ilman seksiä

asia ei ainakaan helpotu, mikäli et saa poikaystävällesi heti ammattiauttajan apua! En tosin tiedä olisiko siitäkään apua. Olen itse ollut naimisissa jo lähes kaksikymmentä vuotta ja seksi on vähentynyt vuosi vuodelta. Alkuaikoina sitä oli hiukan enemmän, parhaimmillaan jopa kaksi kertaa kuukaudessa, jo monen vuoden ajan voi puhua parista kertaa vuodessa. Raskausaikoinani (2) tauot kestivät yli vuoden, vain sen takia että miehelläni ei ollut haluja, oikeastaan ei ole koskaan ollut. Pikkuhiljaa olen itsekin menettänyt kaikki haluni, vaikka kaikki muuten on kunnossa. Ei pieniä lapsia ja yövalvomisia, ei merkittäviä raha- tai muita huolia, ei muita naisia jne. Se yksi puuttuu, mieheni haluttomuus. Ajan kanssa sitä itsekin on alistunut/sopeutunut tilanteeseen, päiväunissa asiat saattavat tulla esiin. Koen kuitenkin vielä olevani nainen, vaikka sitä tunnetta kotoa en ole saanut, (vieraissa en ole vielä sortunut käymään).

Kun kaiken lisäksi seksiasioista ei voi edelleenkään puhua, on ongelma valmis. Olen useampaan kertaan miettinyt, onko "seksittömyys" avioeron ja kaiken yhdessä koetun peruste.

Mieti tarkoin mikä sinulle on tärkeää. Haluatko suhteen jossa olet myös seksuaalisesti tyytyväinen, vai riittääkö sinulle se, että muuten mm. mainitsemasi henkinen puoli on kunnossa.

Toivotan sinulle onnea, olipa päätöksesi mikä tahansa.

Tää kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, mut ei tosiaan oo mikään läppä. Itse joskus miehen nukkuessa yksinkertaisesti revin siltä housut kinttuun ja "annoin haastattelun sen mikkiin" ja täytyy sanoa että harva mies rupee siinä vaiheessa sanomaan että "ei, lopeta, toi tuntuu inhottavalta" ;) Oletko vaan yrittänyt miehen puheista välittämättä tehdä jotain? Monesti kun asiasta puhutaan, vatvotaan ja pyöritellään päässä se kasvaa moninkertaiseksi. Alussahan ongelma on voinut olla joku niinkin pieni että mies on ujo tms, mutta kun sitä kestää pitkään, niin se saattaa lukkiuttaa tilanteen sellaseks mikä ei puhumalla selviä. En tiedä teidän tilanteesta sen enempää, mut mä itse voisin kokeilla tollasta. :)

homon kulissiksi. Muutenhan naisista pitävät homomiehet ovat ihan mukavia, mutta seksiin tarvitset jonkun muun.

Meillä sama juttu, muuten tultais nykyään ihan hyvin juttuun, mut seksielämää ei ole, ei yhdessä eikä myöskään erikseen kummallakaan. Oisko viimekerrasta oikeesti jo noin vuosi, en edes muista!
Suhteen muutama eka vuosi oli sillä saralla ihan toimiva, sitten alkoi vaihe, jolloin minä vain toimin aloitteentekijänä. Kun kyllästyin vonkaamiseen (mikä mielestäni ei ole naisen tehtävä) päätin, että kertakaikkiaan en aloitetta tee, katsotaan miten kauan menee, että mies sen tekee! Mies ei ole sitä aloitetta vielä tänäkään päivänä tehnyt. Samalla hän on myös tehnyt minusta frigidin, en edes halua.

Tässä jokunen aika sitten itsekseni mietin, että mikä se sellainen alle kolmikymppinen nainen on, jolla ei ole seksielämää ollenkaan, vaikka pitkäaikaisessa parisuhteessa elääkin?! Onko nainen enää ollenkaan? Lapsiakin tekisi mieli hankkia, mutta tällä seksielämälläkö, ei taida nykyaikana onnistua! Tuumasin sitten, että olen kuitenkin vielä sen verran nuori, että ehtisin vielä hankkia jonkun myös kakkoskierrokselle lähteneen miehen, joka harrastaa myös seksiä (sellaisiakin kun kuulemma on, joille tarvii välillä oikein valitella päänsärkyäkin). Nyt sitten on asíat sillä mallilla, että olen kämppääkin jo katsellut. Saa nähdä kuinka käy, nyt on kuitenkin jotkut tunteet tulleet sanomaan, että josko sittenkin...?

