Ihastuisin, mutta...

Erosimme pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa vuosi sitten. Kaverini olivat sitä mieltä, että se oli oikea ratkaisu minun kannaltani, vaikka minä en ollut se aloitteen tekijä tässä erossa. Ero oli minulle rankka ja olen nyt pikku hiljaa päässyt takaisin jaloilleni. Minulla on nyt ns. haku päällä, mutta takaraivossa velloo kuitenkin kavereitteni kommentit ex-puolisostani. Suurin osa kavereista ei oikein pitänyt hänestä ja hän ei kuulemma ollut minulle se oikea. No okei, olen ajan myötä todennut itsekin saman, ettei hän ollut mulle se oikea, mutta tuo kavereiden suhtautuminen häneen vähän kaivelee. Eräskin kaveri sanoi osittain huumorilla, että hyväksytä uusi nainen ensin hänellä ennenkuin jatkat eteenpäin. Tottakai kommenteista huolimatta hän tarkoitti hyvää ja tahtoo, että löytäisin sen tosirakkauden. Jotenkin tuntuu typerältä ajatella, että etsin tyttöystävää kaverini hyväksi, enkä itseni. Eli esim. tällä kaverilla on varmaan oma lehmä ojassa sen suhteen, että haluaa minun löytävän naisen josta myös hän pitää. Jos nyt löydän jonkun kenestä hän ei pidä, niin sitten tietysti käy taas niin, että alkaa ne samat mutinat ettei "Se ei ole sulle se sopiva...plaa...plaa..". Niin ja tämä ko. kaveri on naispuoleinen. Onko tässä mitää järkeä?