, kaikki alkaa alusta! :(
En tiedä jaksainko sitä rumbaa taas..

Oireita ei ole ollut tänä aikana, paitsi välillä tuntemuksia että nyt lähtee taju, ja pakko lähteä liikkeelle, erityisesti jonkun keskittymistä vaativan jutun yhteydessä.. Mutta kouristuskohtauksia ei ole esiintynyt.. :)

Kumma että koko epilepsia on alkanut kalvamaan mieltäni vasta aikuisiällä, mietin vaikuttaako se elinikääni ym. vastaavaa.. Eikai sitä teininä ehtinyt paljon miettiä, meni vaan jossain.. :)

Voimia ja jaksamista kaikille epileptikoille, ja mukavaa kevättä!