Syitä voi olla miljoona, kuten jo noista vastauksista näkee. Mutta pelkästään se, että kumppanisi on väsynyt ja stressaantunut riittää haluttomuuteen. Mulla ainakin normaalisti aktiivinen kumppani reagoi kiireiseen työtahtiin ja stressiin haluttomuudella ja suorastaan impotenssilla. Siinä tilanteessa meillä tosin vihelletään peli poikki ja äijä vähentämään hommia ja harrastuksia roimasti.
Kokeilepa samaa teilläkin. Kerro, että tuolla tavalla saa vaan burnoutin/sydärin/vatsahaavan eikä nauti elämästä. Jos ei sitten esim kuukauden etelänlomallakaan viisari värähdä suuntaasi kannattaa miettiä vaihtoa vähän aktiivisempaan malliin. Tai vaikka neuvotella miehen kanssa sivupidosta, onhan noita miehiä jotka elävät seksittömissä suhteissa ja ottaisivat mielellään itsekin varatun vakipanon jos sellainen käy luvan kanssa.

miehesi rakastaa sua kyllä,mutta
siten kuin siskoa rakastetaan..

tai tottakai vaihtoehtoja on miljoona
muuta,mutta tämä on yleisin.
Ettei vain tunne intohimoa toista
kohtaan,siten kuin sitä pitäisi tuntea
vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Mieheni ja minun yhteistä taivalta on riittänyt 6 vuotta. Olemme nykyään naimisissa ja meillä on aivan ihana tytär. Sanoisin että meillä on elämä mallillaan - olemme suhteellisen tyytyväisiä elämäämme.
Kun tutustuin mieheeni, oli takanani lyhyt ja myrkyisä suhde mieheen jonka kanssa olen kokenut elämäni huumaavimmat seksuaaliset tunteet. Kun aloitin seurustelun aviopuolisoni kanssa, oli minulle aivan käsittämätöntä miksi hän ei innostunut seksistä niin kuin edellinen miesystäväni - jonka kanssa jopa ruokatunnitkin vietettiin kiihkeän rakastelun merkeissä.
Syyllistyin ensi alkuun puolisoni kanssa siihen, että halusin rakastella joka ilta, kun en saanut vastakaikua mökötin tai räjähdin, nimittelin ja haukuin ja ajattelin että mieshän ei voi olla normaali kun ei syty seksiin. Jossakin vaiheessa minulle paljastui, että HEI HALOO, mieheni surffailee illat ja yöt netissä pornosivuilla ja harrastaa tsetyydytystä - taas oli uusi riita ja sota käynnissä. Tätä kesti aikansa ja meillä molemmilla oli välillä tosi paha mieli, kunnes pikku hiljaa järkeni sanoi, että ei ihminen tarvitse seksiä joka päivä, eikä joka toinen päivä. Kerta viikossa ja harvemminkin riittää. Olen hyväksynyt sen, että jokainen ihminen saa päättää omasta kehostaan - ei puoliso tai seurustelukumppani ole oikeutettu vaatimaan toisen ruumista. Hyvänen aika, tästähän me länsimaisessa kulttuurissa tuomitsemme ne meille vieraammat kulttuurit, joissa mielestämme naista - tai miksei miestä - sorretaan ja väärin seksuaalisesti hyväksi käytetään.
Kun vihdoin tajusin yksilön oikeuden omaan ruumiiseen ja omaan seksuaalisuuteen, ovat niin kutsutut aviolliset velvollisuudet sujuneet paljon paremmin. Kun en enää miestäni painostanut, alkoi hänkin taas tehdä aloitteita ja olla halukas ja seksikäs ja kokeilunhaluinen - ja välillä surffataan yhdessä netin seksisivuilla ja olemme kokeilleet kaikkea uuttakin yhdessä. Seksielämämme on nyt molempia tyydyttävää, olemme molemmat aloitteen tekijöitä, mutta välillä voi mennä pitkiäkin aikoja että meille riittää vain toisen läheisyys ja pelkkä hyväilykin.
Ja jos minusta joskuu tuntuu siltä että nyt on pakko saada - niin siitä vaan, jokainen osaa ja saa tyydyttää itsensä niin että tuntuu hyvältä, eikä se ole keneltäkään pois.

..mistä näitä samanlaisia tarinoita tänne nettiin oikein riittääkin? Ei voi muuta sanoa kuin sehän on teille entisille pihtareille aivan oikein! Olisitte aikanaan katsoneet vähän tarkemmin, kenen kanssa sitä "seksielämäänne" aiotte loppuelämänne viettää! No, kaikkea ei voi saada, toiset haluavat miehen, jolla on paksu lompakko, kun taas toiset arvostavat muita asioita..

Näköjään voi olla. Ihmeellisiä miehiä kun seksi ei kiinnosta. En ole tavannut tai sitten kyse on tietämättömyydestäni. Seksi on mielestäni siinä missä henkinen puolikin suhteen tukipilareita. Fyysinen ja henkinen puoli kulkee käsi kädessä vaikuttaen toisiinsa.
Minä olen taas kokenut saman aika usein vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuen, mutta nyt olen löytänyt saman henkisen/fyysisen :) kumppanin ja homma toimii.
Tietysti eihän sitä aina jaksa (valehtelenkohan pahasti nyt? Vaimo sanois varmaan kyllä.). Kummallakin työ ja muksutkin vaatii oman aikansa.
Seksi ei kuitenkaan saa olla mitään pakko pullaa.
nyt rupee olemaan sen verta väsynyt että ei kirjotus onnistu.
bye

kanssa. jos se sitten 50 korvilla rupee sujumaan kun muilla hyytyy.